perjantai 29. heinäkuuta 2016

Seitsemän päivän kuvat

Huh, viikon kuvat rästissä. Mutta koetetaanpa kiriä aika kiinni kerralla.

Vadelmakausi on kiivaimmillaan. Mansikat menivät käytännössä pilalle sateiden takia eikä mustikkasatokaan vaikuta erityisen huikealta, mutta vadelmia kelit ovat todella suosineet. Kosteaksi kesäksi matoja on silti hämmästyttävän vähän. Hyvä niin.

Myös puutarhamarjat alkavat kypsyä. Punaiset etunenässä. Niitä tulee aina paljon enkä keksi niille mitään käyttöä.

Pitkästä aikaa saatiin myös muutama oikeasti lämmin päivä. Nono Painaajärvessä.

Froggyn järjettömän tuuhea kuontalo ei asetu polkaksi. Minulla on suuri kiusaus leikata siitä Jackie Kennedy-tyylinen mehiläispesäpallo.

Riimi kukkapurkissa. Tässä vaiheessa kesää ruukkuistutukset eivät enää ole parhaimmillaan vaan alkavat ränsistyä. Mutta ei niitä vielä henno poiskaan laittaa.

Zora illan hämärissä omenapuussa.

Yuta varoittaa että huonennakaan ei ole kuvia blogiin luvassa. Instagrammiin kuitenkin sitäkin enemmän. Lähdemme nukkejen kanssa kulttuuriretkelle Helsinkiin!

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Siivouspäiviä

Olen käyttänyt pari päivää yrityksiin siivoilla hiukan sisällä ja kukkapenkeissä.

Työ vain keskeytyy vähän väliä keksiessäni jotakin epäolennaista tuusailua. Kuten nukkejen vaatteiden vaihtelua. olen jo kauan halunnut kokeilla Lydialle sirkusteemaa. Mielestäni se tuo hauskan kontrastin sen happamaan ilmeeseen. Sääli ettei pihallamme ollut mitään aiheeseen sopivaa rekvisiittaa.

Olen jo kauan lykännyt tuonnemmas mangojeni saattamista johonkin tolkkuun. Nyt kun hommiin ryhdyin, tein myös luettelon siitä mitä kustakin sarjasta jo on ja mitä osia pitää vielä etsiä.

Haaveilen että saan nämä vielä joskus hyllyyn. Mutta sitä päivää saan vielä odottaa pitkään. Mutta vaikka minulla on yhä jokaisella pinnalla huojuvia mangatorneja, ne ovat nyt sentään sarjoineen yhdessä ja samassa pinossa. Iso saavutus sekin.

Viikonloppuna on tottelevaisuuden SM-kisat Laukaassa, Vihtavuoren urheilupuistossa. Tervetuloa katsomaan! Olen töissä koko viikonlopun siellä joten voi olla että seuraava postaus tulee sitten maanantaina. Instagrammiin yritän saada tilannekuvia jos mahdollista.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Skootterilla kirpparille

Lähdimme kauniin päivän kunniaksi käymään postissa skootterilla. Lähikirpparilla poikettiin hetken mielenjohteesta. Enpä olisi osannut arvata että saan tehdä saman viikon kuluessa blogiin postauksen neljän uuden nuken saapumisesta!

Joku taika siinä on että kun liikkuu isolla autolla ei löydä mitään, mutta kun on liikkeellä hankalimmalla mahdollisella kulkuvälineellä niin löytää herra ties mitä aarteita! Onneksi minulla oli reppu!

Olen suunnitellut tekeväni postauksen blogiin suosikkikirppareistani, mutta se on vielä jäänyt kuvien puutteeseen. Mutta yksi on ylise muiden. Anjan Puoti Muuramen keskustassa on ykkönen kaikilla mittapuilla. Kaunis, siisti, jännittävä, puhdas sisäilma ja ihan käsittämätön aarrelöytöpaikka.
Katsokaa nyt! KAKSI G3-ponia ja Monster High avaamattomana paketissaan. Ponien mukana tuli lisäksi Hello Kitty-kännypehmo sekä hupaisa Bratz merenneito. Sekä taustalla vilahtava vihreä-pinkki huppari.

Kitty Noir on tuontitavaraa. Pääosa boxin teksteistä on kyrillisillä kirjaimilla. Hahmo ei sinällään ole suosikkini, mutta hintalaatusuhde oli kohdallaan.

Minulla on samaan koulunaloitussarjaan Clawden Wolf. Myös sen vaatteissa ja boksissa oli sama vetoketjuteema.

Ponit. Oikeanpuoleisen kaulasauma on liimattu kiinni ja se on jouhien kunnosta päätellen ollut pikkulapsen kuolattavana. Mutta kyllä sen kuntoon vielä saa. Vasen oli kampaamista vaille priima. Olen ihan innoissani siitä että lyhyen ajan sisällä olen löytänyt jo useamman G3-ponin. Välillä oli pitkä aika kun niitä ei näkynyt kirppareilla koskaan.

Tämä punkero tuli toisen ponin kanssa samassa pussissa. Olen joskus ennenkin hiplannut näitä Bratz Baby Mermaid-nukkeja ja ajatellut että onpas hupaisia. Nyt päästyäni tutustumaan tähän, olen aika myyty. Hurmaava pieni pallokala timantti pömppömasussa ja glitteriä pyrstössä.

Pallokalan harja ja Hello Kitty kännykkään. Olen krooninen kännykkään ripustettavien asioiden hukkaaja, joten mukavaa että tämä on tällainen hiukan suurempi. Ehkä se säilyy minulla hetkistä pidempään? Nyt puhelimessani helisee sekä Kitty että Animeconista hankittu Otoya. Mietin että jos siirtäisi toisen kameraan? Se on niin musta ja virallisen näköinen.

Kitty ulkona paketistaan. Tykkään ihan mielettömästi tämän nuken vaatteista. Väripaletti on pidetty hanskassa, mitään älyvapaita muovihärpäkkeitä ei ole ja kengätkin näyttävät käveltäviltä. Voisin jopa itse käyttää näitä ja se on aika paljon sanottu Monster highien vaatteet tietäen.

Mutta kierosilmäinen tämä on kuin mikäkin. Onneksi hahmo on kissa niin asia ei haittaa mitään. Sen sijaan mattamustan naaman ja hiukan kiiltävien käsivarsien ero häiritsee hieman. Kittyllä taitaa olla puuterin käyttö hyvin hanskassa?

Punkerokala on aivan huippu! Tässä ankaran hiustenhuoltosession jälkeen. Kampasin tukkaa herra ties miten pitkään. Mutta tuli siitä ehkä hiukan siistimpi.
Tällä pitäisi kaiketi pystyä ruiskimaan suusta vettä, mutta ainakin tämä yksilö on niin vankkatekoinen ettei sitä minun voimillani puristella. Sillä on söpö masu ja selkäpuolella makkara kun pyrstö on jäänyt pikkuisen tiukaksi. Iho on mattainen ja kaikki muu kimaltaa vienosti. En malta odottaa että pääsen kuvaamaan sitä johonkin veden äärelle.

Kitty: Ei, se voisi olla huono idea.... Se on kuitenkin vain puoliksi kala.
Bratz: Blib?

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Riimi esittäytyy

Heh, Azone yllätti minut iloisesti ja vain pari päivää "julkaisu viivästyy" tiedon jälkeen tulikin tieto että nukke on shipattu. Mikäs sen mukavampaa! Lil`Fairy Kibou No Hotori Riam sai jo tilausvaiheessa työnimen Riimi kun en saanut Riamista mitään järkevää lausumistapaa.

Riimi saapuikin poikkeuksellisen hygienisesti pakattuna, sillä muoviboksi oli vielä erikseen kääritty kelmuun. Riimin mukana tuli vain yllä olleet vaatteet, muutama vaihtokäsipari mistä olen tosi iloinen ja se näiden nukkejen mukana saapuva satukirja joka Tsukihallakin oli.

"Morjens!"

Lil`Fairyjen kroppa heiluvine päineen ei ole ollut mikään kestävyysihme ja toivoin suuria tältä uusitulta kropalta. Luullakseni kuitenkin turhaan. Riimiltä on jo kerran pudonnut koko jalka ja pelkään kuollakseni joka kerta kun vaihdan käsiä heppoisiin ranteisiin.

Kroppa on niin hento ja nivelletty ettei se kykene istumaan noissa maalaisromanttisissa puuvillavaatteissaan vaan kangas vastustaa liikaa.

Eikä seisominenkaan tahdo onnistua kun lonkkanivl on niin löysä ja jalkaterä pieni.

Onneksi asennetta on vaikka muille jakaa! Mietin jo olisiko pitänyt ristiä tämä Justiinaksi?
(huomatkaa kukkapistiäinen hihalla...)

"Viitsitkö ötökkä häipyä pilaamasta uhoposeeraustani!"

Bonuskuva:
NYT löytyi kunnollisen kokoinen ötökkä!

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Tsukiha Tulliniemessä

Kesän retket uusiin, sotahistoriallisiin luontokohteisiin jatkuvat. Vallisaaren ohella myös toinen Suomen puolustushistoriaan olennaisesti liittyvä alue avattiin tämä keväänä yleisölle. Nyt Suomen eteläisimpään kärkeen Hangon Tulliniemessä on tehty luontopolku.
Tsukiha ensi kertaa meren rannalla.

Koska Tulliniemi oli eristettynä niin kauan, sinne on kehittynyt ainukertainen kasvosto ja eläimistö. Näin ensimmäistä kertaa merikaalin jonka kyllä tunnisti heti kaaliksi. Merikaali kävi harvinaiseksi saariston asukkaisen lampaiden syötyä sitä liian innokkaasti. Nykyään kun lampaita ei enää samoissa mitoissa ole, alkaa kaali elpyä hiljakseen.

Tulliniemi saattaisi olla parhaimmillaan syksyllä koska se on tärkeimpien muuttoreittien viimeinen pysähdys ennen merta. Näin keskikesällä näkyi kyllä lintuja, mutta ei mitään erityisen kiinnostavaa. Keli ei myöskään suosinut bongailua. Ei myöskään se että mukana oli kaksi helposti pitkästyvää koiraa.

Epäonnisen Palawan-laivan hylky rantaan huuhtoutuneena.

Ensin tulipalo ja pelastustöiden aikana ajo miinaan. Palawan jäännöksiä on rannalla monessa kohtaa. Ne muistuttavat siitä, että Suomea on merenkulun alkuajoista lähtien suojannut pirunmoinen karikko josta on liki mahdotonta purjehtia läpi ilman alueen hyvin tuntemaa luotsia. Tulliniemenkin vesillä hylkyjä riittää.

Ensin Tulliniemessä majailivat saksalaiset sotilaat. Sitten langenneet naiset. Parhaimmillaan Tulliniemessä on ollut sata parakkia. Nykyään jäljellä on vain neljä tai viisi hyvin heikkokuntoista röttelöä.

Rakennukset kuuluvat alueen historiaan, mutta kieltämättä niiden kunto on sellainen että herää kysymys, onko niissä enää mitään restauroitavaa? Tämä kuvassa oleva oli kunnoltaan yksi parhaista.

Heh, meillä on kotona olkkarin sohvapäytänä tuollainen samanlainen Puolustusvoimien arkku.

Tulliniemessä on vapaasatama jossa Suomeen tuotavat uudet autot tullataan. Kontrasti villiintyneen luonnonsuojelualueen, sotilasparakkien ja uusien autorivistöjen välillä on melkoinen.

Sitten alkoi sataa ja tuulla! Ulkomerelle työntyvä niemi on tuulinen paikka aina, ja kun keli yllättää, se tulee ankarana. Tulliniemen luontopolun viimeinen vaihe on kiipeilyä paljailla rantakallioilla ja eteenkin kelissä reitti on vaativa. Sateella kalliot voivat olla liukkaita joten hyvät kengät ja kunto ovat tarpeen.

Kun viimein pääsimme eteläisintä kärkeä osoittavalle merkille, olimme likomärkiä ja tuuli niin kovaa, etten uskaltanut ottaa Tsukihaa kuvattavaksi lainkaan. Pelkäsin että se huuhtoutuu aaltoihin. Joten kuvassa pelkät Nadja ja Tirppu.

Harmitti aika tavalla että keli meni niin kehnoksi. Kallioilla oli upeat maisemat eikä ristin sieluakaan ja olisin tahtonut kuvailla siellä enemmänkin. Luontopolku on edestakaisin vajaat 7 kilometriä ja maasto on viimeisiä kallio-osuuksia lukuunottamatta tasaista ja mukavaa. Vaikka oli huono keli ja arkipäivä, väkeä oli liikkeellä aika tavalla eikä syyttä, luontopolku on hauska ja siellä on paljon nähtävää.

Samalla reissulla pysähdyimme Mannerheimin Muistomerkillä joka on ihan Hangon sisäänajoväylän tuntumassa.
Tsukiha ja Mannerheimin lyhyt elämänkerta. Tämä tosin on pelkkä suoerlyhennelmä. Äijä ei elämässään juuri ehtinyt tyhjäkäynnille. Käsi muuten ylös kuka on ajatellut Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Marsalkka Mannerheimin yhteyttä?

Tässä nopea kertaus Talvisodan vaiheista. Nämä luvut ja päivämäärät kun opettelee ulkoa, selviää lähihistorian tentistä.

Sama Jatkosodasta. Todellinen lyhennelmä.

Suuren miehen muistomerkki ja pieni tyttö sen juurella. Äärimmäisen heikkoa sommittelua. Mutta oli kiinnostavaa huomata rintamalinjan kulkeneen juuri tässä.

Bunkkerit, juoksuhaudat ja konekivääripesäkkeet ovat maisemassa yhä hyvin näkyvissä ja sangen hyväkuntoisina mikäili niitä osaa etsiä.

Sinivuokkoja juoksuhaudassa.

torstai 14. heinäkuuta 2016

Uusi Azone: Little Blue Bird Tsukiha

Viimeviikkoinen improvisaatio-ostokseni saapui viivyttelemättä matkallaan. Hyvin pienestä jäi kiinni ettei se ehtinyt Animeconiin mukaani, mutta hyvä että näinkin.

Pakettikuvien laatu on mitä surkein. Taaskaan ei maltti riittänyt päivänvalon odotteluun. Mutta siis tällaista hopeatukkaista, hieman alakuloisesti hymyilevää pientä tyttöä minä odotin.

Tsukiha paketissaan. Heti kun näin muovin läpi tuon hymyn tajusin että minua oli johdettu harhaan mitä röyhkeimmin.

Tämä sieltä ilmestyi. Hoopo hymy joka tuo mieleen Hessu Hopon, tukka pystyssä ja sukat makkaralla. Nilkankin mokoma oli heittänyt paketissaan nurinniskoin. Onneksi ei sentään ollut rikki!
Tässä vaiheessa minä vedin henkeä ja muistutin mieleeni faktat minkä vuoksi minä varta vasten halusin XS-kokoisen Pure Neemon vaikka kroppa on kelvoton ja inhoan sitä.

Ei vaan, söpöhän tuo on. Mutta ihan selvästi arkaa Alisaa ja neitimäistä Yutaa karskimpi tapaus.

Kaikki tavarat olivat tallella. Yhdet vaihtokädet tulivat mukana.

Kassi on oikea suloisuus. Katsokaa tuota pikkulintua! Tsukiha on Otogi No Kuni-sarjaa joka on klassikkosatuteemainen ja edustaa veljineen satua lintu sininen. Tsukihan koko nimi on Little Bird Blue Tsukiha.
Minusta tämä on hassu juttu sillä olen aina luullut Lintu Sinistä Topeliuksen kirjoittamaksi ja siis alkuperältään suomalaiseksi saduksi. Mutta kaiketi joka maalla on samat sadut jonkun kirjoittajasuuruuden kääntäminä ja omikseen sillä tavoin saamina. Saduthan ovat järjestään ikivanhoja ja kansantarinapohjaisia. Ei kai niitä kukaan oikein voi omakseen väittää?

Koko XS-kokoinen Pure Neemo ikäluokka. Kaikki Neemopojat ovat tällä luokalla. Se on vähän sääli. Minulle kelpaisi hyvinkin isommille tytöille sopiva, pikkuisen isompi seuralainen.

"Kuule Tsukiha. Olikohan fiksua ottaa se nätti kassi ulos? Ettet vaan hukkaa sitä?"

"Äsh, älä nyt hössötä. Näethän että se on minulla tässä hyvin mukana."

Hetken kuluttua...

"Kuule, löysin tämmöisen. Mahtaako se kuulua sille uudelle tomppelille?"

"Et viitsisi nimitellä Yuta. Hänhän oli kiltti ja toi sinulle uudet vaatteetkin tullessaan."

"No mutta katso millaiset! Lippahattu on liian suuri ja kaikki muu on jostakin viime vuosisadalta. Olen varma että hän toi nämä rytkyt vain itselleen!"

Yuta: "Tuota... unohtuikohan jotakin?"

Tsukiha: "Voi jestas!"

Fletkupolvinen XS-kaksikkoni. Näin pienillä jaloilla ja pehmeillä nivelillä ei seisominen ole ihan simppeli temppu.

Hattujen vaihto. Miksi minusta tuntuu että nyt ollaan lähempänä näiden kahden perimmäisiä luonteita?


Bonuskuva:
"Sorry Yuta mutta tällä kelillä ei vaan voi mennä ulos olkihattu päässä."