Ähtärin eläinpuistossa on sekä karhulla että villisialla pienokaisia, ja joskus kevään miitissä heitettiin ilmoille ajatus lähteä niitä katselemaan. Viikonlopun omenankukkamiitissä sitten todettiin että mitäpä sitä vitkastelemaan, toimitaan nyt kun vielä on talvisesongin lippuhinnat ja lähdetään ensi tilassa. Eilen sitten kuumassa kelissä käytiin ihkuttelemassa sekä pieniä että isoja eläimiä. Varoitus taasen, kuvia on PALJON.
Minulla oli kamerassa pienempi muistikortti, mutta ajattelin että tuskin siellä nyt niin hirveän paljon tulee kuvattua. Eh he heh mikä virheajatus. Jossakin vaiheessa piti turhimpia räpsyjä käydä jo karsimaan, että loppukierroksenkin kuvat mahtuivat.
En osaa vielä kovin häävisti käyttää uutta kameraani, mutta muutaman onnistuneen kuvan sain. Ahmoja ruokittiin silloin heti aamusta kun paikalle menimme ja ne olivat mukavan aktiivisina vaikka keli oli hyvin lämmin.
Ahmat olivat myös ihanassa turkissa mitä ei voi sanoa ihan kaikista muista eläimistä. Eihän eläintarhan eläimiä tietysti voi harjata, mutta kaltaiseni himokarstaajan sydäntä raastoi nähdä niin paljon talviturkkiensa rippeiden seassa tukalissaan kärvistelevää eläintä.
Saukot olivat myös hyvin aktiivisina. Ehdimme kuvailemaan niitä miltei keskenämme hyvän tovin ennenkuin luokkaretkiryhmät hyökkäsivät paikalle ja pelottivat eläimet möykällään.
" Et pussaa!"
Polskuttelija <3
Saukot ovat yllättävän pitkää porukkaa. Mielestäni tässä on rouvasaukko ja herransa oli vielä huomattavasti riskimpi.
Possurouva pienokaisineen. Villisikavauvat ovat suloisinta mitä kuvitella saattaa. Sääli että tähän tarhaan paistoi hyvin jyrkkä valo ja kaikki kuvani pahnueesta ovat enempi vähempi surkeita. Emakolla oli tavattoman pitkäkuonoinen ja sielukas naama. En saanut siitä valitettavasti onnistunutta kasvokuvaa.
Sika-aitauksella jouduin puuttumaan aika jyrkästi hirvittävää häiriömelua pitäneen koululaisporukan toimintaan. Jäi todella ikävä maku suuhun siitä, miten välinpitämättömästi opettajat sallivat pienten koululaisten ryntäillä ja möykätä eläintarhassa. Vastaavasti kaikki esikouluryhmät kuljetettiin sievästi ryhmissä ja lapsille korostettiin että nyt ollaan eläinten kotona jossa ei sovi korottaa ääntään.
Puistossa olisi ollut lukuisia kiipeilypaikkoja missä lapset olisi voinut päästää villeinä remuamaan. Sen sijaan muutamat ryhmät liikkuivat koko eläinpuiston alueella täysin valvontaa vailla huutaen, kiipeillen ja muita puistossa olijoita häiriten. Harmitti eniten eläinten puolesta mutta myös niiden lasten, jotka olisivat oikeasti halunneet nähdä eläimiä jotka muiden häiriökäytös karkotti pois.
Olen kierrellyt muualla kuin Suomessa eläintarhoja, museoita ja muita turistikohteita keväällä luokkaretkiaikaan paljonkin enkä muista lapsiryhmistä koskaan olleen tungosta kummempaa vaivaa. Mutta Suomessa lapsista saadaan apinalauman tavoin käyttäytyviä kirkuvia häiriköitä joille ei kukaan näyttänyt vaivautuvan pitämään mitään kuria. Onko syynä nykyinen foliohattukasvatus jossa lasta ei saa komentaa ettei tule paha mieli vai onko opettajat vain ruoskittu liian lujille jotta he jaksaisivat piitata? En tiedä.
Onneksi lapsilaumat kiersivät eläintarhaa paljon omaa tempoamme nopeammin. Eläintarhassa oli nimittäin muuan odottamaton häiriötekijä. Nimittäin hyttysiä. PALJON hyttysiä. Agressiivisia ja nälkäisiä hyttysiä.
Ei meidänkään seurueessa yhdelläkään ollut karkotetta mukana. Mistä kyllä moitimme itseämme taukoamatta koko reitin ajan. Mutta hyttysten ansiosta muut kävijät eivät kovinkaan pitkään eläinten äärellä viettäneet ja saimme suurimmalta osin kuvailla ihan rauhassa.
Pöllöilläkin oli pienokaisia. Ne olivat jo aika isoja ja reippaita. Oikeanpuoleinen oli kovin tomera touhuamaan ja vipatti oksallaan taukoamatta unista sisarustaan häiriten.
Nukkuva saukko. Ehkä söpöintä ikinä.
"Kuaks!"
Rupikonnat olivat asettautuneet hyvin kuvauksellisesti ja kuvista tuli lasin takaa otettuinakin aika kivoja. En ole ainakaan kolmeen vuoteen tavannut rupikonnaa luonnossa.
Rouva hirvi kaksosineen otti pahasti häiriötä ja pötki möykkää karkuun pitkälle aitauksen takareunaan. Kolmeviikkoiset hirvenvasat olivat pelkkää koipea ja olisin niin mielelläni halunnut nähdä ne lähempää. Mutta illoinen asia kuitenkin oli että ylipäätään näimme ne ja niiden maitotauon.
Tämä fasaani näytti siltä kuin olisi ollut tappelussa. Fasaanit ovat upea näky vaikka niiden ääni on aivan kauhea. Tuo sulkapeitteen väritys on niin kaunis.
Tämä pikkutyyppi aiheutti kuvausryhmällemme paljon vaivaa ja vietimme sen kimpussa varmaan miltei tunnin. Lopputuloksena muutama suttuinen ja epämääräinen räpsy. Kärppä on paitsi pikkuruinen, myös todella nopealiikkeinen.
" Vau, lounaaksi on muikkuja!"
Tärppä kala suussa oli hurmaava mutta kuvattavaksi ihan liian liukasliikkeinen näky.
Pitkän ja turhauttavan, hyttysiä kuhisevan paparazzitoiminnan lopputuloksena oli pari hassua ulkokuvaa joista yksikään ei ollut tämän kummoisempi.
Sudet olivat veteliä ja nukkavieruja. Kylläpä niillä mahtoi olla tuskastunut olo sillä useimmilla oli talviturkista vielä paljon jäljellä. En voinut olla ajattelematta miten paljon paremmalta ne olisi saanut näyttämään Nutrolin-kuurin ja ruotsalaissuan avulla :)
En ole kauhean innoissani susista. Ei minulla ole mitään niitä vastaankaan, mutta näen liikaa koiria arjessani saadakseni susista mitään kiksejä.
Vanha Mimmi-rouva oli yllättänyt kaikki tekaisemalla trion iltatähtiä tänä keväänä. Koska Mimmi ei ole mikään tyttönen ja sen kumppani Mörri on jo suorastaan seniili, poikue oli iloinen yllätys.
Tomera kolmikko!
"Tahdon pakoon!"
"Kipitäpä tiehesi ja anna vanhan äitisi näyttää mitä sillä renkaalla kuukuu tehdä."
Hyvin mahtuu muhkea seniorikarhun takapuoli kuorma-auton renkaaseen!
"Roarrr!"
Vanha mies Mörri ja Mörrin aikamiespoika.
Teddykarhuposeeraus. Juniori vasemmalla, Mörri oikealla.
Karhunpainia.
Näin pikkupandat Ähtärissä nyt ensimmäistä kertaa. Korkeasaaressa olen niitä nähnyt mutta en ole aiemmin saanut niistä kivoja kuvia. Nyt kuvia tuli liiankin kanssa.
Toinen oli levoton ja ramppasi reippaalla tempolla ympäri aitausta jatkuvalla syötöllä.
Toinen otti rennosti senkin edestä.
Eläinpuistossa oli liian ötökkäistä nukkekuville, joten poikkesimme kotimatkalla Palsankosken partaalla.
Vesi ei ollut kovin korkealla ja kivillä sai kivoja kuvia. Mutta hyttyset olivat äkäisiä täälläkin.
Lotraamiskuvat ovat aina kivoja. Palsankoski oli kaunis kuvauspaikka.
Huh, olipa taas paljon kuvia. Koettakaa kestää.
