Hobonichi Techo

Vuosi sitten vuodenvaihteen aikaan Spica Spicasmagoria Extreme-blogista esitteli blogissaan japanilaista almanakan ja päiväkirjan yhdistävää Hobonichi Techo-kirjaa. Olin kerrasta myyty ja sovimme jo silloin kimppatilauksesta seuraavan vuoden ollessa ajankohtainen.

Siispä loppiaisen korvilla saapui paketti...

Josta paljastui kirjan ja kansien lisäksi vaikka mitä ihanaa! Joulu tuli toisen kerran!
Viiksiukoilla varustettu viestilappu kettuteipillä varustettuna kohtasi traagisen loppunsa livettyään lattialle mutta onneksi siitä jäi muisto tähän yhteen kuvaan. Kirjailukuvioinen teippi on ollut kovassa käytössä saapumisestaan asti.

Prezel <3 Olen haikaillut ponilaumaani tätä nimenomaista ponia pitkään mutta syystä tai toisesta en ole sitä saanut hankittua. Prezelillä on minulle erityisasema uusien ponien joukosta ihan jo sillä, että voisin hyvin elää syömällä pelkkiä suolarinkilöitä. Jos vain ehdin työmatkalla kauppaan, haen tuoreen prezelin itselleni lounaaksi. Tämä kyllä vaatii hiukan aikataulujen venyttelyä, sillä Lidl aukeaa kahdeksalta jolloin myös työaika alkaa. Mutta mitäpä sitä ei lämpimän prezelin eteen tekisi.

Kaunokainen. Prezel on kulkenut viime ajat mukanani myös töissä, mutta en ole saanut sen kanssa otettua hhaluamiani kuvia. Aina joko keli tai kiire torppaavat aikeet.

Elämänkirja ei ole minusta hyvä käännös life bookille. Siinä on jotakin hautajaismaista. Arkikirja kuulostaa vähän kummalta sekin. Mutta yhtä kaikki, idea yhdestä kirjasta jolla hoituu sekä aikataulutus että viihde ja luovat räpellykset on loistokas.

Hobonicheille on lukuisia kansivaihtoehtoja ja tarkoitus on, ettei vuoden vaihtuessa tarvitsisi uusia kuin sisäkuoret. Minun valitsemieni kansien suunnittelija on tekstiilitaiteilija Pottenburn Tohkii.

Halusin ehdottomasti vetoketjulla suljettavan almanakan josta kynä ja paperilippuset eivät karkailisi. Silläkin uhalla että vetskari hiukan vaikeuttaa kirjoittamista ja käyttöä.
Taiteilija kertoo näistä kansista että lapsen kanavatyömäinen pinta (käsi ylös kuka on pujotellut kanavatöitä ala-asteella?) kuvaa aurinkoa ja kuutamoa. Väreistä keltainen on auringon nousu- ja lohenpunainen laskuväri.
Minä ihastuin noihin kirkkaan keltaisiin yksityiskohtiin. Emmin, onko tämä liian vaalea arjessa mutta jos se nuhjaantuu niin sitten se nuhjaantuu.

Tämän Hobonichin sisätilat olivat suosikkini. Taskuja on paljon ja eri kokoisille lippusille. Oikeata kohtaa kalenterissa näyttävät nauhat ovat välttämättömyys.

A4-tasku takana oli iloinen yllätys. Tosin tämän vuoksi Hoboni osoittaa vakavia lihomisen merkkejä.

Ihmisillä on erilaisia tapoja käyttää Hobonichejään. Minä vielä opiskelen, mutta yritän toimia niin että tähän alun ruudukkoon tulisivat ylösmerkityiksi kaikki menot ja aikataulut. Silloin näen koko viikon yhdellä silmäyksellä.

Silloin kokosivun päiväkirjapuoli jäisi käyttöön luovalle tuhertelulle ja päiväkirjamerkinnöille. Tosin tuppaan siirtymään helposti tänne kirjoittamaan, jos merkintä on sellainen joka vaatii enemmän tekstiä, ajo-ohjeita tms. Luovaa tuhertelua ei vielä ole paljon näkynyt.

Hobonichin paperi on hyvin ohutta ja tuo mieleen virsikirjan sivut. Mutta sen pitäisi olla vahvaa ja läpipäästämätöntä. Sellaista johon pitäisi voida piirtää myös tussein ja vesivärein. Näitä en vielä ole kokeillut.

Englanninkielisen laitoksen lopussa on japanilaiseen kulttuuriin tutustuttava yleissivistävä osio jossa kerrotaan muun muassa teelaaduista ja japanilaisista karamelleistä.

Kannet paikoillaan ja valmiina käyttöön!

Pientä lisäshoppailua joudun ehkä tulevaisuudessa harjoittamaan, sillä isomman almanakan kanssa työkäsilaukkuni tuppaa olemaan hiukan ahdas. Kovin suureksi en tahdo kantamuksiani paisuttaa, sillä myös lokeroni on ahdas. Mutta jos se täydellinen käsilaukku tulisi vastaan, en panisi ollenkaan pahakseni ; )

Aika näyttää millaista Hobonichin käyttö on tavalliseen almanakkaan verrattuna. Tällä hetkellä olen erityisen tyytyväinen siihen, miten kaikki laput pysyvät kasassa vetskarin takana. Olen jopa alkanut pohtimaan, saisinko puhelimeni tungettua sinne myös. Silloin minulla olisi tasan yksi asia jota kantaa mukanani.