keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Zora ja karhunköynnös

Nyt kun hartsi- ja Blytheinnostus on pahimmillaan, huomaan laiminlyöväni Pullippeja. Tässä päivänä muutamana huomasin etten ole kuvaillut suosikki-Pullippiani Zoraa pitkiin, pitkiin aikoihin. En tiedä miksi?

Päätin korjata tianteen, mutta tottamaar alkoi sataa. Ei sillä, pienissä määrin pisarat kukissa helmeilemässä ovat ihan kauniita.

Minulla on nykyisin vaikeuksia kuvata Zoraa. En saa hänestä otetta. Toisaalta valitan joka vuosi samasta asiasta. Pitäisi uskoa suosiolla että Zora on talvinukke ja sillä sipuli.

Mutta yritettävä on. En tiedä onko tuo leninki Zoran makuun liian fiini? Ainakin hän on kaikissa kuvissa kiusatun näköinen.

Sitten alkoi sataa oikein kunnolla ja valo hävisi. Luovutimme ja menimme takaisin sisälle. Tämä jäi varsin lyhyeksi, mutta ainakin vähän on yritetty saada tällekin kuukaudelle tasa-arvoa nukkekuvien suhteen.

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Auringonlaskun aikaan

Viime aikoina on ollut kova kiire. Mutta iltamyöhään kuvatessa saa yllättävän kaunista jälkeä vaikka kuvaa kilpaa laskevan auringon kanssa. Näihin Bean kuviin tuli ihastuttavan vanhanaikainen tunnelma. En tiedä toiko sen Bean retro mekko vai illanhämyn keltainen valo joka muistuttaa lapsuuteni valokuvista?
Toivon että teidänkin korvissanne alkaa soida rahiseva nauhuri joka soittaa klassikoita jotka jokainen osaa laulaa ulkomuistista.

Tein sulle kotiviinin mansikoista vain...

Kirsikoista omenoista rakkaus rinnassain....




... Missä kukat kauneimmat, luo aina loistettaan, siellä huolet huomisen vois jäädä kokonaan.

Oi jospa kerran sinne satumaahan käydä vois, sieltä koskaan lähtisi, en linnun lailla pois.

 Vaan siivetönnä en voi lentää, vanki olen maan....

 Vain aatoksin mi kauas entää sinne käydä saan.

Rannalle hiljaisen lahden, aurinko laskenut on...


 Silmät tummat niinkuin syksyinen yö, niiltä rauhaa en vain saa.... Vaikka kuljen ääriin maailmojen, aina seuraa sielussain.

 Sä seisot siinä vaan, kuin kaunein kukka maan. Jos vielä hetkisen, sua tarkkaan katselen, niin varmaan katoat, kuin unet ihanat, ja haihtuu lumous, ei jää kuin kaipaus.


 Mut kauas pilvet karkaavat, aivan turhaan niitä tavoitat. Pois kauas pilvet karkaavat, niin minäkin.

Aurinko laskee selkäsi taa, se värjää sun hiuksesi punaisellaan...

Ja Eput laulaa älä mene niet niet, menet tai et, silti sydämeni viet.

Kiitos katsomisesta. Pidän itse näitä kuvia aika onnistuneina. Sanokaa mielipiteenne. Ja kuka tunnistaa kaikki sanojaan lainanneet kesämusiikkiklassikot?

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Pieksämäki Big Wheels

Pieksämäki Big Wheels. Amerikkalaisia harrasteautoja sekä Savo Vintage-tapahtuma joka on aarreaitta henkilölle joka haikailee klassista nahkaista käsilaukkua tai fiftarimekkoa.

Linnet Dodgen kuumalla konepellillä. Keli oli kylmä heinäkuuksi mutta kansaa ja autoja riitti.

Paikka oli kokonaan järven rannalla. Maisema oli hieno ja erittäin hyvä tausta valokuvaajille jotka autoja ikuistivat, mutta kyllä siellä tuuli kylmästi!

Oi joi millainen ryssäpyörä! Kaiken ei tarvitse olla kaunista tai kromattua ollakseen vaikuttavaa.

En valehtele kun sanon että tämä K-750 oli koko tapahtuman kuvatuin laite. Punk is not dead.
Huomatkaa viimeistellyt yksityiskohdat kuten hämähäkinverkon muotoiset verkkosuojat ja nyrkkiraudasta värkätty kuskin selkänoja.

Tuttavan Ford Torino. Miten linjakas kaunotar.

Linnet ja veteen ajetut maasturit jotka osoittavat, että kaikki autot eivät olleet mitään karamellinkauniita näyttelyajoneuvoja vaan joukkoon mahtui työkalujakin.
Neuvostotyylinen rakennus taustalla on hotelli Savonsolmu. Älkää antako kääntöpuolen hämätä. Paikka vaikutti oikein mukavalta ja maisema parvekkeilta poispäin on varmasti upea. Hotelli on ihan rantaviivan tuntumassa.

Haloo, haloo... Kuuleeko kukaan? Linnet Dodgen LA-puhelimen käyttäjänä. Kanava 19 on rekkamiesten kutsukanava.

Nykyään linjoilla on hiljaista. Rekkakuskit puhuvat kännyköihin. Joskus LA-vastaanotin nappaa puhetta ihan muilta mailta, joskus kaukaakin.

Meitä Linnetin kanssa vähän harmitti kun lähtö oli niin äkkinäinen ettemme ehtineet miettiä pukeutumista. Fiftari- ja rockabillymisut pukeutuvat niin kauniisti aina tapahtumiin. Toisin kuin minulla, olisi Linnetilläkin ollut kellotettuja leninkejä ja punainen tukka. Mutta ei mahda minkään.
Ostoksille houkutteli hauska leimakortti johon kolme leimaa keräämällä pääsi mukaan arvontaan. Kotimaiset sukat, kakkosnollan kokoinen sivellin ja jälleen uutta glossilakkaa. Josko tämä nyt olisi OIKEASTI kiiltävä. Kolme edellistä eivät ole olleet.
Hieno nukkekokoinen lipasto on Fidan kirpparilta. Se saa kyllä uuden värin pintaansa.

Kaiken kaikkiaan hieno retki. Kannatti lähteä!

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Linnet Animeconissa

Valmiina lähtöön!

Kuopion Musiikkikeskuksen pääovella. Sinne niitä pukuhiippareita lappaa. Koko paikan saattoi löytää kissankorvaisia tyttöjä ja miekkapoikia seuraten.

Isäntä itse eli Linnet ja Jean Sibeliuksen kuuluisa pääveistos. Vaikutti tuikealta meininkiä seuratessaan.

Vaikka ei sillä... Luulisi että Sibelius aikoinaan olisi nähnyt jo röyhelöessuisia tarjoilijattaria kyllikseen Kämpissä istuessaan? Mutta ehkä hän ei omassa elinpiirissään kohdannut niin paljon zombeja ja taikatyttöjä kuin mitä täällä oli tarjolla? Tai sitten suoraan näkökentän edessä olleen tavaramyyjän hinnoitelu oli hänenkin mielestään hiukan ylenpalttinen?

Myyjiä oli kohtuullisen paljon mutta tavara oli aika kallista. Lehdet, kirjat ja figuurit kyllä ymmärrän, mutta puhtaasti krääsäosaston kate oli kyllä hyvä.
Lähdimme Linnetin kanssa kohtuubudjetilla liikkeelle ja siinä pysyttiin. Ostosaldo oli 6 pokkaria mangaa ja 4 vanhempaa Anime-lehteä divarimyyjältä. Saimme sen mitä lähdimme hakemaan, sillä K-Onin puuttuvista osista ehdimme saada viimeiset myyntikappaleet.
My Little Pony G1-sarjan T-paidat olivat kiva yllätys mutta minulle 25€ on materiaaliltaan ei erityisemmin laadukkaasta paidasta liikaa. Muissa T-paidoissa mitä katselin tuli koko-ongelma vastaan. Paidat oli mitoitettu lapsille. Aliraviuille lapsille vieläpä. Eteenkin yksi Ranma 1/2-aiheinen jäi vähän kismittämään. Niin vanhasta sarjasta enää harvemmin löytyy mitään kivaa.
Figuureja katselin mutta en löytänyt mitään minkä olisin halunnut. Tunnen hahmoja niin vähän ja huonosti ja suosikkisarjani ovat aina vähintään muutaman vuoden takaisia. No säästyipä rahat.
Jos lukisin englanniksi, olisi voinut Visa vinkua. Näin livenä muutaman kirjan jotka ehdottomasti tahtoisin lukea. Mutta suomeksi. Joten nyt tyydyin vain hivelemään sormillani kansipapereita ja esittämään äänettömän toivomuksen kirjaholistien jumalille. Ajattelin kyllä käydä myös kustantamon edustajan kimppuun, mutta hän näytti niin riutuneelta kirjoja myydessään ettei minulla ollut sydäntä.

Pukuilijoissa riitti joka lähtöön. Osa oli ostopukuja, mutta joukossa oli kyllä oikeasti upeita ja ihan itse värkättyjäkin. Niitä katseli ihan ilokseen vaikkei hahmoista mitään ymmärtänytkään. Vaikea oli kuitenkin saada kuvia joista välittyisi tunnelma mutta joista ei henkilöitä liikaa tunnistettaisi. Tässä hengailemme kuvauspaikan tuntumassa.

Konserttitalo pysyi mukavan rauhallisena ja väljänä, koska hienosta kelistä johtuen porukka hengaili pihalla ja suurin levottomuus pursui siellä yli ketään häiritsemättä.
 Juttelin järjestäjien kanssa ja tilan tuntuun vaikutti sekin, että tänä vuonna oli laskettu myyntiin 500 lippua vähemmän kuin edellisvuonna. Samoin tiloja oli mietity uudestaan ja myyjiä oli ryhmitelty toisin. Nyt ainakin sunnuntaina joka kerta pöytien välissä mahtui liikkumaan aika kivasti. Vertailimme kokemuksia suuren koiratapahtuman ja conin järjestämisessä ja ihan tismalleen samat ongelmat vaivaavat. Tilaa ei ole koskaan tarpeeksi tai jos on, fasiliteetit puuttuvat. Ja joka lajissa on diivansa jotka luulevat että ilman heitä tapahtumasta puuttuu jotakin. Con-väki on turhan nuorta toimimaan vapaaehtoistyössä, kennelpoliitikot ovat niin vanhoja että kuolevat kesken toimikautensa. Mutta kansa jolle tapahtumia järjestetään on yhtälaisen epäkiitollista, epäsiistiä ja itsekästä.
Keskustelimme myös mahdollisuudesta järjestää K18-con mikä mahdollistaisi ihan eri tavalla esimerkiksi hotellien käyttämisen järjestämispaikkoina ja kokonaan erilaisen lähestymistavan ohjelmasisältöihin. Jännittävää ja erittäin kiinnostavaa. Mutta luultavasti vain pelkkää haaveilua.

Musiikkikeskuksessa oli valtavat määrät tyhjiä, hiljaisia käytäviä ja luennoilla ei ollut mitään ruuhkia. Lauantai-illan konsertti oli ollut lyhyen ruuhkan paikka mutta muuten väki hajaantui tasaisesti kaikkialle. Itse epäilen etten edes löytänyt kaikkia tapahtumapaikkoja.
Neljännessä kerroksessa harhailin jossain takaportaiden suunnalla ja hihittelin itsekseni savolaisten tavalle viestiä tuoksuttomista työtiloista.

Kävimme toki muutaman luennon kuuntelemassa. Osa oli hyviä, osa ei erityisemmin ollut ja osassa tuntui että koko luento oli pelkkää läppää aiheen jo hyvin tuntevien ja katsomossa istuvien kavereiden kanssa.
Tämä oli varsin kiinnostava luento idolikulttuurin keskipitkästä oppimäärästä. Olisin kyllä toivonut vähän syvältäluotaavampaa otetta aiheeseen kun luennoitsijat selvästi tiesivät mistä puhuvat.
Linnetin takana istuvilta lolitoilta on kysytty lupa kuvaamiseen joskin tuskin tästäkään kuvasta ketään tunnistaa.

Lopuksi Linnet ja kuvassa esiintyvä I.P. Lento muistuttavat etteivät Kuopion actionit Animeconiin lopu. Kahden viikon päästä ravataan nimittäin Kuninkuusravit! En tiedä pääsemmekö Linnetin kanssa paikalle, mutta mukana aiomme elää kun Suomi saa (melko todennäköisesti) uuden kuningasparin. Jo pelkkä ajatus saa ihon kananlihalle. Kun olisi aikaa ja rahaa niin kesällä ei tarvitsisi kotona käydä kuin pyykkiä pesemässä.

torstai 11. heinäkuuta 2013

Sateinen ilta.

Kuinka kaunis voikaan olla kuulas, hiljainen ja harmaa ilta kun pisarat hiljalleen putoilevat. Kun kaikki värit haalistuvat harmaaseen ja taivas yhtyy veteen saman sävyisenä.

Kotipiha kaatosateessa. Kuvaustuokio räystään alla. Ok, tämän mittakaavan sade ei enää täytä romanttisen sateen vaatimuksia. Eteenkään keskikesällä.

Tällainen sade on sitä mitä tarkoitan. Täydellistä! Nukkekuviin on vaikeata saada haikeata tunnelmaa mutta tällaisessa kelissa ei muun lajin kuvia saakkaan.



Street ja hetki sateen tauottua. Yllätyn aina siitä miten vaivatonta yksin seisominen on ykköstyypin kropalle. Jopa keinuvalla laiurilla.

Olen tosi mielissäni että Street suostui siirtymään kesäisempään vaatetukseen. Nyt Street on vähän naisellisempikin kuin omissa rytkyissään.

Seuraava aamu oli kirkas ja kaunis. Vain pisarat kimmelsivät terälehdillä. Tämä jaloruusukaunotar on bongattu kummitätini puutarhasta.

torstai 4. heinäkuuta 2013

Linnetin retki rannikolle

Ajokeikasta Hankoon ja Turkuun muodostui mukava nukenkuvausmatka jonka aikana ehdittiin nähdä monenlaisia kauniita paikkoja. Aikaa oli valitettavan rajoitetusti, mutta jälleen lista "palaan tänne ajan kanssa" sai täydennystä.

Olemme olleet viime aikoina Linnetin kanssa ankarasti liikekannalla. Tämä kuva on edelliseltä päivältä Multialta jossa tiet jatkuvat taivaaseen saakka. Viivotinta on käytetty kun tyhjään on rakennettu väylää. Tuntuu hassulta kun meidän seudulla tiet on laitettu seuraamaan eläinten, lähinnä lehmien polkuja ja se näkyy tieverkossa. Sikäläiset pitivät puolestaan sitä ahdistavana.

Mustion ruukin linna. Mahdollisesti Suomen kaunein hotelli? Käsittääkseni erityisen suosittu häämatkalaisten parissa. Intiimejä yöpymistiloja on eri puolilla ja erilaisissa rakennuksessa linnan mailla. Sviitti on Merlinin tornissa.

Lohkare rautamalmia ja ruukin lyhyt historiikki.

Ruukkia ennen pyörittäneet vesiaiheet on otettu kauniisti osaksi puutarhaa. Monessa paikassa maisema oli suorastaan Monetmainen. Kesällä kävijät, älkää missatko lummepolkua kuten meille kävi.

Näpit irti Merkuriuksen intiimiosista Linnet!
Linnassa on hieno patsaspuisto jossa on sekä klassisia että moderneja veistoksia. Valitettavasti sinne oli eksynyt myös pari eläimiään kyseenalaisesti pitävän Miina Äkkijyrkän teoksiakin mikä sai minut kylmenemään heti. No, voihan joku klassisistakin veistäjistä olla ollut roisto. Ei saisi estää henkilöä nauttimasta tuotannosta mutta minkä sille mahtaakaan?

Rakas Raasepori! Suosikkilinnani! Tällä kertaa emme menneet sisälle vaan kiersimme vain ympäri vanhaa vallihautaa pitkin. Raaseporia ympäröivä maaseutukin on todella kaunista. Oikein harmittaa ettei tullut pysähdyttyä ottamaan sieltä maisemakuvia.

Pääsin toteuttamaan vuosien haaveeni käydä Hangossa. Sen eristäytynyt niemen nokan muoto ja kaupunkia kaikkialta ympäröivä meri ovat sisämaan asukkaalle eksoottinen kokemus. Harmi ettei visiitti ollut tämän pidempi. Näimme vain kaistaleen hiekkarantaa ja pitsihuvilat, mutta sehän riittää!

Vierasvenesatamasta päätellen Hanko on erittäin hyvin toimeentulevien ihmisten kaupunki. Kuten tietysti Suomen Rivieran kuuluukin. Kuka sitä nyt rannalla köyhiä katselisi? (Tunnustetaan kuitenkin että olimme menossa puuvenetelakalle joka olisi paremmin meidän tyylisemme paikka kun iltatori houkutteli meidät tänne paremman väen puolelle...)

Koko lapsuuteni haaveilin, että joskus asun isossa pitsihuvilassa. Nyt minulla on pikkuinen puinen torppa jossa ei ole edes koristeltuja reunalautoja katon lappeessa. Ei ole ihan reilua.

Aivan rantaviivassa kiinni olevat huvilat ovat päihdyttävä näky. Tahdon joskus tänne takaisin ja valokuvaan joka ainoan. Muutamiin oli perustettu hotelleja ja matkustajakoteja. Tänne olisi hieno tulla lomalle jos olisi lomailuun mahdollisuutta. Mitä tietysti kotieläintaloudessa ei ole.
Hmmm... kuulostaako tämä postaus jatkuvalta ruikuttamiselta?

Yksinäinen ranta, aurinko, hienoa hiekkaa ja sininen meri. Bikinit esiin, nyt loppui kiire!

Se oli täydellinen päivä tutustua Hangon edustavimpiin osiin. Tahtoisin tulla lokakuussa takaisin ja nähdä kaupungin ja rannat uudestaan silloin. Luulen että villinä ja hiljaisenakin tämä kaupunki olisi kaunis.