keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Talviauringon Lilja

Kelit yrittivät parhaansa mukaan torpata yritykset kuvailla Liljaa ulkosalla, mutta sitkeys palkittiin.

Se tietty päivä oli keliltään lähinnä suurenmoinen.

Ainakin jos sattuu tykkäämään kirkkaasta vastavalosta. Olimme Liljan kanssa jäällä aamukahdeksan pintaan työmatkan varrella ja jo silloin aurinko oli korkealla.

Tässä kelissä tarvitaan suuret suojakertoimet. Ole Lilja varovainen!

Olisimme halunneet lähteä jäätietä pidemmällekin ja motivaatio kääntyä takaisin työmatkalle ei ollut suurensuuri...

Jos oli aamun valo julma ja kova niin iltapäivällä Riihivuoren laella se vasta jyrkät varjot heittikin!

Kuten kuvien maisemasta näkyy, ei täällä ole enää kummoisesti lunta missään. Oli ihan viimeiset hetket saada kuvattua Liljaa lumisissa maisemissa.

Jos nyt ei ollut kummoisesti lunta niin ei ollut kyllä ihmisiäkään. Olimme Liljan kanssa laskettelukeskuksessa käytännössä kahdestaan.

Varjossa.

Lilja lähti alkuviikosta kohti uusia seikkailuita. Minulla on vielä yksi kuvasarja odottamassa retkistä Liljan kanssa. Yritän saada senkin esille ensimmäisen tilaisuuden tullen.

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Lilja lumella

Muutama kuva Liljasta tältä päivältä. Aamu oli aurinkoinen ja kaunis, mutta päästyämme metsään oli keli muuttunut pilviseksi ja puuskaisen tuuliseksi. Olin varautunut kirkkaisiin hankikuviin mutta katin kontit. Puuttui sekä kirkkaus että hanget.

Liljan matkapuvusto oli ensimmäistä kertaa Suomeen matkustavalle tyypillisen kesäinen, mutta teimme siihen muutamia lisäyksiä. Oikein harmitti etten ehtinyt värkätä näihin kuviin mistään tyyliin sopivaa muhvia! Onneksi edelliset perheet olivat varustaneet tytön kunnollisella myssyllä ja huivilla sekä kunnon kengillä!

Tuo suloinen hymy <3

Lilja on napakka tyttö. Yhdessäkään tämän shootin kuvassa ei ole käytetty seisomisen apuna minkään lajin tukia tai vippaskonsteja. Ei tarvinnut.
Sääli että metsässä oli niin vähän lunta. Pitää yrittää käydä jossain, missä maisema olisi rehellisemmin talvinen.

Metsälampi? Tulimme tätä kuvaa ottaessa ajatelleeksi, miten hyvin Liljan klassiseen talviasuun olisivat sopineet kaunoluistimet!

Myssykuvissa tukka ei ole kovin hyvin esillä, mutta Lilja näyttää mieltyneen lyhyeeseen vihertävän ruskeaan polkkaan joka Miolta suosiollisesti lainattiin. Lyhyt malli on ulkokuvissa niin huoleton!

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Matkanukke Lilja saapuu

Ehei. En suinkaan ole hylännyt blogiani. Mutta massiiviset vaikeudet sen kanssa jatkuvat ja olen todella käärmeissäni mikä vaikuttaa motivaatioon päivittää tänne mitään. Paljon olisi rästissä mutta nähtäväksi jää, saanko niitä ikinä nettiin asti ja jos saan, mitä seuraavaksi katoaa?

No mutta. Jotakin jännää tapahtui ja Pullip Suomen seniorinukkeilijoiden matkanukke Lilja ilmestyi meillä käymään.

Lilja, virallisemmin Pullip Yuri on hahmoltaan vaihto-oppilas joka kiertää pitkin Suomea eri perheissä ja tutustuu sekä seudun nähtävyyksiin että Suomen kulttuuriin ylipäätään.

Pullip Yuri valittiin yhdessä reissunukeksi kaikkia viehättävän, neutraalin ulkomuodon suhteen. Kaikki kierrokseen osallistuvat harrastajat lisäävät sille matkatavaraa ja kun matka on tehty, nukke tavaroineen arvotaan kaikkien matkassa mukana olleiden kesken.

Vaikka olin yksi ensimmäisistä, laatikko oli jo ihan täysi. Minua kauhistuttaa, millaisen kontin kanssa Lilja matkustaa loppukesästä, retkensä loppuvaiheessa?

Paketissa tulevat pikkutarkat ohjeet joiden mukaan Lilja tavaroineen toivoaksemme kestää matkansa virheettömänä sekä viestejä edellisiltä emänniltä. Paketissa tulee myös lahja edelliseltä emännältä seuraavalle.

Lilja kaikkine tähänastisine kamppeineen. Meiltä lähtiessä lasti on taas hiukkasen suurempi :)
Oikean laidan matkapäiväkirja on tärkeä osa pakettia. Siitä nähdään mitä Lilja on ajatellut ja touhunnut retkensä aikana. Luonnollisesti kaikki dokumentoidaan myös kuvin jotka julkaistaan Pullip Suomen foorumilla.

Olin alkuun ihan kauhuissani saanko varjeltua Liljaa karvoilta ja muulta meillä leijuvalta roskalta, mutta toistaiseksi kaikki on sujunut hienosti. On kuitenkin ihan toisella tavalla stressaavaa käsitellä ja kuljettaa jonkun nukkea joka ei ole oma.

Liljan stock-peruukki on musta ja ajattelin heti että se olisi Liljan väri. Stock-peruukki on kuitenkin raskas ja kampaukseltaan työläs joten etsimme vaihtoehtoista ratkaisua. Baralta lainattu pörrö oli kyllä kiva mutta Lilja toivoi kuitenkin reissunsa tälle osuudelle helppohoitoisempaa ratkaisua. Seuraavissa kuvasarjoissa näette mihin päädyimme.

Lilja on hurjan kaunis nukke ja olen erityisen otettu sen silmistä ja intensiivisestä katseesta.

Bonuskuva:

Viime aikojen kuvausprojektini. Ystäväni koira on pieniin päin ja odotettava pentue on suuri. Kuvaan säännöllisesti sen masun jotta muualla asuva kasvattajakin näkee tilanteen kehittymisen.

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Karvalakkikelit

Tällä viikolla keli on ollut sekä kaunis että kylmä.

Rehelliset karvalakkikelit siis. Vaihdoin Lenille ruskeiden silmien kaveriksi punarusehtavan peruukin ja olen aika ihastunut lopputulokseen.

Kun lähdimme ulos oli kirkas auringonpaitse ja ehdin jo miettiä, tekisikö se liian jyrkkiä varjoja ja mistä löytäisin ei ihan suorassa valossa olevan kuvauspöheikön.
Turha huoli. Sillä hetkellä kun sain ensimmäisen kuvan otettua aurinko meni pilveen eikä sen koommin näyttäytynyt.

Lenin ruskea peruukki on viimemmäksi ollut Mion käytössä ja jo silloin huomasin, että näennäisen punaruskean karvan seassa onkin laventelinsävyisiä, violetteja karvoja! Ne tosin näkyvät vain ulkovalaistuksessa.
Ajattelin että harjoitellaan nyt tällä karvaa varistavalla versiolla ja jos tykästyn, hankin Lenille oman, laadukkaamman ruskean pertsan.

Lenillä ei vieläkään ole omaa nimeä. Pahasti vaikuttaa että se saattaa jäädäkin Leniksi vaikka en siitä nimestä pidäkään. Mutta yritykset käyttää muita nimiä eivät ole olleet tuloksellisia. Mikään keksimäni ei ole tarttunut käyttöön.

Onneksi toinen on niin söpö ettei oikeastaan haittaa ettei sillä ole nimeä eikä niitä kunnollisia talvivaatteitakaan. Odottamani kimppa ei ole edennyt mihinkään ja joudun luultavasti itse tilaamaan sen mitä tarvitsen. Kalliimmaksi se tietty niin tulee, mutta ainakaan ei tarvitse odotella ehkä turhaan.

Olen yrittänyt nyt varta vasten olla rahankäytön suhteen tiukkana. Pari nukkekirjaa on työn alla mutta muuten ei haittaisi yhtään ettei tähän alkuvuoteen tulisi ylimääräisiä kulueriä. Joten voi olla että Len saa pärjätä näillä vaatteillaan ensi talveen.

On se vaan soma <3 Toisaalta tahtoisin sille uudet kasvomaalaukset, toisaalta en tahtoisi muuttaa siitä nykyiseltään yhtään mitään. Eli sama tilanne kuin Yukin kanssa. Toisaalta nyt kun niitä on kaksi, saattaisi olla että ehkä toisen hennoisi kustomoida persoonallisemmaksi...

En osaa vieläkään posettaa Leniä luontevasti. Kenkien vaihto auttoi seisomiseen mutta yhä tuntuu, etteivät asennot ole sen enempää luontevia kuin pojalle sopiviakaan. Lisää harjoittelua tarvitaan. Talvella jo vaatekerrokset tekevät hommasta jäykkää.

Bonuskuva:
Ne tuijottavat avoimen pahenksuvasti.

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Hobonichi Techo

Vuosi sitten vuodenvaihteen aikaan Spica Spicasmagoria Extreme-blogista esitteli blogissaan japanilaista almanakan ja päiväkirjan yhdistävää Hobonichi Techo-kirjaa. Olin kerrasta myyty ja sovimme jo silloin kimppatilauksesta seuraavan vuoden ollessa ajankohtainen.
Siispä loppiaisen korvilla saapui paketti...

Josta paljastui kirjan ja kansien lisäksi vaikka mitä ihanaa! Joulu tuli toisen kerran!
Viiksiukoilla varustettu viestilappu kettuteipillä varustettuna kohtasi traagisen loppunsa livettyään lattialle mutta onneksi siitä jäi muisto tähän yhteen kuvaan. Kirjailukuvioinen teippi on ollut kovassa käytössä saapumisestaan asti.


Prezel <3 Olen haikaillut ponilaumaani tätä nimenomaista ponia pitkään mutta syystä tai toisesta en ole sitä saanut hankittua. Prezelillä on minulle erityisasema uusien ponien joukosta ihan jo sillä, että voisin hyvin elää syömällä pelkkiä suolarinkilöitä. Jos vain ehdin työmatkalla kauppaan, haen tuoreen prezelin itselleni lounaaksi. Tämä kyllä vaatii hiukan aikataulujen venyttelyä, sillä Lidl aukeaa kahdeksalta jolloin myös työaika alkaa. Mutta mitäpä sitä ei lämpimän prezelin eteen tekisi.

Kaunokainen. Prezel on kulkenut viime ajat mukanani myös töissä, mutta en ole saanut sen kanssa otettua hhaluamiani kuvia. Aina joko keli tai kiire torppaavat aikeet.

Elämänkirja ei ole minusta hyvä käännös life bookille. Siinä on jotakin hautajaismaista. Arkikirja kuulostaa vähän kummalta sekin. Mutta yhtä kaikki, idea yhdestä kirjasta jolla hoituu sekä aikataulutus että viihde ja luovat räpellykset on loistokas.

Hobonicheille on lukuisia kansivaihtoehtoja ja tarkoitus on, ettei vuoden vaihtuessa tarvitsisi uusia kuin sisäkuoret. Minun valitsemieni kansien suunnittelija on tekstiilitaiteilija Pottenburn Tohkii.

Halusin ehdottomasti vetoketjulla suljettavan almanakan josta kynä ja paperilippuset eivät karkailisi. Silläkin uhalla että vetskari hiukan vaikeuttaa kirjoittamista ja käyttöä.
Taiteilija kertoo näistä kansista että lapsen kanavatyömäinen pinta (käsi ylös kuka on pujotellut kanavatöitä ala-asteella?) kuvaa aurinkoa ja kuutamoa. Väreistä keltainen on auringon nousu- ja lohenpunainen laskuväri.
Minä ihastuin noihin kirkkaan keltaisiin yksityiskohtiin. Emmin, onko tämä liian vaalea arjessa mutta jos se nuhjaantuu niin sitten se nuhjaantuu.

Tämän Hobonichin sisätilat olivat suosikkini. Taskuja on paljon ja eri kokoisille lippusille. Oikeata kohtaa kalenterissa näyttävät nauhat ovat välttämättömyys.

A4-tasku takana oli iloinen yllätys. Tosin tämän vuoksi Hoboni osoittaa vakavia lihomisen merkkejä.

Ihmisillä on erilaisia tapoja käyttää Hobonichejään. Minä vielä opiskelen, mutta yritän toimia niin että tähän alun ruudukkoon tulisivat ylösmerkityiksi kaikki menot ja aikataulut. Silloin näen koko viikon yhdellä silmäyksellä.

Silloin kokosivun päiväkirjapuoli jäisi käyttöön luovalle tuhertelulle ja päiväkirjamerkinnöille. Tosin tuppaan siirtymään helposti tänne kirjoittamaan, jos merkintä on sellainen joka vaatii enemmän tekstiä, ajo-ohjeita tms. Luovaa tuhertelua ei vielä ole paljon näkynyt.

Hobonichin paperi on hyvin ohutta ja tuo mieleen virsikirjan sivut. Mutta sen pitäisi olla vahvaa ja läpipäästämätöntä. Sellaista johon pitäisi voida piirtää myös tussein ja vesivärein. Näitä en vielä ole kokeillut.

Englanninkielisen laitoksen lopussa on japanilaiseen kulttuuriin tutustuttava yleissivistävä osio jossa kerrotaan muun muassa teelaaduista ja japanilaisista karamelleistä.

Kannet paikoillaan ja valmiina käyttöön!

Pientä lisäshoppailua joudun ehkä tulevaisuudessa harjoittamaan, sillä isomman almanakan kanssa työkäsilaukkuni tuppaa olemaan hiukan ahdas. Kovin suureksi en tahdo kantamuksiani paisuttaa, sillä myös lokeroni on ahdas. Mutta jos se täydellinen käsilaukku tulisi vastaan, en panisi ollenkaan pahakseni ; )

Aika näyttää millaista Hobonichin käyttö on tavalliseen almanakkaan verrattuna. Tällä hetkellä olen erityisen tyytyväinen siihen, miten kaikki laput pysyvät kasassa vetskarin takana. Olen jopa alkanut pohtimaan, saisinko puhelimeni tungettua sinne myös. Silloin minulla olisi tasan yksi asia jota kantaa mukanani.

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Pakkaskuvia

Tällä viikolla oli muutamana päivänä hieno kuvauskeli. Jollei lasketa sitä että pakkasta oli reilut 20 astetta.

Pienesti piti käydä keliä ihastelemassa. Todetuksi tuli, että Len tarvitsee mitä kiireimmin uudet jalkineet. Virtuaali-idolin sileäpohjaiset muovikengät eivät toimi Suomen ilmastossa.

Karvalakki oli nappiostos. Muiden vaatteiden kohdalla jännitän yhä värjäävätkö ne kehoa?

Lipocan demonimyssy on yllättävän talvisen muotoinen ja suojaa varmasti hyvin sekä korvat että kurkkua.

Myrts. Arvatkaa kuka suostui kömpimään esiin kun vaihtoehtja ei annettu.

Hednar! Et kai edes uneksisi tyrkkääväsi pikkusiskoasi alas sieltä?

Vitsit. Minun on alkanut tehdä mieli vaihtaa Hednarillekin harmaat silmät.

maanantai 2. tammikuuta 2017

Vuosiraportti

Vuosi 2016 oli nukkeilun suhteen ihan mahdoton. Olin monta vuotta todella nuuka hankinnoissani mutta viime vuonna mopo karkasi käsistä oikein kunnolla. Menin pitkästä aikaa kodin ulkopuolelle töihin mikä vaikutti tietysti rahatilanteeseenkin, mutta tuntuu että itsekurin höltyminen oli kuitenkin pääsyy holtittomaan nukkeaarteiden kertymiseen.

Vuosi alkoi tärkeimmällä hankinnallani vuosiin. Sain kuin sainkin Dollfie Dreamin! Nukkeystävä oli tilannut tämän Japanista second handina ja rahatilanteen sattuessa kohdalleen sain sen hankittua itselleni. Lucy Maria Misora ehti olla jokin tovin myynnissä ja stressasin sen hankkimisen kanssa aika tavalla. Yukin ostohintaan kuului sille optio uuteen faceuppiin, mutta vieläkään en tiedä tahdonko muuttaa tuota synkkää alkuperäistä?

Sitten taloon tuli kaksi poikaa perä perää.

Taeyang Undertaker jäi vuoden 2015 koirakriisien loppuvuodesta hankkimatta ja oli ensitilainen hankinta alkuvuodesta. Hauturi on minusta paitsi tavattoman sympaattinen hahmo ja suosikkejani Kuroshitsuji-sarjasta, myös älyttömän hieno Taeyang. Sillä on koruja, arpia, kynsilakkaa ja pieniä yksityiskohtia yllin kyllin. Lisäksi nukke on hyvin alkuperäisen hahmon näköinen.

Olen vähän vältellyt hahmonukkeja, mutta luultavasti ihan turhaan. Lisäksi tällainen nukke joka on aina oikein keliin ja toimintaan pukeutunut on mahtavan helppo. Suunnitelmat poistua mukavuusalueelta ovat ainakin tässä suhteessa onnistuneet. Toivon että jatkossakin Groove julkaisee näin onnistuneita nukkeja tutuista hahmoista.

Azonerintama muuttui tykkänään vuoden aikana. Minulla oli vuosikaudet vain Alisa ja olin ihan tyytyväinen. Alkutalvesta onnistuin hankkimaan kauan haaveilemani poika-Azonen kun ostin second handina kaljuksi ajellun Yuta-pojan ja olin taas ihan tyytyväinen. Sitten suljin hetkeksi silmäni ja tänne oli luikerrellut neljä tyttöä lisää! Mitä ihmettä oikein tapahtui?

Kaikki alkoi edessä oikealla seisovasta pikku Riimistä jonka ennakkotilauksen missasin päivällä. Harmissani tilasin hopeatukkaisen Tsukihan jota sitäkin olin ihaillut. Sitten muutama Riam putkahti myyntiin uudestaan. Toiste en antanut tilaisuuden mennä ohitse ja niin tyttöjä tuli perätysten kaksi. Myöhemmin on käynyt selväksi ettei pinkkitukkainen Riam myynytkään loppuun saman tien ja sitä on tätä kirjoittaessani yhä tarjolla. Mutta olen hyvin tyytyväinen että silloin toimin ripeästi. Riimi on todella persoonallinen tapaus.

Saparopäinen ja sittemmin polkkatukkaiseksi muuttunut Koron ja goottilolita Aika tulivat käytettyinä Suomen sisältä. Molemmat tosin aivan virheettöminä ja Aika yhä paketissaan. Nyt Azoneperhe tuntuu mukavan kokonaiselta.
Se minkä tahtoisin olisi yksi nukke povekkaammalla ja pitkäsäärisemmällä kropalla. Mutta sellaisilla varustettuja aikavampia tyttöjä ei ole pitkiin aikoihin julkaistu. Olen miettinyt sellaisen kropan hankkimista irrallisena, mutten vielä osaa sanoa sopisiko sellainen Koronille tai Aikalle...

Vuosia hankintalistallani on roikkunut pari nukkea jotka syystä tai toisesta ovat jääneet hankkimatta. Vuonna 2016 sain molemmat haaveet toteutettua. Licca-chan saapui muhkean kenkäkokoelmansa kanssa ja valmiiksi obitsutettuna. Hän on aikamoinen rinsessa ja seuraava hankinta on lisäkäsien pakkaus.

Kuluneena vuonna kävi monen nuken kohdalla niin, että niitä tarjottiin minulle suoraan ostettaviksi. Aivan käsittämättömän hyvää palvelua josta olen sanomattoman kiitollinen. Sasha Nun oli yksi näistä nukeista. Olin ihastellut tätä yksilöä miitissä ja kun ostin sen omistajalta Yukille kenkiä ja peruukkeja, tuli nunnakin samassa kuormassa.

Sashat ovat siis pienellä eläimen päällä varustettuja nukkeja joilla on Pullipin neloskroppa. Ne ovat keveitä ja hirmuisen siron tutntuisia. Vaatteet ovat vimpan päälle viimeisteltyjä ja koristeet yksityiskohtaisia. Olen aika ihastunut nunnaani ja toivon, että Groove julkaisee tätä sarjaa jatkossakin. Siinä on outoudessaan iso potentiaali.

Monstereiden suhteen minua vaivasi pieni motivaatiopula. Suomeen ei tuotu kovin kiinnostavia nukkeja ja hinnat olivat aika korkeita ihan tavallisistakin versioista mikä ei rohkaissut ostamaan normaalihintaisia.
Twyla löytyi kesän alennusmyynneistä. Kitty Noir mint in boxina kirpparilta ja Isin toin Tallinnasta.

Syksyllä nukkeharrastajia puhutti nuoren ja kokemattoman harrastajan ostama väärennetty hartsinukke. Tein blogiin jutun aiheesta ja sen taustatyönä taloon muutti täydellinen yllätysostos: Fairyland Minifee Sushu. loppuvuosi on kelien ja valon puolesta kehnoa aikaa kasvojen maalaamiseen, joten tämä kaunokainen kaksine päineen odottaa yhä henkilöllisyyttään. Nimi minulla ehkä on valmiina, mutta saa nähdä sopiiko se sitten kun kasvot ovat valmiit.

Sushun piti olla lohdutusnukke sillä missasin lotteryssä tämän tyypin. Ensimmäinen miespuolinen Dollfie Dream on ollut odotuksessa kaikilla vinyylinukkeharrastajilla jo kauan. Volks teki kehitystyötä pitkään ja hartaasti ja Vocaloid-kaksoset Len ja Rin olivat vuoden puhutuimmat nukkeuutiset.
Ylipäätään suositut hahmot saavat aikaan säpinää, mutta nyt ensimmäinen Dollfie Dream poika sai sitä todella paljon. Eteenkin kun Voks oli tehnyt työnsä huolella. Len ja Rin ovat todella kauniita ja hahmojensa näköisiä.

Ensin kerrottiin ettei näitä saisi kuin parista tietystä tapahtumasta Japanista. Harrastajat ympäri maailmaa raivostuivat ja pin julkaistiin tieto lotterystä. Lottosin enkä tietenkään voittanut. Volks suosii feikkitilien pelosta niitä asiakkaitaan, joiden tileiltä on ostettu heiltä ennenkin paljon tavaraa. Olin harmissani mutta ajattelin että kalliin nuken missaaminen ei ehkä olekaan mikään mailmanloppu vaan päinvastoin.

Kunnes kuulin että nukkeystävilläni oli ollut arpaonnen varmistamiseksi tuplahuuto ja molemmat Lenit olivat tärpänneet! Lenejä oli tulossa Suomeen kaksin kappalein ja sain napattua itselleni sen heille ylimääräisen.
Tilanne oli täydellinen win-win. Nuken voittaneella henkilöllä oli ostaja jolle Suomen tullit eivät ollet mikään yllätys hinnan päälle ja minun ei tarvinnut vääntää Volksin inhottavien tilausjärjestelmien kanssa vaan asian hoiti kokeneempi. Asumme vielä lähekkäin ja saatoin noutaa nuken ilman kotimaan postituksia. Kaikki sujui kuin tanssi.

Sittemmin on käynyt ilmi että hätä Rinin ja Lenin saamisesta oli ylimitoitettu. Tätä kirjoittaessani molempia saa yhä Volksilta. Rin on hurjan suloinen ja olen hiukan miettinyt kaksosparin kokoamista, mutta toisaalta en ole mikään Vocaloidfani ja tahtoisin Lenillekin hiukan erilaisen ilmeen. Sillä ei ole vielä edes omaa nimeä ja koen sen kanssa puuhailun hankalana. Jopa saapumiskuvien laitto blogiin on jäänyt kiireiden jalkoihin. Poikanuket ovat aina olleet minulle hankalia mutta pitää yrittää, saisiko vaatteiden ja peruukin vaihdolla tähän poikaan vähän persoonallisempaa ilmettä? Raukalla on vielä tosi vähän mitään omaa vaatettakaan. Tässä talossa tuon kokoisia miesten vaatteita ei ole valmiina lainkaan. Odotamme Lenin kanssa yhtä tarvikekimppaa Tatalle jotta tilanteeseen saataisiin korjaus.

Lenin kanssa samassa laatikossa tänne saapui Solinan uusi keho, joka oli toinen kuluneen vuoden päällimmäisiä ostotavoitteita. Toisin kuin Len, Solina saattoi kroppansa saatuaan istua valmiiseen pöytään sillä tuon kokoisia naisten vaatteita kyllä riittää.

Olin hurjan onnekas Solinan kropan suhteen koska ylipäätään onnistun hankkimaan sille käytettynä ihan oman vartalonsa enkä joutunut yrittämään hybridiä tai odottamaan milloin firma suvaitsee niitä uudestaan myyntiin laittaa. Tuo Withdollin SD-kroppa on tosi kaunis ja toimiva. Olen mahdottoman tyytyväinen että sain tämän kaunottaren kokoon näin vaivattomasti.

Nämä kaksi pientä äkkiostosta kuuluvat myös niihin jotka markkinoitiin suoraan minulle. Dal Lipoca eteenkin ihastuttaa minua vahvoilla väreillään ja jyrkällä katseellaan. En malta riisua noita demonitamineita ensinkään vaikka olisi hauskaa nähdä tämä nukke myös kasuaalimmin puettuna.

Byul Paulia on ensimmäinen Byulini. Sen stockperuukin look on lähtöjäänkin heinäkasassa nukkuneen näköinen eikä ikä ole tuonut parannusta asiaan. Paulia saanee uuden peruukin ihan ensi tilassa. Ehkä mahdollisesti myös uudet silmäsirut. Nuo tummat ruskeat tuppaavat kuvissa jäämään pelkiksi mustiksi aukoiksi ja ilme on vauhkoontunut. Mutta tahdon nähdä nuo silmät ensin ilman kaamosvalaistusta ennenkuin alan tekemään päätöksiä.

Tämän vuoden osalta olen erityisen tyytyväinen että pidin kirjaa saapuneista nukeista. Blogi ei pysynyt tulokkaista ajantasalla kuten normaalisti enkä pystynyt siitä tarkistamaan asioita kuten olen aiemmin voinut tehdä. Täytyy yrittää tsempata sen asian suhteen.
Mutta ilman muistiinpanoja olisi ollut vaikea muistella jälkikäteen kuka saapui milloinkin ja missä järjestyksessä. Huvittavaa oli että aloitin Yukin saapuessa vuoden 2016 nukkeostokset muistiinpanon vihkossa vajaalle sivulle. Enhän odottanut siihen montaa riviä merkintöjä. Nyt listaus kulkee jo pitkin marginaaleja.

 Muutenkin vuosi oli nukkeilun suhteen vilkas. Meillä oli upea nukkeviikonloppu Pullip Suomen seniorinukkeilijoiden kanssa ja Jyväskylässä pidettiin useampikin pienen porukan teehuonemiitti.

Animeconissa pyörimme nukkeporukassa sielläkin ja con oli muutenkin erittäin onnistunut kokemus. Toivon todella hartaasti että se jatkossakin pidetään Jyväskylän Paviljongissa Kuopion tukkoisen Sibeliustalon sijaan.

 Kävimme myös erityisen hauskalla nukkeilu- ja kulttuuriretkellä Helsingissä Spican, Petunian ja serkkuni Aimon kanssa. Näimme hienon Tom of Finland näyttelyn ja pääsimme merelle mikä oli jännittävää ja pelottavaakin. Söimme hyvin ja nauroimme paljon. Tällaisia retkiä pitäisi vuoteen saada mahtumaan lisää!


Nyt alkanut vuosi on vielä nukkejen suhteen arvoitus. Taidan tehdä siitä oman postauksensa. Toivoisin muiltakin bloggaajilta vuosiraportteja ja suunnitelmia tulevasta. Niitä on aina niin hauskaa lukea.