Pikavisiitti Tallinnaan

Pääsin syyslomalla nopealle pikaretkelle Tallinnaan. Koska lähtö tapahtui nopealla päätöksellä ja matkustimme "tyhjin käsin", en ottanut kameraakaan mukaan. Ajattelin samalla kokeilla, pärjäisikö syksymmällä retkeilemässä pelkän puhelimen kameralla.

Eihän kuvista kummoisia niukassa valossa tullut. Mutta pidin kovasti siitä miten huoletonta pienen nuken ja puhelimen kanssa touhuaminen oli.
Leikkasimme muuten Koronin kanssa molemmat polkkatukan reissun kunniaksi. Olin helpottunut kun pääsin eroon Koronin hankalan raskaista ja epämuotoisista lampaanlapasaparoista. näin on paljon parempi!

Vanhan kaupungin porteilla. Syksy oli hyvää aikaa matkustaa. Turisteja oli vähän ja tilaa katsella vapaasti paljon. Kylmä ja tuulinenhan satamakaupunki syksyllä on, siitä ei pääse mihinkään.

Kuvassa vasemmalla näkyy kaupunginmuurin suurin torni, Paksu Margareetta jonka sisään on avattu sangen uusi merimuseo.

Museo on pieni mutta hyvä. Esineistö on kattavaa, esillepano on tunnelmallinen ja vanhan puolustustornin muoto ja arkkitehtuuri tuovat ihan oman säväyksensä.

Tuhannet vuoden elämää meren äärellä, siitä eläen ja sillä kulkien. Silti Viron merenkulusta muistetaan tasan yksi. Suuronnettomuuksista Estonia lienee itselleni se ykkönen. Samoin monelle muulle. Merimuseossa Estonialla ei ole revitelty mutta on sille varattu sille kuuluva paikka.

Vanhaa arkkitehtuuria ja upouusia autoja. Vaikka Vanha Kaupunki säilyy, katoaa todellinen vanha Tallinna vauhdilla.Sisäpihojen neuvostoaikaisia tiilimurjuja löytyy vielä ihan Virukeskuksen takapihaltakin, mutta tuskin enää kauan. Veikkaan että sadan vuoden kuluttua niiden hävittämistä itketään.

Tallinnassa ei ole keskustassa betoniporsaita, siellä on kyyhkysiä. Nokkivia ja poseeraavia. Herttaista.

Kukkatorilla alkoi kaduttaa ettemme olleet liikkeellä autolla.Niin kauniita ja niin mielettömän edullisia! Nuo vihertävät pömpylät varren nokassa kuvan keskellä ovat suojapussiin pakattuja pioneita! Lokakuussa!

Nautin kovasti päästessäni kiertelemään kaupunkeja turistikauden ulkopuolella. Jäätävä keli ja kova tuuli kuitenkin rajoittivat haluja kierrellä puistoja ja puutarhoja.

 Sillä tätä varten sinne oikeasti lähdettiin. Ostamaan Ever After High-nukkeja! Tarkoitus oli myös katsastaa Monster Highit ja muu lelutarjonta.

Valitettavasti tällä kertaa retki jäi ydinkeskustassa palloiluksi ja suurin osa kaupoista joissa olin ajatellut käydä olivat ostoskeskuksissa keskustan ulkopuolella. No, seuraavalla kerralla sitten.

Ever After Highit olivat pieni pettymys. Ydinkeskustan tavarataloissa hinnat eivät olleet kovin edullisia ja niistä hahmoista joita olin miettinyt, tarjolla oli pääasiassa kalliita spesiaalimalleja. Epic Winter-sarjaa oli tarjolla paljon ja sen sarjan nukeista varmaan kaikilla on sääriin valetut talvisukkahousut ja sen vuoksi värilliset jalat. Koska kotona odotti päätä EAH-customia varten vartalo, päädyin katselemaan edullisempia perusmallisia nukkeja joilla on simppelimmät varusteet.

Olimme Kaubamajan tavaratalon koko kerroksen kokoisella leluosastolla ja olin juuri manannut, miten huono nukkevalikoima siellä oli, kun paikalle tuli pari myyjää laatikon kanssa ja alkoi täyttää hyllyyn näitä. Heitä hiukan nauratti kun minä hihkuin vieressä. Olen halunnut Isi Downdancerin jo kauan.

Muutoin leluvalikoimassa ei ollut mitään pakkohankintoja. Sen sijaan yhdessä lastenvaateliikkeessä oli muutama todella erikoista sarjaa oleva Monster High. Minulle tuntematon versio Jane Boolittlestä, joku kissakaksosten versio ja mikähän muu vielä? Olin jo aikeissa ostaa kun myyjättären ikävä asenne sai minut poistumaan paikalta. Jälkikäteen harmitti. Maassa pitäisi olla maan tavalla ja ymmärtää sikäläinen nyrpeys suomalaisia kohtaan. Nuo olivat vielä hyvään hintaan. Olin vaan siinä vaiheessa niin fiiliksissä Isistä etten osannut toimia järkevästi.

Sataman edustalla seisoo hienoin paikka ikinä. Moni sen ohi kävelee mutta valitettavan harva sen laelle kiipeää. Linnahall on huikea neuvostojäänne vuoden 1980 Moskovan olympialaisten ajalta jolloin purjehdusluokat käytiin Tallinnan edustalla. Varsinainen kisakeskus oli Piritan satamassa joten Linnahall rakennettiin toimittajien ja sponsorien edustajien kestitykseen.

Kyseessä on käsittämättömän rumankaunis sementtipytinki, suuri kuin mikä jonka yli kulkee kaksi leveätä portaikkoa. Sisällä on tuhansia ihmisiä vetävä konserttisali, jäähalli ja mitähän ihmettä. Rakennus on graffitien täyttämä ja osin luhistunut.

Linnahallin katolta aukeaa huikea näköala niin merelle kuin keskustaa kohtikin. Paikka on skeittareiden, katumuotibloggaajien ja muun katu-uskottavaa miljöötä etsivien suosiossa. Suomalaisista Kristina Cruisesilla matkustavat tuntevat paikan. Heidän terminaalinsa on kuvassa vasemmalla.

Linnahall on Tallinnalaisille ikävä ja näkyvä muisto neuvostoajoista ja sen on annettu rapistua rauhassa. Nykyään sitä yritetään saada suojelluksi sillä vastaavia ei juuri näy eikä niitä enää taatusti missään tehdäkään. Rakennus on kuitenkin jo lähtöjään kelvottomasti tehty mikä edesauttaa rappeutumista ja vaikeuttaa mahdollista suojelua.
Toivon että Tallinnan nuorempi sukupolvi ottaa asiakseen uhkean pytingin suojelun. Itse olin siitä lumoutuneempi kuin mistään muusta tuolla näkemästäni. Toivon voivani matkustaa Tallinnaan tulevaisuudessa kirkkaampana päivänä ja isomman nuken kanssa. Tahdon kuvata Linnahallia vielä lisääkin ennenkuin se putoaa kasaan.

Ostoksia ei juuri kertynyt. Kaksi nukkea olin suunnitellut ja se piti kutinsa. Isi ja EAH Cupid. Ohuenohut täysvillalanka on venäläistä ja siitäkin jäi hiukan harmittamaan etten hankkinut useampaa kerää.
Etualalla on minikokoinen nahkakansiin sidottu kirja. Tähän liittyy hauska muisto. Joskus vuosia sitten yksi opettajistani toi koululleni Tallinnantuliaisina huikeita nahkatöitä. Niiden parkitseminen oli korkealaatuisinta ikinä ja käsittely muutoinkin todella taidokasta. Hiplasin niitä usein ihaillen. Olin ihan innoissani kun löysin tällä reissulla sattumalta Vanhasta Kaupungista joko saman tai samalla tyylillä nahkatöitä teekevän käsityöateljeen. Heppakirja oli pakko saada.

Virossa käsityöläiset ovat tietääkseni verovapaita tai hyvin keveällä verotuksella. Jopa erikoisimmilla käsityöaloilla voi elää ja moni meillä unohtunut perinnetekniikka voi siellä hyvin. Käsityöläisiä myös arvostetaan. Olen asiasta hiukan kateellinen...

Cupidini on Birthday Ball-sarjaa joka on tuollainen nuoremmille nukkeilijoille suunnattu. Nukeilla on simppelit vaatteet eikä liikaa irtoavia pikkuosia vaatteissaan. Olin hiukan harmissani etten löytänyt Cupidin kaveriksi tämän sarjan sinitukkaista Blondie Lockesia.

Nopeallakin visiitillä Tallinnaan näkyy ehtivän nähdä vaikka mitä. Minua jäi muutama paikka jossa emme ehtineet kydä harmittamaan siinä määrin, että seuraava reissu pitää varmaan jossakin vaiheessa toteuttaa. Viimeistään ensi kesänä.