sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Joulukalenterin 7. Luukku

Vaikka eilen varoittelin muuta, ehdimme kuitenkin ihmisten aikaan kotiin. Kun lähtee liikkeelle aamuneljältä, ehtii monenlaista.

Vanha mies vilautti jälleen karismaansa ja kotiin palattiin Helsingistä jälleen tittelin kera. Naksulla on nyt neljä peräkkäistä veteraanivoittajan titteliä plakkarissaan.

Kuvassa on jälleen Wolfin tyttöjä, mutta kukapa muu osaisi arvostaa koiranäyttelyitä paremmin?

lauantai 6. joulukuuta 2014

Joulukalenterin 6. Luukku

Rauhallista Itsenäisyyspäivää kaikille lukijoille!

Huomenna ei luultavasti tule postausta, vaan saatte maanantaina jälleen kaksi. Olemme koko sunnuntain Helsingissä Voittaja-näyttelyssä.

Joulukalenterin 5. Luukku

Eilispäivä meni taas kokonaan autossa istuessa, joten tänään saatte 2 luukkua.

Lunta alkoi sataa, mutta voi hyvänen aika miten märkää! Kun pyytelin lunta unohdin tilata pakkaslunta.

torstai 4. joulukuuta 2014

Joulukalenterin 4. Luukku

Nytkö se koristelu pitäisi aloittaa?

Pärjäätkö yhdellä räpyläparilla vai tulenko auttamaan Laguna?

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Joulukalenterin 3. Luukku

Minä tiedän Mio, minuakin väsyttää. Tämä yksi kuva ja sitten nukkumaan. Huomenna on rankka päivä.

Salaperäinen hehkuva mötikkä kuvassa on suolalyhty. Se helpottaa hengitystieongelmia.

tiistai 2. joulukuuta 2014

Joulukalenterin 2. Luukku

Ei saatu viime yönä lunta. Mutta kuuraa kyllä.

Kivaa kun on pikkuisen pakkasta. Rochelle vaikuttaa kuitenkin olevan eri mieltä.

maanantai 1. joulukuuta 2014

Joulukalenterin 1. Luukku

Pohdin koko päivän saanko kuvattua edes auttavan kiinnostavan joulukalenterin ryhmällä Monstereita ja kahdella muulla nukella. Ensin olin sitä mieltä ettei onnistu, sitten päätin ottaa sen haasteena. Pystyväthän yhden nuken omistajatkin pitämään ihania ja kiinnostavia blogeja.
Se, tuleeko tästä yhtään jouluinen on sitten eri juttu. Kun ei ole lunta maassa on vaikea päästä tunnelmaan.

Ensimmäisestä luukusta tekee erityisen se, ettei päähenkilö ole tainnut esiintyä blogissa vielä kertaakaan sitten vuoden takaisten saapumiskuviensa. Siispä saanen esitellä: Isulini Mio.

Mio-parka on esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun nukelle ei keksi nimeä ajoissa. Ensimmäiselle Pullipilleni Jupillehan kävi juuri samoin ja sen jälkeen kaikki Pullip-perheen nuket ovat tässä taloudessa käyttäneet stock-nimiään. Kuvittelin että tämän Make It Own-paketin nuken joutuisin ristimään kunnolla. Herää kysymys mitä aion tehdä jos hankin seuraavan mio-setin?

Paino kuitenkin sanalla jos. Mio-poloisen laatu ei ole kummoinen eikä sitä voi verratakaan "oikeisiin" Pullip-perheen nukkeihin. Tosin on myönnettävä että toista Isulia minulla ei vertailukohteeksi ole. Mutta tämän yhden kokemuksen perusteella ei mitään poltetta toiseen mio-kittiin.

Mio on vältellyt julkisuutta koska sen faceup on tullut ja mennyt. Ohuet silmänrajaukset olivat rumat, mutta eivät kelpaa nämä paksummatkaan. Ja tuon heppoisen pään aukominen saa minut hikoilemaan huolesta joka kerta kun sen teen. En oikeasti tahtoisi sitä enää koskaan avata.

Koetetaan saada huomiseksi hiukan jouluisempaa meininkiä. Jos hyvin käy, silloin maassa on hiukan luntakin.