Puutarhan kaunottaret

Kevät on kiireistä aikaa. Joka päivä jotakin uutta puhkeaa kukkaan ja sen tahtoisi taltioida kuvin. Ajattelin yhdistää tähän kahdenteensadanteen blogipostaukseeni sekä puutarhani kevätkukkijat että kauniit Pullippini, jotka ovat viime talven saaneet kärsiä ikävästä huomiopulasta. Tein juhlallisen päätöksen huomioda niitä enemmän, sillä koko nukkeharrastus tavallaan käynnistyi niiden kautta.
Ei tästä nyt niin juhlava tullut kuin olisin halunnut. Mutta näillä mennään.

Ne ensimmäiset. Jupi on ensimmäinen Pullippini, ensimmäinen itämainen keräilynukkeni ja monessa suhteessa sillä on esikoisasema.
Villiorvokit taas nousevat ratsastuskentän hiekasta ensimmäisten auringonlämmittämien päivien myötä. Usein ennen ensimmäisiä leskenlehtiäkin. Ne ovat niin kauniita, niiden kasvupaikka on niin vaarallinen ja ne kieltäytyvät ehdottomasti siirtoistutuksista kukkapenkkiin tai pihan laidoille.

Froggy ja akileija. Akileija ei kuki vielä, mutta tahdoin sen ehdottomasti mukaan. Se oli täällä jo ennen meitä ja aina kun muut perennat tuottavat pettymyksen, akilija rohkaisee minua viihtymällä mainosti.

Bara ja amppeliorvokit. En juurikaan harrasta lyhyen aikaa kukoistavia kesäkukkia, ja pidän jatkuvaa rapsimista ja hoivaa vaativaa orvokkia rasittavana kesäkukkana. Mutta kesä jotenkin käynnistyy todellisempana kun saa pihapöydälle edes yhden kukkivan ruukun.

Bättis ja luumupuu.
Luumu oli tämän kevään yllättäjä. Pikkuinen, surkea piiska jonka selviämisestä en itsekään ollut varma päätti ryhtyä kukkimaan. Olen niin ylpeä sen pikkuruisista, hennoista kukista! Tahtoisin olla taitava kalligrafi saadakseni tuon ohuen oksan hennot kukat taltioitua niiden arvoisella tavalla.

Villit mimmit suosivat kuitenkin villejä kukkia. Street ja voikukka.
Olen ihan lääpälläni voikukkiin. Tiedän kyllä että vakavastiotettavat puutarhurit pyrkivät siitä eroon, mutta minusta sen iloisen keltainen kukinta ja elinvoimainen tapa tunkea kaikkialle rehottamaan on vastustamaton. Kun voikukan kukinta on ohi, kesäkin on tavallaan ohi. Ainakin hienoimmilta hetkiltään.

Panda ja kirsikan kukat. Hanami on aina hieno hetki. Vaikka meikäläiset kirsikankukkaset ovat tavallisen valkoisia, on pilvenä kukkiva kirsikka missä päin maailmaa hyvänsä katsomisen arvoinen juttu. Tosin tänä keväänä kirsikkani kukkivat aika vaisusti.

Sen sijaan omena ei tänäkään keväänä kursaillut! Omenan kukinta on kuin lunta olisi satanut paikoitellen ja isot omenapuut ovat yhtä surinaa pölyttäjien pitäessä kiirettä. Zora katoaa kukkien keskelle.
Omenapuusta tulette näkemään jatkossakin kuvaspämmiä.

Pakollinen Blythespämmi. Edie ja krookukset.

Kiitokset katsomisesta! Palaamme jälleen arkeen mutta kukkakuvia joudutte katsomaan jatkossakin.