Scavenger Hunt 2015: Kierros 2

Paratiisikartano-foorumin kuvametsästyksen toinen kierros ei vaatinut saman mittakaavan tavarajahtia kuin ensimmäinen, mutta ei ollut tämäkään ihan helppo.

Tehtävänanto oli:
Patsaan hatutus/kukitus

-julkisella paikalla oleva patsas ja poni sen päällä 5 p.
-patsaalle on puettu seppele/huivi ja Hattu a/5 p.
-ihmisiä kuvassa 1 p./hlö max. 10 p.

Kuvassa on siis Jyväskylän keskeisimmässä ytimessa Kirkkopuistossa oleva Aino-patsas.
Sillä on yllään Suomen Ketturerrierit ry.n hattu ja Yk-joukkojen huivi. Minun yltäni molemmat. Mukana on myös Seashell ja ainakin viisi ihmistä.

Ihmisiä muuten riitti. Oli lauantai, keli oli kaunis ja tuossa vasemmalle jäävässä kirkossa oli isot häät. Takanani oli kioskin terassi ihan täynnä väkeä. Mutta eihän kukaan piitannut asiallisesta ponistista joka tahtoo pukea patsaalle vaatteitaan.

Haasteen tästä haasteesta teki nimenomaan itse patsaan löytäminen. Jyvässeudulla suositaan abstraktia taidetta ja mielellään huomattavan kookkaina teoksina. Suurin osa teoksista on kolme kertaa kolmemetrisiä mötiköitä tai korkeita hujoppeja.
Olin jo valinnut kaupungin arvokkaimman patsaan, Wäinö Aaltosen kuuluisan Paavo Nurmi-teoksen tähän haasteeseen, kun sitten tarkemmin mietittyäni hylkäsin idean. Se on jalustoineen varmaan kolmatta metriä korkea enkä tiedä miten virkavalta suhtautuisi tikkaiden kanssa patsaissa kiipeilevään kuvaajaan.
Sama kokoongelma kohtasi Minna Canthin patsaan kanssa, samoin Kalevalaisten Naisten muistomerkin kanssa. Kävin toiveikkaana katsomassa Puistotorilla juoksevia Leikkiviä Poikia joka on Pauli Koskisen teos ja jota pidetään eräänlaisena tribuuttina Wäinö Aaltosen Paavo Nurmelle. Olisin mielelläni kuvannut sen eikä hiukan intiimimpi sijaintikaan olisi haitannut.
Mutta sen patsaan juurelle oli leiriytynyt naislauma piknikille ja syömään kakkua. En halunnut häiritä heitä ja Aino valikoitui malliksi.

Mutta aina sitä oppii uutta. Tätä haastetta tutkiessani kävi ilmi, että Jyväskylässä on toinenkin Wäinö Aaltosen teos. Realistinen kipsiteos Mietiskelevä Adonis on jossakin Yliopiston Ylistönmäen kampuksella fysiikan laitoksen tiloissa. Sinne täytyy joskus lähteä sitä ihailemaan. Sääli että sen tarkkaa sijaintipaikkaa ei kerrota. Saatan herättää hämmennystä jos alan tiedustella fyysikoilta missä heidän joukossaan on se Adonis?

Sininen kuin peipposen muna

Sininen kuin peipposen muna. Niinhän sitä sanotaan. Mutta oikeasti se on turkoosi. Tai ehkä vielä tarkemmin akvamariini. Joka tapauksessa täydellinen värissään.

Täydellinen kaikin tavoin. Paitsi että se on rikki.
Niin pikkuruinen, niin kauniin värinen. Ja niin lopullisesti turmeltunut.

Keltuainenkin on vielä sisällä. Joku munarosvo lienee ollut asialla. Tosin löytöpaikka oli hyvin kummallinen eikä siinä kohdin ole pesää lähimaillakaan? Olisiko rotta rosvonnut pesän?

Yhtä kaikki surullista ja turhauttavaa. Tuntuu elämän tuhlaamiselta, vaikka toki sitä luonnon omat lait edellyttävät.

Suottapa sitä on enempää murehtia. Mennyttä mikä mennyttä. Kaikki muu kuitenkin kasvaa ja kehittyy.

Kotkansiiven spiraaleja. Komea kasvihan se on täydessä kasvussakin, mutta tämä kippurainen aloitus on kauhean söpöä.

Tästä se lähtee! Seuraaviin kuviin saadaan varmasti jo jotakin kukkivaa.

Susihavaintoja

Howleen kävi kanssani pari viikkoa sitten maalla.

Oli kaunis ilta-aurinko joka korosti hentoa ja tuoretta vihreyttä.

Howlleenin räikeät kaupunkilaisvärit tuovat hauskan kontrastin metsän väreihin. Eteenkin kun laskeva aurinko syö niistä vähän terävyyttä.

Kukkasia<3

Tulepa näyttäytymään pikkuinen murea peipponen!

Omenapuussa aurinko hiuksiin kätkettynä.

Yksi kasvokuva lopuksi. Howleenin creepykourat kynsineen ovat kuin luodut puissa kiipeilyä ajatellen.

Scavenger Hunt 2015: 1 Kierros

My Little Ponyharrastajien Paratiisikartano-foorumilla aloitettiin hauska kuvahaaste nimeltä Scavenger Hunt.
Tarkoitus on kuvata joku haastava tai työläs aihe ponin kanssa ja kerätä lisäpisteitä lisäämällä kuvaan vaadittuja elementtejä.
Ensimmäinen kierros oli Suomalainen Kulttuurikierros

Vaatimuslista oli seuraava:
-Poni saunassa 5 p.
-Lunta tai jäätä 4 p.
-Suomen lippu 4 p. Ei tarvitse olla täysikokoinen, eikä välttämättä kangastakaan, mutta paperille piirrettyä lippua ei hyväksytä.
-Tennissukat + sandaalit 2 p.
-Käristemakkara 2 p.
-Karjala/KOFF/Valtra-valmet-lippis 2 p.
-Koivuhalko 2 p.
-Jussipaita/jääkiekko/Leijonat-paita 2 p.
-Vapaavalintainen suomalaiseen kulttuuriin liittyvä elementti 2 p./kpl, max. 3 elementtiä

Tässä minun ja Texin tyylinäyte.
Kuvassa poni saunoo kera kaksien sandaalien, tennissukkien ja muiden tykötarpeiden.
Koivuhalko on pienenlainen, mutta tässä vaiheessa kevättä oli liiterissä vain laarinpohjat käytettävissä.
Jää on Mariskoolissa mutta pelkään ettei sitä ole ihan helppo huomata.
Suomalaisia kansallisesineitä on kuvassa useampikin, kun olin hiukan epävarma siitä, mitä tavoiteltiin. Siinä on ponikokoinen saunavihta, pefletti Jokipiin pellavaa, Kalevala Korun korvikset, se Mariskooli ja Lemon Juice& Glyserinen jo vuodesta 1952 valmistamaa kosteusvoidetta (yhä ykkönen ja haastajia vailla) jonka kyljestä löytyy myös se suomen lippu.

Törkyinen juttu

Kun minä vien lelujani metsään leikkimään, tulevat ne kotiin ihan samassa kunnossa kuin olivat lähtiessäänkin. Kun puolisoni vie lelujaan metsään leikkimään, on lopputulos tällainen:

Ei hitto soikoon! Isutzu-poloinen....

Voi hyvä tavaton... Suossako tällä on ryvetty? (Kyllä, juuri siellä.Muun muassa.)

No joo, näkeehän sieltä vielä ulos, mutta silti....

Tarrakin itkee kuraisia kyyneliä.

Peiliä ei kannata sitäkään kuvitella käyttävänsä.

Mutta mikäs siinä jos vehkeet pestään jälkeenpäin ja oli hauskaakin.

Klassisen kirjallisuuden kirpparilöydöt

Hah, tästä alkaa pikkuhiljaa muodostus kirpparishoppailublogi : D
Lähdin etsiskelemään ehkä joskus koittavaa kesää ajatellen sopivampia vaatteita ja tulin kotiin mukanani kassillinen kirjoja. Mutta kun löytöjä tulee niitä tulee!
Varsinkin löytöjä isolla L-kirjaimella.

Myönnän, minulla on kirjaholismi. Olen luopunut kirjaston käytöstä melkein kokonaan sillä en saa pidettyä lukemistani hallittuna millään. Mutta rajansa on varmaan silläkin, paljonko kirjoja voi pieneen taloon tunkea?

Mutta katsokaa nyt mitä aarteita! Reilu annos englantilaisen kirjallisuuden suuria klassikoita, ja vieläpä sellaisia jotka ovat olleet kierroksessani jo kauan.

Olen kohtalainen austeniitti ja minulta on puuttunut Emma. Ainakin olen melko varma että minulla on siitä vain lyhennelty laitos, jota tietenkään ei voi varsinaiseksi keräilykappaleeksi laskea. Nyt kun Emma löytyi, vieläpä minua miellyttävänä käännöksenä (joskin rumalla kannella), minulta puuttuu kokonaisena teoksena enää Northanger Abbey.
Tuon kansikuvan piirros on yksi niistä joista väitetään niiden esittävän Jane Austenia itseään. Kuvia on muitakin, osa parempiakin eikä yhdenkään suhteen voida tehdä muuta kuin arvailla.

Ja Ranskalaisen Luutnantin Nainen<3 Austenin ajoista sata vuotta eteenpäin, keskelle viktoriaanisen ajan ahdasmielisyyttä. Tosin kylläkin 1900-luvulla kirjoitettuna. Mutta yksi sodanjälkeisen Englannin tärkeimpiä kaunokirjallisia teoksia yhtäkaikki.
En ole lukenut tätä arviolta 20 vuoteen, joten odotan suuresti nauttien.

Englantilaiseksi klassikoksi minä luen tämänkin. Onhan suomalaisen kouluratsastuksen grand old lady Kyra Kyrklund asunut Englannissa jo 90-luvulta asti.
Kyran Aakkoset on yksi tärkeimmistä suomalaisista hevoskirjoista ikinä ja ensimmäinen, jossa korostettiin keveyden vaatimusta. Tämä kirja myy loppuun aina kun siitä uusi painos otetaan eikä siinä ole vieläkään mitään ajastaan jäänyttä, vaikka julkaisusta on pitkä aika. Tällaista "ammattikirjallisuutta" ei usein kirppareilta löydä, mutta aina pitää olla toiveikas. Eihän koskaan voi tietää ennalta mitä sieltä löytyy.

No muutama mangakin. Mutta vain muutama. Kiroan päivää jolloin päätin että on minulla tilaa kerätä tahtomani piiiiiitkät sarjat. Ei minulla oikeasti ole tilaa niille. Pitää tinkiä jostakin muusta. Kuten vaatteista. Ei niille niin paljon tilaa tarvita. Jos söisi vähemmän, saisi keittiön kaappeihinkin kirjoja...

Bonuslöytö. Olen heikkona suuriin ja värikkäisiin sormuksiin. Eteenkin sellaisiin jotka maksavat euron.

Sentään pari kesäpaitaa löytyi. Tämä on tosi hauska. Kirjailuiden seassa on timangejakin. Uskon ettei minulla ole aiemmin ollut mitään Brunein sulttaanikunnassa valmistettua vaatetta? Puuvilla on tosi vankkaa ja työ huoliteltua.
Olen huono hankkimaan itselleni vaatteita ja niitä kuitenkin työssäni kuluu. Havahduin taannoin siihen, että suuri osa vaatteistani on joko rikki tai muuten lumpuiksi kulunutta ja että asialle on pakko tehdä jotakin. Pelkään kuitenkin ettei kahden paidan ostaminen vielä riitä asialle jotakin tekemiseksi. Joten kirppareilla luuhaaminen jatkuu.

Hiiren korvalla

Kun tässä on ollut puhetta näistä vuodesta toiseen jatkuvista teemoista, niin tässä tulee taas yksi jokavuotinen puujalkavitsi.

Eli siis hiirenkorva Hiiren korvalla. Heko heko.

Meidät yllätti kevään ensimmäinen ukonilma! Hurja pilvimassa kovan jyrinän saattelemana purjehti lahden vastarantaa ohitsemme. Mutta pisaraakaan ei satanut meidän puolellamme Päijännettä.

Tuuli kyllä ankarasti ja laineet löivät yli laiturin. Suunnittelemani tunnelmakuvat veden äärellä jäivät nyt ottamatta.

Mutta ehtiihän nuo myöhemminkin. Tärkeintä oli ettemme saaneet sadetta niskaan eikä ukkosrintama yltänyt kotiin asti.