keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Adventurers Clubin huhtikuun haaste




Adventurers Clubin huhtikuun haaste oli eksoottiset eläimet.

Adventurer's Club
Olin valtavan pettynyt kun niin moni haasteeseen osallistunut käytti jotakin pehmoleluja oikeiden eläinten sijaan. Myönnetään kuitenkin että haaste oli jälleen vaikea. En itsekään harrasta eksoottisia lemmikkejä eikä mikään pihapiirin villieläin osoittautunut yhteistyöhaluiseksi. Kun vielä onnistuin sairastumaan oikein kunnolla, piti mennä siitä mistä aita on matalin.

Hirveässä vatsataudissa kuvattu pikasarja Alisasta ja Nikolaista. Kuukausi uhkasi loppua kesken.

Nikolai ei nyt mikään eksoottinen ole, mutta ihka oikea kuitenkin.

Nyt mä lähden meneen...

torstai 17. huhtikuuta 2014

Tampereella

Edie dominoi tätä blogia nyt täysin suvereenisti. Koettakaa kestää vielä lisää Blythekuvia. Tulossa on muutakin ihan pian.

Pääsimme hiukan yllättäen tekemään pikavisiitin Tampereelle.
Pyynikinharju on suuremmoinen! Eteenkin tuo näkymä yli vanhan satama-alueelle kertyneen teollisuusalueen kohti Näsijärveä on kiehtova. Sääli että maisema elää ja siihen nousee ties mitä urheiluhallia ja kovanrahan ranta-asuntoa.

Pyynikin näkötorni ja munkeistaan kuulusa kahvila ovat jököttäneet sijoillaan 1920-luvulta lähtien. Huvittava yksityiskohta on, että tornin punagraniitti on roudattu paikalle Ahvenanmaalta.

Näkymä Pyhäjärvelle päin. Pyynikinharju on maailman suurin jääkaudenaikainen soraharju. Huomattavasti vaikuttavampi se onkin kuin tuo oma, kotoisa Harjumme.


Haulitorni on yksi suosikkejani kaikkien Suomen rakennushistoriallisten pytinkien joukossa. Se on jotenkin vaan niin reppanan näköinen. Mutta arvokas! Se on ainoa Suomessa säilynyt haulinvalmistustorni ja käsittääkseni paikallinen kotisutuyhdistys on kunnostanut myös sen juurella seisovat haulitehtaan.

Haulitornin huipulla on ollut pata jossa lyijyharkot sulatettiin. Pataan mahtui kerralla 400 kiloa lyijyä joka toki roudattiin torniin käsipelillä. Kuuma lyijy kauhottiin käsikauhalla seulaan josta se putoili kuvassakin näkyvää hauliputkea pitkin alas ja pudotessaan sai täydellisen pyöreän muotonsa. Seulan reijät määrittivät, minkä kokoisia hauleista tuli.
Haulien teko oli rankkaa tarkkuuskäsityötä ja tehtaalla oli töissä vain kahden perheen jäseniä. Heinäsiä ja Järvensivuja. Näin varmistettiin salaisten metodien pysyminen vain oman tehtaan käytössä. Haulitehtaan toiminta loppui vuonna 1972, joten sulaa lyijyä työkseen kauhoneita Heinäsiä tai Järvensivuja tuskin enää on hengissä. En oikeastaan tahdo edes miettiä, millaisia ammattitauteja heillä mahtoikaan olla...



Metso-kirjaston kaiteella. Valitettavasti emme ehtineet tutustua kaupungin kulttuuritarjontaan tämän kummemmin.

Muutama kirpputori sentään tuli kierrettyä. Löysin hyvän tuulitakin työtakiksi ja nipun mangoja. Erityisen iloinen olen Ranman viimeisestä osasta jota olen etsinyt pitkään. Tylsää vain ettei tarina pääty siihen.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Sata ensimmäistä kuvaa

Epäilimme varmasti kaikki, miten Edie selviää vuorostaan Flicrin 365-kuvaa haasteesta kun raukka on niin introventti ja arka. Mutta pah, hyvin on mennyt. Itse asiassa jopa niin hyvin että huomasimme lisänneemme yhden kuvan liikaa sotkeennuttuamme numeroissa. *blush*

Sata kuvaa tuli tietenkin täyteen sellaisena viikonloppuna, kun kiire oli täysin ylivoimainen ja nolosti emme ehtineet kehitellä mitään suuremmoista luvun sata ympäriltä. Olisi pitänyt hakea pankista edes sadan euron seteli, mutta kun ei niin ei. Tällä sitten mentiin. Rimanalius mutta no can do.

Pitää ihan miettiä, mitä kuvia ei blogissa ole vielä nähty? Flicrissä kuviamme seuraavat ovat toki nähneet ne kaikki. Tämä talvi oli todella omituinen.
Lunta ei tullut kuin pikkuhiukkasen ja pakkasjakso oli olematon.

Lumi myös lähti varhain ja muuttolinnut tulivat yli kuukauden etuajassa. Nuo valkoiset pömpylät ovat joutsenia.

Näille jäille ei enää ole asiaa! Huomatkaa iso nukke joka roikkuu Lutakon sillan alla keinumassa päivästä toiseen.

Olemme Edien kanssa paiskineet töitä,

ja syöneet suklaata.

Muista karamelleistä puhumattakaan....

 Olemme me sentään välillä hiukan urheilleetkin.

Silti tämä on ollut hiljainen ja tylsä alkuvuosi.
Lipsahdimme kuokkavieraiksi sähkötekniikan messuille.

Jyväskylän Kansainvälisessä koiranäyttelyssä olimme töissä, mutta jäi aikaa hiukan shoppaillakin.

Zorrolle tietysti. Joka on riiviö ja piraija mutta niin suloinen. Sillä on vieläkin pienempi pää kuin Ediellä. Sen peruukkikoko olisi varmaan jossain seitsemän tuuman kieppeillä.

Pikkuhiljaa kevät etenee.

Romanien kansallispäivä huhtikuun alussa on hyv merkki siitä, että kohta on oikeasti kevät.

Pääsiäisenä syödään perinteisesti paljon suklaata. Ja koristellaan koti Pisanka-munin. Mutta se lienee toinen tarina se.

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Jään alla

Kun ei osaa mitään kuvankäsittelykikkailuita, pitää hakea efektejä muualta.

Hevosten vesisaaveihin jäätyy yön aikana hauskat jääkannet.

Tuo jääkappale tuotti paljon hauskempia efektejä kuin osasin arvatakaan. Pitää muistaa jatkossakin. Minulla oli oikein hauskaa sen kanssa.

Jupi ilman jäätä. Oli tuulinen päivä.

Edie saman jään läpi kuvattuna.

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Nukkekirjeitä

Pitkästä pitkästä aikaa meille tuli uutta nukketavaraa!
Kerralla ihan kaksi kirjettä! Huomatkaa miten tarkoituksenmukainen Edien helma on osoitetietoja salaamaan. (Mikä salaisuus se muka sitten on? Keitän kahvit jos tulette käymään.)

Kevätpostimerkkejä<3

Crobin kimpasta tuli kuminauhoja. Nyt loppuu lötkökehoisuus tästä talosta! Alkaa ryhtiliike.

Nono sai pillifarkut samasta kimppatilauksesta. Pystyykö niissä istumaan ensinkään?

No pystyy! Ainakin jollei hengitä tai yritä koukistaa polviaan.

Ihana Junipa Hartsilapset-foorumilta on suosikkikauppakumppaneitani. Olen tehnyt hänen kanssaan kauppaa ennenkin, ja aina on kaikki sujunut kuin ruusuilla tanssien. Tällä kertaa Bea sai Jack Skellington-sukat mutta myös valkoinen jumalatar-tunika on samalta myyjältä ostettu.

Sen kunniaksi voi jo vähän vilauttaa reittäkin. Valkoinen yhdessä tannin hipiän kanssa on herkullinen yhdistelmä.

Emme tosin olleet Bean kanssa ihan varmoja siitä, miten se olisi kuulunut pukea?

Mutta väliäkö sillä kunhan näyttää hyvältä. Sekä tunika että sukat sopisivat myös hiukan Beaa rotevammalle tytölle.

Lähikuva Jackista ja todiste siitä, että Bealla oli kuin olikin säädyllisesti pantsut jalassa. Ei noin lyhyttä helmaa oikein muutoin voisi....
Jostakin syystä tuo pieni pätkä paljasta ruskeata reittä pitkän sukan ja tunikanhelman välissä on kauhean kiehtova ja nätti. Ei sitä pintaa tarvitse kerralla paljoa paljastaa jotta lopputulos olisi kiehtova.

Mori-tyttöni Lydia sai samassa paketissa itselleen ihanan neulotun ponchon ja tilaajalahjana siihen tyylikkäästi sopivan myssyn. Ne sopivat täydellisesti. Olimme jo menossa ulos niissä fiilistelemään kun tyhjästä pöllähtänyt lumikuuro teki suunnitelmat tyhjiksi.

Lydia melkein hymyilee! Vaatteet selvästi olivat mieluisia. Nyt pian yksi nätti ja joutilas päivä että pääsemme ulos kuvaamaan!

Aprillipäivän rakeet.