torstai 31. tammikuuta 2013

Jestas sentään, mitkä rinnat!

Minulta jäi pitkä ritirimpsu kuvia julkaisematta ennen sairastumistani. Nyt puolentoista viikon jälkeen on paha enää muistella, mitä oikein silloin suunnittelinkaan?

No Pandan uusi figuuri jäi ainakin esittelemättä. Ja siinä onkin aika tavalla esittelemistä!

Nyt viimeinkin Panda alkaa muistuttaa itseään. Large-kupin obitsu ON aika öööh... etupainoinen, mutta onneksi se on runsas myös reisistä ja takapuolesta. Rumahan tuo kroppa on kuin synti mollukkanivelineen ja pallokämmenineen, mutta ei auta itku markkinoilla. Ehkä Panda oppii pitämään hiukan enemmän vaatteita yllään.

Mimiwoolla oli joulun jälkeen varastot vähissä. En saanut haluamaani hard bustia mikä hiukan harmittaa. Mutta nuo magneettijalat ovat ihan hauska juttu. Eivät ne kyllä kroppaa Pullipin pään kanssa jaksa kannatella, jos sitä joku haikailee. Mutta minulla on käytössäni teräksinen kuvausalusta joten ehkä niistä on vielä iloa.

Pandan oma, särkynyt kakkostyypin kroppa oli huikea posettaja. Mutta kyllä tämäkin osaa. Vähän piti miettiä mitä vaatteita talosta löytyy jotka sopiva uuden figuurin kanssa.

Toinenkin kuva jos edelinen ei ollut kyllin ilmiselvä. Koko tämän kuvaryhmän tiedostonimi on tissivako.

Valo alkoi kadota... Olen ihan innoissani kun saan kuvata Pandaa pitkän tauon jälkeen. Olen kaivannut sitä ja sen kykyä poseerata maturemmin. Muilla Pullipeillani sensuelleja kuvia ei oikein saakkaan.

Viimeinen kuva vaihtoperuukilla ja sitten loppui valo. Hopeisessa tukassa Pandasta tuli vain halvan diskotyrkyn näköinen.
Nyt on oma tukka liimattu takaisin ja peruukkileikit loppuivat tähän.

tiistai 22. tammikuuta 2013

Pakettipäivä

Sairaslomallani lohtushoppailemat paketit ovat nyt saapuneet. Ynnä lisäksi jo aiemmin tilattu Nono kirsikaksi kakkuun. Tuntuu kuin olisi joulu taas!

Mimiwoon paketti saapui jo tovi sitten mutten ole ehtinyt tehdä siitä päivitystä. Otetaan se nyt ensiksi käsittelyyn.
Unohdetaan hetkeksi siinä paketissa saapuneet kirja ja vartalo. Ne ansaitsevat omat postauksena. Keskitytään pikkutavaraan. Saan stressiä yrityksistä tilata MSD-nukeilleni vaatteita. Kaikki on aina liian suurta.

Ilme sen kertoo. Magdalena ei arvosta suurinpiirtein Pullip-kokoista myssyään. Millä ihmeen MSD-nukella on noin suuri pää?
Tässä kuvassa on muuten ihan oikea lumipenkka taustanaan. Ei vanua vaikka se siltä näyttää.

Hiiri tuli malliksi uudelle paidalle. Tissien kohdalta on tiukka mutta harteet ja hihat ovat ihan liian väljät. No, kyllä näitä käyttää voi. Itse asiassa ajattelin jossakin välissä kokeilla tuota puseroa Lydialle.

Hiiri dataa. Olen pitkään yrittänyt saada tietokonetta nukeilleni. Nyt onnistui.
Jostakin ihmeen syystä tykkään ostella nukeilleni vaaleanpunaisia vaatteita, vaikkei yksikään ole erityisemmin pinkki tyyppi. Lieneekö kyseessä kaipuu johonkin vielä puuttuvaan nukkehahmoon?
Joka tapauksessa ostin kuvassa olevan t-paidan Hartsilapsista ja sekin saapui tänään. Ihan hiukkasen suuri mutta erittäin käyttökelpoinen.

Mukanaan tuo paita toi ihastuttavan kaksivärisen peruukin, joka valitettavasti oli liian pieni suunnitellulle käyttäjälleen. En ole kuitenkaan harmissani. Peruukki on enkelten laatua ja jättää kaikkien muiden firmojen peruukit nauraen taakseen. Minulla on sen suhteen ihan uusia suunnitelmia...


Tatas Paradisen paketti tuli hyvin nopeasti sekin. Ja huomaavaisesti rahtina kotiovelle. Tosin kaikkien lähetysten tapaan sekin pyrki ensin naapuriin. Kukaan ei usko ensiyrittämällä että tien päässä on vielä yksi talo.
Tata oli tehnyt miehen työn ja pakannut ison lähetyksen pikkuiseen nyyttiin.


Tein koko tilauksen saadakseni hyvän SD-kokoisen nukkekantolaukun. Olen etsinyt järkevää ja kohtuuhintaista kauan. Tämä vaikuttaa näin ensinäkemältä todella hyvältä. Sisällä on pieni sivutasku ja vetoketju sekä hihnojen pikalukot ovat tosi järeää materiaali.

Isohan tuo on. Simmu kuvassa mallaa mittasuhteita. Mutta kun laitoin Lydian sisään, ei tilaa jäänyt kuin kämmenenleveys kumpaankin päähän. Ei yhtään liian pitkä. Toinen pää on ommeltu pyöreäksi ja toinen litteäksi.

Tatalla on ihania vaatteita vaikka näin joulun jälkeen paljon oli loppuunmyytynä. Sain kuitenkin Dedelle pitkään ihailemani Totoro-hupparin. Olen harmitellut kovasti ettei sitä ole saatavilla MSD-kokoisena ja kesti hetken keksiä kuka sitä meillä voisi pienenä kokona käyttää. Sen innoittamana piti tietysti tilata saman sävyiset tennarit ja housutkin.
Kunhan Dede saa vähän väriä kasvoilleen, näette koko systeemin käytössä. En malta odottaa että viimeinkin Dede alkaa hahmottua jos ei täydelliseksi niin edes kokonaiseksi.

Magdalenan osuus saaliista ovat aluspöksyt. Bean ovat pillifarkut ja nallehuppari. Hiukan isothan nekin ovat, Bea kun on niin luisevaa lajia mutta päällä aikas suloiset. Nuo housut täytyy pestä etteivät käy värjäämään, mutta luulen että yksi kuvaustuokio pitää ensin ottaa.

Vaikka tilasin vasta joulun jälkeen, sain tilaajalahjana Tatan joulumukin. Mukava yllätys.

maanantai 21. tammikuuta 2013

Nononoonononono

Ennen joulua tein kaupat hartsinuken päästä jota olin jo pitkään kaihonnut. Volksin Nonon Winter Smile-version oli tarkoitus matkustaa aikanaan myyjän suomalaisystävän mukana tänne jotta saisin pään vain kotimaan postikuluilla. Näin kävi ja alkuviikosta sain viestin että pää ja kuriiri olivat Suomessa.
Sen jälkeen toiminta oli nopeata ja jo perjantaina postiluukusta kolahtivat pään paperit.

Winter Smile Nono ja Sd SuperGraffiti-vartalo. Loppu olikin sitten japaniksi. Onneksi kuvat ovat kaikilla kielillä yhtä kertovia. Tässä vaiheessa, tuon kuvan nähdessäni kuulostin varmaan jo kiehuvalta teepannulta, niin kaunis!

Tuosta vaatesetistä tosiaan pyydettiin 250 dollaria DoA.ssa taannoin. Onhan se nätti joo, mutta en ostaisi edes itselleni sen hintaisia vaatteita!

Nono ja sen sisar Nana ovat Volksin suosituimpia nukkeja ja niistä riittää tusinoittain eri kokoisia ja näköisiä versioita. Ainoa niistä joka minut on saanut (tähän asti) tyrmättyä on tämä Winter Smile-teema. Tuo nukkupääkin on muuten ruokottoman söötti.
Pelottavaa... Sööttiys on niitä juttuja joka ei ole minulle koskaan ollut mikään erityisen tärkeä nukke-elementti.

Volksin kokonaan värillinen ja monisivuinen ohjekirja. Armeliaasti englanniksi. Tässä vaiheessa siis itse pää oli vielä jossakin lajittelukeskuksen uumenissa. Pelkkiä ohjeita katsoessa tuli pieniä suorituspaineita. Prikkoja nivelten ja S-koukkujen välissä, magneettikiinnitteisiä peruukkeja ja mitä kaikkea hienouksia niitä olikaan.

Opas oli kyllä erittäin opettavainen. Hyvin englantia lukeva henkilö olisi saanut siitä ehkä vielä enemmän irti, mutta aiemmin minulle mysteeriksi jääneet vartalotyyppien erot tulivat kyllä selväksi.

Kuka lähtee kanssasi visiitille Volksin SD-museoon ja Full Choise Roomiin? Jo pelkkä ajatus saa pulssin kohoamaan.

Tänään saapui sitten itse pää! Ehkä parhaiten pakattuna ikinä. Ja luultavasti miltei tehtaan jäljiltä. Sekä esitteet että peruukki olivat vielä tehtaan muoveissa.
Mitkä silmät!

Muoveista vapautettuna ja omalla peruukillaan. Ei tässä peruukissa kyllä mitään magneettikiinnitystä ollut. Ompahan muuten vaan tiukka istuvuudeltaan ja erittäin laadukas. Rakastan noita paksuja saparoita ja tuota animemaista ilmettä. Nonossa on jotakin Miku Hatsunen mieleen tuovaa.

Mikä tietysti ei ole paha juttu sillä olen jo pitkään miettinyt miten kivaa olisi saada hartsinukke jolla olisi reilusti animet kasvonpiirteet. Nyt on.

Mistä heräsi ajatus tehdä vähän kokeita. Olin etukäteen miettinyt, miten minun Nononi tulisi erottumaan muista Nonoista joilla on sama tehtaan suunnittelema look. Oletin etten hannoisi kajota siihen ensinkään.

Mutta mutta.... Katsokaa miten hyvin Pullip Barasuishoun peruukki sopii! Tuohon vielä vähän toisen sävyiset, alumiininkiiltoiset silmät ja wow.

No juu. Sitten kävi ilmi että Nono on niitä tyttöjä jotka näyttävät kaikissa hiuksissa ihanalta. Tässä Pullip Pandan peruukki.
Jos joku ei osaa hahmottaa pään kokoa, niin se on SUURI. Ainakin minun mittakaavassani. Suurinpiirtein Pullipin pään kokoinen. Silmät ovat samaa kokoluokkaa joskin ne ovat päähän nähden hyvin suuret ja samat peruukit istuvat aika kivasti. Omassa kropassaan tästä tulee iso nukke.

Vertailuna pää Lydian sylissä. Ihan eri kaliiperi, ihan eri muotokieli. En jaksa uskoa että nämä voisivat käyttää edes samoja vaatteita tai kenkiä. Ja se on iso harmi. Ei todellakaan tee mieli hankkia vielä yhtä eri kokoista vaatekaapillista hepeneitä. No, jos hyvin käy Nono ei ole niin hurja vaatteiden perään kuin Lydia...

Tätä kannattaa miettiä jos aikoo hankkia useamman kuin yhden hartsinuken. Jos on tarkoitus kuvailla nukkeja yhdessä tai haluaa että ne muuten ovat skaalassa keskenään, kannattaa olla tarkkana. Läheskään kaikki nuket eivät sovi yhteen niin, että lopputulos olisi luonteva. Vaikka pituusmitta passaisikin, voi käydä niin etteivät muotokielet mätsää yhteen lainkaan. Silloin lopputulos hiertää silmää ja on kummallinen.
Myös nukkejen ilmeitä kannattaa katsoa. Ei ole kivan näköistä jos toisen hymy saa toisesta pelkän irvistyksen esiin kuten Nonon ja Lydian kanssa käy.

Nukkejen väliseen vertailuun kannattaa käyttää aikaa ja vaivaa. Resiiniväritkin voivat olla toisiinsa sopimattomia jolloin nuket tekevät toisiinsa sairaan tai muutoin oudon sävyn kun niitä valokuvaa.

Tottakai välillä käy niin, että jonkun nuken vain tahtoo piittaamatta siitä sopiiko se yhteen muiden kanssa. Mutta jos ehdoin tahdoin kokoaa nukkeperhettä tai tahtoo nukkejen valokuvissa veljeilevän keskenään, kannattaa uhrata aikaa sen pohtimiselle, sopivatko ne yhteen.

Minun täytyy nyt jonkin aikaa totutella Nonoon joka on niin kauhean paljon suurempi SD kuin Lydia. Olen entistä kiitollisempi Lydiasta jonka kanssa on ollut hyvä harjoitella ison nuken kanssa pelaamista. Sen suosikkiasema tuskin horjuu Nonon tultua. Toisin kuin tuollainen arvokas ja hehkeä nukke joka tulee viettämään aikaansa vitriinin ja ehkä jopa laatikon suojissa, Lydia istuu kanssani tietokoneen äärellä. Minulle sopii suoraan puhuttuna sellainen vähemmän arka nukke paremmin.

perjantai 18. tammikuuta 2013

Jäätävä päivä

Ensin odotetaan aurinkoista päivää viikkotolkulla. Sitten kun sellainen tulee, saadaan samalla -30 pakkanen. Huonompi juttu muovinukeille.
Onneksi auringon noustua kunnolla lämpötila kohosi parahultaiseen -25 asteeseen. Ei silti rohkaissut lähtemään kovin kauas kuvailemaan.

Hmmm. Minun ei pitänyt kuvata Satsumaa ennenkuin sillä olisi uusi meikki, mutta minkäpä teet. Sillä on ehkä nukeistani parhaat talvitamineet.

Sitäpaitsi Satsuma sai uudet lasiset silmät. Täytyihän niitä päästä testaamaan.

Sitäpaitsi olen kaivannut Satsumaa kovasti. Odottakoon kokonaisena meikkausinspiraatiota ja valoa. Silloin pystyn sentään seurustelemaan sen kanssa halutessani.




Auto on menettänyt moottorinsa. Rassukka.... Onko sen sielukin siis poissa?

Näillä keleillä kuvattavaksi valikoituvat ne nuket joilla on järkevimmät talvivaatteet. Huomaa että hartsiset ovat lämpimistä maista kotoisin. Harva firma edes tarjoaa kunnollisia talvivaatteita.

Memo itselle: Kun pakkasta on kyllin paljon, ulos voivat mennä vain keinokuituhiuksiset nuket. Mohair yhdistettynä akryyliin käyttäytyy kuin oikeakin hius. Seisoo sähköisesti pystyssä. Tai sitten Lydia tarvitsee puuvillaisen myssyn.

Pakollinen Linnet.

torstai 17. tammikuuta 2013

Läpi jääpuikkojen

Luultavasti kaikki muut ovat kyllästyneitä jääpuikkoihini paitsi minä itse. Mutta kun on niin kivaa saada dramaattinen lavaste omalle terassilleen jossa voi kuvata sukkasillaan.

Älkää huoliko, jääpuikkotarhani kasvoi vaarallisiin mittoihin ja iskin ne tänään alas. Nämä ovat siis viimeiset kuvat niistä nimenomaisista jääpuikoista.

Froggyni. Ihana Froggyni. Olen alkanut lämmetä näille eläintaljapuvuille. Sekä Froggyn että Pandan puvut ovat tosi hauskat.

Jää vääristää. Valuva silmä-efekti.

Aamulla paistoi aurinko mutta kun ehdin kuvaamaan, alkoi ripotella lunta. Kimallus jäi puuttumaan.

Kolmisilmäinen Blythe. Linnetin versio jääpuikkokauhusta.

Mimiwoon paketti tuli eilen. Blythe-kirja on vielä hienompi ja kiinnostavampi kuin osasin kuvitellakaan. Lupaan tehdä siitä ja paketin muusta sisällöstä jutun ensi tilassa. Odottavassa tilassa on myös Satsumasta otettu pikainen ulkokuvasarja. Yritän ehtiä laittamaan sen huomenna.

Tilasin Mimiwoolta vain yhdet kengät. Nyt harmittaa. Olisi pitänyt ottaa useammat. Ne nimittäin sopivat, toisin kuin muutamat muut jutut mitä tilasin. Mutta se on jo toinen tarina...

maanantai 14. tammikuuta 2013

Ryhmäkuvia

Kun on kerran alikunnossa, on sitä koko rahalla. Onnistuin muun kurjuuden lisäksi saamaan flunssankin.
Syytän räkätautia ja flunssälääkkeitä ideasta lähteä entraamaan Satsuman silmiä. Joita säilytetään laatikossa jonka päällä istuvat MSD-kokoiset hartsinuket.

Nostin nuket nojatuoliin odottamaan ja samalla niistä tuli ikuistettua ryhmäkuva. Kuten kaikki ryhmäkuvat, tämäkin on hirveä. Eteenkin Magdalenan poskilla näyttää olevan paranormaalia aktiivisuutta.

Kun suurin osa oli jo ulkona, ei ollut mikään juttu koota koko hartsiporukkaa ryhmäkuvaukseen. Tämä on ihka ensimmäinen ryhmäkuvani kaikista hartsinukeistani. Dede on aika kummitus maalaamattomine kasvoineen.
Oli hauskaa ottaa tätä kuvaa ja huomata että olen tosi tyytyväinen kaikkiin nukkeihini. Jopa Dede alkaa muotoutua pikkuhiljaa. Luulen että osasyy sen kanssa olleisiin ongelmiin on tuo tinyksi valtavan kokoinen pää. Alan vasta nykyään tajuta, miten suuria silmiä sen pitää käyttää. Se tarvitsisi luultavasti myös raavaamman vartalon. No, koko hahmo on vielä arvoitus joten ei mitään stressiä.

Kuka ei kuulu joukkoon? Meillä näyttää olevan vierailija.

Yksi lähempää otettu kuva jossa näkyvät hyvin nuo Magdalenan leimuavat posket. Tämä olkoon opiksi niille jotka haaveilevat helmiäissävyistä nukkensa kasvoilla.

Tämä kuva on varsinainen älynväläys ja syytäkin siitä lääkitystä. Minulta on pyydetty ryhmäkuvaa jossa olisivat ihan kaikki nukkeni. Koska hartsit olivat jo nojatuolissa valmiina, ja koska samassa tuolissa on otettu edellinen ryhmäkuva Pullipeistani, piti samaa tuolia käyttää yhä. Kuten näkyy, ahdasta oli!

Haluan tämän kuvan myötä haastaa muut blogiani lukevat nukkeilijat samaan! Toivon näkeväni monenlaisia ryhmäkuvia. Jotta rima olisi kyllin alhaalla, näyttää omissa kuvissani kummittelevan taustalla myös pölynimurin letku...

saatte nähdä vielä bonuskuvana tämänkin. Oikeasti minun ei pitäisi enää ikinä ostaa uusia nukkeja! Tuolla oli vielä joku tovi sitten väljää ja nuket saattoivat käyttää huonekaluja. Nyt se näyttää sillipurkin sisällöltä.

lauantai 12. tammikuuta 2013

Viikon Linnetit

Tosiaan, lähdin mukaan Flicrin 365 Blythe-maratooniin ja vielä kahden viikon jälkeen on kivaa kuvata vain yhtä ja samaa nukkea. Toki nyt kun en pääse kovin hyvin ulos, pitää yrittää etsiä sisältä ideoita. Jossakin vaiheessa tästä voi tulla pitkä vuosi.

Otettu liikkuvassa autossa joskaan ei itse ajaessa. Vaikka oli ihan päiväsaika, ei valo oikein riittänyt tärisevissä olosuhteissa.

Lauantaina iski lumen ja jään keskellä vilu ja kaipuu kesään tai edes lämpimään. Kaipaamme vihreätä!


Olen viime aikana kuvaillut kovasti nukkeja ja kynttilöitä. Harvoin kyllä kovin häävein tuloksin. Linnet ja joululepakkomme.


Hello, handsome.... Linnet ja antiikkinalleni. Tämä on poikkeuksellisesti aito, ei reproduktio.

Linnet puettuna oranssiin oranssien ponien ympäröimänä.

Oli jotakin säpinääkin. Meillä oli Partylite-kutsut. Olen kynttiläsnobi enkä tahdo enää tyytyä tavallisiin steariinikynttilöihin. Partylitet vain ovat niin paljon parempia.

Käytiin me vähän ulkonakin. Iltayön kuvauksista jäi saaliiksi mystinen taidekuva.