Ruskaretkellä kaupungissa

Tulin siihen lopputulokseen että hienoja ruskakuvia saadakseen ei kannata lähteä luontoon. Pitää suunnata kaupunkiin missä kasvaa jaloja lehtipuita sekä arkoja pensaita joiden syysväri on hienoin mahdollinen. Lisäksi avarissa puistomaisemissa tavallisetkin lehtipuut kuten pihlaja ja vaahtera tuntuvat saavan näyttävämmän ruskan kuin puuston suojissa.

Niinpä suuntasimme Marettin kanssa Jyväskylään. Mattilanniemen yliopistoalue on rakennuskannaltaan pilaantuneen homeinen, mutta puistoalueiltaan erittäin kaunis ja kaupunkipuistoksi täysin autio kuvauspaikka. Täällä olen kuvaillut usein ennenkin nukkejani ja aina ihmettelen miksen käy siellä useammin?

 
Perinteisten punatiilisten rakennusten lisäksi Jyväsjärven toisella puolen on Ylistönmäen kohtuulllisen tuoreet ja terveemmät rakennukset. Yliopiston tiloja nekin. Alueet yhdistää kävelysilta. Aikoinaan nuo valkoiset kuutiot häikäisivät silmää mutta nykyään niihin on jo tottunut ja ne ovat asettuneet maisemaan.
Tunnun aina päätyvän ottamaan kuvan tai pari tässä samassa kohdassa.

Olen todella pahoillani ettei näitä punatiilisiä laatikoita saada kuntoon. Eivät ne kauniita ole mutta niissä on ideaa ja niiden ympärille kasvanut kuunliljatarha ja pihlajakujanteet niiden välissä ovat tunnelmallisia. Toivon että noissa rakennuksissa pesivät nörtit osaavat arvostaa niitä.
Pelkään että eivät osaa. Keli oli suuremmoinen ja olimme silti Marettin kanssa kahdestaan koko puistossa.

Emme senään lähteneet liikkeelle varta vasten. Kävimme Marettin, Edien ja Bean kanssa eräässä neuvottelussa jonka lopputuloksesta päätellen blogiin saattaa tulla ensi talvena tovin tauko. Mutta siitä enemmän tuonnempana. Hienoja uutisia kuitenkin on tulossa! Olen aivan innoissani.

Pihlajat oli huomaavaisesti leikattu tuollaisiksi pieniksi ja kivasti kuvauskorkeudelle asettuviksi. Katsokaa minkä kokoisia marjoja!

 Ja millaiset määrät! Eihän tällainen ole totta ensinkään. Kuin ei oltaisi Suomessa lainkaan vaan jossakin viiniviljelmällä. En ole ikinä nähnyt noin paljon noin uhkeita pihlajanmarjoja kerralla. Ensi talvena ei tule varmaan lunta laisinkaan.
Tilhillä on pidot sitten, kun tuollainen määrä alkaa käydä ja kehittää alkoholia. (Siitä tuli ajatus että onnistuisikohan pihlajanmarjaviini?)

Me vähän riehaannuimme kuvaamaan tämän pihlajan kanssa. Se ei ehkä ollut parhaassa syysvärissään, mutta siinä oli mukavasti särmää.

Lisäksi lehtien väri vaihteli kauniisti riippuen siitä, miten aurinko osui lehtiin. Tykkään kovasti eteenkin tämän kuvan värimaailmasta.

Yksi pakollinen vastavalokuva. Maretti-poloinen on surkea posettaja fletkun kehonsa kanssa ja sitä ei tahdo saada tekemään mitään järkevää kuvissa. Tarvittiin paljon luovaa ongelmanratkaisua saada se tekemään edes tämän verran kuin mitä tähän shoottiin tarvittiin. Joku saattaa joutua jonakin kauniina päivänä hybridin tekoon. Ei tällaisessa ole mitään järkeä kun 90% ajasta kuluu irronneiden raajojen operoimiseen paikoilleen.

Minulle tuli jo joitakin aikoja takaperin tarve kaiken uhallakin paitsi kuvata Marettista kokonainen postaus, myös kuvata nukkea ruskan aikaan täysin vastavärisissä vaatteissa. Olin mietteliäs sen suhteen mahtaisiko kumpikaan toimia, mutta nyt lopputuloksen nähdessäni olen tosi tyytyväinen. Maretti on kuvissa juuri sopivasti erillinen maisemaan nähden ja vähän tilanteeseen nähden hassusti puettu, kuten kaupunkilaisilla on luonnossa tapana olla.
Toisaalta tuollainen huolitellumpi vaatetus sopii kuvauskohteena olevaan kaupunkipuistoon. Mutta erityisesti pidän siitä miten Maretti väreineen korostaa ruskan värejä ja toisaalta sointuu kirkkaaseen taivaaseen. Jostakin tällaisesta minä haaveilin.

" Hei hanhikki! Etkö tiedä että on jo lokakuu. Kyllä kukinta kannattaa jo lopetella."

Jokaisen kulman takana odotti entistä kauniimpi pensas ja tunnelmallisempi kuvauspaikka. Harvoin on tällaista runsaudenpulaa sen suhteen, missä kauniita kuvia saisi otettua.

"Tuhkapensas tarttuu tukkaani!"
(Minä luulen että se on morsinko.)

Oli tosi hauskaa kuvailla Marettia pitkästä aikaa. Kaikista vaikeuksista huolimatta se on ilmeikäs tyyppi ja ansaitsee aikansa kameran edessä. Kuten kuvien määrästä voi päätellä innostus oli suurta kun yhtä aikaa malli oli söpönä ja maisema kauniina. Kiitos sille joka tänne asti jaksoi!