torstai 31. toukokuuta 2018

Tsukihan uusi vartalo

Pieni harmaatukkainen Neemoni Tsukiha katkaisi nilkkansa viime kesänä. Kuvasin sitä jonkin verran sen jälkeenkin jalkaa piilotellen, mutta korjausprojekti ei oikein edennyt. Loppukeväästä nappasin sitten itselleni huokean vaihtokropan Suomesta ihan vaan siksi kun halvalla sai ja oli kiva saada nukke kokonaiseksi.

Kroppa oli Azonen Neemoille kehittelemä uusi vartalomalli jota inhosin jo valmiiksi. Lisäksi se on Tsukihalle väärän kokoinen eli tyttö kasvoi pituutta.

Nakukuvia tai vertailuja ei tullut otettua mutta keho on paljon hoikempi ja rimpulampi kuin alkuperäinen. Brazin housut mahtuvat nyt ongelmitta. Mutta ruma se on! Nivelet ovat näkyvissä ja ulkonäöltä kroppa muistuttaa obitsua. Siinä on myös sama "hajoaa minä hetkenä hyvänsä"-fiilis. Hoikkuudesta ja heiluvaisuudesta johtuen kroppaa on vaikea saada pitämään asentojaan.

Tällä uudella kropalla nukke polvistuu helpommin kuin vanhalla. Sääli että sekin ominaisuus katoaa jos nukella on vaatteet yllään. En oikeastaan tahdo edes ajatella mitä tällä asialla on tuotantotiimissä haettu.

Asiat jotka ennen Neemoilta sujuivat, kuten vaikka istuminen ja seisominen eivät enää onnistu. Nivelet ovat liian letkut kannattelemaan asentoja mikäili nukella on vaatteet yllään. Lisäksi heiluvainen vyötärö lisää epävakautta entisestään. Neemoissa minua niin viehättänyt töpäkkä vankkatekoisuus on nyt poissa.

Koska Tsukiha kasvoi pituutta ja uuden kropan kiinnitys on erilainen, se ei enää voi käyttää käsivalikoimaansa. Harmi sekin.

Tästä en tiedä onko tämä kropan vai Tsukihan pään ominaisuus, mutta pään reikä on tosi takana ja pää paikallaan nukella on hassu leuka eteenpäin työntynyt ilme. Paksun takin kanssa se ei niin pistä silmään, mutta ilman kyllä.

Olen tosi tyytyväinen että Tsukiha on taas käyttökunnossa, mutta kyllä kynnys hankkia uusia Neemoja on tämän jälkeen aika iso. Olinkin hurjan iloinen kun kuulin, että kroppaa on jälleen muokattu. Toivottavasti jatkossa saadaan palattua kohti entistä. Olen kahden viikon kuluttua lähdössä shoppailemaan Japaniin ja toivon löytäväni sieltä vielä kohtuuhinnalla vanhaa kroppaa. Tahtoisin ostaa niitä varastoon.

tiistai 29. toukokuuta 2018

Omenankukkamiitti

Nyt! Viimeinkin työt ja opiskelut on saatu hoidettua pakettiin tältä keväältä ja voin taas keskittyä mukaviin juttuihin. Kuten rästikuvien lisäilyyn blogiin ja lisäkuvien räpsimiseen.

Viime viikonloppuna oli Jyväskylän nukkeharrastajien perinteinen omenankukkamiitti Survon Omenatarhalla. Miitti oli suunniteltu pidettäväksi myöhemmin, mutta helteet vauhdittivat kukintaa niin, että nytkin nipin napin ehdimme. Vain pari hassua puuta oli enää kukassa ja niidenkin kukat lerppuivat surkeasti. Onneksi juuri ne kauneimmat, vaaleanpunaiset puut olivat käytettävissä. Montaakaan valkoista kukkaa ei enää ollut tarjolla.

Meitä oli pieni porukka, vain kolme nukkeilijaa, mutta ryhmäkuva on silti vaikuttava.

Anemone ei tänä keväännä päässyt kuviin nimikkokukkansa valkovuokon kanssa. Lohdutukseksi hän pääsi omenapuihin jotka oli kuin tehty samaan värimaailmaan.

Voi jestas. Kuvistakin näkee miten kuivassa kunnossa puut ovat. Mahtavaa kun on lämmintä, mutta luonto ja viljelykset alkavat jo vahingoittua.

Tässä kuvassa nuo lumoavat ripset piirtävät itsensä hyvin esiin.

Anemonen transparentin ihon kuvaushaasteista olen maininnut varmaan joka kerta kun siitä kuvia julkaisen. Mutta en silti vaihtaisi sitä mihinkään mattapintaiseen. Pikkuhiljaa alkaa löytyä tatsi tähänkin.

Yuki kukkasten keskellä. Sen preerialook toimi hämmästyttävän hyvin omenatarhallakin.

Taas nähtiin miten tärkeätä on nähdä kuvat isolta ruudulta kameran pikkunäytön lisäksi. Luulin että aurinkoiset kuvat paloivat läpi ja varjokuvat onnistuivat, mutta kuvia katsottuani totesinkin sen olleen juuri toisinpäin.Onneksi molempia riittää...

Tämä on varmaan yksi suosikkikuvistani Yukista.Tuo puu vain on kuivakkanakin niin kaunis.

Isojen vinyylityttöjen ryhmäkuva. Kolme Dollfie Dreamia ja yksi iso Azone.Yuki ainoana länsimaisissa vaatteissa.Siitäkö johtunee sen ulkopuolinen ilme?

Keinussa. Näistäkin kuvista pidän kovasti.

Vaaleanpunakukkainen suosikkipuumme näkyy taustalla. Kuten muista puista voi huomata, valkoiset kukat olivat todellakin jo mennyttä.

No yhden kukkivan minä löysin jotta sain tähän kuvaan valkoiset kukat. Mutta ei niitäkään montaa ollut jäljellä tässäkään omenapuussa.

Löysin tämän ponin kirpputorilta Tampereelta jokin aika takaperin ja olen etsinyt tilaisuutta kuvata sitä jossakin.Sen olemus on mukavan ylhäinen ja värimaailma tuo mieleen ponikuningatar Majestyn G1-genrestä.

Roikkuvista kukista tulee mieleen ihan joku muu puulaji kuin omena. Ajattelin sitä jo kuvia ottaessani.

Pullip Utenan ja kumppaninsa Anthyn saapumiskuvat ovat jääneet nekin julkaisematta. Pitää hoitaa asia ensi tilassa.

Utenan olkapäillä on kimaltavat punaiset timangit jotka ottivat valon heijastaen sen vähän mihin sattuu kuvissa. Välillä siitä tuli kuitenkin ihan hauskoja efektejä.

Toinen haaste tämän nuken kuvaamisessa ovat nuo animenukelle tyypilliset isot valopisteet jotka on maalattu silmiin. Kun valoa ulkona on muutoinkin yllin kyllin, tulee silmiin helposti liikaakin pisteitä. Ainakin minun makuuni.

Utenan teemaan kuuluisivat tietysti liljat, mutta aina ei voi valita. Kukka kuin kukka.

Huh, olipa urakka. Seuraavaksi taas sitten vanhempia kuvia.

perjantai 30. maaliskuuta 2018

Kesäkuvaryöpsähdys

Tätä kirjoittaessani Pullip Suomen foorumi on ollut nurin jo jokin aikaa. Kaipaan sitä kovasti. Mutta se on myös aasinsilta siihen, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Nimittäin.... Viime kesänä foorumi oli nurin tosi pitkän aikaa kesken kesäkuvaushaasteen. Kuvasin kuitenkin ahkerasti siinä toivossa että foorumi vielä palautuisi. Mutta kun se palasi, kesä oli jo ohitse eikä haastetta ollut enää mieltä jatkaa. Minulle jäi paljon kuvia joilla en tehnyt mitään. Ne piti siirtää blogiin jotta olisivat tallessa edes jossakin, mutta se jäi muiden kiireiden jalkoihin. Jos nyt lumikinosten keskeltä siirtäisi viimein näkyviin nämä paitsioon jääneet kuvat. Keskellä talvea märkäkin kesä tuntuu kesältä :)
Ainakin luulen ettei mitään näistä kuvista ole vielä nähty. Mutta jos erehdyn niin väliäkö tuolla. Näette kuvat sitten kahteen kertaan.

Bara Froggyn hynttyissä.

Dede ja Deden uusi kroppa. Värimätsi on erittäin hyvä.

Licca-chan ja yksi todella kylmä ja pimeä sadepäivä.

Melodramaattinen Iza. Tästä kivikuvauksesta riittäisi kuvia enemmänkin. Täytyy katsoa inspiroivatko ne joskus myöhemmin?

Edie ja pakollinen jokavuotinen ralliautokuva.

Lenillä on jotenkin häijy ilme. Onneksi norsu näyttää hyväntuuliselta. (miksi minusta tuntuu että tämä kuva on kyllä julkaistu jossakin?)

Jupi keskustelee peilikuvansa kanssa.

Myrtti villiintyneessä puutarhassa. Vielä omaakin puutarhaani villimmässä ja se on jo paljon se!

Maretti ja märkä pioni.

Yks mummo män mustikkaan... Voi kuinka kaipasinkaan tähän asuun nukkekokoisia Crockseja! Ja miksi nukkeni touhuavat kuvissa vain kauhean arkisia juttuja?

Vilperin pionipeti. Tämäkin lienee kuvia jotka tulee otettua vuodesta toiseen.

Satsuma kuvattuna hylätyn ja kasvien täyttämän auton ikkunan lävitse.

Zora tutussa kotiviidakossa.

Saima ja tähdet tähdet.

Huh. Iso urakka. Josko seuraavaksi jotakin ajankohtaisempaa?

lauantai 3. maaliskuuta 2018

Kylmää ja kirkasta

Ensin oli pitkä ja märkä syksy. Sitten märkä ja pimeä alkutalvi. Kun lunta alkoi tulla, sitä satoi holtittomasti ja kun alkoi pakastaa mikään ei riittänyt siinäkään. Lopulta esiin ilmestynyt aurinkokin tuntuu suorastaan vihamielisen kirkkaalta. eihän sen paisteessa osaa kuvata enää ensinkään.

Tuntui turvallisemmalta kuvata hiukan varjossa mihin raaka aurinko ei ylettynyt. Hattara sai alkutalvesta Crobin kimpassa uuden slimmimmän peruukin joka soveltuu mohairia helpommin ulkokuviin ja päähineiden kanssa käytettäväksi.

Lunta on niin paljon, etten pääse nuken kanssa metsään vakiopaikoilleni. Ratsastuskentän reunapusikot ovat palvelleet kuvaustaustoina ennenkin mutta harvoin sinne päästäkseen on tarvinnut näin rämpiä.

Oikeatkin jänikset viihtyvät samoissa puskissa. Mutta niillä on hankeen soveltuvat käpälät. Toisin kuin minulla ja Hattaralla.

Olivatkohan nämä ihan ensimmäiset ulkokuvat Hattaran näistä silmistä? Mitä enemmän niitä katselen, sitä enemmän niistä pidän. Olen ollut hiukan pidättyväinen nykyään niin muodissa oleviin glittersilmiin nukeilla, mutta nykyään oikeastaan pidän niistä. Eteenkin jos hahmo ei muutenkaan ole mikään realistinen.Pitäisi hankkia yhdet kokeeksi myös Solinalle.


Eivätkä elävämmät silmät tekisi pahaa Lenillekään. Kesällä nuo ruskeat toimivat, nyt talven valossa ilmeestä tulee jotenkin kova.

Olen miettinyt Lenin kasvojen maalauttamista uudestaan mutta se on vasta suunnitelman asteella. Volksin stock-meikit ovat aika tylsiä.

Rajallinen määrä poseerauksia. Näitä kuvia ottaessani oli yli 20 astetta pakkasta ja vinyyli jäätyi ihan kovaksi pökkelöksi. Samoin kuvaaja. Oikein suretti etten saanut tuosta untuvaisen pehmeästä hangesta konkreettisempaa kuvaa.
Viime vuonna valitin kun lunta ei ollut, nyt tuntuu että sitä on niin paljon ettei se näytä kuvissa enää uskottavalta. Mitähän seuraavaksi?

tiistai 27. helmikuuta 2018

Blythe Spright Beauty

Tämä viime vuoden nukkehankintani jäi kiireen keskellä kokonaan esittelemättä. Hän on Blythe Spright Beauty, kutsumanimeltään Anemone.

Minulle tuli tarve hankkia jotakin ihan muuta kuin aiemmat Blytheni ja heräsi ajatus hankkia suloisen sijaan todella omituinen Blythe. Spright Beauty sopi tarkoitukseen kuin nenä päähän transparentin ihonsa, vaalean violettien ripsiensä ja niiden ansiosta merkillisen epätodellisen ulkomuotonsa vuoksi. Bonuksena täyttyi haaveeni saada vaaleanpunatukkainen Blythe. Spright Beautyn tukka on pinkin ja keltaisen seos. Lisäksi pidän kovasti sen alienmaisen pöllähtäneestä ilmeestä.

Jo lähtöjään kaksi vetonarua. Toisesta suljetaan silmät, toisesta ne avataan ja vaihdetaan väriä. Varsin haastavaa kuten huomasin. Sotken yhä nuo vetonarut suunnilleen aina.

Spessusilmiä on kahdet. Laventelinväriset katsovat vasempaan.

Shamppanjanväriset katsovat suoraan. Lisäksi normisilmistä on vihreät ja siniset.

Anemone tuli second handina Pohjois-Amerikasta. Olin tuskin päässyt sanomasta että sellainen olisi kiva kun nukke näkyi myynnissä facebookin Blytheryhmässä. Ystävä toimi välittäjänä ja pienen tinkimisen jälkeen nukke saapui ripeästi ja kohtuuhinnalla Suomeen.
Sain mukana kaiken paitsi kengät ja sukat. Alkuperäistä suoraa otsatukkaa on leikattu kaarevaksi edellisen omistajan toimesta ja arvostan tätä muutosta kovasti! Pottakampaus ehkä korosti entisestään nuken pöllähtänyttä ilmettä.

Minun lelut ja puolison lelut. Omani eivät sentään vielä kasva sammalta. Tuo oli hirveän märkä päivä ja yritin löytää kuvauspaikkaa missä nuken kolttu ei heti alkuunsa tuhriintuisi.

 Kasuaalimmassa syysasussa maalla. Anemone nimi tulee valkovuokon latinankielisestä nimestä Anemone Nemorosa.

Olen aika innoissani tuosta silmien sulkemistoiminnosta. Normiblythelläkin saa tietysti silmät kiinni, mutta siinä tarvitaan jotakin temppuja.


Laventelin väriset silmäsirut ovat ihanat. Mutta jostakin syystä kamera ei tartu hiuksien sävyyn joka oikeasti on voimakkaampi. Pitää odottaa kesävaloa.

Kalpeanaama pakkasessa. Transparentti iho korostaa paleltunutta vaikutelmaa. Mutta nyt erottuu hiukan hiusten väriä!