lauantai 3. maaliskuuta 2018

Kylmää ja kirkasta

Ensin oli pitkä ja märkä syksy. Sitten märkä ja pimeä alkutalvi. Kun lunta alkoi tulla, sitä satoi holtittomasti ja kun alkoi pakastaa mikään ei riittänyt siinäkään. Lopulta esiin ilmestynyt aurinkokin tuntuu suorastaan vihamielisen kirkkaalta. eihän sen paisteessa osaa kuvata enää ensinkään.

Tuntui turvallisemmalta kuvata hiukan varjossa mihin raaka aurinko ei ylettynyt. Hattara sai alkutalvesta Crobin kimpassa uuden slimmimmän peruukin joka soveltuu mohairia helpommin ulkokuviin ja päähineiden kanssa käytettäväksi.

Lunta on niin paljon, etten pääse nuken kanssa metsään vakiopaikoilleni. Ratsastuskentän reunapusikot ovat palvelleet kuvaustaustoina ennenkin mutta harvoin sinne päästäkseen on tarvinnut näin rämpiä.

Oikeatkin jänikset viihtyvät samoissa puskissa. Mutta niillä on hankeen soveltuvat käpälät. Toisin kuin minulla ja Hattaralla.

Olivatkohan nämä ihan ensimmäiset ulkokuvat Hattaran näistä silmistä? Mitä enemmän niitä katselen, sitä enemmän niistä pidän. Olen ollut hiukan pidättyväinen nykyään niin muodissa oleviin glittersilmiin nukeilla, mutta nykyään oikeastaan pidän niistä. Eteenkin jos hahmo ei muutenkaan ole mikään realistinen.Pitäisi hankkia yhdet kokeeksi myös Solinalle.


Eivätkä elävämmät silmät tekisi pahaa Lenillekään. Kesällä nuo ruskeat toimivat, nyt talven valossa ilmeestä tulee jotenkin kova.

Olen miettinyt Lenin kasvojen maalauttamista uudestaan mutta se on vasta suunnitelman asteella. Volksin stock-meikit ovat aika tylsiä.

Rajallinen määrä poseerauksia. Näitä kuvia ottaessani oli yli 20 astetta pakkasta ja vinyyli jäätyi ihan kovaksi pökkelöksi. Samoin kuvaaja. Oikein suretti etten saanut tuosta untuvaisen pehmeästä hangesta konkreettisempaa kuvaa.
Viime vuonna valitin kun lunta ei ollut, nyt tuntuu että sitä on niin paljon ettei se näytä kuvissa enää uskottavalta. Mitähän seuraavaksi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti