perjantai 31. elokuuta 2012

Puutarhan syksy ja Vilperi

Tanninukketykitys jatkukoon!
Olen jo jonkin aikaa kaavaillut käyväni Vilperin kanssa ottamassa tuoreempia kuvia, mutta uusien nukkejen tulva-aalto siirsi suunnitelmaa. Tänään oli pakko satsata hetki puutarhaan ja Vilperi sai tulla mukaan.

Vilperi on suurenmoinen. Tuon kokoluokan nukke voi tehdä juttuja joista rotevammat nuket vain haaveilevat.

Kuten vaikkapa istua puussa kypsän omenan päällä ilman että omena putoaa. Satokausi on nyt parhaimmillaan! Kotimaista omenaa, porkkanoita ja marjoja! Karamellejä täytyy ostaa seuraavan kerran joskus lokakuulla.

Istutin pienet ja nuupaset mansikkani aika myöhään eikä laatoikon multa ole niille parasta mahdollista. Epäilin vähän selviävätkö ne. Urheasti ne tuottivat ensimmäisenä kesänään viisi mansikkaa. Jätin ne rauhaan ajatellen että saavat sdonkorjuun jälkeen elpyä rauhassa. No ne ryökäleet ovat käyttäneet valvomattoman ajan ghettoutumalla, ylikansoittamalla laatikon rönsyillään ja jopa pyrkimällä laitojen yli pakosalle. En olisi uskonut että joudun vielä karsimahommiinkin. Täällä olisi nyt mansikantaimia jos joku tarvitsisi.

Rakkautta ja kurpitsanlehtiä! Olen huono karsimaan joten kurpitsani perinteisesti tuottavat hurjia versoja ja hyvin vähän satoa.

Ruusupapu on kärsinyt sateista ja piiskaavista myrskytuulista. Nyt näyttää siltä että saan kolmen pavun sadon. Pieniä alkuja on tulossa runsaasti mutta ne tuskin ehtivät kypsiksi asti.

sama voi uhata tätä kurpitsan vauvaa. Kesä loppuu kesken. Parhaamme aiomme kuitenkin yrittää. Hallaharsot varastosta ja taistoon!

Ok, yksi Magdalena vielä ekstrana.


torstai 30. elokuuta 2012

Uusi nukke! Slinky Neko Junior Borry

Tein perjantaina 24.8. hartsinukkejen kansainväliseltä foorumilta Den of Angelsilta löydön. Selasin ihan aikani kuluksi myyntipalstaa kun silmäni sattuivat minulle tuntemattoman firman tannin nuken myynti-ilmoitukseen. Tykkään hartseissa eniten värillisistä nukeista ja katson yleensä ihan mielenkiinnosta tannien nukkejen myynti-ilmot. Eteenkin jos en etukäteen tiedä millainen nukke on kyseessä.
Tämä oli siis ihan vieras firma. Slinky Neko. Ja taas nähtiin mitä uteliaisuudesta seurasi... Junior Borry oli myyntikuvissaan ihan mielettömän suloinen ja ihastuin siihen suin päin. Tämä on minulle ihan tavatonta käytöstä. Yleensä pohdin piiiiitkään kaikkia ostoksiani enkä välitä ostaa esim. eventeistä mitään koska ärsyynnyn nopeista päätöksistä.
Sitäpaitsi olin ihan lyhyt aika sitten saanut kotiin keväällä tilaamani tannin Rosetten ja siitä haaveilemani tannin MSD-n. En ole ehtinyt tutustua kunnolla siihenkään nukkeen enkä etsinyt millään tasolla uutta. Pikeminkin päinvastoin. Suunnitelmissa oli myydä yksi tai kaksi hartsista pois, ei lisätä laumaa.
Mutta näin kävi. Laitoin ensin puolitosissani kyselyä myyjälle että onko nukke vielä myymättä. Myyjä oli supernopea vastauksissaan ja sain pyytämäni alastonkuvatkin heti. Hän tuli myös postikulujen verran hinnassa vastaan. Joten mikäpä siinä sitten. Nukke maksettiin sunnuntaina, postitettiin maanantaina ja nyt torstaina 30.8. se ilmestyi ovelleni. Nopeata toimintaa!

Slinky Nekon laatikon kansi. Kovin klassista ja romanttisen ajan tyylistä. Sopii erittäin hyvin firmalle.

Simmu hoitelee varsinaisen pakkauslaatikon ja täytemateriaalit. Meillä kuormaan kömpineelle torakalle tai rukoilijasirkalle se on voi voi. Tuolta ei jää mitään henkiin.

Viesti ja ehkä söpöin näkemäni makuupussi. Tyttöseni matkasi pikamatkansa todella hyvin pakattuna.

Eh... Bonjour? Vartalo ei ehkä ole mikään superposettaja mutta tun värinen hartsi saa minulta anteeksi mitä hyvänsä. Muotokieli on kuitenkin hyvin kaunista ja nuo sääret ovat tyrmäävät.

Excusemuaa, olisiko kohtuutonta pyytää hiuspinniä ja vyötä tähän kolttuun?
Nukketalouteni ei ole ihan valmistautunut tällaiseen nukketulvaan ja vaatevarannot uhkasivat käydä vähiin. Sillä enhän minä ehtinyt ommella mitään valmiiksi. Tämä mekko on tarkoitettu jonkin verran povekkaamman tytön käyttöön mutta ensimmäistä kertaa minulla yleensäkään on MSD joka suostuu käyttämään mekkoja! Jippii!

Näin on parempi!

Hän on uusi Magdalenani. Kamerani ei tuossa sateisessa valaistuksessa saanut esiin meikin nyansseja joten joudutte tyytymään vakuutuksiini että se on kaunis. Minun makuuni olevat voimakkaat huulet, hiukan vihreätä silmäluomella, hennot tyylikkäät ripset ja aavistus punaa poskilla. Lisäksi hipunen kimalletta silmän alla mikä tuo hehkua silmiin.
Olen aivan hurmaantunut. Tämä nukke näyttää ja tuntuu omalta ihan ensi hetkistä saakka.

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Poolopaitapäivä

Keli ei enää sallinut nukenkaan lähteä pihalle hepeneissä, joten Rosetteni joutui nykäisemään ylleen Hiireltä lainatun poolopaidan.



Tuo Rosetten kroppa on aivan uskomattoman helposti posetettava. Kirkkaasti helpoin kaikista tässä talossa olleista. Siitäkin huolimatta etten tykkää yhtään tuplajointeista ja niiden näkeminen ärsyttää minua suunnattomasti olen valmis myöntämään että tämä kroppa toimii.

Se seistä tönöttää tukevasti myös kävelyasennossa eikä sitä tarvitse edes mitenkään erikseen asetella seisomaan pystyssä pysyäkseen.

Silti jokin tässä tyypissä ärsyttää minua. En tiedä johtuuko se noista liian pienten silmien tuomasta haltioituneesta ilmeestä vai siitä ettei nukella vieläkään ole nimeä. Jotakin puuttuu.


Jotakin särmää tähän nyt kaivataan. Pitää vähän miettiä miten tyyppiä lähtisi kehittämään. En ole aiemmin törmännyt ongelmaan jossa nukke ei alakaan itse kertoa itsestään mitään.


Sitäpaitsi minulla on olo etteivät kuvat näy Bloggerissa terävinä? En tiedä onko kamerani hajoamassa vai tekeekö joku kuvien siirrossa laadulle hallaa?


maanantai 27. elokuuta 2012

Helsingin Blythemiitti 25.8.2012

750 kilometriä nukkemiitin vuosi ei ole yhtään liikaa. Saimme upean aurinkopäivän miittailla Hesperian puistossa ja paikka sopi mitä parhaiten piknikille. Oli mahtavaa nähdä niin monta erilaista Blytheä livenä ja vertailla omia niihin. Puhumattakaan siitä että pääsi rauhassa keskustelemaan Blytheistä kokeneempien harrastajien ja yleensäkin toisten harrastajien kanssa. Mahtavaa!

Koko tyttöluokka. Kuvassa on 20 Blytheä eikä kahta samanlaista ole joukossa. Edes ilmeiltään. Jostakin syystä terävä kuva näyttää sumealta tässä ruudulla, toivotaan että se näkyy Bloggerin puolella terävänä. Jos ei näy, korjataan.

Kolme kaunotarta. Kaksi tannia ja todellinen vaaleaverikkö Marbelle Melody.

Miitissä oli mukana niin stockeja, customoituja kuin factorynukkejakin.

Linnet ja Edie seurassaan ihastuttavan trasparentti-ihon omaava punapää ja kaksi Littlest Petshop-Blytheä.

Ripsettömyys luo nukelle pillastuneen ilmeen. Eteenkin Miss Sally Ricelle joka taitaa muutenkin olla huolestumiseen taipuvainen tyyppi.


Lisää nättejä tyttöjä rivissä. En voi lakata hämmästymästä miten oma ilme jokaisella Blythellä on. Jokaisessa ryhmäkuvassa on aina joku joka ei näytä hyvältä tai tyytyväiseltä.

Nukkeläjä piknikillä.

Edie seurassaan Hunajasienen kustomoitu Baby´s Breath ja Dal Maretti jotka eivät valitettavasti ennättäneet jäämään ryhmäkuviin.

Huniksen Dal Maretti kuvattuna istumassa polvellani. Mielettömän ihana nukke! Todella kauniit silmät ja ilme. Ei yhtään helpottanut vellovaa Dal-kuumettani...

Tuuli taisi olla Simly Peppermint. Sukkahousuja myöten tyylilleen uskollisena. Todella kuin annos minttujätskiä. Niin herkullinen kauttaaltaan.

Hypnoottinen katse ja vahvat huulet. Dramaattinen yhdistelmä. "Olet vallassani"

Littles Petshop-Blythejä pääsin näkemään ensimmäistä kertaa livenä pakettinsa ulkopuolella. Yllättivät kyllä iloisesti. Tosi laadukkaat hiuskuidut, elävät ilmeet ja hienot vaatteet. Sekä älyttömän söpöt pikkuruiset jalkineet.

Tällaisen saattaa joutua hankkimaan. Nämä olivat paljon ilmeikkäämpiä kuin osasin aavistaakkaan.

Tanni kaunotar josta hädin tuskin sain näppini pidetyksi irti. Muistaakseni hän on Manuheali´i Paradise Girl. Yhtä kaikki hänellä oli paksuimmat hiukset mitä olen ikinä nukella nähnyt! Päässä darling Divalle kuulunut stetsoni. Miitissä tehtiin hienoja hattukauppoja.

Baka todistaa etteivät kaikki Blythet ole söpöjä, hieman sisäänpäin kääntyneitä tyttösiä.

Lisää Bakaa. Jokaiseen luokkaan mahtuu aina yksi tällainen asenteellisempikin tyyppi.

Miitissä oli pientä swappailuakin ja molemmat tyttöni hankkivat Helsingin tuliaisina uudet leningit. Pukevat ja täydellisesti kummankin suosikkivärimaailmaan istuvat. Kiitos kovasti Pinkkisfunille joka on molemmat valmistanut!

Vielä yksi kuva Linnetissä stetsonissaan. Tässä kävi nimittäin hassu juttu. Olen haaveillut turkoositukkaisesta ja muutenkin vahvavärisestä Princess A La Modesta jo pitkään. Sen käypä myyntihinta pyörii kuitenkin jossakin 1800 dollarin paikkeilla joten se on mahdoton haave. Mutta ostin kymmenellä eurolla PAM.in stetsonin ja huomasin, että Linnet osaa olla sen kanssa ihan juuri sitä mitä olin halunnut Princess A La Moden olevan. Harvoin asiat ratkeavat näin tyydyttävästi sekä ajatustasolla että taloudellisesti ajateltuina.

maanantai 20. elokuuta 2012

SD-projekti etenee, kasvot.

SD-nukkeni Aidollin Laura Dollmoren vartalossa on lojunut keskeneräisenä jo ainakin kuukauden. olen aavistuksen yliherkkä hybridien värierolle ja tuo kropan ja pään kombo ei ole ihan täydellinen. Kroppa on rotevampikin kuin pää kaipaisi. Sitäpaitsi kadotin sen nuken kuvat jonka meikkiä ajattelin pitää innoitukseni lähteenä.
Päätin kuitenkin että toistaiseksi näillä mennään ja sillä hyvä. Etsiskelin pitkään sopivaa vähän arkipäivästä erottuvaa ruskeata meikkityyliä joka kuitenkin olisi sopivasti tyttömäinen. Lauran päähän ei mikään leimallisen girly ole. Lopulta piti kuitenkin lähteä liikkeelle pelkän mielikuvituksen varassa. Nämä kuvat on otettu "harjoitusnaamalla" jossa on ihan liian vahvat kulmakarvat ja suttuiset alaripset. On kauhean vaikeata tehdä nyt vaaleata peruukkia käyttävälle nukelle meikkiä joka toimii sitten tulevaisuudessa punapäällä.

Eikä sillä ole housujakaan jalassa, pelkät sukkikset... Mutta hahmo vaikuttaa sen verran teiniltä että voi olla että näitä paidanhelman ja legginsien välisiä arviointivirheitä pitää kai vain katsoa läpi sormien.
Lisättäköön että valkoiset housut maalla ovat tosi huono idea.

Otin nukesta sata kuvaa mutta itsekritiikki esti laittamasta sinällään nättejä kasvokuvia edes tänne näytille.

Ok, vilautetaan vähän. Alaripsistä tuli hirveät ja kulmakarvoista liian jyrkät mutta ehdin lakata ne kiinni ennen kritiikin puuskaa. Saapi nähdä joudunko pesemään kaiken pois vai onnistuuko osittainen korjaus? Pidän noista huulista mutta saisivat nekin ehkä olla herkemmät? Kaikilla nukeillani tuppaa olemaan vahva suu mutta tähän hain tarkoituksella vahvoja elementtejä. Pisamatkaan eivät ole realistiset.

Ei tuo kroppa mikään posetusihme ole, mutta jos se jotakin osaa niin seistä. Tavallaan pidän myös sen antamasta realistisesta naisfiguurista. Tämä tyttö ei ole mikään hammastikku.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

yhdentoista kysymyksen haaste.

Kotokon blogissa oli jälleen tiukka kysymyshaaste.
Tarkoitus on siis vastata 11 yksityiseen kysymykseen ja haastaa seuraavat 11 bloggaajaa kertomaan itsestään.
Kotokon kysymykset:
1. Mikä on lempikirjasi ja miksi?
Agatha Christie. Hänen kirjoistaan suurin osa kestää tusinan lukukertoja juonen kärsimättä. Kirjoja on paljon, niissä on ihastuttavan puhdastyylinen miljöö ja äjykkäät juonet. Kirjailija ymmärtää miten olla toistamatta itseään liiaksi.

2. Mistä urheilulajista pidät eniten?
Agility oli minulle vuosia ykkönen mutta laji on muuttunut eettisesti kyseenalaiseksi. Seuraan raviurheilua ja jokin verran kilparatsastusta. Tahtoisin kilpailla matkaratsastuksessa.

3. Mikä tekee arjesta harmaata?
Ei ole olemassa mustaa eikä valkoista. Siksi arkikin on erilaisia harmaan sävyjä.

4. Onko kuu juustoa?
Ei kun toffeeta ja joskus siitä putoaa kimpale pihaani.

5. Osaatko leipoa pullaa?
En. Minussa on jotakin mikä ei saa hiivaa kohoamaan. Syön kyllä pullaa valtavia määriä.

6. Mitä ajattelet juuri nyt?
Alkaakohan ukkostaa, pitäisikö tietokone sulkea ja laittaa kynttilään tuli?

7. Onko olemassa rakkautta ensisilmäyksellä?
En usko ihmisten väliseen ensisilmäysrakkauteen, mutta olen rakastunut ensisilmäyksellä muutamaan hevoseen sellaisella voimalla että olen saanut rytmihäiriöitä.

8. Jos saisit syödä vain yhtä ruokaa koko loppuelämäsi, minkä ruoan valitsisit?
Pastalla olen elänyt jo viimeiset 20 vuotta joten sillä jatketaan.

9. Saatko/saitko viikkorahaa? Jos sait, paljonko?
En saanut viikkorahaa mutta isäni oli muuten antelias pikkusummien suhteen.

10. Mikä on parasta nukkeharrastuksessa?
Kauniiden esineiden herääminen henkiin ympärillä ja se, miten helppo mutta kokonaisvaltainen harrastus se on.

11. Jos päivässä olisi yksi tunti lisää, mihin käyttäisit sen?
Tahtoisin tietysti lenkkeillä koirieni kanssa tunnin enemmän joka päivä mutta totuuden nimessä dataisin varmasti senkin...

Sitten omiin kysymyksiini:
1. Mitä aiot ostaa seuraavaksi?

2. Mitä aiot ostaa ITSELLESI seuraavaksi?

3. Ruuanlaittobravuurisi?

4. Onko sinulla huonekasveja?

5. Mikä on syksyssä parasta?

6. Kuinka pitkälle tunnet sukupuutasi?

7. Mihin tahtoisit matkustaa?

8. Edelliseen kysymykseen viitaten, perustele!

9. Ottaisitko mieluummin mustavalkotelkkarin vai vinyylilevysoittimen?

10. Milloin näit viimeksi hirven tai jonkun muun villin sorkkaeläimen?

11. Minkä väriset kynnet sinulla on tätä kirjoittaessasi?

Minäkään en vaadi ketään osallistumaan haasteisiin. Mutta olisi mukavaa saada ainakin Spica ja Lady Nancy patistettua vastaamaan.

perjantai 17. elokuuta 2012

Uusi nukke!

Arvatkaas mitä postin täti eilen toi pihaan? Ei tohtinut tulla ovelle asti kun pelkäsi täällä vartioin minä-kylttejä mutta hyvä näinkin.
Isoiso laatikko jonka sisällä hyvin tyylikäs ruskea sarkofagi.


Muumio. Ei ole meille aiemmin tullut näin hyvin pakattua nukkea.

Ja tällainen sieltä kuoriutui! Pienempi kuin mitä pelkäsin eikä edes niin sirokaan. Mutta pää on PIENI!

Koska Rosetten sisäoppilaitoksen oppilaasta kuitenkin on kyse, seurasi mukana niin kuvassa näkyvä opiskelijakortti kuin myös todistus opintojen aloittamisesta. Kuvassa näkyvät myös polvien päälle tulevat irtopalat joilla polvistumisasennosta saadaan tyylipuhdas ja piilotetaan tuplajointin ruma nugetti.

Rosetten monogrammi takaraivossa. Tyylikästä, tyylikästä.

Ja tällainen muumiosta lopulta sukeutui.
Muutamia yllätyksiä kohdattiin. Esimerkiksi tuo superpikkuinen pää. Tiesin jo DoA.sta luettuani että osalla Roseten nukeista on pienempi päänuppi kuin toisilla. 6 tuuman peruukin pitäisi kuitenkin sopia. Kolmesta varaamastani peruukista tämä niukasti viiden tuuman peruukki pysyy päässä mutta vaatisi silikonilakin alleen. Edes yhdelläkään petitellä ei ole meillä noin pientä päätä.
Sitten silmät. Firma sanoo että 12-14 milliset sopisivat. Vaan kun eivät sovi. Silmäkuoppa on pikkuruinen ja sitä reunustaa neljä näsää joilla kaiketi on tarkoitus kohdistaa silmä keskelle. Mutta niiden välistä ei mikään kova silmämuna mahdu. Nyt tytöllä on päässään Satsuman päästä julmasti revityt kahdeksanmillset jotka ovat liian pienet ja joista tytölle tulee haltioitunut ilme. Mutta parempi sekin kuin tyhjä silmäkuoppa.

Rosetten pienuutta ja siroutta on niin paljon hehkutettu, että oikeastaan petyin hiukan. Ei tuo ole Resinsoulin nukkejen rinnalla mikään erityisen ohutluinen tai siro. Samat vaatteet menevät. Vain se pää on selvästi pienempi ja siitä tulee sirouden efekti. Mutta kai tilanne olisi eri jos olisi ensin käsitellyt rotevampia "tavallisia" MSD-nukkeja.
Kuvassa Resinsoulilla on litteät pohjat ja Rosettella korkokengät.

Päävertailua. Pidetään kuvaa vain informatiivisena eikä kuvitella sen näyttävän petitien kansanmurhalta.
Kuvassa siis Resinsoulin Rong, Rosetten Sakura ja irtopäinä MsDollin elf-Pan ja Unidollin unitiny Dede.

Alasti ja ilman kenkiä nähdään, miten vähän kokoeroa lopultakin on. Sääli ettei minulla ollut ryhmäkuvaan vielä minifeetä jota yleisesti käytetään slimmin minin esikuvana. Eteenkin kun maturemmista vartaloista puhutaan. KUvassa siis molempien firmojen povekkaampi ja maturempiversio. Resinsoulin Rong ja Rosetten Lady.
Kuva on huono. Kamerani pyrki hampaat irvessä taustan valon luo eikä halunnut tarkentaa lähelle.

Rosette on satsannut kropan liikkuvuuteen ja siihen, että se asettuu asentoon kuin asentoon. Istuminen ei ole tälle nukelle mikään juttu.

Resinsoulilla taas suurin liikkumisongelma on nukkejen istumisessa. Reisi on naisellisen kaareva ja ylhäällä povipalassa on paljon painoa. Lisäksi Resinsoulin nuket on viimeistelty hyvin sileiksi ja liukkaiksi. Tarvitaan hiukan etukenoa jotta nukke istuisi ilman tukea. Väite siitä etteivät Resinsoulit osaisi istua on kuitenkin pahasti liioiteltu.



Jalat suorana istuu kumpikin nukke. Rosette kuin tatti ja Resinsoul reisiensä vuoksi etunojassa. Resinsoulin tässä kropassa oleva ruma vyötäröjointti on oikeasti tarpeellinen ja ilman sitä tuo olisi aika tönkkö kroppa.

Matureja ja täysikasvuisia perusvartaloita molemmat. Eroja on ehkä vähemmän kuin kuvittelin. Kumpikaan ei ole erityisemmin viekoitteleva, mutta ei myöskään lapsekas mikä monia MSD-nukkeja vaivaa.

Jalkaterät kuvassa. Rosettella on vielä Resinsouliakin pienempi jalka joten kenkien löytäminen voi olla vaativaa. Sen verran kuitenkin kokeilin että Taeyangin tennari ei ihan mahtunut. Harmin paikka.

Kumpikin kroppa on erittäin notkea. Kumpikin saa vaivatta varpaat suuhun jos sellaista nyt tahtoisi.

Roseteilla on hiukan tyylitellyt piirteet vartalossaan. Säärtä on paljon mutta niin on myös vatsaa ja selkää. Vaikka reidet ovat naiselliset, lantio on kapea ja Resinsoulille vain yhtä numeroa liian väljät minifeen housut putoaisivat päältä ilman pitelemistä. Toisin kuin voisi luulla, ei lahje kuitenkaan jää yhtään lyhyeksi.