sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Paluu arkeen

No niin. Joulu on juhlittu ja joulukalenteri saatu melko siivosti pakettiin. Tyypillistä on, että minulle tulee NYT mieleen juttuja jotka olisin halunnut kalenterissa toteuttaa. Pitää ehkä kirjoittaa ne ylös ensi vuotta varten?

Mutta tänään oli ensimmäinen nätti pakkaspäivä ehkä kuukauteen. Aurinkokin paistoi tovin. Koska jouduin ajelemaan asioilla, otin Hednarin mukaan siinä toivossa että ehtisin ottaa edes muutaman aurinkokuvan.

Hah, muistin vanhastaan että Motonetin pihaan paistaa puolen päivän aikaan aurinko kauniisti. Viimeksi kun kuvasin siellä tässä kohtaa oli ehkä metri lunta.

Nyt lunta oli ihan hippanen vain. Tosin enemmän sekin kuin mitä meillä on.

Motonetin piha ei ole mikään erityisen viehättävä kuvauspaikka, mutta tykkään tuosta maisemasta. Siitä on näköala laakson läpi Päijänteelle ja motarista siltoineen saa kivoja urbaaneja taustaelementtejä kuviin. Maalaisnukkeilija tykkää :)

 Motonetillä on aika paljon porukkaa ja kaikki niin kiireellä asioitaan hoitamassa ettei kukaan kiinnitä nukkekuvailijaan mitään huomiota. Varaosaliikkeen pihassa touhutaan muutenkin aina kaikkea epätavallista. Näitä kuvia ottaessani takanani olleeseen autoon äherrettiin paikoilleen uutta akkua.

Innostuin kovasti mahdollisuudesta saada aurinkoisia kuvia pitkästä aikaa. Tästä se lähtee etenemään kohti kevättä!



Olin ollut tosi kiltti tyttö, sillä joulupukki toi mieleisiä lahjoja. Myönnän kyllä avittaneeni hieman...
Olen etsinyt koko syksyn Ever After Highejä kaupoista. Turhaan. Sain siis pikkuisen hepulin nähdessäni muutaman Raven Queenin ja yhden ainokaisen Madeline Hatterin kaupassa, jossa en normaalisti ikinä käy. Totta maar nuket olivat täydellä hinnalla, mutta en enää siinä vaiheessa halunnut ottaa riskiä ettei niitä enää joulun jälkeen olisi. Nyt minulla on edes basic-Maddie jota eniten olen halunnut.

Vasemmalla oleva musta kirja on almanakka sitä harvinaista lajia, jossa on yksi sivu päivää kohden. Pidän tallipäiväkirjaa tällaisiin. Paitsi viime vuonna jolloin joulupukki ei tuonutkaan minulle tällaista almanakkaa. No, päätin ostaa sen itse. Mutten löytänyt. En mistään. En siis todellakaan mistään vaikka kiersin mahdolliset ja mahdottomat paikat. Myös ne joissa ei ollut kuluttajamyyntiä. Ei missään myyty almanakkoja joissa olisi ollut kokonainen sivu tilaa per päivä ja jotka eivät olisi niitä A4-kokoisia ja liian suuria.
En tiedä keneltä minä tämän saan aina lahjaksi enkä sitä, mistä tämä joku sen hankkii? Tällainen saa uskomaan joulupukkiin.

Olen suuri Tom of Finland-fani ja ilahduin kovasti huomatessani että Tomppa oli Finlaysonin joulukokoelman taiteilija. Pidän siitä ettei siellä mennä aina siitä missä aita on matalin. Kaikki kunnia Tove Janssonille mutta moni muukin suomalainen taiteilija ansaitsee lisähuomiota ja kodintekstiilikokoelmia.
Ostoskassi oli pakkohankinta. Ainoa miinus on, että se on minusta hintaansa nähden hiukan ohut ja heppoinen. Ajattelin hankkia silitettävää tukikangasta ja tehdä siitä siihen vuoren joka lisää kestoa ja tukevuutta. Samalla voisi ehkä ommella suulle vetoketjun. Vaikka Tompan tyyliin sopisikin ehkä paremmin joku nahkaremmeihin perustuva kiinnitys?
Ei mahda minkään. Aina kun katson noita meripoikia alkaa päässäni soida Village Peoplesin In The Navy :D

torstai 24. joulukuuta 2015

Joulukalenterin 24. luukku

Suloista joulua kaikille blogin lukijoille ja ystäville vielä tätäkin kautta!


Joulu on perinteisesti perhejuhla...

Niinpä käytin huomattavan osa aattoa asettelemalla Pullipperhettäni ryhmäkuvaan.
Josta tuli kamala. Niinkuin ryhmäkuvista aina tuppaa tulemaan. Mutta siinä ne nyt kuitenkin ovat. Kuvausalustaksi valitsin todella älykkäästi pyörivän ja pyörillä varustetun toimistotuolin joka oli A. ahdas ja B. vaarallinen. Mutta kuva tuli otettua yhtäkaikki.

Jolie: En päässyt mukaan joulukalenteriin : (

Röhköpossu oli apuna myös isoa ryhmäkuvaa otettaessa, mutta tässä se näkyy paljon paremmin. Röhköpossu on ollut usein apunani kuvauksissa ja ajattelin sen ansaitsevan hiukan blogijulkisuutta.

Nyt, joulurauhaa!

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Joulukalenterin 22. ja 23. luukku

Talvipäivänseisaus. Vuoden pimein päivä.Ja kyllä se olikin synkkä! Lumisadetta oli lupailtu ja sitä satoikin puolen sentin likomärkä kerros joka teki rappuset ja pihapolut iljanteisen liukkaiksi. Siitä lumesta ei paljon joulukuvia irronnut.

"Joulupukki, jos kuulet tämän niin en minä niin niistä lahjoista perusta. Mutta jos toisit muutaman kuivan päivän niin olisimme kiitollisia!"

Huomaatteko muuten että Nicolalla on SD-kokoiset kengät jalassaan. Eivätkä ne edes näytä holtittoman suurilta. Villasukkien kanssa ei pienempiä voisi edes miettiä. Nicola on roteva tyttö.

Kamerani on vaikeuksissa yhtään jännittävämpien valaistusolosuhteiden kanssa. Ero viime joulun kuviin on selkeä. No, vanhuus ei tule yksin kamerallekaan.

Mutta ajatellaan positiivisesti. Nyt päivä lähtee pitenemään ja talvi ilman lumitöitä on aina vähemmän rankka. Eikä lämmityskuluja tule ollenkaan samaa määrää kuin tavallisina talvina.

maanantai 21. joulukuuta 2015

Joulukalenterin 21. luukku

Vimeinkin kuusi sisällä. Tai rehellisesti sanottuna tuo on pelkkä iso maljakollinen havuja.

Olen vähän pettynyt kun havut eivät tuoksu lainkaan. Luultavasti se johtuu siitä etteivät ne ole jäätyneet ja sitten sulaneet vaan olleet sulana ulkona koko syksyn.

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Joulukalenterin 19. ja 20. luukku

Taas meni 2 päivää. Mutta kuten kuvista näette, en ole ollut toimettomana.

Sentään yksi nukkekuvakin. Monstereita ja jouluvaloja.

Mutta se viikonlopun varsinainen ohjelma oli yrittää saada pienistä koirista soma jouluasetelma sähköpostilla lähetettävää joulukorttia varten.

Ei ollut helppoa... Sain silputtuja koristenauhoja, niihin kiertyneitä koiria ja tusinoittain epämääräisen epäonnistuneita otoksia. Zorroa inhotti koko touhu, Tirpulla ja Napuskalla oli kivaa senkin edestä.

Kun Zorro poistettiin asetelmasta alkoi homma rullata. Tämä tosin ei ole joulukuva mutta katsokaa nyt miltä joulunallelta Napuska näyttää chihuahua-kokoisessa villapaidassaan?
Taustalla muutama poni photobomppaa.

perjantai 18. joulukuuta 2015

Joulukalenterin 17. ja 18. luukku

Okei, taas tuplaluukku. Tällä kertaa minulla ei ole mitään jännittäviä uutisia, eilen oli vaan liian kiire. Mahdoton keli vielä hidasti kaikkea.
Ehdin jo iloita sataneesta lumesta, mutta yön aikana oli muuttunut suojakeliksi ja nyt sataa taas vettä. Härkäpäisesti kävin kyllä ulkona ottamassa muutaman kuvan, mutta ei niistä hääppöisiä tullut. Se, että nuket seisovat valkoisessa aineessa ei vielä tee kuvista lumikuvia :(

Edes keskipäivällä ei ole hetkeä milloin voisi sanoa olevan päivänvaloa. Laskin että vielä on viisi päivää talvipäivänseisaukseen. Kai sen nyt vielä kestää mutta koville ottaa.


Olin ajatellut näitä kahta sisaruksiksi, mutta en oikeastaan tiedäkään. Eivät ole oikeastaan samaa skaalaa laisinkaan.

Mutta muuten oli kyllä hauskaa kuvailla näitä kahta pökkelöä yhdessä. Kumpikaan ei juuri posetuskyvyillään loista. Eteenkään paksuissa talvitamineissa.

Siinä on nyt yhteiskuvassa 100% Volksin nukeistani. Minulla on kyllä epäilys että määrä saattaa jonakin päivänä kasvaa...

Nicolaksi tämä uutukainen sitten jäi. Ranskalaisen joulupukin Saint Nicholaksen mukaan tietysti. C-kirjain nimessä on kyllä vähän epäilyttävä. Antaa sellaisen epämiellyttävän tekohienostuneen säväyksen.

Oli kyllä pimeätä! Kuvista saa mielikuvan kuin ne olisi illan hämyssä kuvattu vaikka kello oli jotakin 11 aamupäivästä. Onneksi oli sentään kirkkaita värejä yllä että oli kameralla joku paikka mihin tarkentaa. NIcolakin muuten tarvitsisi lapaset...

Tässä vielä yksi video Superwomanilta.

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Joulukalenterin luukut 15 ja 16

Eilen jäi luukku väliin, mutta minulla on hyvä selitys. Jouduin jälleen ajaaan Helsinkiin ja tällä kertaa sieltä tuli mukana tällainen pehmeä paketti.

Tämä teddykarhu liittyy nukkeilublogiin sikäili, että todennäköisyys sille, että jollekin nukelle, ponille tai tavaralle tapahtuisi joku koiraperäinen onnettomuus pompsahti heti ihan uusiin lukemiin.

Hän on Nadja. Australiankarjakoira. Kuten kuvasta näkyy, tällaisen naaman kanssa neuvottelusta voi tulla tavattoman mielenkiintoista.

On minulla nukkekuvakin. Kuten huomaatte, onnistuin löytämään hiukan jännittävämpiä joulukoristeita. Tämä mosaiikkitekniikalla posliinisirpaleista koottu kuusenkoriste löytyi taidemuseon joulutorilta. Nyt harmittaa etten hankkinut useampia.

maanantai 14. joulukuuta 2015

Joulukalenterin 14. luukku

Uusimmasta nukesta yhteen vanhimmista. Linnet ja lasitähdet.

Löysin tavaratalosta kivoja puristelasitähtiä viikonloppuna. Sääli vain että niitä ei ollut eri väreissä. Olisin tahtonut vihreitä ja sinisiäkin.

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Joulukalenterin 13. luukku

Tänään on lucian päivä (ja minun nimpparini) mutta Luciaa ei ehditty tällä kertaa juhlimaan. Sääli kyllä sillä kyseessä on yksi suosikkipyhimyksiäni.

Mutta kerrankin ei satanut ja maa oli kuiva. Pari pikaista kuvaa ohikulkumatkalta soramontulta.


Pimeätä on, keskellä päivääkin. Onneksi vain viikko ja päivä rupeaa taas pitenemään!

Hän on niin nätti <3 Nimi pitäisi pikkuhiljaa päättää.

Huomenna on viimeinen päivä postittaa joulukortteja. Joten tänään oli viimeinen päivä kovistella yhteystiedot esiin niiltä ystäviltä ja sukulaisilta jotka ovat muuttaneet tai tehneet muita yhteystietomuutoksia itselleen mutta jättäneet tiedottamisen väliin. Hyvin kävi. Vain yksi osoite jäi selvittämättä ja toivon saavani senkin huomiseen mennessä.

löysin muuten Taidemuseosta aivan upeita joulukortteja! Sekä perinteisiä että todella epäperinteisiä. Harmittaa kun ei ole oikein ketään jolle niitä jälkimmäisiä postittaisi.
Minulla oli kuviakin mutta en osaa siirtää niitä puhelimesta koneelle. Siitä alkaa tulla jo ongelma joten asia on kohta pakko yrittää opiskella.

lauantai 12. joulukuuta 2015

Joulukalenterin 12. luukku (ja uusi nukke!)

Kuten eilen lupailin, tänään luukku on vähän aikaisempia suurempi ja pitkästä aikaa pääsen esittelemään teille uuden nuken!


The box. Kävin eilen kahdesti kinuamassa laatikkoani postista, mutta postisetä oli kääntänyt sen ja sain odotetun paketin näppeihini vasta tänään. Olen aivan innoissani sillä jos Cecilyn päätä ei lasketa, edelliset nukkehankinnat olen tehnyt vuonna 2013. Nyt pitää yrittää vähän aktivoitua.

Kuten kaikki muumiot, oli tämäkin lähtenyt matkalleen erittäin hyvin varustautuneena. Aprikoosin väristä terrieriä myöten tyttönen toi tullessaan koko omaisuutensa.
Kiitos ja halaus ihanalle myyjälle vielä tätäkin kautta. Oletin todella ostavani vain kaljun nuken ja kuulin vasta myöhemmin että tyttönen lähtisi matkaan keliin sopivin varustein. <3 Ihana yllätys!

Kasvot <3 Olen katsellut niin kauan kuvia tästä nimenomaisesta neitosesta että tuntui kuin muumion sisältä olisi kääriytynyt esiin vanha ystävä. Hän tuntui tutulta ensi vilkaisulla.

Mutta peruukki puuttui ja sitä yritettiin haeskella. Meillä on talossa hintsusti MSD-kokoisia pertsoja. Yritin alkuun tarjota muita mutta...

"Siis oikeasti.... Jos kaksi kokoa pienempänä löytyisi?"

"Ehhhh.... Vitsi? Varmaan? (Olisi sittenkin pitänyt ottaa oma peruukki mukaan.)"

"No nyt alkaa tuntua paremmalta! Värivaihtoehtoja ei varmasti ole tarjolla?"

Neitokainen on siis Volks MSD Mika ja pala ehtaa hartsihistoriaa. Ihan ensimmäisiä MSD-kokoisia malleja ja hyvinkin kymmenen vuoden ikäinen.
Tällä nimenomaisella Mikan menneisyydestä tiedetään että eräs suomalaisharrastaja toi hänet Japanista ja teki tämän nykyisen faceupin. Välissä oli yksi koti ja nyt hän on täällä.

Volksin nukeissa on jotakin pallopäistä taikaa ja hehkua joka puuttuu useimpien muiden hartsifirmojen nukeista. Ilmeisesti siitä syystä monet pitävät Volksin nukkeja aivan erityisessä arvossa. On myös paljon niitä joita Volksin posliininukeilta suoraan kopioitu muotokieli ei viehätä lainkaan. He ovat tavallaan siunattuja sillä Volks ei ole edes hartsinuket huomioon ottaen mikään edullinen firma. Minulla on ollut molempien Volksilaisteni suhteen onnea ja olen saanut ne kipurajan alittavalla hinnalla. Pelkään kuitenkin että jatkossa tilanne voi muuttua. Sillä näillä tuntuu olevan taipumusta kutsua ystäviään luokseen asumaan.

Nimi on kovassa mietinnässä. Se nimi jota olin pyöritellyt ei tunnu kelpaavan. Tällä hetkellä joulun läheisyydestä inspiraationsa saanut Nicola näyttäisi olevan mieluisa. Minusta se muistuttaa liikaa kesyhiireni Nikolain nimeä, mutta minulta ei näköjään kysytä näissä asioissa mitään.
Mutta minusta on hankalaa jos molempia sanotaan Niksuksi. Yritän siis ehkä vielä tarjota vaihtoehtoja.

"Kuulin että täällä ollaan eläinrakasta väkeä joten otin terrierini mukaan. Sopiihan se?"

Sopiihan se! Terriereitä täällä riittää. Tässä yksi omistani. Sen nimi on Iippa.

O-O

perjantai 11. joulukuuta 2015

Joulukalenterin 11. luukku

"Mitä ihmettä? Tänäänhän piti olla pakkaspäivä?"


Sorry Mugi. Ainoa mikä jäätyi oli tien pinta. (Katselin näitä kuvia ottaessani kuinka autot luistelivat suhanaan pitkin umpijäisen sillan kantta ja mietin, pitäisikö käydä laittamassa hinausauto lämppäriin äkkilähdön varalta?)

Jollei jouluna ole lunta, voiko joulupukki tullakaan?

Meillepä tulee joulu jo ennakkoon! Joulupukin avustaja on eilen postittanut minulle paketin ja se on odotettavissa tämän päivän aikana tänne. Jos siis maltan kuvata samalla niin huomisessa luukussa on paketinavauskuvia. Iiiih!

torstai 10. joulukuuta 2015

Joulukalenterin 10. luukku

Arashi ja sylillinen sydämiä.


Olen viime aikoina etsiskellyt hauskoja joulukoristeita ja pettynyt kerta toisensa jälkeen kauppojen väsyneeseen valikoimaan. Kaipaan vaihtelua.

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Joulukalenterin 9. luukku

Väriterapiaa...

"Viuhka. Sinun on nyt PAKKO päättää minkä värisen villapaidan tahdot? Muuten se ei ehdi jouluksi."

tiistai 8. joulukuuta 2015

Joulukalenterin 8. luukku

Yritetään nyt palata jouluteemaan synkemmiltä raiteilta. Honey Swamp jäi ostohetkellä esittelemättä sillä kosteat suot olivat loppusyksystä kulkukelvottoman kosteita.


Kun ei saa muuten mitään tehtyä, löytää youtuben kätköistä hämmästyttäviä asioita. Kuten hauskoja joululauluja.


Artisti tosin taitaa olla kanadalainen eikä intialainen koomikko, mutta yhtä kaikki hauska.

Joulu itse valitsemassaan seurassa on joulu ilman stressiä!

maanantai 7. joulukuuta 2015

Joulukalenterin 7. luukku

Joskus ei voi pitää lupauksiaan. Tämäkin kalenterinluukku on synkkä ja surullinen. Tämä muistuttaa joulun siitä kipeästä osasta kun muistamme rakkaitamme jotka eivät enää ole juhlimassa eivät joulua eivätkä muutakaan kanssamme.

Avoin hauta on enemmän pääsiäisen kuin joulun symboliikkaa, mutta sen äärellä on hyvä hiljentyä ja irrottautua joulun kulutusjuhlasta.

En etsi valtaa loistoa, en kaipaa kultaakaan.
Mä pyydän hiukan valoa, ja rauhaa päälle maan!

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Joulukalenterin 5. ja 6. luukku

Kuten epäilinkin, eilinen meni kokonaan matkustamiseen. Eikä reissulta edes tarttunut mukaan kivoja nukkekuvia. Tungosta oli liikaa ja aikataulu kireä. Sääli kyllä. Olen ennenkin saanut Messarissa hauskoja kuvia.

Kuva on todella huono. Mutta taustalla on kolmimetrinen kartonkinen jättichihuahua joka oli yksi Koiramessujen symboleista.

Voisin kirjoittaa pitkän marinan aiheesta miten markkinatingeltangeli ja messuhulina pilaavat vuoden arvokkaimman koiratapahtuman. Mutta en halua tehdä sitä joulukalenterissa jonka pitäisi olla voittopuolisesti mukavaa katsottavaa ja luettavaa.

Itsenäisyyspäivä! Rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille blogin lukijoille. Muistelkaa heitä jotka ovat taistelleet sen puolesta, että meillä on jotakin mitä juhlia. Suomi oli sodan häviäjävaltioiden joukossa ainoa jota ei miehitetty sodan jälkeen. Ja ainoa joka maksoi sotakorvauksensa killingilleen. Ne asiat on hyvä pitää nykyään mielessä. Toisin kuin vaikka Saksa ja Japani, Suomi ei joudu kantamaan häviäjävaltion moraalista taakkaa.

perjantai 4. joulukuuta 2015

Joulukalenterin 4. luukku

Suklaamunasta tuli söpö pikkuinen poro joka toimii sekä sorminukkena että kuusenkoristeena.




Huomenna ei ehkä tule kalenteriin luukkua. Lähden aamuyöstä ajamaan Helsinkiin Messukeskuksen koiiranäyttelyyn ja voi olla etten ehdi saman vuorokauden sisään takaisin. Mutta sitten sunnuntaina saatte reissukuvia!