sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Omenankukkamiitti Jyväskylässä


Oma hanamimiittimme pidettiin kirsikkapuiden puutteessa omenankukkien keskellä. Survon kartanon mailla Jyväskylän Kuokkalassa on kaupunkilaisten iloksi istutettuna satoja omenapuita. 

Varoitus! Kuvia on jälleen PALJON.

 Miitin vaikuttava nukkekokoelma. Ihmisosallistujia ei ollut kovin montaa, mutta nukkeja senkin edestä! Saimme myös vieraiksi ystäviä Joensuusta asti. Olipa todella mukavaa päästä juttelemaan ja hieromaan kauppoja pitkästä aikaa!

Yukia ryhmätilanne näyttää ahdistavan hyvinkin pahasti... Se näyttää siltä kun alkaisi hyperventiloida tai ryntäisi karkuun. Perusluonne vai sosiaalisten tilanteiden pelkoa?

Ihastuttavat pikkuiset Mini Dollfie Dreamit <3 Tällainen on kyllä pakko saada jossakin vaiheessa.

Neemoja, alpakoita ja yksi Ruruko. Oli kiehtovaa päästä vertaamaan Rurukoa Azoneihin. Niillä on sama vartalo, vain pää on erilainen. Rurukolla on soma pyöreä nenä, kunnolliset posket ja huulet kun taas Azoneilla ei ole silmien alla oikein mitään.

Isoa vinyyliä ja hiukkasen hartsia. Minua niin harmitti ettei nukeillani ollut kimonoita käytettäväksi kukkaisjuhlassa. Ehkä ensi keväänä?

Hiukan lisää hartsia ja pikkuisen lisää pehmeitä muoveja. Nicola näyttää ihan yhtä kiusaantuneelta kuin Yukikin. Mikä nukkejani oikein vaivaa?

Miitin pienintä porukkaa.

Millyn kaunokaisia. Tuo shamppanjanvärinen korsettileninki Blythellä on mielettömän hieno.

Omenatarhan opaste ja lajikkeet. Omenapuita on siis 564!

Koska valkoisia omenankukkia saa kuvata kotinurkissakin, en juuri tällä kertaa uhrannut niille aikaa. Sitäpaitsi niiden kukinta alkoi olla jo ohimennyttä.

 Mutta ne muut... Herran tähden noita vaaleanpunakukkaisia puita! Ihan kuin ei oltaisi Suomessa ensinkään. Kukkapaljous oli niin huikea että oli vaikea uskoa sitä todelliseksi. Värikin toi mieleen ennemmin tekokukat.

Harmittaa kovasti että juuri tästä nimenomaisesta puusta puuttui lajiketunnus. Tahtoisin enemmän kuin mielelläni omaankin pihaan tällaisen ihanuuden.

Näitä keskenään liki identtisiä kukkakuvia tuli otettua PALJON. Ei mahtanut minkään, puu vain oli niin ihastuttava.

Yukin asu ja silmät sopivat tilanteeseen mainiosti. Dollfie Dreameilla harvemmin käytetään tavallisia lasisilmiä, mutta tahdoin tällä kertaa paitsi pupillit, myös pinkit silmät eikä talossa ollut muuta tarjolla.

Tämän puun kukat olivat voimakkaan pinkit ja tuoksuvat. En olisi ensivilkaisulla uskonut tätäkin omenaksi.

Millyn vaaleanpunainen ihanuus samassa puussa.

Viereinen puu ja hiukan eri lajike.

Isot Azonet lähikuvissa jälleen. Mitä enemmän näitä pääsen näkemään, sitä ihastuneempi olen.

Odotan kovasti että Azone julkaisee sellaisen nuken josta pidän sellaisenaan. Tai toisen version Utenasta... (Ja lehmät lentävät)
Isoja Azoneita liikkuu tosi niukasti käytettyinä joten todennäköisyys että saan Utenan sopivaan hintaan ei ole suuren suuri. Mutta koska nämä vakiomallitkin ovat mielettömän nättejä, ei oikeastaan haittaa.

Tämän omenapuun lehdet ovat punakirjavat! Koko puun yleisilme on hyvin tumma. Se oli kuin tehty Alisan asun taustaksi.

Miitissä oli proppeina kaksi eri kokoista keinua. Mitä huippupalvelua! Otin vaikka miten monta kuvaa ja yksikään ei onnistunut kovin hyvin. 

Nicolalla on uusi mekko ja pusero. Vielä kun löytyisi sopivat kengät. Sovitin sille miitissä paria myyntikenkää, mutta ei niissäkään ollut oikein oikeata kokoa. Masentavaa.

Nicola näyttää vähän siltä kuin karttelisi muiden seuraa tahallaan. 

Millyn Blythekaunotar keinuu paljon luontevammin.

Kiitos katselusta kuka tänne asti jaksoi. Yritetään seuraavan kerran olla kohtuullisempia.

maanantai 23. toukokuuta 2016

Nukkekasvihuone

Kuten blogin lukijat ovat lukuisia kertoja kuulleet, säilytystilojen puute on vaivannut nukkeharrastustani jo kauan. kun kesyhiireni Nikolai siirtyi ajasta ikuisuuteen, päätin etten hanki enää hiiriä vaan laitan terraariolta vapautuneeseen tilaan jokun hyllyn tai lasikon, johon saisi edes matalampia nukkeja säilöön, esille ja turvaan.

Mutta matalaan tilaan lipaston päälle ja ponihyllyjen alle ei niin vain sopivaa hyllykköä löytynytkään. Ainakaan sellaista mihin olisi saanut nukkeja seisomaan ja missä olisi ollut lasiovet.
Kunnes tänään.
Hankkijalta (entinen Agrimarket) ihan muissa asioissa käydessäni sattui silmään tällainen. Esillä oli pienempi versio ja kun kuulin suuremmasta, käännätin liikkeen ylösalaisin sitä etsiessä. Mutta kannatti.
Pienoiskasvihuoneen mitat ovat 60*35 ja se on takaa 45 ja edestä 35 senttiä korkea. Katossa on kolme luukkua.

Sisällä on nyt 14 nukkea eikä vielä ole erityisemmin ahdasta. Pullipin kokoluokan nukeille korkeus riittää ja jää ylikin. Monsterien kokoluokka mahtuu seisomaan hyvin ihan edessäkin.
En ehtinyt vielä tekemään mitään järjestelmää sen suhteen, kuka missäkin majailee. Nyt uuteen kasvihuoneeseen asettuivat ne jotka pahiten vailla omaa paikkaa olivat.

Voitte vain kuvitella mikä helpotus nukkevitriinille oli 14 nuken häipyminen muihin tiloihin. Ok, osa oli vakituiseen majaillut työpöydälläni ahtautta paossa mutta ei sekään häävi ratkaisu ollut. Nyt työpöytää asuttamaan jäi vain 3 nukkea mikä on vielä kohtuullista. Siinä voisi ehkä harkita tekevänsäkin jotain nyt kun ei tarvitse koko ajan pelätä että joku putoaa yli laidan tai kaatuu.

Tämän hintaluokan kasvihuoneesta on karsittu kaikki mahdollinen ylimääräinen pois. Luukuissa ei ole mitään systeemiä millä ne saisi pysymään ylhäällä. Koska yhdellä kädellä nukkejen siirtely on hankalaa, tulivat hevosvoimat apuun. Tuo humma on yksi varhaisimpia lelujani ja minulle hyvin rakas. Vankkatekoista hevosta ei ovitopparina toimiminen näytä haittaavan ja se toimii virassaan mainiosti.

Tässä tuo nurkka nyt kokonaisuudessaan. Viereen mahtuisi vielä toinen kasvihuone, mutta en tahdo hukata kokonaan lipaston pintatilaa.

Yksi miinus tässä on. Terraarion päällä oli 40 My Little Ponyn reservaatti joka nyt joutui muuttamaan muualle. Työpöytä, tietokonepöytä ja kaikki muutkin laskutasot lainehtivat nyt poneja joille pitäisi keksiä jostakin turvapaikka missä ne voisivat olla esillä. Tahtoisin pari tuollaista seinälokerikkoa lisää, mutta täällä ei ole montaakaan neliösenttiä tyhjää seinätilaa missään.

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Viuhka omenapuussa

Omenankukkasesonki alkaa olla parhaimmillaan. Muualla kuin omassa pihassani tietenkin... Meidän varjoisa pihamme on aina sen 2 viikkoa muuta seutua myöhässä. Masentavaa.

Nämä kuvat on otettu peltotöiden lomassa maalla. Sesonki on päällä joten siellä tulee vietettyä paljon aikaa.

Viime vuosi oli huono omenavuosi joten olen iloinen että tässä vaiheessa näyttää jo paljon paremmalta.

Iltavalo oli kirkas ja matala. Valkea Viuhka valkeiden kukkien seassa uhkasi kadota tykkänään.

Kuusiraajainen Viuhka antaa puussa jotenkin hämähäkkimäisen vaikutelman itsestään. Dollchateau on muuten tehnyt ihan oikean, kahdeksanraajaisen hämähäkkinukenkin. Sillä on hämärin alaruumis ja naisen yläkroppa.

Dc on nykyään suosikkifirmojeni joukossa. Heillä on kyky sekä shokeerata että herättää nukeillaan ajatuksia kerta toisensa jälkeen. He eivät ole sortuneet niin monia muita firmoja vaivaavaan vanhoilla suosikeilla ratsastamiseen ja yhdentekevien bulkkijulkaisuiden tuottamiseen. Arvostan tätän isosti.

Itse asiassa olen hiukan haaveillut toisen pienen Dollchateaun nuken hankkimisesta, mutta se on lykkääntynyt aina jonkun akuutimman tieltä. En ollut ajatellut hankkia uutta hartsia Solinan kroppaa enempää, mutta eikös se ollut niin että alle 40-senttisiä ei lasketa ;)

Tämä on näistä suosikkikuvani. Sain kuin sainkin Viuhkan kasvot esiin ja samalla omenan nuppujen vaaleanpunertava väri näkyy hyvin.
Viereisessä omenapuussa olisi punertavammat kukat, mutta se kohtasi Teksasin Moottorisahamurhaajan tavoin käyttäytyvän puunleikkaajan ja kaikki säilyneet oksat ovat liian korkealla. No, tärkeintä on että puu vaikuttaa toipuvan. Nähtyäni tuhon oletin sen olevan mennyttä.

Viuhkaa oli kivaa kuvailla pitkästä aikaa. Sillä ei ole vieläkään vaatteita alaruumiissaan, kuten näkyy. En vieläkään tiedä, mitä sille tahtoisin päälle? Kahdet shortsit ehkä?

Bonuskuvana hoitolapseni Rölli joka ei ollut yhtään poseeraustuulella.

torstai 19. toukokuuta 2016

Hyvää syntymäpäivää Alisa!

Pure Neemo Alisoiden virallinen syntymäpäivä on 19.5. joten tänään juhlitaan Alisaa. Synttärit sattuivat hyvään saumaan sillä juuri katselin, että Alisalle pitäisi katsella jotakin keväisempää päälle.

Synttärikukkia joutui hiukan etsiskelemään mutta löysimme metsäorvokkeja.

Kirsikankukkia kyllä olisi. En muista ikinä kirsikkani kukkineen näin varhain.

Olen alkanut haaveilemaan toisesta kirsikkapuusta. Sellaisesta jossa olisi rehellisen vaaleanpunaiset kukat ja syötäviä marjoja.

Kirsikka on supervarhainen tänä keväänä. Omenapuun kukat ovat pikkuisia nuppuja vain ja luumupuussa ei ole vielä sitäkään.

Pari sisäkuvaakin. Ulkona tuuli kovaa ja riepotteli orvokkeja keljusti. Huomatkaa uusi nojatuoli. Uusista proppi- ja taustahankinnoista pitää muistaa ottaa kuvia ja tehdä postaus.

Perhekuva kaikista Azoneistani :D
Yuta-parka on yhä talvisissa tamineissa. Mutta ulkona on tänään niin kylmää että sen villapaita on ehdottomasti Alisan lyhythihaista mekkoa kelinmukaisempi vaate.


Saa nähdä tuleeko tänne kolmas Azone. Osallistuin Volksin lotteryyn saadakseni MDD Arle Nadjan, mutta en onnistunut. Sinällään en yllättynyt, minulla on surkea arpaonni. Enkä ole hirveän pettynytkään. Tahdon yhä kovasti MDDn, mutta mieluiten ottaisin edullisemman peruskokoelman meikittömän nuken ja tekisin siitä mieleiseni kuin lähtisin muuttamaan jotakin limitediä joka voisi jollekin olla arvokas sellaisenaankin.
Mutta nyt kun siihen varattuja rahoja ei tarvittukaan, voin tehdä muutamia muita rästiin jääneitä ostoksia.

Olin ihastunut tähän vaaleaihoiseen versioon Mayasta, mutta tarkemmin ajatellen se ehkä on liikaa Alisan näköinen?
(Kuva Amiamin sivuilta)
En suoraan sanottuna tarvitse kahta näin tismalleen saman näköistä nukkea, niin paljon kuin Mayan tästä versiosta tykkäänkin. Samat vihreät silmät ja maantienvaalea polkka. Käsittämätöntä miten kauan minulta meni käsittää, miksi Maya on niin tutun näköinen...

Huokaus. Neemot nyt vain ovat lyhyillä hiuksilla suloisimpia. Minulla on lisäksi pari anime-sarjan nukkea joista tykkään, mutta niiden suhteen saatavuus on aina niin ja näin. Minulle tuli kevättalvella yksi valmiin hahmon nukke ja olen tullut moitteettomasti toimeen valmiin hahmon kanssa, joten luultavasti olen vain ollut epäluuloinen turhaan.
Sekin muuten odottaa esittelyään, mutta en ole vielä keksinyt sen kuvauksiin sopivaa taustaa. On tämä välillä hankalaa...

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Kevät

Kyseessä on siis Saima Harmajan runo Kevät.

Tulen kuoleman varjon maasta. Tulen iltaan vaaleaan.

Näen mykkänä vihreä huntu, on tullut ja kietonut maan.

On tuulta ja tuoksua lauhaa, ja linnun laulua soi,

-Kun omassa rinnassani, sydän kuoleva vaikeroi.

Oi ei! Tämä maa on kaunis! Tämä on ja pysyy ja jää.

Se mikä on iskenyt minuun, ei voi tätä järkyttää.

Tämä heleä kostea multa, tämä kirkkaus loppumaton,

Se ei välitä, välitä, vaikka joku sydän murtunut on.


Eikös vain Yuki näytäkin erilaiselta toisessa peruukissa ja silmillä joissa on pupilli? Silmät tosin ovat liian pienet, mutta tämän tarinan ilmeeksi oikein hyvät.