Jäätymispiste eli viimeiset valonsäteet

Kummitäti Spica toivoi kummityttö Beasta uusia kuvia. Niitä oli suunniteltu jo pitkään, mutta aina on apua toiminnan käynnistymiselle että joku hoputtaa ; )
Bea-poloinen kärsii akuutista vaatepulasta. Yllättävä Pullipostos imaisi vaateostoksiin varatun budjetin tyhjiin. Lisäksi Bean pitkänpuikea kroppa ei ole helpoin mahdollinen pukea. Nyt kun talossa on 4 slim miniä nukkea, pitää etsimällä etsiä firmaa joka tekisi kyllin pieniä vaatteita. Ei houkuttele tilata kaukomailta settiä liian suuria rytkyjä.

Mutta asiaan. Bea lainasi Izan villapuseron ja lähti pitkästä aikaa koittaneeseen kuivaan pakkaskeliin viime aikojen harvinaista auringonpaistetta katselemaan.

Bean kauniit kasvot. Alan pikkuhiljaa tottua noihin violetin sävyisiin silmiin. Uskon kuitenkin että ne vaihtuvat vielä oikean sävyisiin ruskeisiin kunhan sellaiset löydän. Bean silmäkoko on haastava.

Vasten aurinkoa. Kuvat on otettu noin kahden aikaan ja aurinko oli silloin jo laskemaisillaan. Marraskuu on älytöntä aikaa valokuvaamiselle.

Tämä kuuluu sarjaan todella vaaralliset kuvauspaikat. Koko laituri oli hileisen jäinen ja liukas. Nukke liukui mutta niin liukui kuvaajakin. Ja totta kai teinit olivat käyneet potkimassa suurimman osan kaiteista rikki. Onneksi kuviin jäi seesteisen tunnelma joka kuvaustilanteesta puuttui.

Aurinko selän takana. Bea saa kohta ruveta katselemeen joko sukkahousuja tai pitkiä päällyshousuja.

Kuvauspaikkamme on taktisesti rajatuilla kuvilla idyllisen ja rauhaisan näköinen. Tosiasiassa olemme uimarannalla ihan kylän keskustassa ja selkämme taakse rakennetaan uutta vanhainkotia.

Mutta sehän ei ole olennaista. Vain se mikä näky kuvissa on olemassa. Eli kuurainen laituri ja jäätymäisillään oleva Päijänne.

Muutama pakkaspäivä ja se olisi kokonaan jäässä. Auriko hiipuu jo ja antaa tilaa kylmälle illalle.

Kiitos katsomisesta!