Kirppariaarteiden päivä

Eilen oli jälleen poikkeuksellisen hieno kirpputoripäivä. Hulluinta oli, että kaikki löydöt tehtiin yhdeltä ja samalta kirpputorilta. Jyväskylän Kirpparilla vain suurenee ja suurenee. Käyn siellä usein, tavaraa on paljon ja useimmiten poistun tyhin käsin. Mutta eilen oli sitten sellainen toisenlaisen kirpputorionnen päivä.

Tässä on liki koko saalis. Veljen lapsille hankittu rullailtava kirahvi puuttuu kuvasta. Mutta se ei oikeastaan kuulu omiin löytöihini.
Ihka ensimmäinen kerta kun löysin Monster High-hahmon kirpparilta! Ja vieläpä Cleo joka minulta puuttuu. Nuken kunto on lähinnä virheetön ja vaatteetkin ovat todella siistit.

Takarivissä ovat muut kiljahtelua aiheuttaneet löydöt eli posliininukkekirja ja karkeakarvaisia kettuterriereitä kuvaava ristipistotyö.
Loppulöydöt, Zorron kokoinen panta ja mangat eivät enää herättäneet sen ihmeempää kiihtymystä.

Pyjama-Cleo on yksi suosikeistani ja minua vähän harmitti etten hankkinut sitä silloin kun se oli myynnissä. Cleolla on usein överit vaatteet, räikeä meikki ja liikaa tinseleitä hiustensa seassa. Tämä versio on Cleoksi hillitty.

Tämä<3
Minun on pitkään pitänyt tehdä blogipostaus kettuterrierikokoelmastani, mutta se on niin iso savotta että en koskaan tunnu saavan kylliksi aikaa siihen ryhtymiseen. Näette nyt ainakin kokoelman uusimmat löydöt näin.

Olen nähnyt tämän työn ennenkin ja haaveillut saavani sen seinälleni joko itse tehtynä tahi ostettuna. Tämä työ on varmaan sangen uusi sillä värit ovat virheettömät. Työn jälkikin on moitteetonta, joten olen todella hyvilläni. Nyt karkeakarvaisia kettareita esittäviä ristipistotöitä on minulla kaksi.

A Century Of Dolls on valokuvaaja Tom Kelleyn projekti, jossa hän on käynyt kuvaamassa yksityiskokoelmien nukkeaarteita. Useimpien posliininukkekirjojen kuvissa esiintyvät museonuket, joten samat naamat voi nähdä eri kirjojen kuvissa. Tässä kirjassa esiin ovat päässeet paitsi Atlantin kahden puolen yksityiskeräilijöiden aarteet jota harvoin nähdään.
Kuvt ovat upeita muutenkin, ja niihin on otettu keräilijöiden jemmoista myös aikakaudelta peräisin olevia proppeja. Nykyajan tarjonta esim. hartsinukeille ei ole mitään verrattuna siihen, mitä posliininukeille oli aikoinaan tarjolla.

Tässä kuljetaan muutenkin hartsinukkejen esi-isien seurassa. Näillä suuremmilla nukeilla oli paitsi pallonivelet, myös joillakin nivelletyt sormet kuten poikanukella oikealla. Vatteissa ja tarvikkeissa pyrittiin mittasuhteisiin ja mahdollisimman suureen autentisuuteen.

Karaktääri- eli ilmenuket olivat sangen harvinaisia posliininukkejen aikakaudella eivätkä ne ole yleisiä vielä hartsinukkejen aikaankaan. Kaiketi totuus on, että ilmeetön kasvo on leikkijän helpompi mukauttaa siihen mitä tahtoo nukkensa tuntevan.
Mutta tämä nimenomainen nukke, Kewpie on Rose O´Neillin muotoilema ja vuonna 1912 patentoima. Se on lajissaan hyvin kuuluisa eikä syyttä. Siitä puuttuu kaikki creepy mikä perinteisiä posliininukkeja vaivaa.
Kewpie oli ikonisimpia nukkeja ja yksi kopioiduimpia, kunnes Barbie tuli ja anasti siltä nukkejen kuningattaren kruunun 50-luvulla. Nykyään harva enää muistaa Kewpie-parkaa joka on muuten ihan silmin nähden yksi Blythen esiäideistä.
En tiedä näkyykö blogin kuvassa kunnolla mutta mielestäni koru nuken ranteessa on kultainen. Se kertoo jotakin harvinaisten aarteiden omistajien arvostuksesta nukkejensa suhteen. Tyypillinen Kewpie on selluloidinen tai kuminen pikkunukke, joita varmaan jossakin tuotetaan yhä. En lähde edes arvailemaan mitä tällainen iso posliiniversio maksaisi? Voi olla että samaan hintaan saisi kerrostalohuoneiston Helsingistä. En hakemallakaan löytänyt yhtään tämän kokoluokan posliinista myytävänä tai myytynä. Mutta se on historiallisten posliininukkejen kohdalla ihan normaalia. Usein hinnoista liikkuu vain huhuja.

Paluu nykyakaan. Sorry Cleo, minä pelkään ettei kukaan muista enää 100 vuoden kuluttua. Toisin kuin Kewpietä.
Mutta keskitytään päivän agendaan ja unohdetaan takaraivossa kolkutteleva hinku hankkia oma Kewpie. Cleo on niin överi hahmo että useimmat sen versioista sisältävät liikaa kaikkea. Siksi varmasti tämä pyjamaversio miellyttää minua. Tässä on kuitenkin kaikki Cleolle ominainen eli isot huulet, vahvat kulmat ja cairorajaukset. Tykkään myös tuosta kääreliinapyjamasta ja unimaskista jossa on egyptiläiset silmät. Jaksan aina ihastua Monstereiden mietityistä yksityiskohdista.

Keli ei suosinut kuvaamista joten täytyy yrittää saada Cleosta parempia kuvia tuonnempana. Olen kuitenkin yhä sitä mieltä, että nämä vanhimmat versiot posettavat 100% paremmin kuin uudemmat nuket. Eikä näillä ole pienintäkään vaikeutta seistä ilman tukea, oli jalassa sitten kuinka järjettömät kengät hyvänsä.

Bonuskuva: Vedä nyt se nokkasi kauemmas!
Iippa kuvausassistenttina ja häiriöksi kuten tavallista. Iippa täytti kuun vaihteessa 12 ja kuten kuvata näkyy, alkaa alaleuka harmaantumaan.

P.S. Katselin ihan vain mielenkiinnosta Kewpien pikkunukkejen hintoja Ebaysta ja lause maailma kopioiduimmasta nukesta saattaa hyvinkin pitää paikkaansa. Luultavasti patenttikin on jo aikaa sitten rauennut ja sanasta Kewpie on tullut yleisnimike tuollaisilla sivulle katseleville nakuille nukeille.