Mion paluu

Eilen iski tarve saada Mio taas kasaan. Siispä skippasin lämmityksen jotta en mustaisi sormiani ja istuin kylmässä mökissä maalaaten Mion uusia kasvoja.
Jälkiviisasteluna valoton marraskuun ilta on huonoin mahdollinen maalaukselle eikä sadekeli varsinaisesti suosi lakkaamista... Mutta kun luovuus iskee se iskee. Lopputulos on mitä on mutta jo se, että syöpynyt pää on taas pelikunnossa on minulle iso juttu.

Minulla oli pitkään vaikeuksia keksiä, miten teen Miosta kyllin erinäköisen Hednarin kanssa. Valitettavasti ideani lähti ehkä vähän liiankin villisti liikkeelle. Meikki on hauska mutta ei se enää Miolta itseltään näytä...

Mio näyttää nyt ihan tytöltä. Eteenkin tällä peruukin reuhkalla jota sille kurillani kokeilin. Kuin peikko!

 Käytin tätä peruukkia varmaan ihan ensimmäistä kertaa nyt ulkona ja huomasin samalla että siinä on punaruskean seassa hiukkasen violettejä kuituja! Niitä ei sisällä erota ollenkaan.
Marraskuun sateessa ei kyllä saa hääppöisiä kuvia.

Mutta hakkaavat ne 6-0 sisällä otetut kuvat! Näytät muuten Mio niin paljon nyt tytöltä. Tuo on kyllä hauska peruukki. Ja nuo pitkät saparot saa varmasti jotenkin irti. Jos sinua nyt tuo tyttömäisyys häiritsee.

Mio: Kyllä, se häiritsee. Saanko nyt oman tukkani please...

 Mitäs sanot tästä toisesta vihreästä? Näytät sen kanssa pikkuisen Miku Hatsunelta. Tosi suloista!

Mio: Voi ***to. Anna nyt jo minun oma peruukkini ja lopeta tämä kiusaaminen.

Mio: Nyt hei oikeasti! Tässä suttaamassasi naamassakin on kylliksi kestämistä. Eihän minua usko pojaksi kohta kukaan.

Hednar: Mutta sinä näytät Mio ihan oikeasti tytöltä.

Mio: En ota vastaan mielipiteitä tyttömäisyydestä pojilta jotka käyttävät hameita!

Hednar: Se on kylläkin kiltti...

Mio: Se on hame silloin kun lahkeet puuttuvat ja sillä hyvä!

Älä nyt Mio hermostu. Saat sinä oman peruukkisi. Mutta ei se sinua juuri poikamaisemmaksi tee...

Synkkää mulkoilua puolin ja toisin. Isul-poloiseni eivät kumpikaan ole niin kauhean miehekkäitä.


Kulmakarvoista ja huulista tuli liian tummat. Lisäksi noille silmille täytyy varmaan niillekin tehdä jotakin. Mutta jos nyt tulisi yksikin kirkkaampi päivä niin saisi muutaman kuvan lisää. Kamera näyttää kuitenkin asioita joita silmä ei erota. Eteenkin kun on pitkään samaa naamaa läheltä tiirannut.

Hionta kuitenkin onnistui hyvin vaikka alkutilanne oli niin surkea. Mion kasvot tosiaan syöpyivät syville rakkuloille pilaantuneen pohjalakan vuoksi ja jouduin tekemään aika työn saadakseni sen kasvot hiottua takaisin pelikuntoon. En halunnut koskea kasvojen muotoihin enkä naarmuttaa lisää, joten aloitin 800 ja lopetin 1500- karkeuksiseen hiomapaperiin. Lopputulos on sekä silmään että siveltimeen hyvä. Kamera ja salamavalo olivat viimeiset arpia ja naarmuja löytäneet, mutta nyt ei niitäkään enää näy. Jos seuraavana aurinkoisenakaan päivänä otetuissa kuvissa ei näy mitään, voidaan manööveri julistaa onnistuneeksi.