torstai 31. lokakuuta 2013

Bean kuurakuvat

Tänään aamulla paistoi pienen hetken aurinko! Heinien haun yhteydessä ehdin napata pari pönötyskuvaa Beasta jota olen jo pitkään haikaillut kuvaaavani.
Varjopaikat olivat ihan kohmeessa mutta toisessa päässä peltoa paistoi aurinko.

Bean olisi aika käydä parturissa trimmaamassa otsatukkaansa.

Tututkin kuvauspaikat muuttuvat taas kiinnostaviksi kun vuodenaika vaihtuu.
 
Kamerani päätti itse tehdä näihin kuviin kauniin utuisen valon johon heinät ja hirsinen talli sulautuvat. Muutoin aamun kylmän nihkeä keli tuntuu tunkevan läpi kuvista. Beakin näyttää vähän viluiseltä.
 
 Bea näyttää mieltyneen Myrtiltä lainaan ottamiinsa sukkiksiin ja puseroon.

Kiitos katsomisesta ja kohti halloweenia!

tiistai 22. lokakuuta 2013

Viimeinkin kotona!

Eilen sain viimeinkin nipistettyä aikaa hakea nukkeni kotiin. Ne ehtivät siis olla reissullaan miltei 2 viikkoa. Kylläpä tuntui mukavalta saada koko revohka kotiin! Polte uuden nuken hankkimiseenkin helpotti, kun vitriinissä kököttää jälleen neljän hartsinuken sijaan 11 hartsista ja muut lajikkeet päälle. Ahdasta on.

Jostakin syystä minun on tehnyt päiväkausia mieli kuvata juuri Nonoa. Ehkä viime aikojen hassu keli on tuonut mieleen sen harmaavoittoisen värimaailman. Pelkäsin ettei se ehdi kotiin ennenkuin lumi sulaa taas pois.

"Löysin" tämän koiraverkkoelementin kuvauksellisuuden vasta, kun siihen kertyi hieman lunta. Vitsit miten nätti tausta siitä tuli!

Harmaata harmaalla harmain tehosten. Ja pikkuisen vihreätä ja pinkkiä.

Kaunokaiseni <3. Kohta on kuitenkin parempi ruveta katselemaan talvivaatteita ylle.

Satsuman otsaripa löytyi juuri sieltä mistä arvelinkin, vitriinistä muiden nukkejen takaa. Looginen paikka silloin, kun lattialta ei löydy mitään. Hyvä että löytyi. Se kuuluu Satsumaan ihan olennaisena osana. Olen itse asiassa miettinyt ompelevani sen kiinni peruukkiin. Sitä on nimittäin jokunen kerta etsitty aiemminkin...

Ei uskoisi että nämä ja Nonon kuvat on otettu peräperää. Ensin oli niin harmaata ja heti perään niin kirkasta että kameran oli vaikea toimia.

Kaikki kotona, kaikki ehjänä. Kaikki hyvin.

perjantai 18. lokakuuta 2013

Lokakuun lumi

Ensin oli pitkä, kuiva, kaunis ja tunnelmallinen syksy. Kun viimen alkoi sataa, tulikin lunta!

Sitä tuli kerralla yli 10 senttiä. Paksua, märkää, takertuvaa lunta. Heleän ruskan sijaan kaikkialla on märkää ja liukasta.

Ja mitä tapahtui? Kateissa ollut nukkekuvausintoni otti ja palasi takaisin! Näköjään tarvitsen ankean kelin inspiraatioon. Ällöttävää

Mutta ovathan tällaiset omituiset luonnonilmiöt paljon hauskempia taltioida kuin joka vuosi tasaisesti toistuvat.
Älkää huoliko, on minulla muutamia ruskakuviakin. Näette nekin ensi tilassa.

Vähänkö olin innoissani kuvatessani Pandaa pitkästä aikaa. Sille nämä kylmän sävyiset taustat sopivat niin hienosti.

Panda hei.... Kaulaliina ei oikein suojaa rintamustasi. Sitäpaitsi meillä voi olla alaikäisiä lukijoita.

Kauas ei kyllä tuossa kelissä halunnut lähteä kuvaamaan ja siitä huolimatta sekä nukke että kuvaaja olivat märkiä.

Syksyn viimeinen lehti ja laiminlyöty pieni Dede-poloinen joka sai kuvausaikaa nyt, kun fiinimmät nuket ovat maailmalla.

Pitäisi lähettää Dede faceuppiin ja miettiä, olisko joku muu kroppa tarkoituksenmukaisempi. Unelmoin yhä törmääväni Unidollin omaan tinyvartaloon jota silloin päätä ostaessani niin halveksin. No, kokemus on osoittanut että hybrideistä harvoin seuraa mitään hyvää. Mutta paha on itkeä vuosia sitten lopettaneen firman perään.

Reppana. Ja oikeasti kuitenkin olen tosi kiintynyt tuohon hahmoon ja päähän.

Linnetin tämän päivän kuvamaratoonikuva. Jolleivat eilen uskoneet että kuvan lumi oli aitoa, nyt saavat luvan uskoa.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Nuket Katsudoconissa

Jo viime keväänä, nukkejeni oltua esillä Taitokeskuksella, minulta kysyttiin halukkuutta tuoda nukkeja näytille Jyväskylässä järjestettävään Katsudocon-tapahtumaan.
Olin alkuun nihkeä koska con järjestetään ostoskeskuksessa ja pelkäsin nukkejeni turvallisuuden puolesta. Lopulta kuitenkin myönnyin. Tapahtuman pääjärjestäjänä toiminut Askarteluliike Pia tarjosi nukeille turvallisen paikan näyteikkunastaan ja kun sain tilaisuuden tulla itse paikan päälle nukkeharrastusta esittelemään (lue: nukeista saarnamaan ja omieni turvallisuudesta huolehtimaan) niin mikäpä siinä.
Koska tila oli hyvin rajallinen ja toinen harrastaja toi Pullippejaan esille, päätin ottaa näytteille valikoidun hartsiporukan, Azoneni Alisan ja Blythet. Pullip-perhettä tässä ikkunassa edustivat Dalit ihan vain referenssinä muihin Aasialaisiin keräilynukkeihin.

Kuvat ovat tosi huonoja. Kauppakeskuksen kirkkaat valot sekä nukkejen edessä ollut ikkuna tekivät paikasta vaikean kuvata. Mutta siinä ovat ylähyllyllä rinnatusten Bea, Hiiri, Satsuma, Lydia, Magdalena ja Vilperi.

Alisa ja Nono vieretysten esittelemässä keräilynukkejen kokoskaalaa. Moni kaunisteli Nonon isoutta, vaikka Lydia on ihan yhtä pitkä ja paksukin. Se vain ei istualtaan näyttänyt muhkeuttaan. Ne oli kuitenkin laitettava erilleen koska niiden kasvomuotoilu on niin tavatttoman erilaista että ne näyttävät oudoilta yhdessä.
Nonohan on hiukkasen yli 60-senttinen, eli ei edes mikään pitkä SD-nukke. Mutta olen iloinen että laitoin sen seisomaan. Monelle ensi kommennti oli "ai NOIN suuria ne ovat!".

Pikkutytöt olivat oikein hyvä esimerkki täysin stockista ja maltillisesti kustomoidusta nukesta. Tästä pääsin suosikkiaiheeseeni eli siihen, miten varomatonta nukkejen omin päin töhriminen kustomoinnin nimissä on. Koko viikonlopun hoin kaikille kuulijoilleni, käyttäkää malttia, ottakaa selvää, älkää hätiköikö. Nuken ostamisessa ja omistamisessa niin moni asia voi kuitenkin mennä pieleen.

Alarivin ryhmäkuva. Blytheistä ei niin moni kysellyt ja niillä oli ehkä hiukan syrjäinen istumapaikkakin. Tämän conin hiukan nuorempaan painotunut kohdeyleisö oli enemmän Pullipeista ja hartseista kiinnostunutta.

Mutta onhan se ollut jo aiemminkin tiedossa että Blythen hienouteen tarvitaan jo vähän pidemmälle kehittynyt nukkeaisti. Sen omituinen viehätys vaatii harrastajalta enemmän kuin helpommin lähestyttävät nuket.

Mutta ei hätää, minä esittelin kyllä kaikille Blythetkin, olivat he sitten kiinnostuneita tahi eivät. Minun tapani luennoida on ryöpyttää kuulijalle faktoja kunnes hän spuglaa. Viereisen pöydän korupajaa pitänyt toimihenkilö oli jo pariin otteeseen aika liki kuultuaan saman paatoksellinen nukkeselostuksen ehkä viidesti peräjälkeen. Pelkään hänen saaneen jotain traumoja.

Koko ikkunani. Viikonlopun ainoa tapaturma oli kohdannut Satsumaa perjantain ja lauantain välisenä yönä kun se oli hyllyä siirrettäessä keikahtanut. Satsu itse oli vahingoittumaton, kaatuihan se Bean syliin mutta sen asuun olennaisesti kuuluva metallinen pääpanta oli kadonnut. Kyseinen koru on aitoa antiikkia ja kuuluu hahmolle olennaisesti. Toivon siis sen olevan jemmassa jossain Bean helmojen alle eikä kadonneen iäksi.

(Eikö upouusi Partyliten kynttilälyhtyni ole suuremmoinen?)
Nuket lähtivät esille torstaina. Minun piti mennä paikalle lauantaina. Perjantaina iski kriisi siitä, että pitäisikö minulla olla tarjota kiinnostuneille tilaisuus katsoa ja koskea nukkeen lähempääkin? Näyteikkunan nukkeihin kun ei niin vain kajottu.
No, kotiin oli jäänyt 4 nukkea. Velttovartaloinen ja raskaan peruukkinsa vuoksi päälakeaan pudotteleva Dede ja täysin ilkosen alaston Viuhka jäivät vaihtoehdoista pois myös siksi, että olivat niin pieniä.Myrtti ja Iza taas olivat sitä oikeata MSD-kokoa mutta mutta... Myrtillä on ihastuttavat kasvot ja kaunis pää, mutta spagetinveltto vartalo joka ei pysy oikein mitenkään asemissaan. Izalla taas on tympeä meikki mutta napakka, tiukka kroppa. Eri pää eri kroppaan ei värierojen vuoksi toiminut vaikka molemmat nuket ovat valkoihoisia.
Lopulta tukkaani aikani revittyäni päädyin Izaan. Sillä on niin hyvä, ryhdikäs vartalo joka seisoo kämmenellä ja se ei ole sellainen nukke jonka kohdalla joku pikku tapaturma olisi mikään kuoleman paikka. Lisäksi sen vampyyrihahmo eroaa kivasti muista nukeistani.

Eh heh heh.... Eiväthän kriisit siihen loppuneet! Tajusin samaisena perjantaina että kaikki fiksut ja hauskat MSD-kokoiset vaatteet olivat menneet nukkejen yllä vitriiniin. Piti repiä siitä mitä oli jäljellä. Vaatteiden vaatimuksena oli että niistä oli helppo esittää niveliä, mikään pikkuosa ei putoaisi vahingossa eikä nukke vilauttaisi missään tilanteessa.
Minulla on paljon valkoisia nukenvaatteita jotka eivät tietenkään käy sitruunankeltaiselle Izalle. Lopulta kiskoin sen ylli Millyn neuloman ja Pullip-kokoisena ostetun villapaidan jota yleensä käyttää Satsuma. Se olikin mustien kenkien ja housujen kanssa yllättävän kiva. Izan nätti napa jäi näkyviin mutta tiukka paita ei noussut siitä pidemmälle ja vyötäröjointtia ja kuminauhoja oli helppo esitellä. Asu ei ehkä ollut kovin cool tahi cosplay, mutta erinomaisesti se toimi koko viikonlopun.

Lauantaina oli tila täpärässä ja jouduin toimimaan limittäin pukuilijoita kuvanneen valokuvaajan kanssa. Mutta sopu antoi sijaa ja kaiketi nukeista kiinnostuneet ikkunani löysivät?

Lauantaina Iza kohtasi heimolaisensa! Toinenkin Dollzone oli liikkeellä. Komea tanni muukalainen, kulkija juureton oli Izasta erittäin merkillepantava. Syvempään tuttavuuteen ei kuitenkaan päästy ja muukalainen pääsi jatkamaan matkaa kaikki veret suonissaan. (Dollzonen näiden tietyn ikäisten MSD-nukkejen nenä on muuten niin rakkautta!)

Conin maskotti Katsu-chan johtamassa pukuilijoiden paraatia. Hahmo oli tosi toimiva ja onnistunut. Se toimisi varmasti hienosti nukkena. En tosin tiedä kuka hahmon oikeudet omistaa ja kenen luomus se on?

Vaikka Katsudocon on kohtuullisen pieni ja kevytohjelmainen con, olivat pukuilijat satsanneet tosissaan ja monta oikeasti hienoa pukua tuli viikonlopun aikaan bongattua.

Vaikka nuket jäävät näytteille vielä muutamaksi päiväksi, on yksi jota ei voi jättää. Linnetin kuvamaratooni jatkuu yhä. Tässä seuraamassa cosplaydeittiä jossa Hetalian Tanska löysi sielunkumppani Attac On Titanin Levistä.

Ehhhh.... Käytkö sä useinkin täällä?

Irtosormiavaimenperä. Kiva...

Loppupäätelmänä voidaan todeta että kivaa oli. Terveisiä tutuille nukkeilijoille joista osan tapasin nyt ensimmäistä kertaa. Toivon että minusta oli hyötyä niille uusille nukkeilijoille jotka vielä pohtivat harrastuksen aloittamista.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Eilen vielä paistoi aurinko

Monenmonen tehokkaan ulkoilupäivän jälkeen tuli viimeinkin sadepäivä jolloin ehtii laittelemaan kuvia koneelle.
Kävimme etäänä aurinkoisena iltapäivänä Zoran (Pullip Zuora) kanssa ottamassa keltaisia kuvia. Syksyn matalalta paistava aurinko suosii erityisesti sen sävyisiä kuvia. Tuli tarve kuvata Pullippeja välillä, kun viime aikojen postaukset ovat keskittyneet hartsisiin ja Blytheihin.
Zora lainasi Streetin villapaidan ja myssyn.


Varjostakin tunnistaa, kuka on kyseessä.


Tasapainoilua.

Zoran hunajainen hipiä on parhaimmillaan lämpimässä valossa. Keltainen villa vielä korostaa sitä.

Tuota puomia on käytetty jo varmaan kaikkien nukkejen kuvaamiseen. Minulla on ollut viime aikoina lannistunut olo etten löydä enää hyviä kuvauspaikkoja tästä kotikulmilta. Kaikki hyvät paikat joihin aurinkokin paistaa on jo moneen kertaan nähty.

 Siksi varmaan otankin nykyään voittopuolisesti kasvokuvia?

Tämä on henkilökohtainen suosikkini tästä kuvasarjasta. Mänty oli täysin varjossa mutta Zoran kasvoille lankesi kirkas valo. Tästä tuli itsellekin sellainen olo että jotakin uutta kuvakulmaa on edes yritetty.

Viimeinen kuva on varjon puolelta. Kuvatessa paikka tuntui tosi hämärältä, mutta ei se loppuviimein sitten hullumpi ollutkaan.

Tänään nukkeni lähtevät Katsudoconiin näytille Askartelupuoti Pian ikkunaan. Jo etukäteen jännittää aika tavalla. Nukkejen pitäisi olla hyvin vartioituina, mutta eihän voi koskaan olla ihan varma. Esillä on myös Pullipharrastaja Petunian keräilynukkeja.
Minulta lähtevät Alisa, Blythet, Dalit ja osa hartsisista. Vähän mietityttää vienkö kaikkia vai vaan ne jotka ovat kivassa kuosissa? Noiden pienimpien kohdalla pelottaa miten helposti ne voitaisiin varastaa. Ison SD-nuken ujuttaminen ulos näyteikkunasta vaatii jo järeämpiä harhautustoimia. Pitäkää peukkuja että kaikki sujuu hienosti! jo parinkymmenen nuken kuljettaminen on pikkuisen stressin paikka.


lauantai 5. lokakuuta 2013

Linnet parantajan puutarhassa

Joku viikko takaperin ajoimme koirareissulla läpi kaupungista nimeltä Hämeenkyrö. Eipä olekaan aiemmin tullut siellä käytyä. Sieltä löytyi ehkä tämän sulanmaan sesongin kaunein taukopaikka. Yrttitila Frantsilan Kehäkukka.
Kannattaa ehdottomasti katsoa, mitä sivuilla kerroteen yrteistä ja niiden eheyttävästä vaikutuksesta. Tahdon kuusenkukkauutetta joka lupaa keventää harteilta elämän taakkaa ja lupaa hellittää stressiä.
Kaunis vanha koulurakennus aivan tien vieressä, Pappilanjoen penkereellä. Itse kahvila, myymälä ja kasvisruokaravintolakin olivat näkemisen arvoiset, mutta pihassa oleva yrttitarha oli lumoava!


Vaikka yrttitarha ei ollut enää parhaassa kukoistuksessaan, riitti näkemistä ja tuoksuja.

Olen huono käyttämään tuoreita yrttejä ruuanlaitossa, mutta niitä pitäisi olla jo siitä riemusta että saa sen tuoksahduksen, kun ohikulkeissaan kasvia pyyhkäisee. Rosmariini ja mintut ihan erityisesti. Vielä näinkin myöhään koko yrttitarha tuoksui piparmintulle.

Orapihlajan marjoja käytetään Suomessa hyvin vähän. Yleensä ne jäävät tilhien syötäviksi.


Tosin sydänlääkkeenä käytettyä ja vahvaa orapihlajaa ei pitäisi lähteä omin päin testailemaan. Kaunis pikkupuu yhtä kaikki.

Päivä oli niin kirkas että kimmeltävä Pappilanjoki miltei katosi näkyvistä. Paikka on tosi kaunis pienine kaarisiltoineen ja maisemineen.

Yleisnäkymää yrttitarhasta. Tahdon ehdottomasti käydä tuolla joskus keskikesästä.