torstai 17. huhtikuuta 2014

Tampereella

Edie dominoi tätä blogia nyt täysin suvereenisti. Koettakaa kestää vielä lisää Blythekuvia. Tulossa on muutakin ihan pian.

Pääsimme hiukan yllättäen tekemään pikavisiitin Tampereelle.
Pyynikinharju on suuremmoinen! Eteenkin tuo näkymä yli vanhan satama-alueelle kertyneen teollisuusalueen kohti Näsijärveä on kiehtova. Sääli että maisema elää ja siihen nousee ties mitä urheiluhallia ja kovanrahan ranta-asuntoa.

Pyynikin näkötorni ja munkeistaan kuulusa kahvila ovat jököttäneet sijoillaan 1920-luvulta lähtien. Huvittava yksityiskohta on, että tornin punagraniitti on roudattu paikalle Ahvenanmaalta.

Näkymä Pyhäjärvelle päin. Pyynikinharju on maailman suurin jääkaudenaikainen soraharju. Huomattavasti vaikuttavampi se onkin kuin tuo oma, kotoisa Harjumme.


Haulitorni on yksi suosikkejani kaikkien Suomen rakennushistoriallisten pytinkien joukossa. Se on jotenkin vaan niin reppanan näköinen. Mutta arvokas! Se on ainoa Suomessa säilynyt haulinvalmistustorni ja käsittääkseni paikallinen kotisutuyhdistys on kunnostanut myös sen juurella seisovat haulitehtaan.

Haulitornin huipulla on ollut pata jossa lyijyharkot sulatettiin. Pataan mahtui kerralla 400 kiloa lyijyä joka toki roudattiin torniin käsipelillä. Kuuma lyijy kauhottiin käsikauhalla seulaan josta se putoili kuvassakin näkyvää hauliputkea pitkin alas ja pudotessaan sai täydellisen pyöreän muotonsa. Seulan reijät määrittivät, minkä kokoisia hauleista tuli.
Haulien teko oli rankkaa tarkkuuskäsityötä ja tehtaalla oli töissä vain kahden perheen jäseniä. Heinäsiä ja Järvensivuja. Näin varmistettiin salaisten metodien pysyminen vain oman tehtaan käytössä. Haulitehtaan toiminta loppui vuonna 1972, joten sulaa lyijyä työkseen kauhoneita Heinäsiä tai Järvensivuja tuskin enää on hengissä. En oikeastaan tahdo edes miettiä, millaisia ammattitauteja heillä mahtoikaan olla...



Metso-kirjaston kaiteella. Valitettavasti emme ehtineet tutustua kaupungin kulttuuritarjontaan tämän kummemmin.

Muutama kirpputori sentään tuli kierrettyä. Löysin hyvän tuulitakin työtakiksi ja nipun mangoja. Erityisen iloinen olen Ranman viimeisestä osasta jota olen etsinyt pitkään. Tylsää vain ettei tarina pääty siihen.

5 kommenttia:

  1. Jee! Pyynikintorin munkit on ihan parhaita! Ja Edie on ihana Blythe <3 Sieltä näkötornin huipulta on mahtavat näköalat! Toivottavasti oli kivaa ,

    VastaaPoista
  2. Tykkään tämän blogin opettavaisesta puolesta, Blythekuvia ja Suomen historiaa samassa paketissa. :D

    VastaaPoista
  3. Heh heh... Opastetaulut ja Wikipedia ovat bloggaajan paras ystävä heti kuvauksellisen nuken jälkeen.
    Onko joku muuten käynyt tuolla Haulitehtaan tiloissa? Tahtoisin käydä siellä joskus katsomassa miltä paikka näyttää.

    VastaaPoista
  4. Kivoja kuvia ja tuttuja paikkoja :) ite oon käynyt varmaan tuhat kertaa Pyynikin tornilla! Noh, oonhan aina asunut Tampereella ;) Ja olen monesti pyöräillyt haulitornin ohi. Pääsispä Näsinneulaan kuvaan nukkeja, ihanat maisemat siellä.. Kiva historiapaketti kuvien ohella

    VastaaPoista
  5. Näsinneulasta saisi todella upeita kuvia! Se Akvaario himottaisi itseäni kuvauspaikkana. Huvipuistossakin voisi saada hauskoja kuvia. En ole käynyt Särkänniemessä varmaan 25 vuoteen... Siellä voi olla vaikka mitä mitä en edesosaa kuvitella.

    VastaaPoista