keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Kumustan akryylikorut

Pitkästä aikaa ei-nukkeaiheinen postaus! Hauskaa vaihtelua ainakin minulle. Ja pitkästä aikaa on jotakin kiinnostavaa esiteltävää.
Muovi on ollut jo vuosia suosikkimateriaalini koruissa lasin ohella. Rakastan värejä ja muovin huolettomuutta. Isokin koru on kevyt ja käytännössä huoltovapaa. Niinpä olin innoissani kun törmäsin Jyväskylän Kansainvälisessä koiranäyttelyssä kuMusta-nimisen ryhmän myyntipöytään. Kuopion Muotoiluakatemian oppilaat olivat luoneet todella hienon tuotesarjan akryylisistä koruista. Koiranäyttelyssä luonnollisesti myytiin heidän koiravalikoimaansa, mutta löytyy heiltä muitakin.


Hypistelin tätä australiankarjakoirakorua pitkään, mutta sitten saituus voitti. Liityin kuitenkin heidän postituslistalleen ja kanta-asiakasryhmään. Kaikkien näyttelyssä liittyneiden kesken arvottiin kaksi vapaavalintaista korua ja olin ihan pähkinöinä saatuani sähköpostilla tiedon voitosta! Minulla on yleensä huono arpaonni.
Valinta oli vaikea mustan karjakoiran ja helmiäisvalkoisen chihuahuan välillä. Lopulta päädyin karjakoiraan, vaikka se saisi olla minun makuuni hiukan vankempi etuosastaan. Aion joskus hankkia sille kaveriksi chihuahua-korvikset ja kiinnittää ne käädyksi samaan ketjuun. Korviksissa tulevat chihut ovat silloin suhteessa oikeassa skaalassa karjakoiraan nähden.

KuMusta ryhmällä on niukat ja suppeat kotisivut ja paljon laajempi ja paremmin kuvitettu Facebook-sivusto

Minua harvittaa kovin että ryhmä muutti viikko sitten koirakorunsa myytäväksi oman, koirut-tuotemerkin alle. Tällä hakusanalla tai osoitteella www.koirut.com hakien ei löydy mitään, sillä Google haluaa väkisin kääntää sanan koiraksi. Hakusana tarjoaa pääosin erittäin epämiellyttäviä itäkoirien jobbarisivustoja mikä tuskin on ollut tarkoitus.

Linnet esittelee korun kokoa. Riipukset saa joko ketjun tai nahkanauhan kanssa.
Mietin korua valitessani, mahtaako musta erottua kylliksi. Se tuli yllätyksenä että kiiltomustaan pintaan jää sormenjälkiä. Minua kiinnostaisi kovasti kokeilla heiltä myös värillisestä akryylistä valmistettua rotuprofiilikorua. Peilipintaiset korut muistuttavat ihan hopeisia ja ovat ehkä jo liian blingejä minun makuuni.

Hiukan harmittaa, että ykkösrotuni karkeakarvainen kettuterrieri on tehty huonohäntäiseksi. Lyhytkarvainen chihuahua ja karjakoira olivat parempia. Muutamat rodut kuten musta-hopeinen kääpiösnautseri ja shih tzu olivat ihan mielettömän onnistuneita. Myös "yleisterrieri" Timo on suosikkejani. Siinä tiivistyy yleispätevästi terrierin habitus. Se värillisenä saattaa olla ehkä joskus pakko hankkia. Tosin mietin, että voisin hankkia Timon korviksina. Silloin karjisriipusta chihukumppaneineen ja terrieriparia saisi käytettyä yhtä aikaa. Silloin saisin viisi kuudesta koirastani yhtä aikaa ylleni.





4 kommenttia:

  1. Todella hienoja! Voi miten olisin joskus nuorempana halunnut tuollaisen riipuksen...nyt kelpaisi avaimenperä, harmi kun sellaisia ei näyttänyt olevan.

    VastaaPoista
  2. Laitapa heille viestiä! Luulen että otavat innolla vastaan noin toimivia ideoita. Tuohon ei tarvitsisi kuin hankkia avainrengas.

    VastaaPoista
  3. Oi, upeita~ <3 Onnea voittamisesta, karjakoira-riipus on oikein nätti. (vaikka minäkin olisin koruntekijöinä karjakoiraa ajatellen tehnyt hieman rintalihaksikkaamman näköisen koiran, mutta kaunis se on näinkin :)

    Osa on tosiaan onnistuneempia kuin toiset. Alaskanmalamuutti on tosi hieno kun siinä on yhdistelty mattapintaista ja kiiltävää muovia, tuo hienosti turkin värierot ja muhevuuden mieleen.

    Pommi-fanina pomeranian-rodun puuttuminen kismittää, mutta kleinspitz ajanee saman asian. :3 Sekin on hieno.
    Lyhytkarvainen chihuahua on yksi onnistuneimmista, rodunomaien näköisistä malleista.

    Kaverille voisin vinkata että vaihteeksi löytyy myös bouvier-sälää, hän kun omistaa kyseisen rotuisen koiran ja tykkää niistä kovasti. :3 Vaikkakin parrakkaat ja runsaskarvaiset koirarodut eivät ehkä ole ihan edukseen tämän tyyppisessä toteutuksessa... harmin paikka.

    Hiukan ärsyttää kun aina kaikista saksanpaimenkoirista tehdyissä jutuissa on käytetty tuota perusnäyttelyposea. Jotain vaihtelua kaipaisi niihin.

    VastaaPoista
  4. Kotimaisissa tekijöissä on aina se kiva juttu, että löytyy näitä harvinaisempiakin rotuja. Niitä joita ei maailmalla näe mutta jotka ovat Suomessa tavallisia.
    Korujen kuvat hiukan hämäävät. Osa on luonnossa hienompia kuin kuvissa, osa vaatimattomampia. Nuo hionnat näkyvät joissain kuvissa selvemmin kuin livenä. Mutta tuo tekotapa suosii noita tan-merkkisiä tai muutoin 2-värisiä.
    Minä muuten olen varma että niillä on pommi. Näyttelyssä oli myynnissä minusta enemmän rotuja kuin mitä on Facebookkiin kuvattu.

    VastaaPoista