torstai 6. joulukuuta 2018

Viisi jouluista kuvaa

En ole pitkään aikaan saanut otetta joulun vietosta. Olen luultavasti liian vanha. Mutta blogin joulukalenteri on rakas perinne josta tahdon pitää kiinni. Vaikka vain viiveellä ja monta päivää kerralla harpaten.

Tämän kerran kuvat ovat enemmän talvisia kuin varsinaisesti jouluisia. Viikonloppuna oli kiva pikkupakkanen ja lunta. Viikolla kaikki suli pois ja eilen sitä taas hippunen saatiin.

Joku sai joululahjansa etukäteen. Fuuka hankki pikkujoulumiitistä itselleen sopivan talvitakin.

Viime sunnuntaina samoiltiin pikkupakkasessa metsässä myrskytuhoja setvimässä ja joulukuusta katselemassa. Inhosin lapsena isäni tapaa hankkia kuusi ei estetiikkaa vaan metsänhoidollisia tarpeita silmällä pitäen. Nyt huomaan itse tekeväni samaa. Ei sillä väliä onko kuusi nätti jos se kasvaa paikassa josta se täytyy poistaa.

Riimi piilottelee kasvustoissa. Olen pohtinut tahdonko uuden Lil´Fairyn joululahjaksi? Minähän manasin ettei enää ikinä toista, mutta uusi ja korjailtu kroppa on ratkaisevasti tätä alkuperäistä toimivampi joten ehkä...

Yuki demonstroi, miten hämärää on joulukuussa päivälläkin.

Siksi Maretti kehottaakin kaivamaan kaikki jouluvalot esiin ja käyttöön!

lauantai 17. marraskuuta 2018

Uusi nukke!

 Ja äkkiä niitä olikin kolme!


Kun Dollfie Dream ilmoitti pari vuotta sitten lanseeraavansa hintsun pienemmän, Dollfie Dream Minin ja Dollfie Dream Sisterin puolivälistä olevan nukkekoon, olin riemuissani. Pettymys oli suuri kun kaksi ensin julkaistua Idolsmaster-nukkea eivät naamoiltaan sytyttäneet. Jäin odottamaan seuraavaa sen kokoista julkaisua jota tähän päivään mennessä ei ole nähty.
Ajattelin jo haudata haaveeni Prettystä kunnes vakiodiilerini vinyylien suhteen vihjaisi, että hän voisi luopua omasta Prettystään toisen pään kanssa. En ollut ajatellut hankkia mitään uutta ja olin vasta tuhlannut Tokion matkaan kaikki säästöni. Mutta piiiiitkän maksuajan jälkeen Fuuka nyt vihdoin on täällä. Kyseessä on siis Dollfie Dream kymppipää Prettyn vartalossa.

Supersöpö.

Vaikka varautumisaika oli pitkä, oikein mitään ei ollut valmiina. Ajattelin optimistisesti että kyllä tällaisesesta määrästä nuken vaatteita TÄYTYY jotakin sopivaa löytyä. Ja löytyikin, mutta vain melkein. DDP on MSD-kokoluokkaa pituudeltaan mutta paljon reitevämpi ja sillä on jonkin verran lantiotakin. MSD-nukeistani vankkatekoisin, Nicola lainasi vaatteitaan, samoin pienimmät SD.t. Isoimmat MSD.kengät sopivat. Samoin yhdet randomit Visual Dollin kengät jotka täältä löytyi.

Olen aika tyytyväinen tähän porukkaan. Näyttävät herttaisilta yhdessä. Mitään polttavaa tarvetta hankkia lisää ei ole.

Suloinen Yuki. Pitkästä aikaa stock-peruukillaan. Sen laatu on niin kehno ettei sitä tee hirvestä mieli käyttää.

Sekä Len ja Volksilta Tokiosta hankitut Suomiverkkarit. Oli huvittavaa löytää ne Volksin lippulaivamyymälästä joka on tunnetumpi pitsioksennuksistaan ja koristeellisista hepeneistä.

Pieni sieni. Marraskuun aurinko paistoi matalalta eikä kovin pitkään. Uhkasi tulla kiire kuvien kanssa.

Bonuskuva:
Haukotteleva kuvausassistentti. Tylsää settiä.

lauantai 20. lokakuuta 2018

Ruskakuvia hartsisista

Pitkästä aikaa. Totesin että jos odotan siihen asti jotta saan nopeamman tietokoneen, blogi alkaa kasvaa hometta. Joten yritetään pärjätä tällä mitä on. Toivon kuitenkin että blogin ulkoasuun vaikuttaneet ongelmat pysyisivät tällä kertaa poissa...

Ruska on tänä syksynä ollut upen vuosikymmeneen. Tyypillisesti olen päässyt ihailemaan sitä pääosin työpaikan ikkunoista. Kun sitten sattui aurinkoinen päivä ja vapaa samaan aikaan, oli upein hehku jo ohitse. Mutta kyllä kuviin vielä jotain väriä takertui.

Saima ja Saiman mustat silmänaluset. Olen pohtinut tuon tehdasmeikin vaihtamista mutten ole saanut tehtyä asian eteen mitään. En oikein tiedä mitä tahtoisin tilalle. Huulista pidän tuollaisenaan ja hampaita rakastan, mutta nuo raskaat silmät ovat kuvattaessa vaikeat.

Se päivä kun Saiman kuvat otin oli ensimmäisen yöpakkasen jälkeen. Yritin tavoittaa kuuraisia kasveja mutta olin pahasti myöhässä. Vain alimmissa lehdissä näkyy hippunen kuurasta.

Mutta valo oli muuten kaunis ja kerrankin jopa nuo silmät pääsivät edukseen.

Tässä kohtaa maa oli vielä aivan jäässä. Mutta ei se kuvissa näy ollenkaan. Joten jäljelle jää vain kauniisti värittyneitä heiniä ja yhä kesäkuosiin pukeutunut nukke.

Mattilanniemen kampusalue Jyväsjärven rannassa on kaupungin hienoimpia syysvärien kuvauspaikkoja. Olen käynyt siellä useimpina ruskasyksyinä. Sääli että tänä vuonna saimme idean kuvausretkelle viikkoa liian myöhään. Eteenkin matalammat kasvit olivat jo karisseet.
Sain ennen lähtöä idean kokeilla Solinalle pupillisia, kiiltäviä silmiä. Se näytti luonnossa kauniilta, mutta useimpiin kuviin Solinalle tuli ikävä, tuijottava katse. Niissä kuvissa jotka onnistuivat, silmät kuitenkin ovat kauniit.

Yrityksiä saada kuvaan sekä keltaista että punaista.

Oikein todella keltaista.

Täällä on useimmiten hyvin rauhallista kuvailla. Nämä rakennukset olivat sisätilangelmien vuoksi pitkään käyttökiellossa ja alue oli miltei hylätty, mutta nykyään rakennuksia käytetään taas.

Puistossa palloili myös isoja jäniksen roikaleita.

Nicola kävi kanssani purjehtimassa. Tässä vaiheessa ruska oli jo miltei ohitse, mutta keli oli muutoin upea. Ehkä jopa liian kirkas?

Purjevene ei kuulu fiksuihin paikkoihin kuvata nukkea. Eteenkään kömpelöä Volksilaista. Mutta Nicola pääsee niin harvoin mukaan mihinkään. Sille tekee aina mieli tarjota jotakin tavallisuudesta poikkeavaa.

Ruskakuvia olisi odottamassa toinenkin mokoma. Katsotaan jos ne ehtisi setviä huomiseksi?

torstai 31. toukokuuta 2018

Tsukihan uusi vartalo

Pieni harmaatukkainen Neemoni Tsukiha katkaisi nilkkansa viime kesänä. Kuvasin sitä jonkin verran sen jälkeenkin jalkaa piilotellen, mutta korjausprojekti ei oikein edennyt. Loppukeväästä nappasin sitten itselleni huokean vaihtokropan Suomesta ihan vaan siksi kun halvalla sai ja oli kiva saada nukke kokonaiseksi.

Kroppa oli Azonen Neemoille kehittelemä uusi vartalomalli jota inhosin jo valmiiksi. Lisäksi se on Tsukihalle väärän kokoinen eli tyttö kasvoi pituutta.

Nakukuvia tai vertailuja ei tullut otettua mutta keho on paljon hoikempi ja rimpulampi kuin alkuperäinen. Brazin housut mahtuvat nyt ongelmitta. Mutta ruma se on! Nivelet ovat näkyvissä ja ulkonäöltä kroppa muistuttaa obitsua. Siinä on myös sama "hajoaa minä hetkenä hyvänsä"-fiilis. Hoikkuudesta ja heiluvaisuudesta johtuen kroppaa on vaikea saada pitämään asentojaan.

Tällä uudella kropalla nukke polvistuu helpommin kuin vanhalla. Sääli että sekin ominaisuus katoaa jos nukella on vaatteet yllään. En oikeastaan tahdo edes ajatella mitä tällä asialla on tuotantotiimissä haettu.

Asiat jotka ennen Neemoilta sujuivat, kuten vaikka istuminen ja seisominen eivät enää onnistu. Nivelet ovat liian letkut kannattelemaan asentoja mikäili nukella on vaatteet yllään. Lisäksi heiluvainen vyötärö lisää epävakautta entisestään. Neemoissa minua niin viehättänyt töpäkkä vankkatekoisuus on nyt poissa.

Koska Tsukiha kasvoi pituutta ja uuden kropan kiinnitys on erilainen, se ei enää voi käyttää käsivalikoimaansa. Harmi sekin.

Tästä en tiedä onko tämä kropan vai Tsukihan pään ominaisuus, mutta pään reikä on tosi takana ja pää paikallaan nukella on hassu leuka eteenpäin työntynyt ilme. Paksun takin kanssa se ei niin pistä silmään, mutta ilman kyllä.

Olen tosi tyytyväinen että Tsukiha on taas käyttökunnossa, mutta kyllä kynnys hankkia uusia Neemoja on tämän jälkeen aika iso. Olinkin hurjan iloinen kun kuulin, että kroppaa on jälleen muokattu. Toivottavasti jatkossa saadaan palattua kohti entistä. Olen kahden viikon kuluttua lähdössä shoppailemaan Japaniin ja toivon löytäväni sieltä vielä kohtuuhinnalla vanhaa kroppaa. Tahtoisin ostaa niitä varastoon.

tiistai 29. toukokuuta 2018

Omenankukkamiitti

Nyt! Viimeinkin työt ja opiskelut on saatu hoidettua pakettiin tältä keväältä ja voin taas keskittyä mukaviin juttuihin. Kuten rästikuvien lisäilyyn blogiin ja lisäkuvien räpsimiseen.

Viime viikonloppuna oli Jyväskylän nukkeharrastajien perinteinen omenankukkamiitti Survon Omenatarhalla. Miitti oli suunniteltu pidettäväksi myöhemmin, mutta helteet vauhdittivat kukintaa niin, että nytkin nipin napin ehdimme. Vain pari hassua puuta oli enää kukassa ja niidenkin kukat lerppuivat surkeasti. Onneksi juuri ne kauneimmat, vaaleanpunaiset puut olivat käytettävissä. Montaakaan valkoista kukkaa ei enää ollut tarjolla.

Meitä oli pieni porukka, vain kolme nukkeilijaa, mutta ryhmäkuva on silti vaikuttava.

Anemone ei tänä keväännä päässyt kuviin nimikkokukkansa valkovuokon kanssa. Lohdutukseksi hän pääsi omenapuihin jotka oli kuin tehty samaan värimaailmaan.

Voi jestas. Kuvistakin näkee miten kuivassa kunnossa puut ovat. Mahtavaa kun on lämmintä, mutta luonto ja viljelykset alkavat jo vahingoittua.

Tässä kuvassa nuo lumoavat ripset piirtävät itsensä hyvin esiin.

Anemonen transparentin ihon kuvaushaasteista olen maininnut varmaan joka kerta kun siitä kuvia julkaisen. Mutta en silti vaihtaisi sitä mihinkään mattapintaiseen. Pikkuhiljaa alkaa löytyä tatsi tähänkin.

Yuki kukkasten keskellä. Sen preerialook toimi hämmästyttävän hyvin omenatarhallakin.

Taas nähtiin miten tärkeätä on nähdä kuvat isolta ruudulta kameran pikkunäytön lisäksi. Luulin että aurinkoiset kuvat paloivat läpi ja varjokuvat onnistuivat, mutta kuvia katsottuani totesinkin sen olleen juuri toisinpäin.Onneksi molempia riittää...

Tämä on varmaan yksi suosikkikuvistani Yukista.Tuo puu vain on kuivakkanakin niin kaunis.

Isojen vinyylityttöjen ryhmäkuva. Kolme Dollfie Dreamia ja yksi iso Azone.Yuki ainoana länsimaisissa vaatteissa.Siitäkö johtunee sen ulkopuolinen ilme?

Keinussa. Näistäkin kuvista pidän kovasti.

Vaaleanpunakukkainen suosikkipuumme näkyy taustalla. Kuten muista puista voi huomata, valkoiset kukat olivat todellakin jo mennyttä.

No yhden kukkivan minä löysin jotta sain tähän kuvaan valkoiset kukat. Mutta ei niitäkään montaa ollut jäljellä tässäkään omenapuussa.

Löysin tämän ponin kirpputorilta Tampereelta jokin aika takaperin ja olen etsinyt tilaisuutta kuvata sitä jossakin.Sen olemus on mukavan ylhäinen ja värimaailma tuo mieleen ponikuningatar Majestyn G1-genrestä.

Roikkuvista kukista tulee mieleen ihan joku muu puulaji kuin omena. Ajattelin sitä jo kuvia ottaessani.

Pullip Utenan ja kumppaninsa Anthyn saapumiskuvat ovat jääneet nekin julkaisematta. Pitää hoitaa asia ensi tilassa.

Utenan olkapäillä on kimaltavat punaiset timangit jotka ottivat valon heijastaen sen vähän mihin sattuu kuvissa. Välillä siitä tuli kuitenkin ihan hauskoja efektejä.

Toinen haaste tämän nuken kuvaamisessa ovat nuo animenukelle tyypilliset isot valopisteet jotka on maalattu silmiin. Kun valoa ulkona on muutoinkin yllin kyllin, tulee silmiin helposti liikaakin pisteitä. Ainakin minun makuuni.

Utenan teemaan kuuluisivat tietysti liljat, mutta aina ei voi valita. Kukka kuin kukka.

Huh, olipa urakka. Seuraavaksi taas sitten vanhempia kuvia.

perjantai 30. maaliskuuta 2018

Kesäkuvaryöpsähdys

Tätä kirjoittaessani Pullip Suomen foorumi on ollut nurin jo jokin aikaa. Kaipaan sitä kovasti. Mutta se on myös aasinsilta siihen, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Nimittäin.... Viime kesänä foorumi oli nurin tosi pitkän aikaa kesken kesäkuvaushaasteen. Kuvasin kuitenkin ahkerasti siinä toivossa että foorumi vielä palautuisi. Mutta kun se palasi, kesä oli jo ohitse eikä haastetta ollut enää mieltä jatkaa. Minulle jäi paljon kuvia joilla en tehnyt mitään. Ne piti siirtää blogiin jotta olisivat tallessa edes jossakin, mutta se jäi muiden kiireiden jalkoihin. Jos nyt lumikinosten keskeltä siirtäisi viimein näkyviin nämä paitsioon jääneet kuvat. Keskellä talvea märkäkin kesä tuntuu kesältä :)
Ainakin luulen ettei mitään näistä kuvista ole vielä nähty. Mutta jos erehdyn niin väliäkö tuolla. Näette kuvat sitten kahteen kertaan.

Bara Froggyn hynttyissä.

Dede ja Deden uusi kroppa. Värimätsi on erittäin hyvä.

Licca-chan ja yksi todella kylmä ja pimeä sadepäivä.

Melodramaattinen Iza. Tästä kivikuvauksesta riittäisi kuvia enemmänkin. Täytyy katsoa inspiroivatko ne joskus myöhemmin?

Edie ja pakollinen jokavuotinen ralliautokuva.

Lenillä on jotenkin häijy ilme. Onneksi norsu näyttää hyväntuuliselta. (miksi minusta tuntuu että tämä kuva on kyllä julkaistu jossakin?)

Jupi keskustelee peilikuvansa kanssa.

Myrtti villiintyneessä puutarhassa. Vielä omaakin puutarhaani villimmässä ja se on jo paljon se!

Maretti ja märkä pioni.

Yks mummo män mustikkaan... Voi kuinka kaipasinkaan tähän asuun nukkekokoisia Crockseja! Ja miksi nukkeni touhuavat kuvissa vain kauhean arkisia juttuja?

Vilperin pionipeti. Tämäkin lienee kuvia jotka tulee otettua vuodesta toiseen.

Satsuma kuvattuna hylätyn ja kasvien täyttämän auton ikkunan lävitse.

Zora tutussa kotiviidakossa.

Saima ja tähdet tähdet.

Huh. Iso urakka. Josko seuraavaksi jotakin ajankohtaisempaa?