lauantai 20. lokakuuta 2018

Ruskakuvia hartsisista

Pitkästä aikaa. Totesin että jos odotan siihen asti jotta saan nopeamman tietokoneen, blogi alkaa kasvaa hometta. Joten yritetään pärjätä tällä mitä on. Toivon kuitenkin että blogin ulkoasuun vaikuttaneet ongelmat pysyisivät tällä kertaa poissa...

Ruska on tänä syksynä ollut upen vuosikymmeneen. Tyypillisesti olen päässyt ihailemaan sitä pääosin työpaikan ikkunoista. Kun sitten sattui aurinkoinen päivä ja vapaa samaan aikaan, oli upein hehku jo ohitse. Mutta kyllä kuviin vielä jotain väriä takertui.

Saima ja Saiman mustat silmänaluset. Olen pohtinut tuon tehdasmeikin vaihtamista mutten ole saanut tehtyä asian eteen mitään. En oikein tiedä mitä tahtoisin tilalle. Huulista pidän tuollaisenaan ja hampaita rakastan, mutta nuo raskaat silmät ovat kuvattaessa vaikeat.

Se päivä kun Saiman kuvat otin oli ensimmäisen yöpakkasen jälkeen. Yritin tavoittaa kuuraisia kasveja mutta olin pahasti myöhässä. Vain alimmissa lehdissä näkyy hippunen kuurasta.

Mutta valo oli muuten kaunis ja kerrankin jopa nuo silmät pääsivät edukseen.

Tässä kohtaa maa oli vielä aivan jäässä. Mutta ei se kuvissa näy ollenkaan. Joten jäljelle jää vain kauniisti värittyneitä heiniä ja yhä kesäkuosiin pukeutunut nukke.

Mattilanniemen kampusalue Jyväsjärven rannassa on kaupungin hienoimpia syysvärien kuvauspaikkoja. Olen käynyt siellä useimpina ruskasyksyinä. Sääli että tänä vuonna saimme idean kuvausretkelle viikkoa liian myöhään. Eteenkin matalammat kasvit olivat jo karisseet.
Sain ennen lähtöä idean kokeilla Solinalle pupillisia, kiiltäviä silmiä. Se näytti luonnossa kauniilta, mutta useimpiin kuviin Solinalle tuli ikävä, tuijottava katse. Niissä kuvissa jotka onnistuivat, silmät kuitenkin ovat kauniit.

Yrityksiä saada kuvaan sekä keltaista että punaista.

Oikein todella keltaista.

Täällä on useimmiten hyvin rauhallista kuvailla. Nämä rakennukset olivat sisätilangelmien vuoksi pitkään käyttökiellossa ja alue oli miltei hylätty, mutta nykyään rakennuksia käytetään taas.

Puistossa palloili myös isoja jäniksen roikaleita.

Nicola kävi kanssani purjehtimassa. Tässä vaiheessa ruska oli jo miltei ohitse, mutta keli oli muutoin upea. Ehkä jopa liian kirkas?

Purjevene ei kuulu fiksuihin paikkoihin kuvata nukkea. Eteenkään kömpelöä Volksilaista. Mutta Nicola pääsee niin harvoin mukaan mihinkään. Sille tekee aina mieli tarjota jotakin tavallisuudesta poikkeavaa.

Ruskakuvia olisi odottamassa toinenkin mokoma. Katsotaan jos ne ehtisi setviä huomiseksi?

1 kommentti:

  1. Ihana tuo Nicolan poncho, niin syksyinen! Olen kyllä itse ihaillut ruskaa, mutta nukkeja en ole kuvannut ulkona koko syksynä. Sääli kyllä. :/

    VastaaPoista