tiistai 29. toukokuuta 2018

Omenankukkamiitti

Nyt! Viimeinkin työt ja opiskelut on saatu hoidettua pakettiin tältä keväältä ja voin taas keskittyä mukaviin juttuihin. Kuten rästikuvien lisäilyyn blogiin ja lisäkuvien räpsimiseen.

Viime viikonloppuna oli Jyväskylän nukkeharrastajien perinteinen omenankukkamiitti Survon Omenatarhalla. Miitti oli suunniteltu pidettäväksi myöhemmin, mutta helteet vauhdittivat kukintaa niin, että nytkin nipin napin ehdimme. Vain pari hassua puuta oli enää kukassa ja niidenkin kukat lerppuivat surkeasti. Onneksi juuri ne kauneimmat, vaaleanpunaiset puut olivat käytettävissä. Montaakaan valkoista kukkaa ei enää ollut tarjolla.

Meitä oli pieni porukka, vain kolme nukkeilijaa, mutta ryhmäkuva on silti vaikuttava.

Anemone ei tänä keväännä päässyt kuviin nimikkokukkansa valkovuokon kanssa. Lohdutukseksi hän pääsi omenapuihin jotka oli kuin tehty samaan värimaailmaan.

Voi jestas. Kuvistakin näkee miten kuivassa kunnossa puut ovat. Mahtavaa kun on lämmintä, mutta luonto ja viljelykset alkavat jo vahingoittua.

Tässä kuvassa nuo lumoavat ripset piirtävät itsensä hyvin esiin.

Anemonen transparentin ihon kuvaushaasteista olen maininnut varmaan joka kerta kun siitä kuvia julkaisen. Mutta en silti vaihtaisi sitä mihinkään mattapintaiseen. Pikkuhiljaa alkaa löytyä tatsi tähänkin.

Yuki kukkasten keskellä. Sen preerialook toimi hämmästyttävän hyvin omenatarhallakin.

Taas nähtiin miten tärkeätä on nähdä kuvat isolta ruudulta kameran pikkunäytön lisäksi. Luulin että aurinkoiset kuvat paloivat läpi ja varjokuvat onnistuivat, mutta kuvia katsottuani totesinkin sen olleen juuri toisinpäin.Onneksi molempia riittää...

Tämä on varmaan yksi suosikkikuvistani Yukista.Tuo puu vain on kuivakkanakin niin kaunis.

Isojen vinyylityttöjen ryhmäkuva. Kolme Dollfie Dreamia ja yksi iso Azone.Yuki ainoana länsimaisissa vaatteissa.Siitäkö johtunee sen ulkopuolinen ilme?

Keinussa. Näistäkin kuvista pidän kovasti.

Vaaleanpunakukkainen suosikkipuumme näkyy taustalla. Kuten muista puista voi huomata, valkoiset kukat olivat todellakin jo mennyttä.

No yhden kukkivan minä löysin jotta sain tähän kuvaan valkoiset kukat. Mutta ei niitäkään montaa ollut jäljellä tässäkään omenapuussa.

Löysin tämän ponin kirpputorilta Tampereelta jokin aika takaperin ja olen etsinyt tilaisuutta kuvata sitä jossakin.Sen olemus on mukavan ylhäinen ja värimaailma tuo mieleen ponikuningatar Majestyn G1-genrestä.

Roikkuvista kukista tulee mieleen ihan joku muu puulaji kuin omena. Ajattelin sitä jo kuvia ottaessani.

Pullip Utenan ja kumppaninsa Anthyn saapumiskuvat ovat jääneet nekin julkaisematta. Pitää hoitaa asia ensi tilassa.

Utenan olkapäillä on kimaltavat punaiset timangit jotka ottivat valon heijastaen sen vähän mihin sattuu kuvissa. Välillä siitä tuli kuitenkin ihan hauskoja efektejä.

Toinen haaste tämän nuken kuvaamisessa ovat nuo animenukelle tyypilliset isot valopisteet jotka on maalattu silmiin. Kun valoa ulkona on muutoinkin yllin kyllin, tulee silmiin helposti liikaakin pisteitä. Ainakin minun makuuni.

Utenan teemaan kuuluisivat tietysti liljat, mutta aina ei voi valita. Kukka kuin kukka.

Huh, olipa urakka. Seuraavaksi taas sitten vanhempia kuvia.

2 kommenttia:

  1. Suloisia nukkeja ja ihania kukkia!<3

    VastaaPoista
  2. Söpöjä kuvia, mutta mielestäni Yuki kyllä varasti valokeilan itselleen. Ihanan suloinen keinuessaan. Sopii hyvin nuo "pieni talo preerialla" tyyliset vaatteet ihan tavalliseen Suomen kevääseen ja kesäänkin 5/5 :)

    VastaaPoista