lauantai 27. huhtikuuta 2013

Sadekuurojen välissä

Pidän sateesta. Pidän kovastikin. Mutta kuvaamiseen se asettaa haasteita. Eteenkin henkilölle joka on liian laiska rassaamaan kameransa asetuksia. Mutta aina välillä pilkahtaa aurinko.

Vilperin ehdin kuvata täpärästi ennen kuuroa. Sinä hetkenä kun aurinko oli ihan mahdottoman kirkas.

Zorakin sai osuutensa auringosta vaikka päivä oli muuten hyvin märkä.

Kuvasin viime kesänä niin paljon Zoraa että pidin siitä tietoisen tauon koko talven yli. Nyt olen taas siitä aivan yhtä hurmaantunut kuin olin silloin. Kenties kaunein nukkeni?

Näitä kasvotutkielmia riittää.

Koko suunnaton hiuspaljous. Zoran hiuslaatu on ehkä paras ikinä tapaamani Pullipin stocktukka.

Tänä iltana oli hetki jolloin aurinko paistoi sadepilvien lomasta kauniisti kirsikkapuun pisaroille. Ryntäsin ulkoa sisään hakemaan kameran ja lähimmän nuken, mutta myöhästyin. Sen minuutinpuolikkaan aikana oli alkanut taas sataa. Aurinko oli poissa mutta pisarat tallella.

Pisaroissa riitti. Onneksi ne ovat kauniita ilman aurinkoakin.

Lydialla ei ole onnea näissä keliasioissa.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Linnet kotona ja kylillä

Keväällä loppuu maanviljelijän vapaa-aika istua koneella. Siksi rakastan sadepäiviä! Silloin ehtii tehdä rästihommia kuten päivittää blogiin Linnetin viime aikojen liikkeitä.
Linnetin kuvamaratooni ylitti sadan kuvan rajapyykin pari viikkoa takaperin. Asia jota epäilin vuoden alussa ja josta olin varsin ylpeä. Ei yhtäkään missattua päivää!

Linnetin satanen sattui juuri Nukke- ja Nalletapahtuman aattoon. Olin jo etukäteen stressannut mistä löydän hyvän satasen aiheen, mutta samalla päästiin juhlimaan Taito-Aivian satavuotisjuhlia. Sattuipa somasti. Niin ja Linnetillä ON alushousut jos sitä joku epäilee...

Samalla reissulla kohdattiin tämä upea kauttaaltaan kirjailtu nalle. Kirjailut oli tehty valmiiseen nalleen ja ne kulkivat läpi jalkapohjien ja käpälien. Eleganttia.

Kotona Batgirlin kanssa joka odottaa että bongaan jostakin Gotham Cityn kuvustaustaksi.

Onko näitäkään kuvia laitettu blogiin? Linnet Tampereen Hevosmessuilla. Kuvassa yleisömeri, sellisti kilpailuasussaan ja vuonohevoskatrillin ratsupari.

Kotihevostelua. Ponit, jonoon järjesty!

Tämän seudun jokakeväinen joutsenvitsaus. Ei ole kivaa asua muuttoreitillä. Ja ei, tuo ei ole kosteikko vaan jonkun onnettoman pelto. Seisomme Linnetin kanssa Valtatiellä 9 ottamassa kuvaa joten mistään erämaa-alueesta on turha puhua.


Linnet kaksosineen. Pelleilyä hotellin vessan peilin äärellä.

Satuimme Linnetin kanssa saamaan hotellihuoneen vastapäätä bilekäyttöön vuokrattavaa sauna- ja uima-allaskabinettisiipeä. Voi kun kauhean mukavaa. Pulleat ja suurimmalta osalta alastomat ex-urheilijat saunoivat, uivat ja mellastivat samalla kun muu asujaimisto yritti lukea genetiikkaa.

Linnet ja Lumi-Miku.

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Ensimmäinen Azoneni

Uusin nukkeperheeni jäsen, ihka ensimmäinen Azone-nukkeni saapui tänä aamuna lyöden kaikki ennätykset Atlantin ylittämisessä. Vielä viime viikon lopulla myyjä kirjoitteli ja pahoitteli postituksen viivästymistä. Mietin viikonloppuna että jollen saa tiistaihin mennessä seurantakoodia, alan kyselemään perään. Mutta mitä sain? Paketin ovelleni asti kannettuna. Ei tulleja ei mitään. Olin ihan puulla päähän lyöty. IKINÄ ei ole mikään Usan paketti tullut näin nopeasti!
Paketti. En yhä vieläkään viitsi sensuroida osoitettani. Jos tulette käymään keitän kahvit. Pakettia lähestyy myös torpedomainen nenäsektori. Iippa ei ole tällä hetkellä mikään ihanne-eläin. Se murtautui eilen matkalaukkuuni pohjan kautta saadakseen vesirinkilän. Epäkypsää käytöstä 10 vuotta täyttäneeltä koiralta.

IIIIIH! Siinä se on. Tukka pannasta huolimatta pystyssä. Läpinäkyvä muovilaatikko jossa on Azonen painatukset. (En säästänyt.)

Taustapahvi laatikon selkäpuolella. Surkeita hämäräkuvia mutta olin liian tohkeissani siirtyäkseni muualle kuvaamaan. Sääli ettei tuo koululaukku kuulu vakiomallin mukana tulevaksi.

 Alisa itse ja taustapahvin sisäpuoli. Kuvakavalkaadi Alisasta.

Nyt kun väärennösnukeista on puhuttu paljon ja niitä liikkuu enemmän ja enemmän markkinoilla, nuken mukana tulevat paperit ovat entistäkin arvokkaampia. Vasemmalla alhaalla mystinen tarra jonka salaisuus ei ole minulle vielä selvinnyt. Saa kertoa ken tietää.


Vasemmalla Alisan kokoiselle sopivia vaatteita, oikealla Alisa Day of Mayn kaksi versiota. Mattaruskealla tukalla eli tämä joka minulla on ja kirkkaanruskeatukkainen versio.
Tämä on Azoneille hyvin tyypillistä. Samasta nukesta voi olla useampi pikkuisen toisistaan eroava versio. Kun vielä samaa nukkenaamaa myydään monen eri vaatesetin ja teeman mukana, Azoneiden henkilöittäminen voi olla hankalaa eteenkin silloin, jos nukke ei kulje stockvaatteidensa kanssa.

Kaikki Day of May-puetut nuket. Maya, Sahra (jonka nimen salama kätkee) sekä Alisa. Nettikaupoissa en ole törmännyt kuin Alisaan.
Harmittaa muuten yhä ettei tuo laukku kuulu stockiin ainakaan Alisalla. Jostakin syystä tykkään ihan mielettömästi tällaisista järkevästi puetuista nukeista. Hassua?

Alisan passikuva.
Omalla Alisallani ei tukka käänny tuollatavoin säyseästi sisäänpäin vaan sojottaa riemukkaasti vähän joka suuntaan. Omani on myös paljon häkeltyneemmän näköinen.

Se vaaleatukkaisen Azonen kuvalla varustettu kirjanen on omistajamanuaali. Täällä tulee mukana ohjeet niin puhdistukseen kuin hiusten ja kiharoiden hoitoonkin.Tämän saisivat kopioida myös Pullipeille!

Ihka ensimmäinen muotokuvayritelmä. Ainakin nukke seisoo tuhdisti omin jaloin pystyssä.

Toinen muotokuvayritelmä. Nyt tuli vähän ilmettäkin mukaan. Alisa on livenä ihan eri näköinen kuin kuvissa.

Tuo pikkiriikkinen nenä on hämmentävä. Se vain välillä katoaa ja kasvojen ainoaksi elementiksi jäävät silmät.

Älyttömän hyvin tasapainotettu nukke, ei voi muuta sanoa! Seisoo ja istuu ilman mitään kommervenkkejä ja kroppa on paitsi kaunis, myös napakka ja tarkoituksenmukainen.

Kiitos katsomisesta! Yritän seuraavalla kuvauskerralla saada vähän posetuskuvia ja kroppaa näkyviin.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Gargoili ja tiiliseinä

Kun nukkenäyttelyn viimeiset rippeet purettiin maanantaina, vilahti auriko hiukkasen näkyvillä. Olen jo kauan haaveillut kuvaavani Rochellea jossain gargoilin maun mukaisen rakennuksen äärellä ja nyt sain loistavan tilaisuuden.
Kivääritehdas Jyväskylän Tourulassa on nimensämukaisesti ensin ollut asetehtaana ja sitten jonkin aikaa Valmetin traktoritehtaana kunnes Valmet siirsi koko toimintansa Suolahteen väljemmille vesille. Nykyään tiloissa toimii erilaisia toimistoja ja luovan työn verstaita. Ullakkotiloissa lymyilee joukko kuvataiteilijoita.

Rochelle mielistyi heti satavuotiaisiin tiiliseiniin. Myönnän itsekin olevani kiinteistöön hyvin kiintynyt.

Kuvauspäivänä oli navakka tuuli ja kevyt nukke ei tahtonut pysyä pystyssä ilman tukea.

Rochelle vaikutti niin tyytyväiseltä. Sääli että keli muuttui huonompaan suuntaan ja kuvasaalis jäi vähän niukaksi.

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Jyväskylän Nukke- ja Nalletapahtuma









Lempin ja Kustaan nukketapahtuman nimellä tänä vuonna kulkeva vanhan kouluni järjestämä Nukke- ja Nalletapahtuma on huomenna 13.4. Samalla juhlitaan sunnuntain Taidon päivää joka on kaikkien käsityöntekijöiden oma juhlapäivä.

Tänä vuonna tapahtumaan haettiin jotakin uutta ja näytille kutsuttiin minun ja kahden muun jyväskyläläisen harrastajan Pullipit, Blythet ja hartsinuket. Ei ollut leikintekoa retuuttaa huolella pakattuna paikalle yli kahtakymmentä nukkea. Siinä oli stressiä kyllikseen. Mutta siellä ne nyt pönöttävät!

Tutun näköistä porukkaa.

Tuntuu ihan hirveältä istua kotona ja nähdä tyhjät vitriinit, vaikka nukkeni ovat poissa vain noin vuorokauden. Näyttelyssä ne ovat erittäin hyvin vartioituina, mutta aina sitä miettii mitä kaikkea voisi sattua?

Wivianin huikean hieno Narae. Nämä uskomattoman kauniit nuket tuppaavaat värjääntymään auringosta kovasti johtuen niiden herkästä ranskalaisesta resiinistä. Tämä mimmi on sävyttymisestään huolimatta tosi kauniin sävyinen. Ja katsokaa mikä tasapaino! Nukke tönötti tuossa tunteja ilman tukea. En pahastuisi yhtään vaikka meillekin muuttaisi joskus joku Narae.

Rongini Hiiri coolina. En halunnut ottaa riskejä nukkejeni seisomisen suhteen joten kaikki poseeraavat enempi vähempi istuen tai tuettuina.

Musedollin ensimmäinen tyttönukke Ciel. Niin kaunis ja siro! Tähän verrattuna omat Sd-tyttöni ovat aika pötiköitä. Harmi että kuvauspaikan valo ei tuo esiin, miten hyvin enkelinsininen lainaperuukki sopii silmiin ja muuhun värimaailmaan.

Petunian Japanista asti noudettu Taeyang GACKT Mizérable on luonnossa hypnoottisen komea. Kuvat eivät tee sille ja sen puvun yksityiskohtaiselle koristeellisuudelle ollenkaan oikeutta.

Pullip Pere Noel. Hopeiset kimallesilmät, valkoiset kynnet ja liidunvalkoinen polkkatukka. Voi ihanuuden paljoutta!

Wanhat parrat eli Nomado ja Street. Näissä kaikkein vanhimmissa Pullipeissa on jotakin liikuttavaa. Yhtä aikaa hirviömäistä ja suloista. Ja totuushan on, ettei tällaisia hahmoja tai värimaailmoja ole alkuinnostuksen jälkeen nähty. Nykyään luotetaan siihen, että kun peitetään nukke röyhelöihin niin kaikki ovat tyytyväisiä. Mutta katsokaa vaikka Nomadon korvarenkaita ja housujen yksityiskohtia. Joskus vähemmän on enemmän.

Vuodesta 2011 kohti vuotta 2013.




















tiistai 9. huhtikuuta 2013

Pintaa ja pinnoitteita (eli jälleen Nonolla uusia vaatteita)

Edit: Vasta postauksen julkaistuani huomasin tämän olleen sadas postaukseni tähän blogiin! Jos olisin tuon tiennyt, olisin värkännyt jotakin juhlavampaa. No, näillä mennään. Onneksi tämäkin postaus on uhkeasti kuvitettu. Juhlitaan kolmen päivän kuluttua kun Linnetin kuvamaratoonissa tulee sadan kuvan etappi!

Hartsilasten kautta ikuisuus sitten tilattu kimppatilaus tehtiin jo kauan ennenkuin Nonon kropasta vielä kauppoja hierottiinkaan. Tilasin siis vaatteet Lydiaa silmälläpitäen vain salaisesti siitä haaveillen, että saisin niitä Nonollenikin koettaa.


Linnet esittelee samassa tilauksessa tulleita bootseja, jotka on itse asiassa tilattu joskus hamassa tulevaisuudessa kotiutuvaa Doll Chateaun Adaa ajatellen. Pahasti kuitenkin vaikuttaa, etteivät bootsit jää sen tuloa odotellessa käyttämättä.

Mutta asiaan. Linnet toimi tyylikkäänä sensuurina sen suhteen, että seuraavassa kuvasarjassa vilahtaa puolipukeinen hartsi. Jos koet, ettet voi nähdä paljasta selkää, älä lue pidemmälle.

Nono ja raidalliset alushousut. Nonon vartalolla ei valitettavasti mihinkään calender girl-poseerauksiin ole asiaa ja pikkarit saisivat olla vaatekokoa isommat.

Tietoiskuna hartsinukkeja harrastamattomille kerrottakoon, että harva hartsinukke käyttää alushousuja jos ei ole ihan pakko. Pikkupöksyjen saumat tuppaavat menemään reisijointin väliin ja hankaloittamaan nuken seisomista ja posettamista. Pahimmillaan pöksyjen kanssa nukke ei toimi alakropaltaan laisinkaan. Siksi alushousuja käytetään pääosin vain sellaisten mekkojen kanssa joissa istuminen tai kumartelu ei muuten olisi säädyllistä. Jos nukke on reisijointeiltaan hankala, voi pikkupöksyt korvata sukkahousuilla joissa ei ole hankaliin paikkoihin pyrkiviä saumoja. Niiden kanssa ei vilautteluhuolta ole ja tiukempi malli voi auttaa nukkea seisomaan stabiilimmin.

Mutta yritetään pysyä asiassa eli Nonossa ja uusissa vaatteissa.


Kuinka hyvin kynttilä ja Nonon silmät sopivatkaan yhteen! Nono ei ole kovinkaan kurvikas ja voi käyttää vaakaraitaa ja avaraa pääntietä ilman, että lopputulos olisi kovin antava.

Eipä sillä, en pahastuisi yhtään vaikka meille joskus muuttaisi vartaloltaan kurvikkaampi ja maturempi SD-nainen. Lydia ja Nono ovat molemmat rotevia ja terveen näköisiä, mutta kovin tyttömäisiä.

Nono <3 Tuo puseron mukana tullut kaulakoru on tosi kiva. Tosin sekin mahtuu Nonolle vain nipin napin.

Koko asu täydellisenä joskin yhä ilman kenkiä. Yritin tilata samaan syssyyn Dollmorelta kokonaisen vaatesetin ja onnistuin mielestäni mainiosti. Pusero ja sukkikset sopivat hyvin tweedpuvun alle.

Eteenkin tuon jakkupukuun kuuluvan lippalakin kanssa kokonaisuus on suloisempi kuin uskasin edes arvata.

Lopputuloksessa on jotakin koulupukumaista, ihan kuin tavoittelinkin. Olen aivan lääpälläni asiallisesti pukeutuneisiin nukkeihin.

Hä hää! Eikä ole mitään rajoitusta siitä, montako identtistä fanikuvaa omasta nukestaan saa kerralla julkaista. Näitä kuvia oli ehkä kuutisenkymmentä, joten jotakin karsintaa on tehty. Saparoitten kanssa tuo myssy on vähän hankala ja se on puettava kujeellisesti kallelleen.

Vielä yksi söpöilykuva tällä lookilla.

Nono nimittäin kokeilee jotakin ihan uutta! Pullip Barasuishoun peruukilla näyttää aika hyvältä. Minulla on tuota peruukkia ajatellen tulossa mailmalta teräksenväriset silmätkin. Mutta eivät nämä pinkitkään ole hassummat.

Nyt kun katselen tätä kirjoittaessani olkani yli ja näen Nonon söpöilemässä harmaissaan, epäilen että tällä lookilla lähdetään myös viikonlopun Nukke- ja Nalletapahtumaan.
Jonne on lähdössä KOKO nukkeperheeni. Mikä on oma pkeutumis- ja peruukkikriisinsä ja oman postauksensa arvoinen juttu. Pysykää kanavilla!