keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Kevät

Kyseessä on siis Saima Harmajan runo Kevät.

Tulen kuoleman varjon maasta. Tulen iltaan vaaleaan.

Näen mykkänä vihreä huntu, on tullut ja kietonut maan.

On tuulta ja tuoksua lauhaa, ja linnun laulua soi,

-Kun omassa rinnassani, sydän kuoleva vaikeroi.

Oi ei! Tämä maa on kaunis! Tämä on ja pysyy ja jää.

Se mikä on iskenyt minuun, ei voi tätä järkyttää.

Tämä heleä kostea multa, tämä kirkkaus loppumaton,

Se ei välitä, välitä, vaikka joku sydän murtunut on.


Eikös vain Yuki näytäkin erilaiselta toisessa peruukissa ja silmillä joissa on pupilli? Silmät tosin ovat liian pienet, mutta tämän tarinan ilmeeksi oikein hyvät.

7 kommenttia:

  1. Tykkään tosi paljon tällaisista postauksista, missä yhdistyy kuvaa ja runoutta ♥ Yuki sopii oikein hyvin olemuksellaan tähän tarinaan ^^

    VastaaPoista
  2. Tosi hyvin sopii kuvat tuohon runoon. Liikutun aika helposti niin tämäkin sai tipan linssiin. ^^;

    VastaaPoista
  3. No nyt se selvisi, miksi Yuki näytti niin haikealta kuvissa. :) Saima Harmajan runot ovat olleet teinistä asti lähellä sydäntäni, runo sopi kuviin kauniisti.

    VastaaPoista
  4. Saima Harmaja on ihana. Yhtä aikaa kaunista ja synkkää. Olen jo kauan halunnut ottaa tähän runoon kuvia.

    Sitä poikanukkea Volksilta on odotettu jo vuosia. Jospa se joskus ilmestyisi ja Yuki saisi iloisemman ilmeen?

    VastaaPoista
  5. Sininen peruukki Yukilla on upea! Sopii myös vesiteemaan hyvin.
    Tykkään tästä ideasta kuvittaa runoja nukkekuvilla! Saatan lainata ideaa jos se sopii...

    VastaaPoista
  6. Sininen peruukki Yukilla on upea! Sopii myös vesiteemaan hyvin.
    Tykkään tästä ideasta kuvittaa runoja nukkekuvilla! Saatan lainata ideaa jos se sopii...

    VastaaPoista
  7. Kopioi ihmeessä idea Spica! Olisi ihanaa lukea muidenkin versioita nukkerunoista. Tahtoisin toteuttaa toisenkin, mutta vielä ei ole aika riittänyt.

    VastaaPoista