torstai 22. marraskuuta 2012

Pullip Street ensiesittelyssä.

Välillä tavallinen elämä lyö kynsille sellaisella voimalla että nuket joutuvat odottamaan. Olen pahoillani että jouduitte odottamaan Streetin ensikuvia näin pitkään! Koska kuvaamaan piti päästä heti kun paketti saatiin auki, on jälleen tuloksena satsi salamakuvia.

Siinä hän on! Tiesin että myyjä laittaa mukaan myös toisen asun, mutta kun laatikosta kuoriutui skeittaavan kiukkuteinin sijaan tyylikäs goottilolita, yllätys oli melkoinen!

Izan peili sopii tyyliin erittäin hyvin. Puku on komea. Hansikkaat, korsettiyläosa ja kaikki.

Lisää peilailua.Street on selvästi tyytyväinen tähän juhlavampaan asukokonaisuuteen.

Kuten kuvista näkyy, ykköskropalla on merkillepantavan suuret rinnat. Ihan toista kaliiperia kuin myöhemmillä. Sama juttu on myös kakkoskropalla. Nämä ensimmäiset vartalot ovat hyvin naisellisia.

Olen luvannut ottaa alastonkuvia ja kuvasarjaa eri vartaloista ihan ensi tilassa. Tulee olemaan kiinnostavaa vertailla niitä toisiinsa. Meillä on nyt vähintään yksi joka lajia.

Ensimmäinen vanha boksini! Kaikki aiemmat vanhat nukkeni, Jupi ja Panda ovat tulleet ilman omia laatikoitaan. Kovin on koruton nykyisiin verrattuna. Kuin olisi hyvinkin paljon vanhempi kuin sen 10 vuotta.

Ihka ensimmäinen Pullip-esite. Venuksen syntymä. Tosi suloinen. Huvittavaa on, että olen joskus piirtänyt Pullipin tuohon samaan asentoon. Ei siis mikään originelli idea...

Kolme ensimmäistä nukkea. Kovin ovat erikoista porukkaa. Olisi hauskaa tietää mitä varhaiset Pullip-suunnittelijat ovat ajatelleet?
Hinnatkin ovat olleet vielä kohtuulliset. 8.000 jeniä muut mutta Wind pyörän kanssa-setti 9.800 jeniä. Tuo varhainen Moon polttavan vaaleanpunaisine silmineen on muuten tyrmäävä!

Tuli mukana toki Streetin omatkin vaatteet. Kuten myös kassi, ketjuvyöhärpäkkeet ja usein kadoksiin jäänyt skeittilauta. Ykköstyypin kropalla on isompi lättäjalka verrattuna myöhempiin vartalomalleihin.

Vaatteet oli puettu tällaisen telineen ylle. Sen peffassa tosin lukee Mattel joten aidosta Pullip-kapineesta ei ole kyse. Mutta ei sen väliä, hauska ja tarpeellinen.

Street omissa vaatteissaan. Kyllä hän taitaa kuitenkin näin olla se luontevin. Säkkimäinen t-paita kätkee uhkeat muodot. Kaltaiseni tyylitumpelo joutui myös katsomaan mallikuvasta miten ketjurensselit puetaan...

Streetin tyypillisin ilme. Sen silmät kääntyvät hyvin sivuun ja koska kaula on aika pään takaosaan kiinnitetty, syntyy leuka edessä mulkoileva ilme. Nukella on vielä teineille tyypillinen kurja ryhti.

Meikki. Luultavasti käsin maalattu. Alaripset menevät miten sattuu ja kulmakarvoissa näkyvät siveltimenvedot. Silmän yllä on häivähdys keltaista. Meikki on niin kotitekoisen ja amatöörimäisen näköinen että meni kauan uskoa sen olevan nuken stock. En osaa päättää onko se liikuttavalla tavalla söpö vai puhtaasti hirveä?

Mielenkiintoinen nukke, ei voi muuta sanoa! Tähän tyyppiin täytyy selvästi ensin tutustua. Se kuitenkin on totta että näissä vanhimmissa Pullipeissa on jotakin särmää mikä uudemmista puuttuu. Suosittelen kanssakeräilijöille lämpimästi ainakin yhtä ikänukkea kokoelmaan!

Ensimmäinen kokemus ykköstyypin kropasta oli että eihän tämä netku poseta mihinkään. Mutta se oli vain sormituntuman puutetta. Kuten tästä laaduttomasta yösydämellä otetusta kuvasta näkee, ykköstyypin kroppa seisoo vaivatta omin avuin jopa silloin, kun asento on muuta kuin ihan suora ja stabiili. Nukke seisoo jopa niin hyvin että sen saattoi jättää tuohon töröttämään ja hakea rauhassa kameran.

maanantai 19. marraskuuta 2012

Ponipaitoja

My Liitle Pony-harrastajien foorumilla Paratiisikartanossa tehtiin kimppatilaus Zazzle.com.iin jolla on mallistossaan myös klassisia, ensimmäisen sukupolven ponien kuvilla varustettuja tuotteita.
Näihin liittyy kompa. Hasbron lisenssien takia niitä ei toimiteta Usan ulkopuolelle. Onneksi ihana kimpanvetäjämme Mosa löysi MLP Arenalta välittäjän joka otti tilauksemme vastaan ja postitti sen edelleen.
Tässä minun osuuteni saaliista.
Valkoinen t-paita ja Mintyn kuva. Valoa oli liian vähän ja kuva on himmeä, mutta on tämä aika vaaleasävyinen paitakin. Tähän ei saanut voimakkaampia värejä.
Zazzlen koot ovat tosi pieniä joten tilasin XL-kokoja. Mieluummin vähän väljä kuin liian tiukka.

Pitkähihainen paita ja jälleen Mintyn kuvalla. Tämä musta on upea ja se oli mahdollista saada noin, että Mintyn harja jää valkoiseksi. T-paidoissa sitä mahdollisuutta ei ollut.

Miksi sitten pelkkää Mintyä? Luultavasti siksi että se on ihka ensimmäinen ponini, yksi suurimpia suosikkejani ja värimaailmaltaan mielettömän onnistunut poni.
Seuraavaan tilaukseen sitten vaikka joku muu.
Hmmm, näkyypä ikävästi etten silittänyt paitoja ennen kuvausta. No, en tapaa silitellä T-paitoja muutenkaan joten se siitä.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Jäätymispiste eli viimeiset valonsäteet

Kummitäti Spica toivoi kummityttö Beasta uusia kuvia. Niitä oli suunniteltu jo pitkään, mutta aina on apua toiminnan käynnistymiselle että joku hoputtaa ; )
Bea-poloinen kärsii akuutista vaatepulasta. Yllättävä Pullipostos imaisi vaateostoksiin varatun budjetin tyhjiin. Lisäksi Bean pitkänpuikea kroppa ei ole helpoin mahdollinen pukea. Nyt kun talossa on 4 slim miniä nukkea, pitää etsimällä etsiä firmaa joka tekisi kyllin pieniä vaatteita. Ei houkuttele tilata kaukomailta settiä liian suuria rytkyjä.

Mutta asiaan. Bea lainasi Izan villapuseron ja lähti pitkästä aikaa koittaneeseen kuivaan pakkaskeliin viime aikojen harvinaista auringonpaistetta katselemaan.

Bean kauniit kasvot. Alan pikkuhiljaa tottua noihin violetin sävyisiin silmiin. Uskon kuitenkin että ne vaihtuvat vielä oikean sävyisiin ruskeisiin kunhan sellaiset löydän. Bean silmäkoko on haastava.

Vasten aurinkoa. Kuvat on otettu noin kahden aikaan ja aurinko oli silloin jo laskemaisillaan. Marraskuu on älytöntä aikaa valokuvaamiselle.

Tämä kuuluu sarjaan todella vaaralliset kuvauspaikat. Koko laituri oli hileisen jäinen ja liukas. Nukke liukui mutta niin liukui kuvaajakin. Ja totta kai teinit olivat käyneet potkimassa suurimman osan kaiteista rikki. Onneksi kuviin jäi seesteisen tunnelma joka kuvaustilanteesta puuttui.

Aurinko selän takana. Bea saa kohta ruveta katselemeen joko sukkahousuja tai pitkiä päällyshousuja.

Kuvauspaikkamme on taktisesti rajatuilla kuvilla idyllisen ja rauhaisan näköinen. Tosiasiassa olemme uimarannalla ihan kylän keskustassa ja selkämme taakse rakennetaan uutta vanhainkotia.

Mutta sehän ei ole olennaista. Vain se mikä näky kuvissa on olemassa. Eli kuurainen laituri ja jäätymäisillään oleva Päijänne.

Muutama pakkaspäivä ja se olisi kokonaan jäässä. Auriko hiipuu jo ja antaa tilaa kylmälle illalle.

Kiitos katsomisesta!

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Uusi nukke tulossa

Taas muuttuivat suunnitelmat kertarysäyksellä. Kauan kyttäämäni Pullip Street tuli kaikkine tavaroineen ja bokseineen myyntiin. Ja pitihän siihen iskeä kiinni. Näitä kaikkein vanhimpia Pullip-julkaisuja on myynnissä tosi harvoin. Eteenkin virheettömällä stockilla ja meikillä.




(Katsotaan onnistuiko kuvan saaminen näkyviin näin?)

Pullip Street on ehkä merkillisin tietämäni julkaisu, vaikka alkupään nukkejen joukossa on monta muutakin rohkeata vetoa. Niihin verrattuna nykynuket vaikuttavat kovin pliisuilta ja valtavirtaa kosiskelevilta. Itse arvostan kovasti sitä että nukessa on särmää ja kipinää.
Mutta Pullip Streettiin palatakseni. Sen meikki näyttää kurjan kustomoijan käsistä lähteneeltä ja minun piti selata läpi tusinoittain omistajakuvia ennenkuin uskoin, että karmeat alaripset ovat stockit. Huulet ovat ihan tummat ja kirkkaan keltaiset silmät eivät sovi yhtään mihinkään muuhun. Mahtavaa!
Uskoisin että tästä tulee toisen tummahuuleni Batgirlin pikkusisar. Asia varmistunee kunhan pääsen näkemään heidät rinnakkain.

Jännää myös päästä testaamaan ykköstyypin kroppaa. Ostokseni näyttää tosi huolella pidetyltä enkä usko sillä juurikaan leikityn. Kroppa lienee siis aika hyvässä kunnossa. Tulee olemaan kiinnostavaa verrata sitä muihin. Streetin tultua minulla on joka ikäluokasta vähintään 1 vartalo.

Minulla on marraskuun lopussa synttärit joten Street on synttärilahja itselleni. Paljon kalliimpi lahja kuin mihin olin varautunut, mutta noin täydeksi ja hyväksi setiksi minusta vallan järkihintainen. Ei kalliimpi kuin uudet eurohintaiset Pullipit Plasticpopista. Ja kun euromyyjä on vielä kyseessä, ei tarvitse miettiä tulleja. Kunhan kaikki muuten nyt menisi hyvin! Me ollaan myyjän kanssa nyt vetkailtu kumpikin tahoillamme. Molemmat ovat luultavasti helpottuneita kun kaupat on saatu päätökseen.

maanantai 5. marraskuuta 2012

Lydian uudet vaatteet (taas!)

Tunnustan suoraan. Olen SD-vaatteiden ostelun ongelmakäyttäjä. Minulla on yksi ainoa SD ja sillä on vaatteita enemmän kuin muilla nukeillani yhteensä. Mutta nyt kun meillä on vaatesetti ulkoiluun kesällä ja talvella sekä vähän nätimpää, saa luvan riittää. Ei enää yhtään lisää.
(Sitäpaitsi tuo vaalenpuna-harmaa vaatesetti on ostettu salaista haavettani Volksin Nonoa varten jos sellaisen satun joskus onnistumaan ostaa. Väri on punapäiselle Lydialle ihan sopimaton.)
Hartsilapsissa kirjoitteleva Adamantine on ollut viime aikojen nukenvaatteideni hovihankkija. Nämäkin ovat hänen kauttaan. Halaus siitä hyvästä että hän tuo moisia ihanuuksia tarjolle.

VAROITUS PALJON KUVIA!
Toinen varoitus. Kuvat on otettu harmaana päivänä pikkukameran salamalla. Mitään loistokasta ette näe.

Jou jou, mitä tuijotatte? Ettekö ole ennen nähneet urheilullista hartsia?

Lydia on surkea posettaja kuten on moneen kertaan tullut jo todettua. Mutta se seisoo kuin petäjä, taivutti kroppaa tai koipia miten hyvänsä.

Asennot jäivät kyllä vähän yksipuolisiksi. Mutta vaatteitahan tässä oli tarkoituskin esitellä.

Rakastan tuota valkoista tennarien, sukkisten ja hupparin yhdistelmää. Kivaa löytää nukelle vaihteeksi jotakin nykyaikaista päällepantavaa. Silläkin uhalla ettei valkoinen oikein kaunista punapään hipiää.

Mielestäni pellavasekoitetta oleva lakana sopii taustaksi erittäin hyvin. Kulissit on rakennettu ruokapöydälle kahdesta silityslaudasta, mutta tärkeintähän on lopputulos!

Nuo shortsit ovat rakkaus. Juuri sellaisia tähän talouteen on kauvattukin. Nukeillani on akuutti alaosapula.

Tässä on nyt taas jotakin mystistä. Tämä kuva näyttää taas sumealta vaikka muut ovat kirkkaita?

Aina yhtä huonotuulisen näköinen Lydia. On ihan hassua miten innostunut olen siitä vaikka se on muihin nukkeihin verrattuna raskas pölkky. Kaiketi sen jäykkyydessä on jotakin liikuttavaa. Siihenkö SD-nukkejen suosio perustuu?

Kuntoiluhaaste kaikille nukeille! Sixpack hartsiin ja löysät pois ennen seuraavaa uimapukukautta!

Vaihdetaan sitten taustakangasta ja tyyliä.

Tässä vaiheessa photoshoottia huomasimme, että se mikä Lydian garderobista puuttuu ovat avokastyyppisen jalkineet. Siitä syystä malli esiintyy nyt sukkasillaan. Mutta Little Modan asussa on kauniit, harmaat polvisukat.

Asuun kuuluu myös pitsihelmainen vekkihame, raidallinen alustoppi ja puuteriroosa neule. Allahin käsi Lydian kaukassa vaihdettiin nauhasta ketjuun kun oltiin sopivasti pihtien kohdalla kuvaamassa.
Mitä? Eikö teillä muka ole ruokapöydässä hyvää pihtivalikoimaa? Meillä on nopeasti laskettuna neljät erilaisilla kärjillä.

Metsämaiseman yllä soittaa viulua iso putto. Merkillinen taustakangas on kiinalainen vauvanhuopa. 80-luvulta. Minun piti ommella siitä läppärilaukku mutta se on niin omituinen etten taida hennoa leikellä sitä.

Haaveilua penkillä. Tuo vaatesetti on todella kaunis.

Hetkinen... Mikäs tämä on?

Tuolla kuvan vosulla on yllään tismalleen sama vaatesetti! Hän on niin kaunis ja minä näytän turvonneelta porsaalta.

Tässä on nyt jotakin epäreilua. Miksen minä näytä samalta kuin hän?

Tuota Lydia, kaikki eivät voi olla malleja. Älä viitsi nimitellä sitä tyttöä. Sitäpaitsi se kuvahan voi olla photoshopattu.

Epäreilua se on silti. (Hutsu)

Kirkkokuorolainen. Viimeinen uusi vaate eli shortsien kanssa samaan settiin kuuluva pitsipaita helminapeilla.

Kiitos katsomisesta! Odotamme ilolla kommenttejanne.