torstai 29. lokakuuta 2015

Spooky Halloween Monster Tag



Jälleen haaste! Pure Neemo Diaries-blogin Tiinyanilta tuli Pyhäinpäivään teemoitettu haaste jota joutui vähän enemmän miettimään ennen vastaamista. Vaikeita kysymyksiä! Mutta nyt on sopiva synkkä ilta vakavia kysymyksiä pohtimaan.


(Koska tämä on tykkänään suomenkielinen blogi, jätän englanninkieliset alkuperäiskysymykset pois ja käytän hyväksihavaittuja suomennoksia)

Werewolf - Kuinka harrastus on muuttanut sinua?

Ainakin olen tullut asian suhteen totaalisesti kaapista! 
Alkuaikoina en hirveästi nukkeilustani huudellut mutta nykyään olen rennompi enkä oikeastaan piittaa, jos joku näkee minut kuvaamassa julkisella paikalla tai mualla. Aiemmin olin eteenkin hevosporukan ja sukulaisteni suhteen arka kertomaan harrastuksestani, mutta nykyään en enää uhraa ajatuksia muiden mielipiteille. Onneksi harva maallikko keksii esittää sen kielletyn kysymyksen eli mitä tämä kaikki maksaa?

Muutosta on tapahtunut myös siinä, miten paljon nuket, niiden tavarat ja muu lelukeräily on vienyt tilaa huushollistani. Tahtoisin pitää kokoelmani paljon kauniimmin esillä kuin mihin nykyisellään on mahdollista. Tämä on juttu jossa yritän kehittyä jatkossa enemmän. Sekä oman viihtyvyyden että kokoelmieni turvallisuuden vuoksi.


Vampire - Eli miltä kellastuminen tai ylipäätään nuken ikääntyminen sinusta tuntuu?


Kellastuminen on kurjaa. Eteenkin värillisten nukkejen vihertyminen. Välillä se sylettää enemmän ja välillä sitä sietää paremmin. Muutama nukkeni otti viime talven museovierailussa pahasti lisäväriä pintaansa. 

Ikääntyminen on sen sijaan vaan plussaa. Minua viehättää suuresti hartsinukkejen alkuaikojen estetiikka jossa on paljon vanhoista posliininukeista tuttua lapsenkaltaista kömpelyyttä ja joista puuttuu monessa nykynukella liian pitkälle viety realismi. Pidän siitä että nukke näyttää nukelta. Keräilijäluonteeni taas pitää siitä, että nukessa näkyy sen valmistusaika vaikka modernien itämaisten nukkejen historia ei juuri vuosikymmentä kauemmas yletykään.
(Onnekasta ettei tässä kysytty nukkeilijan suhtautumista OMAAN ikääntymiseen tai kellastumisen...)


Frankenstein's Monster - Oletko koskaan modannut nukkea?
Jos voisit taianomaisesti tehdä minkä tahansa modin ilman epäonnistumista, mitä tekisit?

 Izan hampaat on ihan itte kaiverrettu ;) Samoin sen silmäaukkoja on samalla kertaa hintsu suurennettu. Mutta ei modailu oikeastaan ole minun juttuni. Nykyään satsaan siihen että ostaisin nukkeja jotka olisivat sellaisenaan minua miellyttäviä.

Jos jotakin saisin niin liikkuvia eläinkorvia tahtoisin nähdä lisää. Ei magneetteja eikä missään nimessä toista korvaparia jossain muuallapäin päätä. Dollzonen Shoyo-3 on tämän suhteen idolini.

 

 Näin se tehdään!


 Zombie - Onko sinuun iskenyt ostoskärpänen? Kerro jotain ei-suunniteltuja
ostojasi jotka vain "hyppäsivät" esiin ja iskivät sinuun.

Eh heh heh.... Montako esimerkkiä kaivataan? Olen TODELLA hidas päätöksentekijä rahaa koskevissa asioissa, mutta silloin kun minulla sattuu olemaan irtainta käyttövaluuttaa, saatan toimia hyvinkin harkitsemattomasti.

 
Magdalena lienee nopein mahdollinen kauppa. Näin DoA.ssa myynti-ilmoituksen nukesta jonka firmaa en tuntenut ennalta. Mietin mikä tämä Slinky Neko mahtaa olla ja klikkasin myynti-ilmon auki kun kerran nukkekin oli tanni... Uteliaisuuttani tilasin nakukuvia jotka myyjä postitti asap ja ennenkuin oli montaa tuntia ilmoituksen näkemisestä, olivat kaupat sovittuina ja maksut hoidettuina.

 Edie on sitten esimerkki huonommin hoidetusta pikaostoksesta. Löysin ilmoituksen siitä kiirastorstaina ja rahat olivat minulla käteisenä. Myyjä ei mitenkään päin meinannut uskoa että minulla kuluu monta päivää pelkästään siihen, että pankit ovat seuraavan kerran avoimina ja pääsen laittamaan rahat tililleni. Hän epäili minua jopa feikkiostajaksi :D
Kyseessä oli vieläpä euromyyjä jonka luulisi tuntevan pääsiäispyhät ja niiden aikaisen stopin pankkiliikenteeseen. Tajusin vasta myöhemmin että kuuntelin hänen nurinaansa suotta. Vaikka olisin maksanut siinä hetkessä, eivät rahat olisi pyhien aikana mihinkään liikkuneet. Mutta hyvät kaupat tein kärttyisästä myyjästä huolimatta. Customoimattomia Primadolly Pariseja ei liiku markkinoilla juuri lainkaan.

 Skeleton - Lempikehosi? Unohda päät!

Kauhea kysymys! Niin moni kroppa joko viehättää esteettisesti tai toimii hyvin, osa jopa molempia.

 Resinsoulin Rong-kroppa viehättää minua sekä estetiikan että toimivuuden suhteen. Sääli ettei Resinsoulin SD-vartalot pääse samaan estetiikkapuolella.
SD-vartaloista SQ-Labin kroppa olisi lähellä täydellistä jos sillä olisi joku vyötäröjointti tai muu tapa kääntää keskikehoa.

 in.jpg

 Kuva on SQ-Labin sivuilta ryöstetty. Olen harmissani että firman juttuja myydään vaan joskus ja jouluna. Minulla oli suuria toiveita tämän firman suhteen joten sääli jos toiminta hiipuu.

Jos ihan ylimalkaisesti ajatellaan niin Azonen Pure Neemo-keho on kyllä yksi järkevimmistä tietämistäni. Kestävä, täydellisen toimiva, esteettinen ja joka tavalla tarkoituksenmukainen. Sääli ettei heidän 50-senttinen kehonsa ole ihan samaa disainia mutta silti Azonella on minun asteikollani parhaan kroppavalmistajan titteli varmasti vielä pitkään.




Witch! - Nimeä nukkeja jotka ovat taianomaisia! Aina kun näet ne, inspiraatiosi vain herää!

Joissakin Volksin nukeissa on hehku jota ei vaan voi kuvailla. Ja jota ei muiden firmojen nukeissa tapaa. Sanotaan sitä vaikka sielukkuudeksi. Jotakin mikä saa ihmiset maksamaan niistä summia jotka normaalisti varataan auton hankintaan.
Mutta eivät kaikki Volksinkaan nuket hehku! Jotkut ovat vaan nukkeja.


Ghost - Se jonka päästit pakoon. Onko yhtään limitediä tai
harvinaista nukkea jotka pyörivät mielessäsi edelleen?
Onhan niitä. Montakin. Osa harmittaa pidempään kuin toiset. Onneksi kokemus on osoittanut että ihan kaikki tulevat jossakin vaiheessa jälkimarkkinoilla vastaan. Sitä pitää vain toivoa että silloin on varaa. Joskus tosin silloin tulee hetki kun huomaa, että vaikka nukke on ihana ei sen pääseminen karkuun oikeastaan harmitkaan sen kummemmin. Joidenkin kanssa riittää se, että saa katsella niistä kuvia jonkun muun omistamana.
 
 Bluefairyn ensimmäinen tanni baked skin-sarja ja sen sirrisilmäinen May oli tiukka paikka. Olisin halunnut sen NIIN kovasti mutta ei siihen ollut mitään taloudellista saumaa. Nyttemmin olen tainnut nähdä tämän nuken kolmasti myytävänä siedettävään hintaan ja ohittanut ilmoitukset joka kerta sangen vähäisin tunnereaktioin. Ei se enää kuumota samoin kuin ilmestyessään mutta eihän sitä koskaan tiedä.... Minulla on taipumusta palata takaisin muinoin ihailemieni moldien luokse sitten joskus myöhemmin. Mutta en pahastu lainkaan vaikka paistettu May jäisi pelkäksi päiväuneksi. Uusia ihastuksia tulee ja menee, se kuuluu nukkeiluun.
Freddy Krueger - Pahin nukkepainajaisesi? Onko se tapahtunut vai ei?
  
Toteutunut painajainen numero yksi: ne eivät mahdu enää minnekään!

Toistaiseksi toteutumaton painajainen: Ekku



 Mies talouden massiivisimpien tuhojen takana. Seinien reijittäjä, huonekelujen silppuaja.Terminaattori ja sielunkumppanini.

 http://img-front.petsie.org/pet/picture/018856868_b.jpg
 Tämä nojatuoli ehti olla Ekun kanssa samoissa tiloissa vähemmän kuin viikon. Nyt sen entisöintiin ei enää riitä mikään verhoilukankaan vaihto.
 Ekku on mukanani liki aina kuvausreissuilla, mutta siihen tilanteeseen en tahdo joutua että se jäisi viettämään vapaa-aikaa huoneisiin joissa on mitään keräilytavaraa. Sillä on rodunomainen taipumus tarttua ja ravistaa erityisen voimakkaana ja jos se lämpiää jostakin mitä tapahtuu usein, seuraa aineellista damagea.



Jason Voorhees - Jos tekisit halloween asun nukellesi, minkä tekisit?

Tahtoisin kurpitsa-asun <3 Sääli etten ole kovin taitava ompelija. 
Joka vuosi uhoan ostavani pienen kurpitsan ja tekevän siitä jollekin nukelle pään, mutta ovat niin tahmeita sisältä etten vielä ole hennonut.

 Chucky - Oletko koskaan pelännyt nukkeja yleisesti, tai yhtä tiettyä? Ole rehellinen!

En ole. Olen saanut nukkekoulutukseni klassisten posliininukkejen ja groteskien taiteilijanukkejen parissa. Minulla on paksu nahka nukkejen suhteen. Korkeintaan tunnen lievää kiusaantumista jos nukke on häiritsevän kookas tai ilmeeltään outo.
Sen sijaan nukkevitutus vaivaa välillä jos hieno nukke tärvätään kelvottomiin teaser-kuviin tai jotenkin muuten tuntuu että sen potentiaali hukataan johonkin tingeltangelin alle. Jälkimmäinen on useammin Pullippien ongelmia. Mutta silloinkin minua enemmän harmittaa nuken kuin itseni puolesta.

Huh, oli haastava haaste! Kiitos siitä sekä haastajalle että haasteen laatijalle. Oli hauskaa taas kerran pohdiskella nukkejuttuja abstraktimmin kuin arjessa yleensä.

torstai 22. lokakuuta 2015

Kaksi kättä!

Kuten jo edellisessä postauksessa kerroin, sai Alisa nukkemiitissä lahjaksi uuden vasemman käden kiltiltä Mizyalta

"Katsokaa! Nyt molemmat ovat tallella"

Kun on koko kesä pelleilty kuvakulmilla ja piiloteltu niillä puuttuvaa vasenta kämmentä, on mahtavaa saada taas elehtiä vapaasti.

Tosin nyt kynnys vaihtaa vaatteita Alisalle kädet irrottaen on paljon aikaisempaa suurempi. Katkenneen tapin irrottaminen ranteen sisältä oli hirveä urakka.

Mutta hei, kuka siitä enää piittaa? Nyt on molemmat kädet käytössä ja kelikin on juuri niin upea kuin syksyllä vain voi olla.

"Hei herra puimurikuski! Näitkö jo uuden käteni?"

Päivän fokus oli viimeisten kaurojen puinti, mutta kauniin kelin ansiosta saatiin myös muutama kuva Alisasta uusine kämmenineen.

Viimeisten kaurojen kanssa pelattiin upporikasta ja rutiköyhää. Tällä kertaa riskinotto kannatti. Priiman kypsää, kuivaa ja moitteetonta. Normaalina syksynä lokakuun puolivälissä ei olisi pellolle puimurilla mitään asiaa märkyyden vuoksi ja yhtä kaikki sato joka silloin olisi vielä pellossa olisi mädäntynyttä.
Mutta nyt märän kevään vuoksi kuukaudella myöhästynyt kylvö todella selvisi kuukauden myöhäisempään puintiaikaan asti. Joskus asiat onnistuvat.

Valitin taannoin vaisusta ruskasta. Ruskassa ei ollut mitään vikaa, se olin minä joka odottelin sitä kuukauden liian aikaisin...

Hakkuuaukolla. Sääli ettei työnteon lomassa ehtinyt keskittyä valokuvaamiseen ihan täydellä intensiteetillä.

Tätä varten siellä oltiin. Tonni tarjoiluvalmista luomukauraa.

lauantai 17. lokakuuta 2015

Kosucon ja nukkemiitti

Nyt on sitten kuvia PALJON. Teitä on nyt varoitettu. Luulin etten kuvannut yhtään, mutta kyllä niitä sitten kertyi.

Jyväskylän kokoinen musta aukko Suomen con-kartalla sai hiukan täytettä kun Kosucon pidettiin Veturitalleilla ensimmäistä kertaa. (Ensi kesänä onkin sitten Animeconin vuoro!)
Samassa yhteydessä pidettiin kaikille nukeille avoin miitti.

Minulta mukaan lähtivät Bea ja Hednar lähinnä siksi, että molemmat lojuivat työpöydälläni viimeisimmäksi kuvausreissulla mukana olleina ja sesongin vaatteisiin sopivasti puettuina.
Tässä tekemässä työtä Tsukiain hyväksi heidän esittelypöydässään.

Petunian Kikipop Nuppu. Niin soma! Kauhu-teemaiseen coniin sopivasti hirviön syömänä.

Veturitallit eivät ole hullumpi con-paikka. Onhan kyseessä nuorisokulttuurikeskus. Tosin tilan viuhkan mallinen muoto on hiukan hankala sillä ainoa käytävä tuppasi ruuhkautumaan pahasti. Mutta minkäpä sille voikaan kun veturitalli nyt on sen muotoinen. Loppuunmyyty tilaisuus oli hiukan ahdas joistakin paikoin mutta ei missään vaiheessa sietämätön.
Paikan päällä näkyi useita todella kauniita ja vaikuttavia pukuja. Sääli että sovittu nukkemiitti oli cosplay-kilpailun kanssa päällekäin. Jälkikäteen harmittaa, etten oikein osaa pyytää että saisi kuvia myös puvuista. Ihailen niitä aina mutta olisi kivaa saada kuvamuistojakin.

Koska teemana oli kauhu, oli coniin rakennettu hieno kummitustalo. Siellä kuljettiin pikkuriikkisen paperilyhdyssä olleen tuikun valossa ja etsittiin avainta. Toteutus oli todella onnistunut vaikka hiljaiset, kulkijaa hipelöivät hahmot eivät erityisen pelottavia olleetkaan. Nolosti napautin nilkkaani tarrannutta kummitusta toisella jalallani mutta pyysin kyllä anteeksi. Karjakoiraharrastajalla on refleksinsä.... Meillä äkillinen nilkkaan tarttuminen on vain juttuja joita saattaa tapahtua. Ei sitä enää pelästy mutta siihen tulee reagoitua nopeasti.

Petunian Eila on nukkejulkkis. Hän poseerasi viime talvisen nukkenäyttelymme julisteessa ja moni kävi Tsukiain pöydässä kertomassa nähneensä tämän nimenomaisen nuken monta kertaa ennenkin.

Ainoa moitteen sana järjestelyissä mikä minua jonkin verran häiritsi oli ohjelmasalin paikka välittömästi sisääntulossa ja narikoiden ollessa samassa tilassa. Viihdeohjelmalle tila ehkä sopii mutta ei asiasisällölle. Ikärajattomassa conissa kun niitä kiljahtelevia ja huutonauravia lapsia riittää ja tila oli välillä ikävän meluisa. Läpikulku joka paikkaan toi sekin oman hälinänsä. En itse tahtoisi luennoida sellaisessa paikassa.

Filosofi conissa puhumassa amv-videoista oli kiinnostava veto. Tosin kävi mielessä monelleko kuulijalle varhaisiin ajattelijaneroihin pohjautuva luento oli hiukan raskas?

Kävimme Petunian kanssa kuvailemassa nukkejamme lähimaastossa. Valo hiipui uhkaavasti mutta muutama kuva jäi saaliiksi. Tosin laatu on mitä lokakuussa odottaa saattaa. Tässä Nuppu ja Hednar. Kuten edellisessä Hednarin kuvajutussa toivottiin, nyt poika on saanut sukkahousut paljaita sääriään suojaamaan.

Bea ja jättiläismajava. Tämä lienee yksi kaupungin hienoimmista sähköpääkeskuksista.

Nuppu on Azonen tuottama Kikipop jotka ovat herättäneet nukkeväessä varsin voimakkaita tunnereaktioita. Minun ensireaktioni kuviin oli että joo ihan kiva mutta ei kummempaa. Livenä nähtynä tämä on kuitenkin paljon söpömpi ja tykkään mahdottomasti tuosta vankasta, tanakasta vartalosta ja nuken näppärästä koosta. Voisin hyvinkin tykätä tällaisesta. Uusimmat lolitainspiroituneet Kikipopit ovat puhdasta sokeria.


Nukkemalli Eila kuvattavana. Tämä on hauskimpia aikoihin ottamiani nukkekuvia.

Ärsyttävää. Tähän vuodenaikaan hämärä laskeutuu aikaisin ja kovaa vauhtia. Eihän sille minkään mahda mutta ei siihen oikein osaa varautuakaan että jo iltapäivällä kuvien laatu alkaa kärsiä. Bea Siltakadun sillalla.

Seuraava yritys saada valoa kuviin oli ottaa aurinkokin kuvaan mukaan. Lopputulos on ehkä taiteellisempi mutta ei juuri teknisesti kummoisempi. Oikeastaan päinvastoin. Mutta oli mukavaa taas pitkästä aikaa kuvailla urbaanissa maisemassa. Metsiinkin kyllästyy.

Miittipaikkamme Lutakon Leidin pihassa. Olen niin onnellinen että nämä arvokiinteistöt on saatu fiksuun ja niiden arvoiseen käyttöön.
Lutakon Leidi on siis Yrjö Blomstedin piirtämä puuhuvila joka on jäänyt puristuksiin ohitustien ja Lutakon asuinalueen väliin. Siellä toimii nykyään teehuone Teeleidi.

Teeleidi on taannoin yksivuotispäiviään viettänyt yritys joka on perustettu täyttämään Jyvässeudun tyhiä teemarkkinoita. Täällä ei ole ehkä vuosikymmeneen ollut kunnollista teemyymälää. Saati liikettä josta saisi kunnollisia teetarvikkeita. Teehuoneen puoli on yksi kaupuungin viihtyisimmistä ja miittipaikaksi mitä mainioin.

Nuppu puussa. Kerrankin löytyi kunnollisia, punaisia lehtiä ja siitä oli otettava ilo irti!

Bea samassa puussa. Noloa mutta en tunnistanut sitä. Halava?

Hednar, Nuppu ja kivettynyt orava. Minäkin muuten pelkäisin saksanpaimenkoiran kokoista oravaa...

Sisäkuvat eivät laadullaan häikäise, mutta silti niitä oli pakko saada muistoksi. Teeleidissä oli Japani-teemaviikko ja Petunian nuket olivat siellä esiintymässä. Erityisesti Dollfie Dream-trio oli päässyt hienolle paikalle portaikkoon.

Miettikää millaista olisi asua tuollaisessa muhkeassa puuvillassa missä olisi tilaa vitriineille, paljon seinäpintaa ja leveitä kivisiä ikkunalautoja odottamassa tavara-asetelmia. Syvä huokaus.

Dynamiittityttö Deedee uudessa kimonossaan joka on niin tyylikäs.

Kestosuosikkini Miku.

Kolmikon uusin tulokas Suvi joka on malliltaan Akira. Näin tämän mallin ensi kertaa irl.

Miitti oli avoin kaikille nukkelaaduille ja hieno edustus paikalle saatiinkin. Sääli ettei mitään varsinaista ryhmäkuvaa saatu otettua.

Omistautunut harrastaja ei vain osallistu nukkensa kanssa. He myös muistuttavat toisiaan! Oman nukkensa cossaaminen on usein puheena mutta hyvin harvoin sen näkee toteutettuna. Monster Higheissä olisi paljonkin cossattavaa mutta niitä näkee harvemmin.

Pullip perhettä oli paikalla runsain mitoin ja toinen toistaan näyttävämmin pukeutuneina. Nuket omistajineen ovat selvästi satsanneet miittiin.

Kuvittelenko vai karsastaako tämän alpakkaprinsessan katse? Vaaleanpunainen hiusväri oli selvästi kaikkein suosituin Pullippien parissa eikä ihme.

Kertokaa minulle onko tuo vasemmanpuoleinen suklaasilmä uusi Favorite Ribbon Chocolate-versio? En ehtinyt miitissä tavoittamaan sen omistajaa jotta olisin voinut kysyä. Todella intensiivinen katse!

Figuväkeä miitistä. Vasemmanpuoleinen Nendotyttönen oli myynnissä kirpparipöydässä josta minäkin häntä katselin. Mukavaa että sille löytyi uusi koti!

En ole tainnut koskaan olla yhtä väkimäärältään runsaassa nukkemiitissä. Järjestys säilyi itse miitissä hyvin ja porukka oli mukavaa. Siksi olikin hyvin ikävää kuulla jälkikäteen että kaikille ei ollut mennyt ihan perille miten miitin buffetsyöminen hoituu. Teeleidi oli tarjonnut miittiväelle erittäin hyvän teetarjouksen eivätkä leivonnaisetkaan olleet kalliita. Silti osa syöneistä ja juoneista yritti livahtaa pois maksamatta ja osa tajusi vasta syötyään ettei ollutkaan varannut rahaa mukaan. Tai ei halunnut maksaa koska otetut tarjoomukset eivät olleet hyviä... Jatkossa joudutaan näitä ikärajattomia miittejä pohtimaan paljon tarkemmin.

Ongelma ei tosin koskenut pelkästään nukkemiittaajia, vaan miiteissä ollutta nuorempaa conporukkaa ylipäätään. Yhtä aikaa Teeleidissä kokoontui kolme miittiä. Raivostuttavaa jos muutaman hölmön takia menetetään hyvä sponsori tapahtumalta ja yksi kaupungin parhaista miittipaikoista. Onneksi näin ei ehkä vielä käynyt, mutta se herätti keskustelua siitä, kuinka nuorta porukkaa kahvilamiitteihin voidaan kutsua? Ei tunnu mukavalta ajatella että muuten niin ikäjakaumaltaan laaja harrastus jossa harrastajan iällä ei tosiaan ole väliä joutuu rajoittamaan miitteihin tulijoitten ikää siinä pelossa etteivät nuoremmat osaa toimia sääntöjen mukaan.

This is halloween, this is halloween.... Vasemmanpuoleinen Byul näyttää sydänjuuria myöten järkyttyneeltä.

Mizyan Azone-perhettä. Kiltti Mizya lahjoitti käsipuolelle Alisalle uuden vasemman kämmenen! Vielä kerran kiitos ja halaus sekä minulta että Alisalta.


Mitä enemmän näen Dollfie Dreameja livenä, sitä vakaampi mielikuva minulle alkaa muodostua siitä, mitä tahdon oman Dollfie Dreamini olevan. Olen onnekas että tuttavapiiriin näitä on viime aikoina kertynyt ja olen päässyt katsomaan eri kehoja ja ihonvärejä todellisuudessa.
Otin miitin kahdesta muusta Dollfie Dreamista ties miten monta kuvaa ja ne kaikki olivat kelvottomia. Ei tämäkään salamakuva hääppöinen ole mutta sentään joku kuva tästä suippokorvasta.
Olin aivan lumoutunut kun kuvittelin niiden tehneen fantsukorvaisia versioita, mutta snif, irtokorvat :(

Hednar Teeleidin parvekkeella. Tässä ollaan vielä lähempänä tietä kuin meillä kotona. Mutta yhtään ei melu täälläkään kuulu sisälle. Kyllä ne ennen tiesivät miten talot kuuluu rakentaa.

Ne olivat nyt siinä! Voitte huokaista. Seuraava postaus on taas paljon lyhyempi ja helpommin sulateltava. Joskin kuvat ovat yhtä tummia.