Peruukkibileet (varoitus: nuken rääkkäystä)

Leeken kimppatilauksessa tuli silmäripsien lisäksi mahtava pastellinen vyöry peruukkeja. Kaikkiaan kolme. Kaksi tilasin ja kolmas oli customperuukin kylkiäislahja.
Oli ihan sattumaa että kaikki olivat pastellisia monisävyisiä. Mutta ihan hauskaa. Minun nukeillanihan ei hirveästi sen sävyistä ilmettä ole.
Mutta nythän asialle voi tehdä muutoksen! Peruukkeja pääsi testailemaan ne kaksi onnetonta joilla on kaljut päät eli ei kiinni liimattua peruukkia. Ilmeistä näkee että tehtävä ei ollut ihan mieluinen... Bara ja Lydia eivät ole millään tasolla pastellivärien käyttäjiä joten kokeilusta tuli todella kiinnostava.

Leeken limited-värinen fairy olive polkkaperuukki on yhdistelmä vaalean ruskeata ja vihertäviä sävyjä. Kaunis ja neutraali mutta kivasti erilainen.

Liian suuriahan Dalin kokoiset peruukit olivat Lydialle mutta ei niin paljon että se kuvissa olisi haitannut. Tämä vihertävä ei ollut ollenkaan hassumpi. Ei värin eikä mallin puolesta. Ja sopi niin hyvin tuohon villapaitaan.

Sitten poistuttiin mukavuusaluelta. Kuten ilmeestä näkee ei enkelinsininen saparoperuukki ollut ihan Lydian tyylinen.

Onneksi kuvaan lupautui muutama muukin sinisävyinen henkilö.
Tämä peruukki oli lahja enkä siis valinnut sitä tehtaalta. Se on tosi kauniin värinen vaikkei muuten mikään laatuihme. Kiusaus hankkia sille kantaja on suuri mutta siitä tuonnempana.

Toinen ponikuva kun olivat niin söpöjä. Lydia on pelkkä tausta niille. Tekee neidin egolle ihan hyvää.

Tämä saparoperuukki on Leeken custom. Siinä on sekaisin sävyjä pink cocktail ja peach pink. Salamalla otettu kuva paitsi tuo esiin Lydian pisamat, myös korostaa vaaleanpunaisen seassa olevaa beigeä joka tuo peruukkiin kullan sävyjä.

Seisaallaan otettu kuva näyttää selvästi että saparot ovat PITKÄT. Lydiä on hiukkasta vaille 60-senttinen ja tämä peruukki on Dalille tilattu. Jos ei tahdo että peruukin käyttäjä kuristuu saparoihinsa tai joutuu laahaamaan niitä perässään, jotain täytyy tehdä.

Vielä yksi söpöstelykuva Littlest Petshopilaisten kanssa. Nuo saparot on kiinni klipsuilla mikä tekee sen, että kuvissa suloinen peruukki on oikeassa elämässä vähän kulmikkaan tuntuinen.

Tadadattaadaaa! Tätä te ette uskoneet näkevänne. Jos jo sammaleenvihreä villapusero pehmensi Baran imagoa, mitä tekeekään vihreä polkkatukka?

Jep jep. Bara muuttui itsensä kiltiksi ja kouluikäiseksi pikkusiskoksi. Hän näyttää todella suloiselta mutta en ole ihan varma onko hän enää minun Barani? Yhtä kaikki yhdistelmä ei ole hassumpi. En olisi ikinä osannut arvata että Barasta saa näin herttaisen.
Kuvasin koko sarjan peruukkikuvia ulkona koiratarhan terassilla. Taustan huopa nuppineuloilla seinässä kiinni. Enkä edes pudonnut portailta kertaakaan. Mutta tämä selittää kohta esiin tulevan jännittävän valaistuksen vaihtelun.

Nyt sitten mentiin jo kipurajan yli. Baran tummiin varjostuksiin ja keltaisiin silmiin enkelinsininen ei sovi ei sitten millään tavalla. Jouduimme lainaamaan Froggyn alusvaatteet jotta saimme peruukkiin sopivan pastelliteeman myös vaatteisiin.
Tästä peruukista vaikka se on Dal kokoinen ja sopii huonosti Pullipille heräsi ajatus miten hyvin se sopisikaan Baran sisaren Suigintoun liiloihin silmiin ja harmaisiin kulmakarvoihin... Vaikken ole mikään Rozen Maidenin katsoja, näillä kahdella nukella on yhdet upeimmista silmämeikeistä kaikki nuket huomioiden.

Lisää yllätyksiä! Jos sininen peruukki sai Baran näyttämään näivettyneeltä, pinkki sopi kuin tehtynä. Barasta tuli ihan Pullip Bansheen näköinen.

Tummat häivytykset ja vahva silmämeikki eivät tuokaan ristiriitaa vaan kaivattua särmää. Tämä yhdistelmä on sellainen mihin silmä voisi tottuakin. En olisi ikinä uskonut että Baran tyyppinen vahva ja keltasilmäinen nukke toimisi näinkin erilaisilla peruukeilla. Olive green oli ehkä tämän kokeilun paras mutta iloinen yllätys oli myös tämä räikeähkö pinkki.

Salamalla otettu kuva tuo ehkä parhaiten esiin nuo Baran silmien ympärillä olevat tummat varjostukset joista nuken synkkä ilme syntyy.

Vaaleanpunaiset tyttöni. Bara ja Panda. Pandan tukka on tuohon peruukkiin verrattuna niin kovin vaalea.

Vaaleanpunaista kylmän sinisellä valolla.

Sama kuva hiuskarvan lämpimämmällä valolla varustettuna. Heti paljon parempi. Tämän siitä saa kun kuvaa ulkona.

Yksi söpöilykuva Barasta ja poneista vielä tähän loppuun.

 Pandastakin vielä yksi vaaleanpunaista vaaleanpunaisella vaaleanpunaisin korostuksin-kuva.

Hirveä kuva-annos. Mitali sille joka jaksoi katsoa loppuun asti.

Roller Maze Frankie

Lagoona ja Draculaura saivat uuden ystävän. Pitkän etsimisen jälkeen löysin viimeinkin Frankien joka minua miellyttää.

My Little Pony-harrastajien Paratiisikartano-foorumilla sain kuuman vihjeen että Roller Maze-Monsterit tulisivat tarjoukseen 11.10 alkavassa alennusmyynnissä. Kun sopivasti kerrankin ajelin aamusella marketin ohi niin pitihän siellä käydä katsomassa. Kovin montaa nukkea ei enää ollut jäljellä, vaikka oli alen ensimmäisen päivän kolmas tai neljäs tunti meneillään. Suosittuja ovat.
Pitkään pohdin, ostano Operettan joka on myös want-listallani vai tämän Frankien. Lopulta Frankien suloinen, keltasävyinen meikki ja tyyli voittivat. Jostakin syystä en osaa ajatella Operettaa tyrkkimässä toisia kisaajia rullaluistinradalla.

Monster Highit ovat kyllä huippuhyvin suunniteltuja! Kuten hehkutan joka kerta nuken ostettuani. Näyttäkää minulle hartsinukke joka pysyy omin avuin seisomassa rullaluistimilla!

Kaunis meikki, ihanat hiukset ja kiva asukin. Ei mikään erityinen mutta kun muutkin Monsterini ovat rantavaatteissa, niin samaan tyyliin ollaan pukeuduttu.

Go Frankie! Go Frankie! Go Frankie! Go Frankie!

Ilman kypärää. Onko tukka hyvin? Mustan ja valkoisen seassa on muutama hippunen kellanvihreätä.

Näytänkö muka että olisin raskaana? poseeraus. Tässä tuo meikki ja kaksiväriset silmät näkyvät ehkä parhaiten.

Olen tosi iloinen että löysin Frankien näin vaivattomasti. Vielä kun saisin mieleiseni Clawdenin ja sen Operettan.

Viimeiset keltaiset lehdet eli punapäät ja ruska

Heh heh. Saa nähdä kuinka monta kertaa ehdin vielä ruskaa kuvaamaan, mutta ajattelin että se ainoa sateeton päivä täytyy käyttää hyödykseen. Pihassamme on oikeastaan kaikki lehdet jo varisseet, mutta vaahtera oli huomaavaisesti säästänyt muutaman keltaisen lehdykän minua varten.

Lydian alahuuli selvästi väpättää kun puhe on talven tulosta.

Syksyn lehdet hiuksissani. Tässä kuvassa Lydia on paljon iloisemman näköinen.

Froggykin kävi uusissa tamineissaan poseeraamassa kun kerrankin löytyi kyllin voimakasvärinen tausta.

Vitsit miten tykkään näiden kuvien väristä! Harmi ettei meidän puutarhasta löydy aroniaa tuon tukan taustaksi.

Myssy vinossa. Tämä kuva on ehkä suosikkini.

 

Minulle tuli kysymys Froggyn kulmakarvoista. Tässä ne nyt ovat. Melko alakuloiset näin iloiselle nukelle. Tyypilliset Pullipin kulmakarvat vuodelta 2012. Kaikilla on valitettavasti samanlaiset.

Bara villapaidassa

Viime aikojen huomioni on ollut niin kiinni hartsisissa, että on ihan reilua heittää pari Pullip postausta peräjälkeen. Meillä on tietoliikenneongelmia ADSL.n kanssa enkä ole yhtään tyytyväinen tapaan millä mokkula nettiä hoitaa. Yritetään silti saada postaus läpi.

Bara on nukeistani vaikein kuvattava. Se on haastava yhdistelmä mustaa tukkaa, tummia silmiä ja ihan väritöntä kasvojen alaosaa. Sillähän ei ole sen enempää poskipunia kuin huuliväriäkään. Kamera on usein ihan pulassa sen valotuksen kanssa.
Tällä kertaa valo tuli vielä hyvin alhaalta ja lisäsi haastetta. Mutta sen ainoan aurinkoisen syyspäivän olin päättänyt taltioida, sanoi kamera mitä hyvänsä. Lopputulos oli kuitenkin runsas ja ihan onnistunut.

Koko shoottiin toi innoituksen Millyltä hankkimani ja hänen valmistamansa villapaita. Sama jota Jupi esitteli jo tuolla aiemmin. Pusero on ihana mutta lisäksi minusta oli hauskaa kiusata Baraa pehmentämällä tytön imagoa hippisemmäksi. Onneksi Bara kuuluu niihin aisiin joiden päällä kaikki näyttää hyvältä.

Bara onkin oikeastaan Millyn luomus sillä sekä pusero että peruukki ovat hänen käsialaansa!

Ruska alkoi kadota ennenkuin aurinko suvaitsi näyttäytyä. Sentään yksi koivu oli vielä vähän säästellyt lehtiään. Vaati hiukan mielikuvitusta saada ne nuken taustalle.

 

Rakastan tuota miten Baran keltaisiin silmiin tulee hehkua tumman vihreästä neuleesta.

Pajun rungot ovat ympäri vuoden kauniin väriset. Tuo villiviini, kärhö tai mikä lie on päättänyt tulla puutarhaani omin avuin. Löysin sen ensimmäistä kertaa näitä kuvia otettaessa.

Toivon että köynnös asettuu taloksi. Siinä on upea syysväritys.

 

Pullip Big Froggy!

Pullip Froggy on Pullipstyle-nukkevälittäjälle suunniteltu pienen myyntierän (400 kpl) limited jonka esikuva on vuonna 2006 julkaistu mini-Pullip.
Jo ensimmäiset kuvat siitä suunnitelma-asteella nähtyäni tiesin, että tämä on minun nukkeni! Siinä on kaikki: Voimakkaat värit ja rohkea, valtavirrasta erottuva ulkomuoto. Lisäksi sen sammakonkudunvihreissä silmissä ja meikissä oli jotain hyvin perinteistä. Se erosi hyvällä tavalla tämän vuoden muista julkaisuista joista liian monella on itkuinen silmämeikki, onnettomat kulmakarvat ja hartsinukkejen tyyliin maalattu suu.

Tämä saa nettitilaajan sydämen aina hyppäämään kurkkuun. Paketti on rikki. Onko reikä ulottunut sisältöön asti?
En yleensä pyri moittimaan postia, mutta viime aikoina jokaisessa paketissani on ollut tuollainen reikä. Mitä hittoa te ihmisten paketeille siellä oikein teette?

Siinä se nyt on! Boksi on ihan minun makuuni. Kirkkaan keltainen ja sen kuviot ovat vahvaa, kirkasta vihreätä. Salama tosin kesytti värit. Mutta uskokaa minua, se ON räikeä. Sisuspahvi on voimakkaan turkoosi, ei pastellisininen kuten kuva väittää.

Kopiointi on selvästi ollut ongelma. Mistä lähtien Pullippien pakkauksissa on ollut hologrammi? Se on suloinen ja siinä on Bonitan kuva. Oliko niin sokea etten huomannut sitä Batgirlin laatikosta vai eikö sitä ollut?

Ihka ekat kuvat odotetusta Froggystäni. Salamalla ja iltayöstä. Ei ehkä fiksua mutta odottaakkaan ei pystynyt. Jos salamakuvat ahdistavat, nyt on viimeinen hetki poistua taajuudelta.

Argh, joku karva naamassa! Mutta ensimmäinen kasvokuva. Meikki on aika tavalla erilainen kuin suunnitelmissa mutta salama syö siitä leijonanosan. Huulet ovat persikkaisemman vaaleat kuin alkukuvissa ja silmien rajaus on todellakin neonvihreä.

Hihihiii. Ujostuttaa. Samalla tulee näytettyä rubiinikynnet. Luonnossa ne ovat ihan punaiset.

Kroppa on nelostyyppiä mutta minusta tuntuu että siihen on tehty joitakin muutoksia. Täytyy vertailla tätä ja Batgirliä joka on edellinen uusi nukkeni. Tiukka ja napakka tuo keho on. Narskuu ja vastustaa mutta myös seisoo ilman seremonioita. Tässä kuvassa tosin tuettuna. Alusta oli kalteva.

Nukkuva sammakko. Silmät menevät tiiviisti kiinni ja mekanismi on napakka.

Ilman sammakkoturkiksia. Ei sitä käy kieltäminen, tämä Froggy on ihan teinipimu.

Aika itsevarma pimu kumminkin, se on myönnettävä. Aivan eri tyyppinen kuin ujo Batgirl.

Kuvittelin että tämä olisi parempi kasvokuva mutta ei. Himmeältä värit tässäkin vaikuttavat. Silmien väri pysyy salamallakin oikeana.

Virkkasin saapumisilmoituksen saatuani Froggylle sopivia talvivaatteita. Myssyä ja kaulaliinaa Jupi ehtikin blogissa esittelemään. Mutta katsokaa miten hyvin ne istuvat väreiltään Froggylle!

On varmaan olemassa joku sääntö montako kuvaa per postaus olisi korrektia laittaa... Mutta kerrankos sitä uusia Pullippeja saapuu!

Lähemmäs ja vieläkin lähemmäs. Olen ihan fiiliksissä, tämä on ihan eri näköinen kuin mikään nukeistani.

Hengittäkää, tämä oli viimeinen. Kiitos katsomisesta!