perjantai 30. maaliskuuta 2018

Kesäkuvaryöpsähdys

Tätä kirjoittaessani Pullip Suomen foorumi on ollut nurin jo jokin aikaa. Kaipaan sitä kovasti. Mutta se on myös aasinsilta siihen, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Nimittäin.... Viime kesänä foorumi oli nurin tosi pitkän aikaa kesken kesäkuvaushaasteen. Kuvasin kuitenkin ahkerasti siinä toivossa että foorumi vielä palautuisi. Mutta kun se palasi, kesä oli jo ohitse eikä haastetta ollut enää mieltä jatkaa. Minulle jäi paljon kuvia joilla en tehnyt mitään. Ne piti siirtää blogiin jotta olisivat tallessa edes jossakin, mutta se jäi muiden kiireiden jalkoihin. Jos nyt lumikinosten keskeltä siirtäisi viimein näkyviin nämä paitsioon jääneet kuvat. Keskellä talvea märkäkin kesä tuntuu kesältä :)
Ainakin luulen ettei mitään näistä kuvista ole vielä nähty. Mutta jos erehdyn niin väliäkö tuolla. Näette kuvat sitten kahteen kertaan.

Bara Froggyn hynttyissä.

Dede ja Deden uusi kroppa. Värimätsi on erittäin hyvä.

Licca-chan ja yksi todella kylmä ja pimeä sadepäivä.

Melodramaattinen Iza. Tästä kivikuvauksesta riittäisi kuvia enemmänkin. Täytyy katsoa inspiroivatko ne joskus myöhemmin?

Edie ja pakollinen jokavuotinen ralliautokuva.

Lenillä on jotenkin häijy ilme. Onneksi norsu näyttää hyväntuuliselta. (miksi minusta tuntuu että tämä kuva on kyllä julkaistu jossakin?)

Jupi keskustelee peilikuvansa kanssa.

Myrtti villiintyneessä puutarhassa. Vielä omaakin puutarhaani villimmässä ja se on jo paljon se!

Maretti ja märkä pioni.

Yks mummo män mustikkaan... Voi kuinka kaipasinkaan tähän asuun nukkekokoisia Crockseja! Ja miksi nukkeni touhuavat kuvissa vain kauhean arkisia juttuja?

Vilperin pionipeti. Tämäkin lienee kuvia jotka tulee otettua vuodesta toiseen.

Satsuma kuvattuna hylätyn ja kasvien täyttämän auton ikkunan lävitse.

Zora tutussa kotiviidakossa.

Saima ja tähdet tähdet.

Huh. Iso urakka. Josko seuraavaksi jotakin ajankohtaisempaa?

lauantai 3. maaliskuuta 2018

Kylmää ja kirkasta

Ensin oli pitkä ja märkä syksy. Sitten märkä ja pimeä alkutalvi. Kun lunta alkoi tulla, sitä satoi holtittomasti ja kun alkoi pakastaa mikään ei riittänyt siinäkään. Lopulta esiin ilmestynyt aurinkokin tuntuu suorastaan vihamielisen kirkkaalta. eihän sen paisteessa osaa kuvata enää ensinkään.

Tuntui turvallisemmalta kuvata hiukan varjossa mihin raaka aurinko ei ylettynyt. Hattara sai alkutalvesta Crobin kimpassa uuden slimmimmän peruukin joka soveltuu mohairia helpommin ulkokuviin ja päähineiden kanssa käytettäväksi.

Lunta on niin paljon, etten pääse nuken kanssa metsään vakiopaikoilleni. Ratsastuskentän reunapusikot ovat palvelleet kuvaustaustoina ennenkin mutta harvoin sinne päästäkseen on tarvinnut näin rämpiä.

Oikeatkin jänikset viihtyvät samoissa puskissa. Mutta niillä on hankeen soveltuvat käpälät. Toisin kuin minulla ja Hattaralla.

Olivatkohan nämä ihan ensimmäiset ulkokuvat Hattaran näistä silmistä? Mitä enemmän niitä katselen, sitä enemmän niistä pidän. Olen ollut hiukan pidättyväinen nykyään niin muodissa oleviin glittersilmiin nukeilla, mutta nykyään oikeastaan pidän niistä. Eteenkin jos hahmo ei muutenkaan ole mikään realistinen.Pitäisi hankkia yhdet kokeeksi myös Solinalle.


Eivätkä elävämmät silmät tekisi pahaa Lenillekään. Kesällä nuo ruskeat toimivat, nyt talven valossa ilmeestä tulee jotenkin kova.

Olen miettinyt Lenin kasvojen maalauttamista uudestaan mutta se on vasta suunnitelman asteella. Volksin stock-meikit ovat aika tylsiä.

Rajallinen määrä poseerauksia. Näitä kuvia ottaessani oli yli 20 astetta pakkasta ja vinyyli jäätyi ihan kovaksi pökkelöksi. Samoin kuvaaja. Oikein suretti etten saanut tuosta untuvaisen pehmeästä hangesta konkreettisempaa kuvaa.
Viime vuonna valitin kun lunta ei ollut, nyt tuntuu että sitä on niin paljon ettei se näytä kuvissa enää uskottavalta. Mitähän seuraavaksi?