Vuosiraportti

Vuosi 2016 oli nukkeilun suhteen ihan mahdoton. Olin monta vuotta todella nuuka hankinnoissani mutta viime vuonna mopo karkasi käsistä oikein kunnolla. Menin pitkästä aikaa kodin ulkopuolelle töihin mikä vaikutti tietysti rahatilanteeseenkin, mutta tuntuu että itsekurin höltyminen oli kuitenkin pääsyy holtittomaan nukkeaarteiden kertymiseen.

Vuosi alkoi tärkeimmällä hankinnallani vuosiin. Sain kuin sainkin Dollfie Dreamin! Nukkeystävä oli tilannut tämän Japanista second handina ja rahatilanteen sattuessa kohdalleen sain sen hankittua itselleni. Lucy Maria Misora ehti olla jokin tovin myynnissä ja stressasin sen hankkimisen kanssa aika tavalla. Yukin ostohintaan kuului sille optio uuteen faceuppiin, mutta vieläkään en tiedä tahdonko muuttaa tuota synkkää alkuperäistä?

Sitten taloon tuli kaksi poikaa perä perää.

Taeyang Undertaker jäi vuoden 2015 koirakriisien loppuvuodesta hankkimatta ja oli ensitilainen hankinta alkuvuodesta. Hauturi on minusta paitsi tavattoman sympaattinen hahmo ja suosikkejani Kuroshitsuji-sarjasta, myös älyttömän hieno Taeyang. Sillä on koruja, arpia, kynsilakkaa ja pieniä yksityiskohtia yllin kyllin. Lisäksi nukke on hyvin alkuperäisen hahmon näköinen.

Olen vähän vältellyt hahmonukkeja, mutta luultavasti ihan turhaan. Lisäksi tällainen nukke joka on aina oikein keliin ja toimintaan pukeutunut on mahtavan helppo. Suunnitelmat poistua mukavuusalueelta ovat ainakin tässä suhteessa onnistuneet. Toivon että jatkossakin Groove julkaisee näin onnistuneita nukkeja tutuista hahmoista.

Azonerintama muuttui tykkänään vuoden aikana. Minulla oli vuosikaudet vain Alisa ja olin ihan tyytyväinen. Alkutalvesta onnistuin hankkimaan kauan haaveilemani poika-Azonen kun ostin second handina kaljuksi ajellun Yuta-pojan ja olin taas ihan tyytyväinen. Sitten suljin hetkeksi silmäni ja tänne oli luikerrellut neljä tyttöä lisää! Mitä ihmettä oikein tapahtui?

Kaikki alkoi edessä oikealla seisovasta pikku Riimistä jonka ennakkotilauksen missasin päivällä. Harmissani tilasin hopeatukkaisen Tsukihan jota sitäkin olin ihaillut. Sitten muutama Riam putkahti myyntiin uudestaan. Toiste en antanut tilaisuuden mennä ohitse ja niin tyttöjä tuli perätysten kaksi. Myöhemmin on käynyt selväksi ettei pinkkitukkainen Riam myynytkään loppuun saman tien ja sitä on tätä kirjoittaessani yhä tarjolla. Mutta olen hyvin tyytyväinen että silloin toimin ripeästi. Riimi on todella persoonallinen tapaus.

Saparopäinen ja sittemmin polkkatukkaiseksi muuttunut Koron ja goottilolita Aika tulivat käytettyinä Suomen sisältä. Molemmat tosin aivan virheettöminä ja Aika yhä paketissaan. Nyt Azoneperhe tuntuu mukavan kokonaiselta.
Se minkä tahtoisin olisi yksi nukke povekkaammalla ja pitkäsäärisemmällä kropalla. Mutta sellaisilla varustettuja aikavampia tyttöjä ei ole pitkiin aikoihin julkaistu. Olen miettinyt sellaisen kropan hankkimista irrallisena, mutten vielä osaa sanoa sopisiko sellainen Koronille tai Aikalle...

Vuosia hankintalistallani on roikkunut pari nukkea jotka syystä tai toisesta ovat jääneet hankkimatta. Vuonna 2016 sain molemmat haaveet toteutettua. Licca-chan saapui muhkean kenkäkokoelmansa kanssa ja valmiiksi obitsutettuna. Hän on aikamoinen rinsessa ja seuraava hankinta on lisäkäsien pakkaus.

Kuluneena vuonna kävi monen nuken kohdalla niin, että niitä tarjottiin minulle suoraan ostettaviksi. Aivan käsittämättömän hyvää palvelua josta olen sanomattoman kiitollinen. Sasha Nun oli yksi näistä nukeista. Olin ihastellut tätä yksilöä miitissä ja kun ostin sen omistajalta Yukille kenkiä ja peruukkeja, tuli nunnakin samassa kuormassa.

Sashat ovat siis pienellä eläimen päällä varustettuja nukkeja joilla on Pullipin neloskroppa. Ne ovat keveitä ja hirmuisen siron tutntuisia. Vaatteet ovat vimpan päälle viimeisteltyjä ja koristeet yksityiskohtaisia. Olen aika ihastunut nunnaani ja toivon, että Groove julkaisee tätä sarjaa jatkossakin. Siinä on outoudessaan iso potentiaali.

Monstereiden suhteen minua vaivasi pieni motivaatiopula. Suomeen ei tuotu kovin kiinnostavia nukkeja ja hinnat olivat aika korkeita ihan tavallisistakin versioista mikä ei rohkaissut ostamaan normaalihintaisia.
Twyla löytyi kesän alennusmyynneistä. Kitty Noir mint in boxina kirpparilta ja Isin toin Tallinnasta.

Syksyllä nukkeharrastajia puhutti nuoren ja kokemattoman harrastajan ostama väärennetty hartsinukke. Tein blogiin jutun aiheesta ja sen taustatyönä taloon muutti täydellinen yllätysostos: Fairyland Minifee Sushu. loppuvuosi on kelien ja valon puolesta kehnoa aikaa kasvojen maalaamiseen, joten tämä kaunokainen kaksine päineen odottaa yhä henkilöllisyyttään. Nimi minulla ehkä on valmiina, mutta saa nähdä sopiiko se sitten kun kasvot ovat valmiit.

Sushun piti olla lohdutusnukke sillä missasin lotteryssä tämän tyypin. Ensimmäinen miespuolinen Dollfie Dream on ollut odotuksessa kaikilla vinyylinukkeharrastajilla jo kauan. Volks teki kehitystyötä pitkään ja hartaasti ja Vocaloid-kaksoset Len ja Rin olivat vuoden puhutuimmat nukkeuutiset.
Ylipäätään suositut hahmot saavat aikaan säpinää, mutta nyt ensimmäinen Dollfie Dream poika sai sitä todella paljon. Eteenkin kun Voks oli tehnyt työnsä huolella. Len ja Rin ovat todella kauniita ja hahmojensa näköisiä.

Ensin kerrottiin ettei näitä saisi kuin parista tietystä tapahtumasta Japanista. Harrastajat ympäri maailmaa raivostuivat ja pin julkaistiin tieto lotterystä. Lottosin enkä tietenkään voittanut. Volks suosii feikkitilien pelosta niitä asiakkaitaan, joiden tileiltä on ostettu heiltä ennenkin paljon tavaraa. Olin harmissani mutta ajattelin että kalliin nuken missaaminen ei ehkä olekaan mikään mailmanloppu vaan päinvastoin.

Kunnes kuulin että nukkeystävilläni oli ollut arpaonnen varmistamiseksi tuplahuuto ja molemmat Lenit olivat tärpänneet! Lenejä oli tulossa Suomeen kaksin kappalein ja sain napattua itselleni sen heille ylimääräisen.
Tilanne oli täydellinen win-win. Nuken voittaneella henkilöllä oli ostaja jolle Suomen tullit eivät ollet mikään yllätys hinnan päälle ja minun ei tarvinnut vääntää Volksin inhottavien tilausjärjestelmien kanssa vaan asian hoiti kokeneempi. Asumme vielä lähekkäin ja saatoin noutaa nuken ilman kotimaan postituksia. Kaikki sujui kuin tanssi.

Sittemmin on käynyt ilmi että hätä Rinin ja Lenin saamisesta oli ylimitoitettu. Tätä kirjoittaessani molempia saa yhä Volksilta. Rin on hurjan suloinen ja olen hiukan miettinyt kaksosparin kokoamista, mutta toisaalta en ole mikään Vocaloidfani ja tahtoisin Lenillekin hiukan erilaisen ilmeen. Sillä ei ole vielä edes omaa nimeä ja koen sen kanssa puuhailun hankalana. Jopa saapumiskuvien laitto blogiin on jäänyt kiireiden jalkoihin. Poikanuket ovat aina olleet minulle hankalia mutta pitää yrittää, saisiko vaatteiden ja peruukin vaihdolla tähän poikaan vähän persoonallisempaa ilmettä? Raukalla on vielä tosi vähän mitään omaa vaatettakaan. Tässä talossa tuon kokoisia miesten vaatteita ei ole valmiina lainkaan. Odotamme Lenin kanssa yhtä tarvikekimppaa Tatalle jotta tilanteeseen saataisiin korjaus.

Lenin kanssa samassa laatikossa tänne saapui Solinan uusi keho, joka oli toinen kuluneen vuoden päällimmäisiä ostotavoitteita. Toisin kuin Len, Solina saattoi kroppansa saatuaan istua valmiiseen pöytään sillä tuon kokoisia naisten vaatteita kyllä riittää.

Olin hurjan onnekas Solinan kropan suhteen koska ylipäätään onnistun hankkimaan sille käytettynä ihan oman vartalonsa enkä joutunut yrittämään hybridiä tai odottamaan milloin firma suvaitsee niitä uudestaan myyntiin laittaa. Tuo Withdollin SD-kroppa on tosi kaunis ja toimiva. Olen mahdottoman tyytyväinen että sain tämän kaunottaren kokoon näin vaivattomasti.

Nämä kaksi pientä äkkiostosta kuuluvat myös niihin jotka markkinoitiin suoraan minulle. Dal Lipoca eteenkin ihastuttaa minua vahvoilla väreillään ja jyrkällä katseellaan. En malta riisua noita demonitamineita ensinkään vaikka olisi hauskaa nähdä tämä nukke myös kasuaalimmin puettuna.

Byul Paulia on ensimmäinen Byulini. Sen stockperuukin look on lähtöjäänkin heinäkasassa nukkuneen näköinen eikä ikä ole tuonut parannusta asiaan. Paulia saanee uuden peruukin ihan ensi tilassa. Ehkä mahdollisesti myös uudet silmäsirut. Nuo tummat ruskeat tuppaavat kuvissa jäämään pelkiksi mustiksi aukoiksi ja ilme on vauhkoontunut. Mutta tahdon nähdä nuo silmät ensin ilman kaamosvalaistusta ennenkuin alan tekemään päätöksiä.

Tämän vuoden osalta olen erityisen tyytyväinen että pidin kirjaa saapuneista nukeista. Blogi ei pysynyt tulokkaista ajantasalla kuten normaalisti enkä pystynyt siitä tarkistamaan asioita kuten olen aiemmin voinut tehdä. Täytyy yrittää tsempata sen asian suhteen.
Mutta ilman muistiinpanoja olisi ollut vaikea muistella jälkikäteen kuka saapui milloinkin ja missä järjestyksessä. Huvittavaa oli että aloitin Yukin saapuessa vuoden 2016 nukkeostokset muistiinpanon vihkossa vajaalle sivulle. Enhän odottanut siihen montaa riviä merkintöjä. Nyt listaus kulkee jo pitkin marginaaleja.

 Muutenkin vuosi oli nukkeilun suhteen vilkas. Meillä oli upea nukkeviikonloppu Pullip Suomen seniorinukkeilijoiden kanssa ja Jyväskylässä pidettiin useampikin pienen porukan teehuonemiitti.

Animeconissa pyörimme nukkeporukassa sielläkin ja con oli muutenkin erittäin onnistunut kokemus. Toivon todella hartaasti että se jatkossakin pidetään Jyväskylän Paviljongissa Kuopion tukkoisen Sibeliustalon sijaan.

 Kävimme myös erityisen hauskalla nukkeilu- ja kulttuuriretkellä Helsingissä Spican, Petunian ja serkkuni Aimon kanssa. Näimme hienon Tom of Finland näyttelyn ja pääsimme merelle mikä oli jännittävää ja pelottavaakin. Söimme hyvin ja nauroimme paljon. Tällaisia retkiä pitäisi vuoteen saada mahtumaan lisää!

Nyt alkanut vuosi on vielä nukkejen suhteen arvoitus. Taidan tehdä siitä oman postauksensa. Toivoisin muiltakin bloggaajilta vuosiraportteja ja suunnitelmia tulevasta. Niitä on aina niin hauskaa lukea.