maanantai 26. kesäkuuta 2017

Tuonelan Virralla

Sattui hassu keli. Satoi ja paistoi yhtä aikaa. Odotimme sateenkaarta mutta se oli selkämme takana.

Onneksi Hauturi on komea kelissä kuin kelissä.

Itse asiassa sen ihon sävyä ja arpia tuntuvat korostavat kaikki nämä merkilliset kelit.

Herra saisi hankkia itselleen uimahousut tai edes alushousut jos mielii uimaan. Tosin tällä rannalla se ei onnistu.

Eli nakuilukuvat jätetään kertaan kun keli on sopivampi. Tai sitten hankitaan ne uikkarit.

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Juhannustaikoja

Heh, otsikkoon liittyy luultavasti vain minua huvittava sanaleikki sillä minulla on hevonen nimeltä Juhannustaika. Joka muuten ei esiinny kuvissa *blush*

Tämä juhannus vietettiin tulisissa merkeissä. Parhaimmillaan roihusi kolmekin kookasta kokkoa kun poltimme pois viime talven hakkuiden jätteitä jotta hevoset pääsisivät laitumeen turvallisesti. Harvoin on tilanteita joissa en nukkea kuvaa, mutta nyt oli liian kuumaa ja likaista sekä nukelle että kameralle.

Pakko oli päästä vesille viilentämään polttavia poskia ja kärventyneitä kulmakarvoja. Pikaveneen kyyti hirvitti alkuun Pauliaa.

Mutta paremmin tuo vesillä näytti viihtyvän kuin allekirjoittanut jolle vesillä olo on aina pelottava kokemus.

Maata näkyvissä! Pikkujoella kävelyvauhtia eteneminen on enemmän minun makuuni.

Juhannus on yksi neljästä maagisesta hetkestä vuodessa ja silloin perinteisesti tehdään rakkauteen ja avioliittoon liittyviä taikoja. Seitsemän kukkaa tyynyn alla on ikuinen klassikko. Olen tässä pohtinut, voiko kimppuun valituilla kukilla vaikuttaa myös kumppanin ominaisuuksiin? Myrkyllinen niittyleinikki ja hirmuhallitsija, ylikorea lupiini nyt ensinnä tulivat mieleen kukista joita en juhannuskimppuun sitoisi. Koska Paulia (joka on minusta vielä liian nuori tällaiseen!) tahtoo kiltin ja suloisen kullan, käytimme ahomansikkaa ja pehmeitä niittykukkia.

Kimpusta tuli nätti!
Moniko muistaa tai tietää että juhannus häiden suosituimpana viettoaikana pohjautuu juuri siihen juhannuksen taikaan eli keskikesän maagisimpaan hetkeen jolloin avioliitolle on mahdollisuus saada suurin mahdollinen onni seurakseen?
Nykyään juhannushäitä ei enää juuri vietetä koska sukulaiset ja ystävät ärtyvät jos joutuvat jättämään muun juhlinnan väliin. Se on vähän sääli. Ei ihme että avioerotilastot ovat niin masentavaa luettavaa.

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Lipoca märässä puutarhassa

Viime talvena minulle saapunut Dal Lipoca ei ole saanut kovinkaan paljon kamera-aikaa tähän mennessä. Nyttemmin kyllä yritän korjata tilannetta.
Tänään oli pisarafanin suosikkikeli ja vietin kameran ja nuken kanssa pitkän tovin erilaisten kukkivien pensaiden alla rymyten.

Lipocalla on upeat huulet ja jopa Daliksikin epätavallisen myrtsi ilme.

Olen niin innoissani sen kasvoista että pisarat jäivät liki kokonaan huomiotta.Lipoca myös katsoo kyselemättä kohti.

Mutta ilme säilyy yhtä pahana kuvakulmasta riippumatta.

Oli tosi märkä päivä. Jouduin useampaan otteeseen kuivailemaan sekä nukkea että kameraa. Odotin hartaasti pientä auringon pilkahdusta joka olisi saanut pisarat kimmeltämään, mutta turhaan.

Pisara päälaella :D

Ruoho oli niin pitkää ja märkää, että seisoskelukuvat jäivät väliin. Huomasin asian vasta kuvia koneelle ottaessani. Harmi sinällään, Lipocan stockin mukana tulee niin jyhkyt saappaat että sen on mahdollista seistä tukematta ainoana Daleistani. Joliella kampaus painaa liikaa ja Marettin polvilla ei tee pystyasennossa mitään.

Lohdutuksena yksi pisarakuva ilman nukkea.

Bonuskuvina pari kuvaa Airamista Lahdessa Desucon-viikonloppuna

Lahden satamassa. Eteenkin lauantaina keli oli suurenmoinen. Jopa turhankin hikevä. Luulin olevani kevyesti pukeutunut mutta vieläkin vähemmällä olisi pärjännyt.

Conissa. Desucon oli tänä vuonna jotenkin väljehtynyt. Ohjelma ei jaksanut itseäni sytyttää, myyntisalissa kaikki tuntui jo moneen kertaan nähdyltä ja kirpputorialueella oli samat pokkarit samaan liioiteltuun hintaan kuin tammikuun Frostbitessäkin.
Ystävien näkeminen on aina ihan parasta, mutta noin ylimalkaan minusta tuntuu että conirintama kaipaii jotakin tuoretta itseensä. Luulen että jätän sekä Animeconin että Traconin väliin ja annan ajan hiukan kulua. Jos sitten coniit taas alkaisivat innostaa?

En ottanut muuten kuvaa ostoksistakaan *blush*. No se täytyy korjata mutta vähiin jäi. Viisi pokkaria ja jotakin pikkusälpettä.

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Omenankukkamiitti

Ehei, en suinkaan ole hylännyt blogiani. Pelkään yhä että vanhempaa sisältöä sieltä katoaa, mutta sain tehtyä sovun vuosien tauon jälkeen Flicrin kanssa ja huomasin että suurin osa vanhinta kuvamateriaaliani on siellä tallessa. Koska kaikki munat eivät olleet samassa korissa, uskallan taas ehkä hiukan rennommin suhtautua blogiinkin.

Mutta asiaan: Eilen oli Jyväskylän perinteinen omenankukkamiitti. Arvoimme päivää ja kellonaikaa viime hetkiin saakka, mutta meillä oli onnea. Emme saaneet niskaamme ainuttakaan ympärillä vaanineista sadepilvistä.

 Itse asiassa oli liiankin kuumaa ja kirkasta. Alkuun varjot olivat aivan liian jyrkkiä ja jouduimme varjelemaan hartsisia nukkeja liialta valolta.


Tältä näytti leirimme pahimman paahteen aikana. Onneksi oli noita sadevarusteita! Sääli ettei aurinkovoidetta kuulunut kenenkään varusteisiin... Poltin käsivarteni aika lahjakkaasti vaikka olin yrittänyt suojata niitä.


Minulla oli mukanani vain kevyt kuorma nukkeja sillä olin todellakin varautunut sateeseen ja mahdolliseen rivakkaan evakuoitumiseen. Hartseja ei ollut ketään, ainoastaan Riimi, Len ja uusi Kikipoppini Airam.



 Tajusin juuri että Airamin saapumiskuvat jäivät aikanaan kokonaan laittamatta mihinkään! No lyhyesti: arvoin kauan tämän vaalean ja sen tummatukkaisen sisarnuken välillä. Pidin tätä liikaa hehkulamppua muistuttavana josta sille jäi ilkeä työnimi Airam. Nyt olen yrittänyt löytää fiksumpaa nimeä turhaan. No, sukupuolineutraali Airam ei ehkä ole tälle oudolle tyypille yhtään hullumpi nimi.


Airamin saapumiseen liittyi pientä mielipahaa, sillä se katkaisi käsivartensa suunnilleen heti paketista tultuaan. Sain sen korjattua mutta aika urakka siinä oli. Nivelet ovat muutoinkin löysät ja tyypillä on taipumusta pudotella kämmeniään. Azonen heikko nykylaatu näkyy valitettavasti myös näissä kalliimmissa nukeissa.


 Len ja yleisnäkymää Survon Omenatarhasta. Joka vuosi kukinnan aikaan puisto täyttyy ihmisistä. Valitettavasti viime aikoina puistossa ovat käyneet myös oudot lennokkiharrastajat joiden radalle nuo oranssit härpäkkeet kuuluvat. He veivät aika tavalla tilaa puistosta ja aiheuttivat lujaa kulkevine lennokeineen ikäviä vaaratilanteita. Normaalisti tuo puisto on varsin tyhjä joten olisi toivonut lennokkiväeltä pientä pelisilmää sen vilkkaimman viikonlopun suhteen. Se ei ehkä ole oikea aika lennättää sataa kulkevia härveleitä julkisella paikalla.

Tämä tumman pinkein kukin kukkiva omenapuu on suosikkini joka vuosi. Kunnes käyn kuvailemassa sen ympärillä ja saan hirveän päänsäryn sen tuoksusta. Todella voimakas!

Tänä vuonna voikukkamerta puiden alta ei oltu trimmattu, joten jouduimme tekemään kitkemisoperaation saadaksemme keinut kiinni ja käyttöön. Ne ovat kyllä niin hauska elementti että ovat kaiken vaivan arvoiset. Tosin Len näyttää siltä että tuntee itsensä liian vanhaksi keinumaan...

Nuken ja omenankukkien integroiminen samaan kuvaan ei aina ole ihan yksinkertaista. Vaikka kukat olisivat matalallakin.


Kikipopit ovat perinteisest todella huonoja istujia, joten yllätyin iloisesti siitä, miten pontevasti Airam istui sekä keinussa että puussa. Se otti yhden dramaattisen loikan alas puusta, mutta siitä selvittiin irronneilla kämmenillä.

Riimillä ei sen sijaan ollut mitään ongelmia istua puissa ohuillakaan oksilla. Toisin kuin kotona, nämä puut on leikattu mukavan mataliksi ja kukat ovat kivasti kuvauskorkeudella.

Parhaat kuvat syntyvät tiimityöskentelyllä.

Len ja velipoika. Ei mitään yhdennäköisyyttä vaikka kyseessä on kuitenkin sama moldi! Maalaispoika ja kaupunkilaispoika :D


Minulla on ollut suhtautumisvaikeuksia Kikipoppeihin ja olen kokenut Airamin kuvaamisen vaikeaksi. Sitten se välillä yllättää ja vilauttaa suloista puoltaan.

Suloisia Azonen uusia kisulityttöjä. Näin näitä ensimmäistä kertaa. Harmi että miitin loppuvaiheessa laiskuus iski ja perinteinen nukkejen ryhmäkuva jäi ottamatta.

Kiitos kaikille miitissä olleille! Kesän aikana voisi yrittää järjestää uudestaan ulkoilmamiitinkiä johonkin.

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Talviauringon Lilja

Kelit yrittivät parhaansa mukaan torpata yritykset kuvailla Liljaa ulkosalla, mutta sitkeys palkittiin.

Se tietty päivä oli keliltään lähinnä suurenmoinen.

Ainakin jos sattuu tykkäämään kirkkaasta vastavalosta. Olimme Liljan kanssa jäällä aamukahdeksan pintaan työmatkan varrella ja jo silloin aurinko oli korkealla.

Tässä kelissä tarvitaan suuret suojakertoimet. Ole Lilja varovainen!

Olisimme halunneet lähteä jäätietä pidemmällekin ja motivaatio kääntyä takaisin työmatkalle ei ollut suurensuuri...

Jos oli aamun valo julma ja kova niin iltapäivällä Riihivuoren laella se vasta jyrkät varjot heittikin!

Kuten kuvien maisemasta näkyy, ei täällä ole enää kummoisesti lunta missään. Oli ihan viimeiset hetket saada kuvattua Liljaa lumisissa maisemissa.

Jos nyt ei ollut kummoisesti lunta niin ei ollut kyllä ihmisiäkään. Olimme Liljan kanssa laskettelukeskuksessa käytännössä kahdestaan.

Varjossa.

Lilja lähti alkuviikosta kohti uusia seikkailuita. Minulla on vielä yksi kuvasarja odottamassa retkistä Liljan kanssa. Yritän saada senkin esille ensimmäisen tilaisuuden tullen.

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Lilja lumella

Muutama kuva Liljasta tältä päivältä. Aamu oli aurinkoinen ja kaunis, mutta päästyämme metsään oli keli muuttunut pilviseksi ja puuskaisen tuuliseksi. Olin varautunut kirkkaisiin hankikuviin mutta katin kontit. Puuttui sekä kirkkaus että hanget.

Liljan matkapuvusto oli ensimmäistä kertaa Suomeen matkustavalle tyypillisen kesäinen, mutta teimme siihen muutamia lisäyksiä. Oikein harmitti etten ehtinyt värkätä näihin kuviin mistään tyyliin sopivaa muhvia! Onneksi edelliset perheet olivat varustaneet tytön kunnollisella myssyllä ja huivilla sekä kunnon kengillä!

Tuo suloinen hymy <3

Lilja on napakka tyttö. Yhdessäkään tämän shootin kuvassa ei ole käytetty seisomisen apuna minkään lajin tukia tai vippaskonsteja. Ei tarvinnut.
Sääli että metsässä oli niin vähän lunta. Pitää yrittää käydä jossain, missä maisema olisi rehellisemmin talvinen.

Metsälampi? Tulimme tätä kuvaa ottaessa ajatelleeksi, miten hyvin Liljan klassiseen talviasuun olisivat sopineet kaunoluistimet!

Myssykuvissa tukka ei ole kovin hyvin esillä, mutta Lilja näyttää mieltyneen lyhyeeseen vihertävän ruskeaan polkkaan joka Miolta suosiollisesti lainattiin. Lyhyt malli on ulkokuvissa niin huoleton!

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Matkanukke Lilja saapuu

Ehei. En suinkaan ole hylännyt blogiani. Mutta massiiviset vaikeudet sen kanssa jatkuvat ja olen todella käärmeissäni mikä vaikuttaa motivaatioon päivittää tänne mitään. Paljon olisi rästissä mutta nähtäväksi jää, saanko niitä ikinä nettiin asti ja jos saan, mitä seuraavaksi katoaa?

No mutta. Jotakin jännää tapahtui ja Pullip Suomen seniorinukkeilijoiden matkanukke Lilja ilmestyi meillä käymään.

Lilja, virallisemmin Pullip Yuri on hahmoltaan vaihto-oppilas joka kiertää pitkin Suomea eri perheissä ja tutustuu sekä seudun nähtävyyksiin että Suomen kulttuuriin ylipäätään.

Pullip Yuri valittiin yhdessä reissunukeksi kaikkia viehättävän, neutraalin ulkomuodon suhteen. Kaikki kierrokseen osallistuvat harrastajat lisäävät sille matkatavaraa ja kun matka on tehty, nukke tavaroineen arvotaan kaikkien matkassa mukana olleiden kesken.

Vaikka olin yksi ensimmäisistä, laatikko oli jo ihan täysi. Minua kauhistuttaa, millaisen kontin kanssa Lilja matkustaa loppukesästä, retkensä loppuvaiheessa?

Paketissa tulevat pikkutarkat ohjeet joiden mukaan Lilja tavaroineen toivoaksemme kestää matkansa virheettömänä sekä viestejä edellisiltä emänniltä. Paketissa tulee myös lahja edelliseltä emännältä seuraavalle.

Lilja kaikkine tähänastisine kamppeineen. Meiltä lähtiessä lasti on taas hiukkasen suurempi :)
Oikean laidan matkapäiväkirja on tärkeä osa pakettia. Siitä nähdään mitä Lilja on ajatellut ja touhunnut retkensä aikana. Luonnollisesti kaikki dokumentoidaan myös kuvin jotka julkaistaan Pullip Suomen foorumilla.

Olin alkuun ihan kauhuissani saanko varjeltua Liljaa karvoilta ja muulta meillä leijuvalta roskalta, mutta toistaiseksi kaikki on sujunut hienosti. On kuitenkin ihan toisella tavalla stressaavaa käsitellä ja kuljettaa jonkun nukkea joka ei ole oma.

Liljan stock-peruukki on musta ja ajattelin heti että se olisi Liljan väri. Stock-peruukki on kuitenkin raskas ja kampaukseltaan työläs joten etsimme vaihtoehtoista ratkaisua. Baralta lainattu pörrö oli kyllä kiva mutta Lilja toivoi kuitenkin reissunsa tälle osuudelle helppohoitoisempaa ratkaisua. Seuraavissa kuvasarjoissa näette mihin päädyimme.

Lilja on hurjan kaunis nukke ja olen erityisen otettu sen silmistä ja intensiivisestä katseesta.

Bonuskuva:

Viime aikojen kuvausprojektini. Ystäväni koira on pieniin päin ja odotettava pentue on suuri. Kuvaan säännöllisesti sen masun jotta muualla asuva kasvattajakin näkee tilanteen kehittymisen.