Josko näiden kuvien myötä päästäisiin blogissa takaisin normaaliin päiväjärjestykseen? Halaus kaikille jotka jaksoivat odottaa elonmerkkejä taukomme ajan.
torstai 15. toukokuuta 2014
Lydia ja sinivuokot
Sairastumiseni ja sitä seuranneen hiirenkäyttökiellon vuoksi näiden kuvien julkaiseminen venyi. Sinivuokkojen sesonki tuli ja meni. Mutta ei anneta sen häiritä. Mori-tyttöni Lydia uusissa vaatteissaan on siitä huolimatta elementissään.
Se oli todella kirkas ja kaunis päivä.
Sinivuokkoja ei täällä seudulla yleensä tapaa noin runsaina kasvustoina.
Niin tavattoman varhaisia ja silti niin värikkäitä ja elinvoimaisia.
Kertakaikkisen kauniita.
Täydellisesti Lydian värimaailmaan sopiva. Harmittaa aika tavalla etteivät puutarhaani siirtoistutetut sinivuokot oikein viihdy. Tahtoisin omaankin pihaan tällaisia varhaisia kukkijoita pitkiksi penkeiksi.
Tänä keväänä näin kirkkaita ja hehkeitä päiviä ei ole montaa ollut tarjolla. Kuvista sitä ei huomaa, mutta tämäkin päivä jolloin kuvat otettiin oli kylmä ja tuulinen.
Jylhää Päijänteen rantaan laskevaa kalliota joka on yhtä aikaa majesteettinen ja kutsuva.
Tämä on varmasti sitä morien suosimaa viipyilyä?
Hiukset ja vaatteet kohtaavat kallon sävyt.
Josko näiden kuvien myötä päästäisiin blogissa takaisin normaaliin päiväjärjestykseen? Halaus kaikille jotka jaksoivat odottaa elonmerkkejä taukomme ajan.
Josko näiden kuvien myötä päästäisiin blogissa takaisin normaaliin päiväjärjestykseen? Halaus kaikille jotka jaksoivat odottaa elonmerkkejä taukomme ajan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
En oo ikinä nähny mitään vuokkoja missään. :D Onkohan niitä edes Pohjois-Pohjanmaalla?
VastaaPoistaVaikka Lydia on vielä neulevaatteissa niin auringon lämmön voi tuntea jo pelkästään kuvia katsomalla. Todella kauniita otoksia.
Täytyyhän siellä vuokkoja olla! Onhan lapissakin lapinvuokkoja. Et vaan ole penkonut pensaanalustoja kyllin tarkkaan : )
VastaaPoistaNiinkö meinaat? Vaikka tuskin ne täällä kaupungissa kasvaiskaan, pitäis varmaan mennä metsään. Metsätähtiä oon kyllä nähny, lapsena jos löysi niitä niin tuntui kuin ois aarteen löytäny. Mutta ei ne silti vuokkoja ole. :D
PoistaVuokkoja löytää miltei parhaiten vanhoilta asuinalueilta mihin niitä on tuotu pihakukiksi ja sieltä ovat levinneet luontoon. Ahvenanmaalla ja Uudellamaallahan niitä on mattoina kaikkialla, mutta niitä ei oteta lukuun.
VastaaPoistaTodella kauniita kuvia! Lydian asun värit pukevat nukkea todella upeasti ja auringonvalo on kauniisti esillä joka kuvassa. Lydia on hirveän kaunis nukke, pisamineen ja värimaailmoineen. Nuo sinivuokot ovat kyllä ihania, onneksi meillä niistä ei ole milloinkaan puutetta, kyse on vain, jaksanko kuvata niitä... Mutta ihanaa että tauko on ohi ja pystyt postaamaan, blogisi on erilainen kuin useimmat, ja siksi juuri tätä on niin mukava lukea, kun ei aina ole samanlaista, vaan tuot oman näkökulmasi nukkeiluun esille.
VastaaPoistaKiitos! Mukavaa kuulla että joku tykkää että blogini on erilainen. Itse pelkään sen toistavan itseään.
VastaaPoistaLydia on ihastuttava ja niin myös suloiset vuokot. :) Ihastuin tähän kuvasarjaan erityisesti, todella kauniisti tulee tässä esiin morityttöilyn "rouheampi" puoli; vahvaa neulepintaa, männynneulasia ja jäkäläistä kiveä, eikä pelkkää ohutta pitsiä ja hörhelöä. Lydian ihanat saappaat ovat erityismaininnan arvoiset!
VastaaPoistaKiitos! Lydia ei ole mikään eteerinen eikä viipyilevä mori vaan vähän juurevampaa lajia. Luulen että oikeat morit ovat kaupunkilaisia...
VastaaPoista