Hätäiset hankikuvat

Eilen oli viikonlopun lumimyrskyn jälkeen suuremmoinen keli! Kirkasta pakkaslunta riitti ja se oli kertynyt kauniisti kaikille pinnoille ja oksiin. Valitettavasti säätiedot kertoivat että ilo olisi lyhytaikainen.

Ei ollut mahdollisuutta lähteä kovin kauas maisemien perässä, joten jälleen oli tyydyttävä lähimpien pusikoiden maisematarjontaan. Jade kirsikkapuun katveessa.

Luonto oli hetken niin kaunis että tämän päivän vesisade ja mustuus tuntuvat entistä katkerammilta. Varsinkin kun viime talvena ei hohtavia hanki juuri nähty... Toivottavasti tuleva talvi on hiukan lumisempi jotta Jade pääsee useammin ulos. Jostakin syystä sen valkoisuus ei näyttänyt kesällä kuvissa yhtä hyvältä?

En ole suuri lumen ystävä. Tällainen +30 senttiä olisi ihan parahultaista, kunhan pysyisi pakkasen puolella eikä muuttuisi suojakeliksi.

Nyt kyllä lunta satoi pahimmalla mahdollisella tavalla. Paljon märkää kerralla ja nopeasti sen jälkeen pakastuen. Sähkölankoja on pudonnut maahan asti, puita roikkuu lumen painon vääntämänä langoilla ja teiden päällä ja sähköt pätkivät jatkuvasti. Jopa tietoliikenneverkoilla on ollut pulmia.

Mutta vaikka kertynyt lumi on uhka puille ja pensaille, oli se juuri sopiva ollakseen oikeanlainen tausta talvikuville. Eihän sitä tiedä jäävätkö nämä talven ainoiksi lumikuviksi?

Lumessa on se huono puoli että kun sitä on kylliksi, se muuttuu kuvissa keinotekoisen näköiseksi ja epäaidon vaikutelman antavaksi. On työlästä ottaa lumikuvia joissa lumen höttöisyys tulisi esiin. Nyt se onnistui.

Onhan tämä nimittäin statuskysymyskin. Flicr täyttyy tässä ennen joulua "lumikuvista" joissa lämpimien maiden kuvaajat ovat lavastaneet sisälle talvisen asetelman pukemalla nukelle myssyn ja photoshoppaamalla muutamat keinohiutaleet lisäksi. Sellaista on helppo katsella alaspäin kun käytössä on ihka oikeata lunta ja niin paljon, kuin tahtoo käyttää.

Tai ainakin luulin että saisin kuvailla takapihallani kaikessa rauhassa koko lyhyen valoisan ajan... Mutta kuinkas kävikään?

Tätä kuvaa ottaessani jostakin alkoi sataa lunta ja neulasia päälleni. Kuului raivokasta säksätystä.

Tämä monsteriorava istui kuusen oksalla pääni päällä ja pieksi raivokkaana hännällään nyrkkejään heristellen ja hurjasti säksättäen. Olin kaikesta päätellen sen ja lintulaudan antimien välissä.

Yritin kaikesta huolimatta jatkaa mutta orava ei lopettanut rähinöintiään ja lumen karistelua päälleni, joten päätin vetäytyä. Pyysin sitä kyllä mennessäni miettimään, kuka rahoittaa sen talviaterioinnit? Kiittämätön turjake oli vieläpä massaltaan sitä kokoluokkaa että on tullut hoideltua yksi jos toinenkin talipallo.