torstai 30. kesäkuuta 2016

Mio ja mursu

Paikallisesta Ecocenteristä löytyi kauniit mustat kengät hautajaisiin. Aitoa nahkaa ja aivan kävelemättömät. Olin tosi tyytyväinen sillä en löydä useinkaan kenkiä.

Lapsille tarkoitetun ilmaisroinan seasta löytyi tällainen soma pikkumursu. Minulla on heikko kohta mursuille joten mukaanhan se lähti. Saa vinkata mikäili joku muistaa mihin sarjaan tuo pienokainen kuuluu?

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Suuri tukkaoperaatio

Huh. Eilen tein jotakin mitä en ole ikinä aiemmin tehnyt enkä ihan heti aio uudestaan tehdäkään. Tuhosin nimittäin ihan hyvässä kunnossa olleen Pullipin stock-peruukin.

Ta daa! Tässä lopputulos. Omatuntoni soimaa minua herkeämättä, mutta kyllä se taisi olla uhrauksen arvoinen.

Minua on harmittanut miten vähän kuvaan Froggyä josta tykkään mahdottomasti. Yksi iso syy on ollut tukka joka oli liian paksu ja painava jotta nukkea olisi voinut normaalisti posettaa. Lisäksi kiharoiden varjelussa oli iso työ. Turhankin iso. Froggyn peruukissa oli parhaista yrityksistäni huolimatta frizzaantumaan päässyttä kiharaa ja irtokarvat olivat rumia.

Nyt kaikki on poissa. Säälittää ja harmittaa mutta olen silti tyytyväinen. Froggyn ihoon ja väreihin kun sopii parhaiten tämä sen oma peruukki. Millään firmalla ei ole vakiovalikoimissa kyllin agressiivista oranssia oikean mallisena kampauksena. Jos olisikin ollut, en ikinä olisi mennyt turmelemaan stockperuukkia.

Jätin niskaan vähän taipuisia latvoja ja leikkasin ne hiukan nyrhien jotta lopputulos olisi luonteva. Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen että niskaan jäi liikaa tavaraa.

Vasemmalle poskelle leikattu testimitta polkasta tuntuu kuitenkin oikeammalta mitalta, joten luultavasti lyhennän koko loppulatvan siihen mittaan.

Eilispäivä oli muutenkin jännittävä. Minulta räjähti autosta rengas matkalla läkäriin. Sain onneksi auton turvaan linja-autopysäkille ja vielä kyydin perillekin ajoissa, mutta kotimatkan järjestäminen oli kinkkisempää. Onneksi päivä oli kaunis ja minulla oli mukanani nukke ja kamera. Löysimme sairaalan takapihalta ja lähiöluonnosta monia kauniita kuvauspaikkoja.

Olin kuvitellut saavani puiston purolaaksosta kivoja rantakuvia, mutta rannat olikin varattu sorsien siestalle. Ei siis vesikuvia tällä kertaa.

Tyhjässä leikkipuistossa oli kuitenkin hauskoja, värikkäitä taustoja ihan Froggyä ajatellen. Olen usein ihaillut ihmisten nukke leikkipuistossa kuvia joihin tulee hienoja väripintoja ja muotoja.

Mikäs oli siis viettäessä aikaa. Olin niin kiinni kuvaamisessa että poltin hartioitanikin. Viisikymppisestä suojakertoimesta huolimatta. Mutta luulen että Froggyä tullaan tässä lähiaikoina näkemään kuvissa paljon lisää.

Tämän päivän kuva on oikeastaan viime yöltä. Tämä keskiyön aurinko on kumma ilmiö enkä ole kovin innostunut siitä. Nukun tosi huonosti kun valoa on liikaa.
Keli näyttää heinäntekoa ajatellen huonolta mutta toiveet ovat korkealla. Koska yritämme jonkinasteista ihmettä, työt aloitettiin jo viime yönä. Loppuviikosta tulee raskas ja kiireinen.

Satsuma-poloinen! Sen kasvot ovat niin nuhjuiset että luulen pyyhkiväni sen naamattomaksi heti kun kiireet hellittävät. Luultavasti lähetän sen maalattavaksi jollekulle jolla on aikaa enemmän kuin minulla. Toivottavasti suosikkitekijöilläni on lähitulevaisuudessa tilaa meikkauksissaan.

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Kolmen päivän kuvat

Nyt on taas pitänyt kiirettä. Siispä kerralla kolmen päivän kuvapläjäys.

Juhannuspäivän keli oli paras kuviteltavissa oleva. Lähdimme mökille saunomaan ja minun piti kiireesti taikoa mukaani nukke jolla oli uimapuku käytössään. Voin kertoa että niitä ei ihan hirveän montaa ollut tarjolla.

 Brazillaz Cloetta Spelletta oli kuitenkin ihan täydellinen. Käsilaukkukokoinen, hyvin posettava, vettä sietävä ja upeaan uima-asuun pukeutunut. Tämä Cloettan versio hohtaa pimeässä ja sitä tuli keskiyön auringossa tankattua reilusti. Kuvista ei uskoisi mutta ne on otettu iltayhdeksän jäljeen.

Nyt täytyy sanoa etten muista olenko esitellyt Cloettaa blogissani? Löysin sen ja valtavan pinon Fullmetal Alchemist-mangaa keväällä paikallisen ala-asteen pihassa pidetyltä peräkonttikirpputorilta. Olin niin varma että "ei sieltä mitään löydy" ettei minulla ollut edes kassia mukanani ja sain pakata sekä nuken että mangatornin polkupyöräni koriin ja ajaa kotiin varoen ettei mitään putoa.

Tykkään Brazillaz-sarjasta. Minullahan on siitä entuudestaan uutena hankittu Jade J´adore ja tämä on vähintään yhtä cool. Tässä kuvassa vilahtaa Cloettan tunnustatska joka on kuu ja tähdet. Tällä nukella se on vatsassa, perusversiolla käsittääkseni käsivarressa.
Harvoin tapaa niin ilmeikkäästä posettavaa nukkea kuin nämä. Nivellytys toimii ja jopa vyötärön keinuva jointti toimii. Juttu joka monelta kalliilta hartsinukelta esimerkiksi on unohtunut. Aion hankkia näitä lisääkin jos vain sattuu sopuhintaan vastaan tulemaan. Näissä on särmikkyyttä ehkä vielä Monster Highejäkin enemmän ja simppeli muotokieli toimii. "Lasisilmistä" puhumattakaan. Niistä tulee juuri se tietty pistävä ilme. Brazillazit maalatuin silmin eivät ole yhtään niin julman näköisiä.

Oli hieno keli. Tuuli kylliksi ettei ollut hyttysiä eikä Himosfestarien ääni kuulunut kuin vaimeana sykkeenä. Mökkimme on reilun 10 kilometrin päässä linnunietä katsoen ja tyynenä iltana mökillä erottaa, mikä artisti kulloinkin isolle lavalle nousee.

Ärsyttävää mutta mökkirantamme on aikojen saatossa tärväytynyt eikä siellä ole oikein nukenuittoon kelvollista pohjaa. Itse asiassa Päijänne on nyt niin korkealla että muutama ennen nukkekuvissa käyttämäni kivikin oli pinnan alla. Siispä kuvasaaliiksi jäi pelkkiä rantaposeerauksia.

Tsumppatauti vaivaa pahana. Kaksi Tsum Tsumiani kaipaa seuraa mutta tiedän että näidenkin kanssa olisi helppo vetää överit. Onneksi näitä ei Suomessa myydä kovinkaan monessa paikassa. Simba-tsumppa onkin tuliainen Lontoosta.

Yuki, sinun on syytäkin näyttää järkyttyneeltä. Synnyinfirmasi teki minulle ja monelle muulle länsimaiselle keräilijälle niin ruman tempun että kynnys hankkia heiltä enää ikinä mitään on aika korkea. Kirjoitan aiheesta lisää kunhan rauhoitun kylliksi että voin kirjoittaa julkaisukelpoista tekstiä. Pitää muistaa että blogia voi lukea myös alaikäiset enkä voi käyttää ihan niin karkeata kieltä kuin mitä mieleni tekisi.

perjantai 24. kesäkuuta 2016

Akileijoja

Pari päivää on satanut rankasti ja kukassa olleet kasvit ovat kärsineet pahasti. Eteenkin juhannusruusut ovat kurja näky ja akileijojenkin kukintaa sade on kurittanut.

Kimalaiset ovat ihan hurjina kun eivät ole pariin päivään päässeet lentämään. Ne ottivat kovasti nokkiinsa yrityksistä valokuvata niiden työtä.


Saimme niin kiukkuista palautetta että ymmärsimme yskän.
Touhutkoot rauhassa!

Tänään korkattiin laidunkausi mikä on meidän perheessä iso juttu.
Työtaakka kotona pienenee mutta sen tilalle tulee jatkuva maalla ramppaaminen. Eli kesäkuvat tulevat varmasti siirtymään siellä otetuiksi.

Sitä odotellessa! Rauhallista ja lämmintä Juhännusta kaikille!

torstai 23. kesäkuuta 2016

Tuontikirsikoita

Nyt unohdetaan niljakkaat symboliikat mitä kirsikoihin liittyy ja keskitytään juhlimaan sitä, että tarjolla on uuden sadon marjoja ja vihanneksia.
Kirsikat ovat peräisin kaiketi Turkista, mutta ei kotimaisiin saa ikinä sellaista auringon makua. Kasvakoot siis siellä missä ilmasto niille sopii!

Runsaan sadon jumalatar olettaa kaikkien hylkäävän karamellit ja siirtyvän tuoreisiin marjoihin.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Jane Boolittle

Olen yrittänyt havahtua kuvaamaan myös niitä nukkejani, joilla on paikka takarivissä ja jotka saavat siksi liian vähän huomiota. Tässä Jane Boolittle.
Janella on kauniit piirteet ja yksityiskohdat. Minusta tuntuu että otan siitä pelkkiä kasvokuvia.

Lisäksi Jane istuu violetteihin kukkasiini niin hyvin ;)

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Yuta Jämsänjoella

Sattuikin yllättävän lämmin päivä. En ollut lainkaan varautunut!

Oli pakko saada jäätelöt. Kuumassa kelissä kuningasidea saada nukke samaan kuvaan tötteröiden kanssa ei ollut kovin fiksu. Nopeasti piti toimia ja silti jätski uhkasi sulaa.

Jämsän keskustan läpi virtaavan joen rannalla on pysyvä taidenäyttely. Betoninen veistospari Etäisyys on yksi liikuttavimmista tietämistäni.

Siinä he seisovat. Nainen yhdellä ja mies toisella rannalla kohtaamatta koskaan toisiaan. Viime talvena oli hetken niin kylmää että jopa joki jäätyi. Ajattelin silloin että siinä olisi näille kahdelle tilaisuus kävellä yli toisiaan kohtaamaan.

Kaupungin läpi ajaessamme kohtasimme kyltin "lelukirppari". Sinne piti ehdottomasti poiketa. Leikkimökissä pidetty kirppari oli ahtaimpia missä olen käynyt mutta lootallinen Ponyvillejä ja muita pikkuhevosia oli hyvä löytö.

Uutta kukkaroa olen etsinyt jo KAUAN. Nyt kaunis ja sopivan kokoinen löytyi puhtaasti sattumalta paikallisesta lahjatavaraliikkeestä. Minulla on isompi ajokortti joten vakiomitoitetut kukkarot ovat järjestään liian pieniä. Toivotaan että tämä kestää yhtä hyvin kuin edeltäjänsä.

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Daalia ja tehotyttö

Kirparilta löytyi Tehotyttöfiguuri!

Piti googlettaa sillä sarja ei ole minulle sen kummemmin tuttu ja tämä on Pipa.

Daaliani osoittautui petolliseksi. Ostin sen violettina kauan ennen kukinta-aikaa ja laitoin violettiin kukkaryhmään. Mutta se osoittautuikin purppuraiseksi!

Tosi kaunis se on silti! Toivon että saan sen talvetettua.

lauantai 18. kesäkuuta 2016

Jupi Tampereella

Jouduimme tekemään nopean visiitin Tapereelle ja ehdimme siinä sivussa puuhata vähän nähtävyyksiäkin.

Retki pääsi nyrjähtämään sotahistoriapainotteiseksi ihan vahingossa. Menomatkalla Orituvan huoltoaseman takapihalta löytyi tällainen lavetilla matkustava kaunotar. Sturmeja ei tien päällä useinkaan tapaa!

Sturmin henkilöllisyystodistus. Toivon todella että tämä mailmanmittakaavassakin harvinainen aarre oli matkalla Parolan panssarimuseoon.

Tuo näyttäisi niin hyvältä meidän ulkoportilla... Jos meillä olisi enemmän tilaa, tahtoisin alkaa keräilemään sotahistoriallista esineistöä. Mutta Sturmit ovat kammottavan kalliita. Nukkekeräily on nappikauppaa tankkikeräilyn rinnalla. Kun Suomen armeija möi taannoin muutaman vanhan Sturmin siviileille, osti skotlantilainen keräilijä yhden itselleen 185 000 euron hintaan. Siihen sitten päälle vielä tonnikeijun rahti Skotlantiin. Kolmen Sturmin myyntitili oli 425 000 euroa. Merkillepantavaa on, että kyseessä oli romukuntoiset, tykkiammunnan maaleina käytetyt raaskut ja hinnat maksettiin ilman että ostajat saivat nähdä mitä olivat hankkimassa, vain valokuvien perusteella. Siitä voi vähän päätellä minkä arvoinen tämä kauniisti patinoitunut mutta muuten virheetön yksilö voisi olla...

Yllätysvisiitti Uittotunneliin joka yhdistää Näsijärven ja Pyhäjärven alittaen Pispalanharjun. En ole ikinä aiemmin käynyt siellä. Jännä paikka! Kävelimme sen läpi ja huonon kelin ansiosta saimme olla ihan keskenämme.
Jokin verran loisteputkia puuttui käytöstä, joten kuvausolosuhteet olivat valaistuksen suhteen vähän vaikeat. Paikka oli kyllä muuten mitä mainioin nukkekuvailuun.

Aikanaan veneet kuljetettiin kiskoja pitkin vesistöstä toiseen tätä kelkkaa käyttäen. Nykyään kiskoja ei enää ole joten jos tunnelia tahtoo siirtoon käyttää, pitää veneet hinata autolla ja trailerilla. Putki on tosi korkea joten isompikin vene kyllä mahtuu läpi.

Satuimme Tampereelle juuri Leninmuseon avajaispäivänä ja ehdimme tehdä ennen sulkemisaikaa pikaisen visiitin. Museossa saisi valokuvata, mutten ehtinyt käyttää tilannetta hyödykseni mikä harmittaa tavattomasti.

Museo oli muutoin kiehtova ja aion palata sinne ensi tilassa. En tiennyt että Lenin ja Stalin tapasivat Tampereella ja juuri siinä samassa Työväentalon salissa toisensa ensimmäistä kertaa! Hitto, tamperelaisilla on suurempi rooli Neuvostohistoriassa kuin olisin ikinä voinut uskoa!

Heh heh. Toisella yrittämällä passi leimoja täyteen. Täytyy kyllä sanoa että kysymykset olivat helppoja.

Museo oli rikkeetön. Virkailijoilla oli suikat päässä ja sisäänpääsylippu oli leimattu kulkulupa alueelle :)

Työväentalo on jugendhelmi jonka sisustusta ja lyijylasi-ikkunoita ihaili ihan itsenäänkin. Neuvostoteema sai huvittavaa jatkumoa kun ala-aulan naistenvessaan ei syttynyt valoja laisinkaan. Onneksi oli taskulamppu mukana. Ajattelin että jos paperikin puuttuu, tilanne on ihan täydellinen.

Päivän kirpparisaalis. Lähti taas pikkuisen mopo käsistä. Emme ole pitkiin aikoihin täydentäneet sotahistoriakirjallisuuden kokoelmiamme, koska ne ovat jo nykyiselläänikin öööö.... runsaat, mutta nyt oli pikku pakko kun sattui hyviä aarteita kohdalle sopuhintaan.
Mangan suhteen näkyy käyvän niin, että aina kun luulee omistavansa jo suurimman osan siitä mitä tahtookin, löytyy lisää sellaista jonka tahtoo. En käsitä kuinka sellaiset pärjäävät joilla on englanninkielinen kokoelma?

Yhdellä kirpparilla oli vitriinihylly jota mietin pitkään mutta jätin ottamatta kun ajattelin että sen änkeminen autoon on kohtuuton urakka. Nyt vähän harmittaa. Se olisi mahtunut siihen koloseen mihin sitä ajattelimme.

Loppuun Zecora tämän päivän kuvana. Todella märkä ja harmaa päivä.

torstai 16. kesäkuuta 2016

Taas Twyla

Juhannusruusut alkavat kukkia. Suututin myös säätökokeiluilla uuden kamerani ja nyt kuvausjälki on kelvotonta.
Ei kai muu auta kuin lukea ohjeita lisää ja harjoitella enemmän. Vihaan yli kaiken sähköisiä käyttöoppaita joita ei voi selata eikä tehdä merkintöjä eikä tietenkään kameran mukana tullut mitään perinteistä ohjekirjaa jonka voisi vaikka ottaa mukaan lähtiessään kuvaamaan. Ajattelin tulostaa käyttöoppaan, mutta aanelospinon lukeminen on miltei yhtä ällöttävää kuin ruututekstinkin. Nyt vain tyydyn välttelemään koko asiaa.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Coolcatin paketti

Coolcatilta saapui pikkuinen laatikko ääriään myöten täynnä kaikkea ihanaa.

Tarkoitukseni oli tilata kerralla tarvikkeita pääosin niille viimemmäksi tulleille nukeille joilta puuttui yhtä sun toistakin. Mutta minun olisi pitänyt etukäteen koota parempi lista tarpeista. Nyt pieniä mutta olellisia asioita jäi puuttumaan.
Kuten tässä: Yuta sai pitkään kaipaamiaan vaatteita. T-paidan, hupparin, housut ja kengät. Mutta sukat unohtuivat *blush*. Tuon kokoisia kun ei talosta löydy yksiäkään. Ne ovat varmasti Coolcatilla nauraneet minulle, sillä tilaajalahjana tuli NILKKASUKAT. Tosin pitsireunuksiset. Onneksi Yuta ei ole niin tarkka pikkujutuista...

Yuta sai myös kiivaasti tarvitsemansa vaihtokädet. Nyt ilmeily sujuu. Kimppatilauksessa tulee myös peruukki joskus tulevaisuudessa, joten Yutan klanilook jää historiaan (niin söpö kuin onkin).

Se mitä Yuta vielä kaipaa on lippalakki. Muutamissa Azonen omissa vaateseteissä on oikeanlaisia hattuja mutta pelkään tilata koska on olemassa vaara että sieltä tulee myös nukke posteljoonina...

Sukkiksia. Älyttömästi sukkiksia. Ja reisimittasukkia. Koska koko laatikko oli suunnilleen täynnä sukkia, nilkkasukkien unohtaminen on ymmärrettävämpää. Coolcat oli sitten viime näkemän lisännyt kokotaulukoihinsa Azonetkin, joten nämä Pullip-kokoiset sukkikset ovat Alisalle ja Pullipeille yhteiskäyttöön. Olin alkuun epäuskoinen että sama koko mahtuisi, mutta mustat sukkikset oikealla ovat Alisan stockista. Koko on ihan sama vaikka Pullipeilla tuntuu olevan niin paljon pidemmät kintut.

Jupi mallaa mintunvihreitä pitsisukkiksia. Minusta nukke ilman sukkia on eteenkin mekossa vähän puolipukeinen näky. No helteellä tietty mutta muuten...

Kaikki loppu tulikin sitten lellilapsi-Yukille. Mutta puolustaudun sillä ettei Yukilla ole hirveästi mitään omaa ja sen kanssa samoja kamppeita voivat käyttää myös Nono ja Lydia.
Vasemmalla alhaalla ovat Coolcatin omat versiot kääntyvämmistä rannepaloista. Ne olivat edulliset joten halusin koettaa saako niiden kanssa lisää liikkuvuutta käsiin? Värimätsi on semiwhiteen ihan täydellinen, enkä kyllä muuta odottanutkaan.
Mummomallin alushousut on valittu tarkoituksella. Tarkoitus ei ole olla humoristisen epäsexy vaan suojata arkaa vinyyliä. Noista on tavispantsuja enemmän suojaa. Korkeat valkoiset sukat samasta syystä samaa sarjaa. Ajattelin että kesäasujen alla pitäisi olla kevyempi suojavaatetus.

Valkoiset kengät on Hartsilasten foorumilta käytettyinä hankittu. Ne vain sopivat tähän alusasuun niin kivasti eikä niistä ole vielä nähty blogissa kuvaa. Valkoiset kengät ovat epäkäytännöllisyyden huippu, joten hankin Yukille sellaiset joita en ikinä ostaisi itselleni ;)

Normaalisti Dollfie Dreamit suojataan näillä sukkapuvuilla. Valkoinen on täysin suojaava kokohaalari jota pidetään vaatteiden alla, Yukin yllä oleva kamelinruskea on lyhythihainen ja -lahkeinen "kesämalli".

Vinyyli on niin arkaa ettei sitä oikein tajuakaan ja monia tahroja ei tahdo saada pois. Olen tunnettu suuripiirteisestä nukenkäsittelystäni, joten koen pientä stressiä vinyylinuken suhteen. Ajattelin että haalaroimalla Yukin välttäisin edes pahimmat.

Pantoja tuli kaksi. Tarkoitukseni oli päällystää nämä ja laittaa toiseen vaikka pupunkorvat, mutta tuo vaaleanpunainen on aika sievä näinkin. Sääli etten osaa oikein pukea pantaa kauniisti. Minusta tuntuu että se enemmän tursottaa kampausta kuin pitää sitä kurissa.

Sukkia, lisää sukkia. Isojen tyttöjen kukalliset pitsisukat ja khakinharmaat arkisukkikset syksyä varten.

"Älä sure Yuki! Minusta ne istuvat ihan kyllin hyvin."

Useimmat Dollfie Dreamit ovat isopovisia, joten niiden uikkareissa on kuppikokoja pitkälle. Pienipovisille tarjontaa on hyvin vähän. Otimme näiden suhteen harkitun riskin ja niin kävi, että yläosa on hiukan väljä.

Vastaavasti alaosa saisi peittää pikkuisen enemmän. Juuri tästä syystä ihmisten maailmassa myydään biksut useimmiten ylä- ja alaosa erikseen.
Mutta yhtä kaikki, nyt vain rantakautta odottelemaan!