lauantai 30. elokuuta 2014

Adventurer´s Clublin elokuun haaste

Elokuun haaste oli kulkuneuvot. Tai pikeminkin paikasta toiseen siirtyminen.



Adventurer's Club
Hauska haaste ja kaikessa helppoudessaan varsin vaikea. Vei pitkään päättää, miten tämän toteuttaisin. Eteenkin kun kelit viime aikoina eivät ole suosineet kovin kunnianhimoisia kuvaussessioita. Päädyin lopulta toiseen työkaluumme hinausauto-Dodgeen, joka on paitsi kulkuneuvo, myös toisten kulkuneuvojen kuljettaja.


Yritin toteuttaa kuvan niin, että myös se näkyisi että tässä ollaan matkalla eikä vaan istuksita autossa. Oli haastavaa yrittää saada kuvaan yhtä aikaa Alisa, ajoneuvo ja jokin kiinnostava osa maisemaa. Päivä oli kovin harmaa.


It´s Mopar on no car!

(Ei vaisinkaan! Meillä taitaa olla autoja kaikilta amerikkalaisilta autotehtailta ja aika monelta eurooppalaiselta. Meillä ei olla merkkiuskollisia minkään asian suhteen.)

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Panda sai parfyymiä

Projektini kuvata vähemmän kamera-aikaa saavia nukkeja jatkuu. Panda on suosikkinukkejani mutta obitsun kanssa puljaaminen on ahdistavaa. Eikä tuo povekkaampi kroppa ole helppo pukea säädyllisesti.
Nyt Panda löysi uuden puseron joka menee sekä takaa kiinni että istuu edestä. Lisäksi hän sai lahjan...

Joku erityinen lahjoitti Pandalle pullon hajuvettä!

Sama kuva seepiana. Kun värit otetaan pois, olennaiset asiat korostuvat. Kuten vaikka tuo tissivako....

Sitten mustavalkoversio. Nyt korostuvat hiusten kiilto ja hajuvesipullo kimmellys.

Älä kiusaa! Kertoisit nyt keneltä tuo hajuvesi oikein on saatu?

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Se seisoo sittenkin

Ehei, blogi ei ole otsikosta huolimatta siirtynyt aikuisviihdettä kuvaamaan. Kyse on Pullippien stock-vartaloista.
Tai piti olla. Ajattelin tehdä postauksen jossa näkyy, että kaikki neljä stock-vartaloa voivat seistä ilman tukea. Sitten huomasin että kakkostyypin vartalon seisomiskuva on kateissa. Koska vartalo ei enää ole käyttökuntoinen, uuttakaan ei enää saatu. Joten hyvä idea ei onnistunutkaan. Mutta käydään nämä kolme muuta kroppaa läpi.

Idea lähti tästä Baran kuvasta. Josta siitäkin tajusin ettei kukaan varmaan usko nuken seisovan omin jaloin kun tuon hameen alle mahtuisi ties vaikka mikä rakennelma. Joten täytynee ottaa seuraava kuva minihameisen nuken seisottelusta. Sitäpaitsi Bara on käyttänyt ihan turhan pitkään tuota synkkää goottimekkoa.
Mutta kuten huomata saattaa, ei kolmostyypin vartalolla ole mitään pulmia seisoa.

Tämä on vanha kuva mutta Froggy siinä demonstroi, että myös neloskroppa pystyy samaan. Myös uhkean peruukin kanssa.
Eikä siihen liity mitään erikoistaitoja tai magiaa. Käden pitää olla vakaa, nuken nivelten timmit ja kenkien hyvät. 99% tuettomasta seisomisesta on hyviä kenkiä.

Ykkös- ja kakkostyypin vartaloilla on monta kengännumeroa isompi litteä jalkaterä. Ne seisovat omin nokkineen ilman mitään kommervenkkejä. Siitäkin huolimatta että niiden vartalot ovat usein iästä johtuvan kuluneita ja niillä on omat vaikeutensa anatomian suhteen. Ykköstyypillä kaula kiinnittyy pään takaosaan keskikohdan sijaan mikä tekee nukeille helposti kumaran seisoma-asennon. Kakkostyypin akilleenkantapää on lantio.




Toinen vanha kuva jossa Jupi esittelee, että vanha ja elämää nähnytkin kolmostyypin kroppa seisoo omin avuin. Myös korkeampikorkoisilla jalkineilla. Jupilla on jalassaan Barbien saappaat joiden pohja ei todellakaan ole seisomista varten tehty.


Bara vielä kertaalleen vakuuttaa että kaikki postauksen kuvat ovat aitoja eikä niitä ole kuvankäsittelyn keinoin muutettu. Jokainen normaalinivelinen nukke pyystyy samaan!

lauantai 16. elokuuta 2014

Murheellinen Magdalena haastaa hyljityt

Sain nuhteita siitä, että olen PullipSuomen kesäkuvaushaasteessa suosinut tiettyjä nukkejani ohi toisten. Ihan totta. Ne helposti posettavat ja hyvin vaatetetut saavat paljon enemmän huomiota kuin ne vaikeammat tai huonommin puetut.
Yritän nyt paikata tilannetta ja ottaa pienen kuvaussession jokaisen syrjityn nukkeni kanssa.  Haastan samaan myös muut tätä blogia lukevat nukkeilijat. Ottakaa muutama kuva siitä vähemmän huomiota saavasta nukestanne ja kertokaa, miksette kuvaa sitä sen enempää?

Magdalena aloittaa vaikeiden nukkejen kavalkaadin. Sitä on yksinkertaisesti vaikea kuvata. Se posettaa aika rajoitetusti ja sen helmiäisvoittoinen meikki käyttäytyy helposti oudosti kuvissa. Sillä on myös epäsymmetriset silmäaukot mika tekee ilmeestä helposti pillastuneen. Se on myös useimmissa kuvissa pahatuulisen tai tyytymättömän näköinen.

Tykkään kuitenkin kovasti Magdalenan stock-meikistä enkä aio vaihtaa sitä. Silmäaukkojen epäsymmetriakin on vain haaste. Kroppa on ongelma mutta se on niitä juttuja joiden kanssa on vain elettävä. Vaihtoehtojakaan ei ole enkä aio ruveta edes miettimään että hybridoisin nuken joita on 3 maailmassa.

Mitä siis voin tehdä jotta Magdalena saisi enemmän huomiota?
Sen ulkomuodossa on jotakin vikaa. Tykkään kovasti sen pitkästä ja sotkuisesta peruukista enkä aio vaihtaa sitä vaikka lopputulos sen kanssa on aika raskas. Tai sanotaan niin että voisimme kokeilla vaihtoehtoja joskus tulevaisuudessa. Tällä hetkellä noita välikokoisia peruukkeja ei taida edes toista olla talossa?

Mutta vaatteet! Magdalena on käyttänyt tuota samaa mekkoa saapumisestaan lähtien. Ei ihme että se on tyytymättömän näköinen. Magdalena on rotevampi kuin talon muut MSD.t eikä vaihtovaatteita juuri ole.

Olen yrittänyt katsella tytölle uusia vaatteita, mutta ongelma on etten tiedä minkä tyylisiä etsisin. Magdalena on jotenkin jäykkä tyyppi. Luultavasti joku univormumainen koulupuku saattaisi sopiakin?
Tätä Alice´s Collectionin mekkoa oli katsellut sillä silmällä, mutta se on aika lyhyt.


G200 Sailor Dress Green for 1/4 BJD

Kiddelf Coco on keikkunut ostoslistani kärjessä jo pitkän aikaa. Sen esittelyasu, tuollainen animetyyliin tyylitelty koulupuku voisi pukea Magdalenaakin?


Kuva on siis Lutsin myyntikuvia.

Kiddelfien vaatteet sopisivat mitoitukseltaan mitä luultavimmin Magdalenalle. Sieltä löytyy myös aika konservatiivisia asuja kuten tämä nunnamekko.

Magdalena varmasti pitäisi tästä puvusta. Minua itseäni miellyttäisi kuitenkin enemmän leikillisempi pukeutuminen. Kuten vaikka tämä huppari.

ADSB033 Hoodie Bear Yellow for 1/4 BJD

Pointti ei olekaan sen sopivimman asun löytäminen vaan toimeen tarttuminen. Olen jostakin syystä huono suunnittelemaan ja toteuttamaan nukkejeni vaatehankintoja. Varmaan 90% on hankittu nukkefoorumeilta vain kivan sattuessa kohdalle, sen kummempaa suunnittelematta.

Mutta eihän kesällä onneksi tarvita vaatteita! Uitetaan varpaita ja odotellaan syksyä.

torstai 14. elokuuta 2014

Ihana Draculaura

Kesän aikana kameran kortille on kertynyt kuvia vaikka miten paljon. Huomasin kuvanneeni Draculauraa hyvinkin yhden blogipostauksen verran.

Tämä kuva on yksi henkilökohtaisista suosikeistani. Matala aurinko, serkkupojan museoikäinen Mersu ja  persoonallinen profiili. Draculaura on silhuettinakin ihan itsensä näköinen.

Ukonilma tekee tuloaan. Niitä on viime aikoina riittänyt. Laajakaistamme kuoli miltei kuukausi sitten eikä korjausta näytä olevan tulossa ihan piakkoin. Samalla pimeni myös firman puhelin. Nyt ei sitten tehdä töitä  : /

Draculaura odottelee ihan selvästi jotakuta tiettyä....
Kuvaan olisi saanut niin halutessaan myös kuvaajan heijastumaan lampusta. Emme halunneet ja kuvan ottamisesta ilman sitä muodostuikin melkoinen haaste.

tiistai 12. elokuuta 2014

Edie Maailmanvoittajassa

Jo viime vuoden puolella aloitimme valmistautumisen vuoden kohokohtaan. Helsingin Maailmanvoittajanäyttelyyn joka pidettiin Messukeskuksessa 8-10.8.

 Kun Maailmanvoittaja oli Suomessa edellisen kerran 1998, olin jo katsomassa ja haaveilin, että kun näyttely seuraavan kerran saadaan Suomeen, olen siellä omaa koiraani esittämässä. Täpärälle veti, näyttelytähteni Naksu täyttää loppuvuodesta jo 10 ja on nipin napin näyttelykuntoinen. Olen iloinen että ehdin sen kanssa tähän meidän molempien suurimpaan koitokseen.

Näyttelyn suuruutta ei tahdo saada kuvin taltioitua. Upeat koirat ja tungoksen voi kuvata mutta ei sitä tärkeyttä mitä tämä kaikki mailman koiraihmisille merkitsee. Vähän niinkuin herättäjäjuhlat uskovaisille mutta mukana kilpailu siitä, kuka onkaan kaikkein paras?
Kuva on voittajakoirien kuvausständiltä.

Kuvasin itse näyttelyhallissa todella vähän. Kamerani valaistusominaisuudet eivät tahdo hallikuviin riittää ja suurimman osan aikaa tungosta oli aika tavalla. Suurimmassa osassa kuvia näkyy vain ihmisten selkiä ja koirien vilahtelevia osia. Kuten kuvasta näkyy, myyjien lisäksi useilla rotujärjestöillä oli ständinsä.

21 200 koiraa joista vain puolet oli suomalaisia. Suomen huippulaadukkaat näyttelyt vetävät väkeä pitkin maailmaa. Näyttelyn kauneimmaksi koiraksi valittu affenpinseri tuli isäntineen Indonesiasta saakka! Pelkästään yhden päivän näyttelyluettelo oli perheraamatun kokoinen ja paksuinen.
Tämä oli ensimmäinen kansainvälinen arvonäyttely jonka tulospalvelu toimi reaaliajassa myös verkossa. Kaikki tulokset kirjautuivat nonstoppina jalostustietokantaan ja tulossivuille. Kun muissa maissa vielä opiskellaan printterien käyttöä....
Suomen loistokas ja avoin jalostustietokanta Koiranetti olisi hieno vientituote mutta valitettavasti maailmasta ei löydy toista kyllin kehittynyttä koiramaata jotta sille olisi ostajia. Sitä välillä unohtaa miten takapajuinen muu maailma on koira-asioissa. Ihan lähimpiä naapureitamme myöten. Mutta jonkun vain on näytettävä tietä.

Vilaus ulkokehistä. Muutamat karvaisimmat rodut oli sijoitettu isoihin ulkotelttoihin. Hellejakson keskellä ilmastoidut hallit olivat ehkä sittenkin mukavammat, mutta eihän keliä koskaan voi tietää. Pitkä kuuma jakso näkyi joidenkin koirien esiintymisvireessä ja turkissa.
Tajusin vasta kuvia koneelta purkaessani miten kauhean vähän oikeasti kuvasinkaan! Mutta kun on koiran kanssa reissussa, on kädet aina niin täynnä muuta. Jälkikäteen kyllä harmitti kovasti.

Myönnän myös olleeni tarkkaamaton urpo silkasta riemusta. Sillä eihän sinne häviämään lähdetty! Naksu tanssi itselleen uransa hienoimman tittelin saavuttaen Veteraanimaailmanvoittaja-arvon ja voittamalla monta kovaa kilpakumppania. Se oli myös ainoa suomalainen uros joka sijoittui ja koko rodun ainoa pärjännyt punainen koira.

Kuvat eivät tee Naksulle koskaan oikeutta. Se säteilee elinvoimaa ja karismaa eikä niitä tahdo olla helppo taltioida kuviin. Olen erityisen iloinen että australiankarjakoirat arvosteli rodun kotimaan tuomari joka tuntee rodun erittäin hyvin ja hänkin tunsi Naksun viehätyksen. Kaikki muut sijoittuneet koirat olivat nimittäin kokonaan toisen tyyppisiä.
Vaivannäkö myös kannatti sen suhteen, että Naksu oli täydessä turkissa, toisin kuin moni muu kilpakumppani. Keskikesä on turkin suhteen huonoin aika vuodessa ja normaalisti Naksukin on kesäisin ohutkarvaisempi.
Kuvauspaikalla kommentoi seuraavana jonossa ollut italialainen seurue että poikkeuksellisen komea rotunsa edustaja<3 En hennonut kertoa heille tuntemuksen johtuvan siitä että Naksu on 10% joka suuntaan tavallista karjakoiraa kookkaampi ja muodokkaampi. Oikea Herkules karjakoiraksi.

Mailmanvoittajassa ei jaettu pokaaleja vaan ruokapalkinnon lisäksi jaossa oli suuremmoisia uniikkilasiesineitä jotka oli suunniteltu vain tätä näyttelyä varten. Lasimestari Tarmo Maaronen on puhaltanut ne käsin ja jokaisessa on paitsi nimikaiverrus, myös järjestysluku. Meidän on 161/600.
Olin ihan fiiliksissä näistä kun ne esiteltiin Koiramme-lehdessä enkä osannut edes haaveilla meidän voittavan yhtä. Edellinen talon numeroitu ja nimikoitu uniikkilasityö oli Tapio Wirkkalan teos joka putosi jo vuosia sitten keittiön astiakaapin romahtamisen myötä lattialle ja oli ainoa onnettomuudessa särkynyt esine. Minulla ei ole ollut koskaan sisua selvittää, kuinka arvokas se mahtoi olla? Toivon että tämän kohtalo on parempi ja tiedän että arvo tulee olemaan suurempi ainakin minulle!

Jos Maailmanvoittaja muuten olikin menestys, niin shoppailumahdollisuudet olivat aika kynyset. Olin pettynyt, sillä olin säästänyt jo kauan päästäkseni isoille apajille tuhlailemaan. Mutta Maailmanvoittajahinnat... Eikä edes kovin montaa uutta myyjää. Tutuilla suomalaismyyjillä on tavallisessa joulukuun Voittaja-näyttelyssä yleensä paremmat tarjoukset. Muutama hieno taidetta myyvä firma oli, mutta heidän hintansa eivät olleet tavallisille shoppailijoille. Iski vain ajatus että oppisikohan sitä maalaamaan öljyväreillä?

Mutta asiaan. Ostoskuvasta puuttuvat koiranruuat jotka eivät olleet kovin kiinnostavaa kuvattavaa. Ykköshankinta on Suomen Kettuterrierein kojusta hankkimani kettuterrierilippis jossa on mahtava brodeeraus ja hyvä väri. Minulla on ihme polte saada nuorempi karkeakarvainen kettuterrieri ja nimenomaan näyttelykoira. Ekkuhan on kastroitu ja hörökorvainen. Täysin älytön idea mutta en pääse siitä irti.

Toinen ostos josta olen tosi tyytyväinen on Dog World-lehden Annual eli ilmoitusnumero. Kuten näette mistään pikkukirjasta ei tod. ole kyse. Tuo on kokonaan värisivuinen ja painaa hyvinkin 4 kiloa. Onni etten joutunut maksamaan tuon postikuluja Englannista!
Sain kaupan päälle Dog World-lehden tuoreen numeron joka näkyy Edien selän takana. Lehti on julkaissut näyttelytuloksia HYVIN pienellä präntättynä jo vuodesta 1895. Jos tahdot tietää kuka voitti varasertin East Anglian Whippet Clubin kesäshowssa niin tämä on sinun lehtesi. Annual taas on näyttelykoiramailman Kuka Kukin On- kirja. Jollei sinua löydy sen kansien välistä, et ole kukaan.

Ja kuten kuvasta myös näkyy, joku hamstrasi hirveän tukon tulevan näyttelyvuoden suurkilpailuesitteitä. Ärsyttävää kun tekisi mieli suunnitella reissuja ties mihin, mutta Naksu on liian vanha ja Zorrolta puuttuu liikaa hampaita. Tuntuu kuin olisi liian vähän koiria.

Lähdetäänkö Cruftsiin? Mailman suurimpana ennen tätä Helsingin näyttelyä itseään pitäneeseen ja yhä mailman tärkeimpään koiranäyttelyyn johon lähdetään matkalaukku tyhjänä ja visakortti täytenä. Unelmamatkakohteeni ja pakollinen pyhinvaelluskohde brittiläistä alkuperää olevien rotujen harrastajalle. Ehkä vielä joskus...

Foksilippiksen kuva lähempää. Mietin tovin otanko lakin vihreällä maastokuviolla, mutta kyllä tämä on hauskempi.

Uudet, itäiset kennelmaat olivat omine suurnäyttelyineen hyvin esillä. Lähdetäänkö Bakuun tulen maan koiranäyttelyyn? Esitteet ainakin ovat upeita. (Sitäpaitsi esitteitä kävi näyttelykehien laidalle jakamassa nätti tyttö jolla oli kaunis karkeakarvainen kettuterrieri sylissään. Sellaisen koiran perässä lähden vaikka Malesian Airwaysin kyytiin...)

Bonuskuvina Edie, Zorro ja Zorron uusi tuliaispesä.

Edie: Onko minun pakko istua tässä? Tunnen oloni hiukan epämukavaksi. Tuo koira tuijottaa maanisesti.
Minä: Istu istu nyt vaan että saan teidät molemmat kuvaan.
Zorro: .....

Zorro: Snuf snuf snuf
Edie (kireästi): Näpit irti minusta, kuuletko! Komenna tuo peto pois, nyt heti!
Minä (ruikuttavalla äänellä): Yrittäkää nyt istua siinä rinnakkain että saan sievän kuvan, jooko?

Zorro: Grrrrrrr Grrrrrr ravistus ravistus
Edie (huutaen hysteerisenä): Uaaaaa! Irti! Irti! Irti! Auttakaa nyt joku, se hirviö puree!
Minä: Facepalm. Ettekö te nyt edes pientä hetkeä voi yrittää? Miksi tämä aina päättyy näin?


perjantai 1. elokuuta 2014

Adventurer´s Clubin heinäkuun haaste

Tämä on NIIN noloa mutta ukkosmyrskyn hajotettua puhelinlinjamme ja sitä kautta nettiyhteytemme, myöhästyimme Adventurer´s Clubin heinäkuun haasteesta. Olemme tavattoman kiusaantuneita asian johdosta ja nyt otamme riskin yrittää mokkulayhteyden kanssa blogipostausta. Emme Alisan kanssa myöskään pidä ajatuksesta että kuvat menisivät haaskuun yhden päivän vuoksi.


Heinäkuun haaste olivat matkatavarat. Kiva haaste jota toteuttaakseen ei tarvinnut lähteä merta edemmäs kalaan.
Sääli vain ettei meidän kesäämme kuulu matkustelua : (
Mutta kaivoimme naftliinista laukun jonka kanssa matkustin kerran halki Euroopan.

Voi miten mukavia muistoja tuo laukku herättää! Silloin oli vielä nuori, hehkeä eikä perhettä ollut puolisoa ja kahta koiraa enempää. Ne kaikki reissasivat mukana ja nukkuivat kanssasi Pariisin siltojen alla missä hipit soittivat diggeridoota.

Ei palaa aika mennyt ei....