perjantai 31. lokakuuta 2014

Adventurers Clubin lokakuun haaste

Lokakuun haaste oli syvin pimeys.





Joten oli ihan välttämätöntä venyttää haastetta niin pitkälle, että saan sen tehtyä pyhäinpäivän yönä. Vuoden pimeimpänä hetkenä jolloin kaikki mahdolliset henget kuppelehtivat levällään. Samoin myös minä ja Alisa...

Joku luultavasti katuu tätä huomisaamuna kun herätyskello soi, mutta autentisuuden tähden on kärsittävä.


Pimeinkään pimeys ei näytä miltään jollei siellä ole sitä hiukkasta valoa. Sytytetään kurpitat ensi yöksi jotta Jack O´Lanternilla olisi yhtenä yönä vuodessa hieman valoisampaa kulkea.

 Bonuskuvana Flicrin tirkistelevien nukkejen ketjun halloween-kuvahaastetta varten kuvattu Vilperi. Hymyilevä pääosanesittäjä on tosin kuvassa vielä hiukkasen viimeistelemättömässä tilassa.

Happy Halloween!

torstai 30. lokakuuta 2014

Hyvästi vanha uskollinen!

Kuvausalustanani kaikki nämä vuodet toiminut vuoden -66 Mercedes Benz matkailupaku on lähdössä uuteen kotiin.

Olen oikeasti iloinen asiasta. Tämän ikäluokan antiikkiesineen tulisi olla paremmissa käsissä kuin kasvattaa vadelmaa meidän pihallamme. Uudella omistajalla on toinenkin tällainen ja keräilijän luona on aina hyvä koti.

Mutta ei ole ihan helppoa luovuttaa sitä parasta kuvausalustaansa. Sitä jonka väri sopii kaikkeen ja jonka päälle nuken voi laittaa myös silloin, kun maa on liian märkä.

"Kohti ääretöntä ja sen ylitse!"
Ihan vakavasti puhuen vanhalle ajoneuvolle on olemassa parempaakin tekemistä kuin toimia kuvauslavasteena silloin, kun mitään parempaa ei ole tarjolla.

Siispä matkaan kohti uusia seikkailuja Mersu! Sinusta jää meille muistoksi satoja kuvia joissa tarjoat puitteet myös niille nukeille joita ei ole helppo saada aseteltua.


Odotamme näkevämme sinut jonakin tulevana kesänä tien päällä!

Väistämättömien asioiden haikailu on kuitenkin turhaa ja kuluttavaa katse kohti aurinkoa! Niin kauan kuin se vielä paistaa...

Vaihdoin hartseillekin talvisempaa vaatetta ylle ja tuli valtava tarve kuvata vähän jokaista. Jostakin syystä nukeillani on hauskempia syys- kuin kesävaatteita.

Bonuskuva loppuun. Piparkakkuja sille joka bongasi kuvista Suomen Yrittäjät ry.n pinssin.

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Neulemimmit

Nolottaa. Koko kuukausi on mennyt blogia laiminlyöden. Puolustaudun sillä että olen ollut käytännössä koko kuukauden sairaana. Ensin otti pari sormea kipeätä ja ilmeisesti rytäkässä myös rintalihas sai jonkin osuman. Parin tiukemman työpäivän jälkeen se päätti tulehtua ja vietin muutaman hyvin epämiellyttävän vuorokauden korkeaselkäisessä ja ryhdikkäässä tuolissa istuen ja kevyesti hengittäen sekä tulehduskipulääkkeitä popsien. Ei ollut kivaa.
Koska mikään nostaminen, kumartuminen tai vastaava ei tullut kysymykseenkään, jäi nukkekuvailukin minimiin. Edien kanssa sentään jatkoimme, joskin aika vaatimattomissa puitteissa. Nämä kuvat ehdin napata siinä välissä kun olin jo yksikätinen mutta pystyin muuten liikkumaan.

Kunnianhimoinen suunnitelma oli kuvata ryhmäkuva Pullipeistani, mutta terve järki onneksi voitti.

Otin lopulta mukaan ulos vain ne, joilla oli valmiiksi jotain sesonkiin sopivaa yllään. Oli mukavan rapsakka pakkaskeli pitkän märän jakson päätteeksi, mutta valoa oli niukan sorttisesti. Toisaalta pidän tuosta miten se söi väreistä kirkkautta. Kuin vanha valokuva.

Froggy näyttää pipo vinossa ihan pikkutyöltä Jupiin ja Bättikseen verrattuna.

Ihovärivertailu tuli sattumalta ja huomasin sen tätä kuvaa ottaessani. Siinä on vasemmalta lukien normaali, tanni ja transparentti.

Luulen että Froggyn sinällään ihan normaalia ihonväriä kalventaa tuo väkevän värinen peruukki. Siksi kai en ole koskaan ihan tyytyväinen siitä otettuihin kuviin?

Bättis ja kohmeinen kukkapenkki. Kurjenmiekoista tulee sekä kesällä että talvella hienoja muotoja kuviin. Bättiksen neuleasu on oikeastaan tehty pikkusisarelleen Streetille.

Mut enhän mä trooppista kukkasta, voinut viedä keskelle pakkasta,
ei se ois ollu rakkautta...

Oli miten oli täällä Bättis nyt on ja saa luvan yrittää jälleen selvitä.

 "Hei! Auta nyt minut sinne ylös! Kuulitko?"

Yksityiskuva Jupista. Jäi kauheasti harmittamaan ettei sillä ollut kaulahuivia. Tuo paljas kaula ja hartiat ovat tähän vuoden aikaan yskimään saava näky. Jupilla on myös ainoana paljaat kädet ja sääret. Mokoma kaupunkilainen!

Siinä vaiheessa kun lopetin kuvaamisen suvaitsi aurikokin näyttäytyä. Joten encoreksi yksi Froggy kera matalalta paistavien auringonsäteiden.

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Ruskaretkellä kaupungissa

Tulin siihen lopputulokseen että hienoja ruskakuvia saadakseen ei kannata lähteä luontoon. Pitää suunnata kaupunkiin missä kasvaa jaloja lehtipuita sekä arkoja pensaita joiden syysväri on hienoin mahdollinen. Lisäksi avarissa puistomaisemissa tavallisetkin lehtipuut kuten pihlaja ja vaahtera tuntuvat saavan näyttävämmän ruskan kuin puuston suojissa.
Niinpä suuntasimme Marettin kanssa Jyväskylään. Mattilanniemen yliopistoalue on rakennuskannaltaan pilaantuneen homeinen, mutta puistoalueiltaan erittäin kaunis ja kaupunkipuistoksi täysin autio kuvauspaikka. Täällä olen kuvaillut usein ennenkin nukkejani ja aina ihmettelen miksen käy siellä useammin?

 
Perinteisten punatiilisten rakennusten lisäksi Jyväsjärven toisella puolen on Ylistönmäen kohtuulllisen tuoreet ja terveemmät rakennukset. Yliopiston tiloja nekin. Alueet yhdistää kävelysilta. Aikoinaan nuo valkoiset kuutiot häikäisivät silmää mutta nykyään niihin on jo tottunut ja ne ovat asettuneet maisemaan.
Tunnun aina päätyvän ottamaan kuvan tai pari tässä samassa kohdassa.

Olen todella pahoillani ettei näitä punatiilisiä laatikoita saada kuntoon. Eivät ne kauniita ole mutta niissä on ideaa ja niiden ympärille kasvanut kuunliljatarha ja pihlajakujanteet niiden välissä ovat tunnelmallisia. Toivon että noissa rakennuksissa pesivät nörtit osaavat arvostaa niitä.
Pelkään että eivät osaa. Keli oli suuremmoinen ja olimme silti Marettin kanssa kahdestaan koko puistossa.

Emme senään lähteneet liikkeelle varta vasten. Kävimme Marettin, Edien ja Bean kanssa eräässä neuvottelussa jonka lopputuloksesta päätellen blogiin saattaa tulla ensi talvena tovin tauko. Mutta siitä enemmän tuonnempana. Hienoja uutisia kuitenkin on tulossa! Olen aivan innoissani.

Pihlajat oli huomaavaisesti leikattu tuollaisiksi pieniksi ja kivasti kuvauskorkeudelle asettuviksi. Katsokaa minkä kokoisia marjoja!

 Ja millaiset määrät! Eihän tällainen ole totta ensinkään. Kuin ei oltaisi Suomessa lainkaan vaan jossakin viiniviljelmällä. En ole ikinä nähnyt noin paljon noin uhkeita pihlajanmarjoja kerralla. Ensi talvena ei tule varmaan lunta laisinkaan.
Tilhillä on pidot sitten, kun tuollainen määrä alkaa käydä ja kehittää alkoholia. (Siitä tuli ajatus että onnistuisikohan pihlajanmarjaviini?)

Me vähän riehaannuimme kuvaamaan tämän pihlajan kanssa. Se ei ehkä ollut parhaassa syysvärissään, mutta siinä oli mukavasti särmää.

Lisäksi lehtien väri vaihteli kauniisti riippuen siitä, miten aurinko osui lehtiin. Tykkään kovasti eteenkin tämän kuvan värimaailmasta.

Yksi pakollinen vastavalokuva. Maretti-poloinen on surkea posettaja fletkun kehonsa kanssa ja sitä ei tahdo saada tekemään mitään järkevää kuvissa. Tarvittiin paljon luovaa ongelmanratkaisua saada se tekemään edes tämän verran kuin mitä tähän shoottiin tarvittiin. Joku saattaa joutua jonakin kauniina päivänä hybridin tekoon. Ei tällaisessa ole mitään järkeä kun 90% ajasta kuluu irronneiden raajojen operoimiseen paikoilleen.

Minulle tuli jo joitakin aikoja takaperin tarve kaiken uhallakin paitsi kuvata Marettista kokonainen postaus, myös kuvata nukkea ruskan aikaan täysin vastavärisissä vaatteissa. Olin mietteliäs sen suhteen mahtaisiko kumpikaan toimia, mutta nyt lopputuloksen nähdessäni olen tosi tyytyväinen. Maretti on kuvissa juuri sopivasti erillinen maisemaan nähden ja vähän tilanteeseen nähden hassusti puettu, kuten kaupunkilaisilla on luonnossa tapana olla.
Toisaalta tuollainen huolitellumpi vaatetus sopii kuvauskohteena olevaan kaupunkipuistoon. Mutta erityisesti pidän siitä miten Maretti väreineen korostaa ruskan värejä ja toisaalta sointuu kirkkaaseen taivaaseen. Jostakin tällaisesta minä haaveilin.

" Hei hanhikki! Etkö tiedä että on jo lokakuu. Kyllä kukinta kannattaa jo lopetella."

Jokaisen kulman takana odotti entistä kauniimpi pensas ja tunnelmallisempi kuvauspaikka. Harvoin on tällaista runsaudenpulaa sen suhteen, missä kauniita kuvia saisi otettua.

"Tuhkapensas tarttuu tukkaani!"
(Minä luulen että se on morsinko.)

Oli tosi hauskaa kuvailla Marettia pitkästä aikaa. Kaikista vaikeuksista huolimatta se on ilmeikäs tyyppi ja ansaitsee aikansa kameran edessä. Kuten kuvien määrästä voi päätellä innostus oli suurta kun yhtä aikaa malli oli söpönä ja maisema kauniina. Kiitos sille joka tänne asti jaksoi!