Nuken kanssa pakkasessa

Pakkanen äityi laskemaan reilusti alle -20 celsiusasteen mutta keli oli niin kaunis että pari kuvaa oli saatava. Samaan syssyyn ajattelin kasata pienen pakkaskuvausohjeistuksen, jos siitä vaikka olisi jollekulle hyötyä.

Hartsinenkin nukke on muovia, ja lapsikin tietää etteivät muovi ja kylmä sovi yhteen. Se ei kuitenkaan ole este kuvata nukkeja ulkona myös pakkaskelissä, kunhan on varovainen.
Edellisessä postauksessa asiasta jo oli puhetta, mutta korostetaan nyt vielä että digikamera on nukkea herkempi aparaatti. Se ei nauti pakkasesta, mutta eteenkin kameran sisään kondensoituva kuvaajan hengitysilma on se joka tekee vahinkoa. On siis vältettävä kameraa kohti hönkimistä.
Juuri tästä kosteuden kondensoitumisesta kameran sisään johtuu vaatimus ettei kameraa saa tuoda kylmästä suoraan lämpimään, vaan olisi hyvä kuivattaa kamera ja antaa sen tasaantua ensin puolilämpimässä, vaikka tuulikaapissa jonkin aikaa. Annan myös pakkasessa olleiden nukkejen tasaantua eikä minulla ole koskaan ollut mitään pakkastapaturmia, vaikka olen kuvannut nukkeja saman kameran kanssa hyvinkin kylmässä jo vuosien ajan.
Jollei käytössä ole mitään puolilämmistä tilaa, voi lämmöntasaamisen tehdä pakkaamalla kamera ja nukke kuljetuskassiin vällyihin, jotka toimivat eristeenä ja joita avataan nuken ja kameran ympäriltä hiljalleen. Näin eteenkin jos ulkona on oltu pidemmän aikaa.

Suunnittele kovan pakkaskelin ulkokuvaus etukäteen. Käy ensin itse ilman nukkea ja kameraa katsomassa potentiaalinen kuvauspaikka valmiiksi. Itse en kuljeta nukkeja pakkaskelillä kauas, vaan käytän näitä lähimpiä kuvauspaikkojani joissa pääsen ulos ja sisään ennenkuin sen enempää kamera kuin muoviesinekään käy kohmettumaan rikkoontumisasteelle.
En ihan vapaaehtoisesti kuljeta nukkeja pakkasessa, sillä todennäköisimmin murtuminen tapahtuisi kassiin pakatessa. Jos kuitenkin nukkea on pakko kuljettaa, se pitää suojata hyvin vällyihin ja kuljettaa välineessä johon sitä ei tarvitse taivutella edes vällyjensä kanssa.
Syystä että muovi saattaa murtua kolahtaessaan herkemmin pakkasella, vältä uhkarohkeita seisomisia ja valitse kuvauspaikkoja, joissa nukke voi istua tai nojata johonkin turvallisesti. Älä liikuttele tai taivuttele nuken raajoja pihalla kuin suurinta varovaisuutta noudattaen. Jos tarvitset taustoja tai esivalmisteluja, tee ne silloin kun nukke ja kamera ovat vielä sisällä.
Nuken kunnollinen vaatettaminen suojaa sitä. Siispä lapaset käteen nukellekin!

Kuvaajan pitää miettiä jo valmiiksi omatkin vaatteensa. Kestävätkö housut polvistumisen kastumatta heti ja onko kyykistely ylipäätään mahdollista, jos yllä on kolmet housut ja paksu takki? Jos sinun tarvitsee kahlata hankeen, laita jo valmiiksi lahkeet kenkien päälle ettei lunta mene ihan heti sukkiin asti. Jollet ole varautunut rämpimään, valitse kuvauspaikka erityisen hyvin niin, ettei sinulle tule kiusaustakaan lähteä mahdottomiin kuvauspaikkoihin.
Suosin itse kuvatessa notkeita neulesormikkaita. Paksut tumput ovat kömpelöt ja paljaat sormet jäätyvät niin nopeasti että tapaturmien riski kasvaa. Et tahdo pudottaa nukkeasi väärän käsinevalinnan takia! Minulla ohuet sormikkaat toimivat myös muistuttajana etten vahingossakaan jäisi näpsimään kuvia liian pitkäksi aikaa ja vaarantaisi nukkea taikka kameraa. Kun valo on ihana ja nukke nättinä niin kiusaus yrittää vieläkin parempaa ja vieläkin parempaa kuvaa on suuri. Sormien kipeytyminen kylmästä onneksi herättää fanaatikonkin.

Kun pakkanen on lauhempaa, voi nukkea kuvailla ulkona huolettomammin. Mutta mitä kylmempi on keli tai mitä pidempään nukke ja kamera ovat pihalla, sitä tarkemmin pitää totuttaminen takaisin huoneenlämpöön tehdä.
Jos kuvauspaikkaan kuljetaan autolla, pitää muistaa lämpötilan tarkkailu. Autossa voi olla hyvinkin lämmin, mutta jos nukke joutuu odottamaan autossa vaikka ostosreissun ajan, se voi jäähtyä ihan ulkolämpötilaan. Mitä huolellisemmin nuken ympärille on kääritty eristeitä, sitä paremmin se kestää rajut lämpötilanmuutokset. Tekstiiliset eristekerrokset tasaavat lämpötilaeroja. Samoin vaatteet nuken yllä.

Kirkas valkoisuus on kameralle haaste. Yritä jo sisällä valita todennäköisimmät asetukset valmiiksi, ettet joudu käyttämään tehokasta pakkasaikaa kameran rassaamiseen. Jollet ole varma, käytä kamerasi easy-asetuksia joissa kamera valitsee itse sopivimmat säädöt.
Kuvaa aina muutamassa eri paikassa, tai liikuta nukkea hieman kuvien välissä. Joskus pikkuruudulta ihan hyvältä näyttänyt kuva ei olekaan sitä sitten, kun isolta ruudulta katsotaan. Seuraa myös asettuko nuken naamalle varjoja, eteenkin jollet tahdo niitä. Keskitalven matala ja kellertävä aurinko on konstikas kaikessa kauneudessaan.
Jos hengitysilma tekee pahaa kameralle, eivät huurut näytä kuvassakaan hyvältä. Katso mihin suuntaan hengität ja jollet vielä käytä sitä niin nyt on hyvä hetki opetella painamaan laukaisinta se hetki hengittämättä. Tämä koskee siis käsivaralta kuvaajia sillä hengittäminen saa kameran liikahtamaan kuvaushetkellä.

Pakkaskuvissa ei tarvitse tavoitella mitään erityisen eeppistä. Usein riittää jo se, että kuvissa näkee että ulkona lumessa on oltu. Lumi on jännittävä elementti nukkekuviin, vaikkei se tekisi sen kummempaa kuin olisi läsnä kuvissa. Ainakin siltä tuntuu kun lukee lämpimämpien seutujen harrastajien kommentteja.

Ja jotta kävisi selväksi että kivoja kuvia saa miltei missä hyvänsä, nämä kuvat Magdalenasta on otettu viisi askelta ulko-ovestamme nukke auton konepellillä seisten. Ette katsoisi paikkaa kahdesti jos ohi kävelisitte. Mutta pakkaskuura kruunaa vaatimattomammankin vatukon kivaksi taustaksi.

Toivottavasti tästä oli jollekulle hyötyä. Odotan kovasti näkeväni ulkoilmakuvia muiltakin!