Seniorinukkeilijoiden mökkimiitti Rautjärvellä

Kesän odotetuin tapahtuma, Pullip Suomen senioriharrastajien nukkemiitti Rautjärvellä on nyt pidetty. Lämmin kiitos vielä Wernalle tätäkin kautta huikean ihanasta miittipaikasta ja emännöinnistä!

Oli ihan mielettömän kivaa päästä rauhassa puimaan nukkejuttuja ja tapaamaan livenä ystäviä joita normaalisti tapaa vain netissä. Oli myös hauskaa päätä tekemään pieni road trip seudulle, jossa harvemmin tulee vierailtua.

VAROITUS LUKIJOILLE: Tolkuttomasti kuvia!

Ensimmäiset nukkekuvat otettiin jo matkalla. Ajomatka halki Saimaan rantamaisemien oli todella viihdyttävää. Tämä kuva on napattu näköalapaikalla jossakin ennen Puumalaa.

Jos aikaa olisi ollut tuhlattavaksi asti, olisi matkaan saanut tuhrattua vieläkin enemmän kuin siihen nyt kului. Niin kauniita maisemia ja upeita näköalapaikkoja!

"Puumalan satamassa kaunista poikaa tohtorin luokse jo kannettiin...."
Tämän kansanlaulun muistaen Puumalan satamassa otettiin esiin vain tyttönukkeja. Puumalan silta on kaukaakin katsottuna vaikuttava ja tällaisen korkeanpaikankammoisen ei ollut ihan helppoa ajaa siitä yli.

Sitten itse miittiin. Nukkeja oli saapunut paikalle ihan hilkkua vaille 50, kaikista mahdollisista nukkeryhmistä. Meitä harrastajia taisi paikalla olla 7 joten aika monta kukin toi tullessaan. Kuvissa esiintyy kaikkien miittailijoiden nukkeja enkä suinkaan omista koko parvea, niin kivaa kuin se olisikin ; D (Ei sillä että kukaan varmasti sitä olisi luullut, mutta tulipa nyt mainittua...)

Jo pelkkä ryhmäkuvan kokoaminen oli ohjelmanumero sinällään. Samoin ryhmän kuvaaminen. Näin monia kiinnostavia nukkeja nyt ensimmäistä kertaa irl.

Kuten tämä Saras<3 Ehkä ensimmäisiä nukkeja jonka tiesin tahtovani ja jota en ole vieläkään hankkinut. Luonnossa niin kaunis ja niin hirmuisen vaalea. Olen aivan myyty noista terövistä kulmakarvoista ja bindistä niiden keskellä.
Tällä yksilöllä oli lisäksi pehmein ikinä kohtaamani peruukki. Kuin linnunmaitoa. Omat hiukset tuntuivat kuivilta oljilta tuon hivelyn jälkeen. Käsittämättömän korkealaatuinen!

Lisää ryhmäkuvaa. Custom-Blythejä reunoilla, hartsia keskellä. Ipleltä, Leekeltä, Fairylandilta ja ja kolme taiteilijanukkea.
(Katsokaa tarkkaan keskellä istuvaa punatukkaista Leeken tyttöstä. Häneen palaamme vielä)

Lisää ryhmäkuvaa. Tomera Disneyn tyttönen Pullippien ja Blythejen ympäröimänä. Todella ilmeikäs ja viehättävä nukke!

Shinku, Rei ja muutamia muita miittailijoita.
Pullip Rei on todella kaunis ja hyvin vaalealla tavalla persoonallinen nukke jota olen ihaillut jo vuosikaudet. Itse asiassa alusta asti.
Olin sitä mieltä että hankin tämän hahmon Blythenä, mutta nyt mietin olisiko kamalaa omistaa Rei sekä Pullippina että Blythenä? Vai alkaako se olla kohtuutonta?

 Keskikokoinen Blythemiitti. Viisi osallistujaa. Oli hieno tilaisuus päästä vertailemaan stockeja ja kustomeita.

Nono löysi mökin pihalta sukulaissielun. Keltamusta asu molemmilla.

Koko lauantain valoisa aika kului kuvatessa. Niin mielettömän kivaa kuvata porukalla ja vaihteeksi muita kuin omia nukkeja. Meillä on luultavasti kaikilla paljon samanlaisia kuvia.
Tanni tyttönen on Millyn uunituore taiteilijanukke jonka tekijän nimen nolosti unohdin. Anteeksi! Ponny on Jayan ja Camellia Dynastyn valmistama.

Mansikkametsässä.

Millyn sykähdyttävä Kaye Wiggs-nukke Kaya. Oli mahtavaa nähdä tämä nimenomainen nukke livenä.

Toinen, petite-kokoinen Kaye Wiggs Millyltä. Katsokaa noita korvia <3

Isul-pojat vetäytyneinä erilleen kuvaushässäkästä.

Hehkuva pieni keiju Hunikselta. Vai lieneekö se virvaliekki?

Jayan komea arpinaamainen kolli edusti naisvoittoisessa porukassa hienosti mieskauneutta. Näin ensimmäistä kertaa tällaisen hiukan kookkaamman Piposin kissan. Jeelillä oli myös ihan oikeat kissantassut polkuanturoineen ja käpälineen. Niin kuin tietty kissalla kuuluukin.

Hednar ja lasinen verkonpaino. Saunan eteisen hämärissä kuvattuna. Oli muuten kipakat löylyt!

Punapäiden juoruiluhetki.

Nukkeja kuvattiin ahkerasti paitsi maalla, myös laiturilla ja vedessä. Nono haaveilemassa.

Ensin asetellaan tarkkaan ja huolella...

Sitten ehditään ottamaan yksi kuva ja kaatuva nukke kopataan kiinni...

 Vain jotta sitä päästäisiin uudestaan asettelemaan. Tällä kertaa toiveikkaasti vielä haastavampaan tai edustavampaan asentoon. Laiturilla piti liikkua hyvin keveästi jotta ei olisi häirinnyt mitään tarkasti sijoillaan seisovaa kuvauskohdetta.

Kohti suurta maailmaa... Tänään valloitamme tämän järven ja huomenna koko Saimaan.

Hednar laiturilla. Keli oli mitä kaunein, mutta iltaa kohti alkoi kerääntyä pilviä ja yön ajan satoi ankarasti.

Tästä Leeken pyöreäkasvoisesta ja leveälanteisesta tyttösestä piti puhumani vähän lisää. Näin nyt ensimmäistä kertaa tämän tyylitellyn nuken petite-kokoisena ja ihastuin ikihyviksi. Olen tykännyt Leeken MSD-kokoisesta samalla konseptilla tehdyistä nukeista mutta ajatellut, että ne ovat liian eri skaalaa nykyisten nukkejeni kanssa. Olin siis ihan innoissani kun tämä pienempi osoittautui näin kivaksi. Hauska ja vankkatekoinen kroppa posettaa varsin mallikkaasti.
Tämä nukke tai joku sen sisarista on suuressa vaarassa kiilata ostoslistalle. Tosin Leeke myy nukkeja vain ajoittain lyhyissä periodeissa, joten luultavimmin tässä tulee pitkä aika pohdiskella. Jos vaikka sitten joulun aikoihin...

Myrtti käytti loman maalla hyväkseen oikein tosissaan. Ensin se ostatti itselleen kokonaan uudet vaatteet ja sitten hurmattiin uusia ystäviä Resinsoulille kaikenlaisilla notkeus- ja tasapainoilutempuilla.

Nuken seisottaminen vedessä samaan aikaan helmojaan kannatellen kuuluu edistyneemmän nukkeposettamisen opinto-ohjelmaan. Jaya näyttää miten se laitetaan onnistumaan tyylipuhtaasti.

Vesiraja kohtaa vesirajan. Myrtti, helmasi kastuu jollet nosta sitä vielä hiukkasen.

Sitten kuivatellaan ja otetaan lepotuokio sammalmättäällä.

" Vie nyt se kamera h*****n"!

 Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Tässä oli ankaralla kädellä karsittuna lauantain kuvasato. Hatun nosto sille, joka jaksoi katsoa koko satsin. Saattoi olla että tämä oli blogin historian ankarin kertapostaus?

Villien hevosten laakson shamaani (eli uusi nukke Isul Hednar)

Uudella Isulillani Hednarilla on käsittämättömin vaatetus mihin tähän asti olen törmännyt. Yhtä mahdoton kuin Zoralla ja Arashilla mutta sillä erolla ettei tässä stockissa ole yhtäkään käyttökelpoista vaatetta. Pöllönoksennuspallo luineen ja taljoineen.
Mutta viis siitä, itse nukke on nätti ja uusia vaatteita talosta löytyy. Tosin 99% talon nukenvaatteista on naistenvaatteita joten meillä ON pikkuinen ongelma edessämme. Mutta eiköhän siitä selvitä. Nyt kun Mio kohtasi surullisen Army Painter-onnettomuuden, on kivaa kun talossa on taas toimintakuntoinen Isul!

Asiaan. Minun piti kuvailla luonnossa Hednarin hirvittävää vaatetusta mutta syntyi salaapäiten pieni kuvatarina. Olkaa hyvä:

Olen yksinäinen. Perheeni on poissa eikä näytä palaavan eikä ainuttakaan toista shamaania ole näkynyt aikoihin.

On siirryttävä eteenpäin ja sulauduttava muun ihmiskunnan joukkoon. En pidä ajatuksesta mutta kenties se on välttämättömyys.

Hevoset eivät tarvitse enää huolenpitoa. Niitä on niin vähän ja muut huolehtivat niistä. Villit asiat loppuvat maailmasta yksi asia kerrallaan.

Hyväsi ystäväni ja pärjätkää!

Se siitä. Tunteilu ei hyödytä, on liikuttava rohkeasti eteenpäin. Mihin suuntaan lähtisin?

Ratkaisuni on välttämätön ja oikea. Miksi siis tämä puristava tunne rinnassani? Kaipaan takaisin vaikken ole vielä päässyt mihinkään.

Piikkilankaa! Olen selvästi oikealla tiellä kohti sivistystä.

Väki piti kummallisen metakan minusta. Ehkä erotuin liiaksi? Väki näyttää käyttävän hämmästyttävän vähän kallopäähineitä ja turkiksia? Ehkä on parasta pitää matalaa profiilia ja pukeutua kevyemmin.

Näin on vieläkin parempi! Nyt olen tismalleen samanlainen kuin muutkin ihmiset.

Jonkin ajan kuluttua erään kaupungin laitamilla...

Bättis: Mitä minä juuri näin?

Bättis: Menikö tästä juuri ohi alaston mies?

Froggy: Anna kun minäkin katson! Ei se kyllä mikään mies ole, pelkkä pikkupoika.

Bättis: Ei enää niin pieni että voisi juosta ilkosillaan. Poikahan joutuu vaikeuksiin poliisin kanssa jos hän kuljeskelee noin. Juokse hänet kiinni niin minä haen pyykkinarulta jotakin Arashin vaatteita.

Froggy: Sekaannutkohan taas asioihin jotka eivät meille kuuluisi?

Froggy: Tässä on Hednar. Hän on shamaani ja ensimmäistä kertaa ihmisten ilmoilla.

Hednar: Ööööö... Oliko nyt niin että alastomuus oli joku ongelma?

Froggy: Asia on niin että tietyn iän jälkeen alastomana liikkuvaa voi uhata syyte sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasta toiminnasta. Joten ole kiltti ja pue yllesi nämä shortsit.

Hednar:  Shortsit? Tuota, kiitos...

Froggy: Mitäs nyt tehdään? Ei tuota tampiota voi päästää tuonne hortoilemaan yksikseen.

Hednar: Minusta te huolehditte suotta. Mikä minua voisi uhata?

Bättis: Et tahdo että alan luetella... Odottakaas kun minä mietin. Froggy, luuletko että sisaresi suostuisi adoptoimaan toisenkin lapsen?

Froggy: Pandalle iskee ikäkriisi jos hän saa tuon ikäisen lapsen edes paperilla. Mutta voidaan kyllä yrittää vedota hänen sääliinsä... Poika on punapää. Eikö häntä voitaisi muiluttaa Arashin ja Jolien perheeseen? Tuskin heidän äitinsä käy väestörekisterissä lapsilukuaan tarkistamassa?

Bättis: No katsotaan mitä voimme tehdä. Sääli ettei tukka ole sininen. Luulen ettei häntä kukaan usko minun veljekseni tai sukulaisekseni. Se olisi helpointa.

Bättis: Siskokulta! Mukavaa nähdä sinut ulkona raittiissa ilmassa mutta työasentosi on hirveä!

Street: Oliko asiaakin vai tulitko vaan moittimaan? Teet ikävän heijastuman näyttöruudulle.

Bättis: Oli asiaa. Voitko hakkeroida väestötietojärjestelmään yhdelle pojlle henkilöllisyyden? Hän tarvitsee sosiaaliturvatunnuksen ja kaiken muunkin.

Street:  Hoituu kyllä. Se on näkyvissä huomiseen mennessä. Oletko kuitenkin ihan varma siitä, ettei hänellä kuitenkin ole jo valmista henkilöllisyyttä? Oletko tutkinut hänen omaisuutensa?

Bättis: Öh, vilkaisin ja niistä päätellen hän on oikeasti ensimmäistä kertaa ihmisten ilmoilla. Osassa ryömii matoja.

Hednar: Kyllä, tässä on kaikki mitä minulla on mukanani. Katso, miten upea jänis! Sain sen kiinni viime keväänä. En edes suolistanut sitä vaan ainoastaan hakkasin pehmeäksi jotta se menee hyvin kaulaan ja kiinnitin nämä koristeet.... Ei, en minä pese mitään. Nahka säilyy paremmin kun sitä ei liikoja kastele ja muu muokkaantuu niin hyvin käyttäjän ylle ajan kanssa.

Froggy: (Hyvin tukahtuneella äänellä...) Yäh, kuule Hednar, mitäs jos säilytettäisiin kamppeitasi ensialkuun vaikka puutarhavajassa?


Bonuskuva:

Froggystäkin tulee isona shamaani!

Ze-Ze-Ze-Zegora!

Lelukaupan alennusmyynnistä mukaani tarttui ihka uutta nukkeheimoa edustava tulokas.

My Little Ponyjen G4-sukupolvi on saanut olla minulta ihan rauhassa, sillä en ole sen enempää innostunut kököstä piirretystä kuin siitä kiihkoilevista bronyistäkään. Sisarsarjana ilmestyneet Equestria Girls-nuket, joissa ponit taikapeilin kautta kuljettuaan muuttuvat ihmishybrideiksi, koin lähinnä poneihin pornograafista inspiraatiota hakevan bronyjen alalajin miellyttämiseksi luoduiksi. Koko ajatus oli sangen epämiellyttävä.

Mutta mieli muuttuu. Aikani nukkeja kaupoissa katseltuani aloin miettiä mites sitten jos innostun näistä siinä vaiheessa, kun näitä ei enää saa mistään? Miten sitten suu pannaan? Nukkena nämä olivat räikeine väreineen ja rohkeine disaineineen aika hauskoja.
Kun pääsin yli ajatuksesta että nämä ovat My Little Ponyjä ja suhtauduin niihin oheissarjana, aloin varoen lämmetä. Sitäpaitsi Zecora oli todella huokea ja NIIN hieno! Punkkariseepra on aivan loistokas ajatus ja olen pyöritellyt mielessäni jo pitkään ajatusta irokeesitukkaisesta nukesta. Sitäpaitsi jaksaisin hiplata tuota siiliosaa loputtomiin. Jos Zecorani jatkossa kaljuuntuu päänsä sivuilta, tiedätte siihen syyn.

 Kuplapakkaus. EG-nukeissa näkyy huiman selvästi hinta-laatusuhde. Viidenkympin nukke on ihan toisen näköinen kuin viidentoista euron nukke. Mutta Zecorasta on vain tämä yksi versio ja se on mielestäni loppuviimein erittäin laadukas.

Zecoran hieno poniminä. Sääli etten ole huomannut tätä myynnissä, mutta ehkä se löytyy vielä.

Jokainen poniharrastajien Paratiisikartano-foorumia seurannut tietää viime päivinä käydyn keskustelun siitä, mistä vauvaponit tulevat ja taikapeilin suuren roolin siinä keskustelussa. Sitä vasten peilaten (heh heh, oikeasti, täysin tahaton sanaleikki taas...) taikapeilin läpi kulkeminen uudestaan saa aikaan erittäin mielenkiintoisia metafyysisiä ajatuksia. Mutta ponimaailman luomisoppi ei kuulu tähän.

Taustakuva. Harvinaista kyllä pidän kerrankin nukesta enemmän kuin tästä piirroskuvasta. Ei yllä lähellekään esim. Monster Highien taustakuvataidetta.

Seisoo omin voimin, joskaan ei ehkä maailman vakaimmin. Keesi vie painopisteen ylös. Vaatteet ovat sangen kivat, mutta Monster Highien nykytapaan tätäkään ei ole tarkoitettu riisuttavaksi.

Tässä näkyy Zecoran edullisuus. Ei minkään lajin polvijointteja. Käsissä sentään on vähän liikettä ja hartioissa ihan pallonivel, mutta polvissa ei mitään. Iso sääli. Tällainen rimppajalka ihan kerjäisi polvet sylissä istuskelu-poseerauksia.
Laadukkaammilla EG-nukeilla on enemmän niveliä. Mutta en ihan vielä ole valmis triplaamaan nuken hintaa pari lisäroipetta ja polvinivelet saadakseni. Joten näillä on pärjättävä. Aloin jo miettiä, mistä saisi harmaan hybridikehon tälle?

Kukkuu!

Zecora Restauranta-tapahtumassa joka oli ennen Suomen suurin varaosa- ja keräilytavaran swap, mutta joka nykyään on pahasti näivettynyt. Kallista kallista. Ostin avaimenperän auton avaimiin ja yhden Scleichin varsan. Kulutin siis huimat 1,70€..
Taustalla figuurikauppias jolta melkein ostin pinon muskelihai-figuureita koska ne liikaa muistuttivat koiraani Simmua. Tulin järkiini viime hetkellä. Minulla ei ole siitäkään piirretystä minkään valtakunnan muistijälkeä.

Tapahtui myös jo jonkin aikaa odottelemani asia:

Taloon muutti Zecoran vanavedessä ensimmäinen todellinen G4-ikäluokan My Little Pony. Vieläpä suosikkini Applejack löytyi perjantaina kirpparilta ja pitihän tuo ostaa ihan uteliaisuudesta vaikka pään ja kehon välillä on aika huima väriero.
Aika kiva tuo on. Pidän tuosta kompaktista koosta. Voi olla että joku tällainen tulee jatkossa ostettua uutenakin. Ihan vain Applejackin kaveriksi. EN aio ruveta keräämään näitäkin. (Uskoiko joku?)

Applejack sattui seistä nakottamaan symbolisen sopivasti irl-ponini Candyn passin päällä. Hauska sattuma, ovat ihan toistensa näköisiä. Candylle pitää varata rokotusaika ja passi roikkuu pöydällä etten unohda tehdä sitä ensi töikseni maanantaina.

Kysymyshaaste

Sataa rankasti vettä ja pitäisi raspata hevosten hampaita. Evvk rassata märkiä kopukoita joten saavat olla rauhassa vielä jonkin aikaa. Nyt on loistava tilaisuus vastata Spican heittämään kysymyshaasteeseen Spicasmagoria Extreme-bogista.

Minkälaisista nukeista pidät?

Kaikenlaisista. Minulla on itämaisten keräilynukkejen eli hartsisten, Pullippien, Blythejen ja Azoneiden lisäksi muotinukkeja, antiikkinukkejen reproduktioita, tekstiilinukkeja ja ties mitä muita. Minulla on paha keräilytaipumus ja yleensä tahdon hankkia asian josta tykkään, jos sellaiseen törmään ja se on taloudellisesti mahdollista.

Jos mietitään sitten sitä, mikä minua miellyttää niin siihen onkin vaikeampi vastata. Tykkään yleensä persoonallisista nukeista joissa on jotakin jännää. Mieluummin vaikka vähän särmikästä kuin yksinomaan sööttiä. Tosin maku vaihtelee. Kun on aikansa katsellut yhdenlaista, alkaa tehdä mieli ihan päinvastaista. Olen viime ajat huomannut haaveilevani pastelliperuukkisesta prinsessasta.

Naishahmot miellyttävät minua eniten ja koen ne nukkeina yleensä monipuolisemmiksi, mutta yritän päästä tästä eroon. Matkalla kotiin on yksi poikanukke ja must have-ostoslistalla 2/3 on poikia.
Lapsihahmot ovat vaikeita minulle myöskin, eikä niitä kovin montaa minulla olekaan, mutta olen huomannut että nykyään voin ohittaa nuken iän ilman sen isompia vaikeuksia joten ehkä jatkossa tänne tulee lisääkin nuorilta vaikuttavia nukkeja.

Jos sinun pitäisi vaihtaa silmiesi väriä, minkä värisiksi ne vaihtaisit?

Silmäni ovat tavanomaisen ruskeat ja olen aina haaveillut keltaisemmista silmistä. Joillakin maksanruskeata värigeeniä kantavilla koirilla on pistävän keltaiset silmät jotka ovat hypnoottiset. Sellaiset olisivat ihmisellä mukavasti silmäänpistävät jos sanaleikki sallitaan.

 Mikä on seuraava nukkesi ja milloin sen ottaisit?

Olen maksanut Isul Hednarin, joka tulee harrastustaan lopettelevalta käyttäjältä Suomesta. Pakettia tässä odotellaan.
Hednar kuuluu samaan sarjaan Arashin ja Zuoran kanssa, eli kauniita nukkeja joilla on täysin järkeä vailla oleva vaatetus. Pöllönoksennukseksi taisin sitä nimittää Pullip Suomen uusissa julkaisuissa aikoinaan ja olen yhä samaa mieltä.

Myynnissä on eräs tietty Dollfie Dreamin pää jota pohdiskelen, mutta en ole vielä ottanut myyjään yhteyttä. Toivon että pää olisi yhä myynnissä kun seuraava tilipäiväni koittaa.

  Lempi taruolento?

Vaikea kysymys. Olen skeptikko ja löydän nillittämistä kaikista taruolennoista. Useimpiin liitetyt stereotypiat useammin ärsyttävät kuin inspiroivat minua.
Torahampaat miellyttävät. Eli vampyyrit ja ihmissudet. Minulla oli ennen superpitkät kulmahampaat ja jouduin hiotuttamaan ne lyhyemmiksi jotta en saisi jatkuvasti haavoja kieleeni. Pystyn samaistumaan näihin.
Elän 6 koiran seassa joten välillä tuntuu, että matka eteenkin ihmissuteen ei ole enää kovin pitkä....

Yksisarvisissa on jotakin kivaa. Kun muutimme tähän, oli tallin seinään takertuneena hohtava, lumivalkoinen jouhi jota ajattelin aina sen nähdessäni yksisarvisen jouheksi. Nykyään minulla on kuitenkin kaksikin valkojouhista hevosta eikä värittömän karvan näkeminen enää herätä yhtä liikuttuneita fiiliksiä.

Keijut ovat nekin kivoja. Eteenkin sellaiset vähän stereotyyppisistä pitkäsääribimboista poikkeavat. Samoin banshee joka kirkuu seuraavaksi kuolevien lähellä kuuluu suosikkihahmoihini. Raasu...

 Mistä saat inspiraation kuviisi?

Minkä inspiraation? Sitä yhä odotellessa. Suurin osa kuvistani syntyy ilman suurempaa ennakkosuunnittelua. Asia kyllä saisi olla toisin.

  Pidän ajankohtaisista kuvista joissa on muutakin ajatusta kuin pelkkä nukke poseeraamassa jossakin, mutta niitä tulee otettua liian harvoin.
Usein joku tietty kohta tai valo herättää halun kuvata ja mukaan tulee juuri se nukke joka siinä tilanteessa on eniten kotonaan. Joskus tulee tosin valittua se nukke joka on helpoiten käsillä tai jolla on keliin parhaiten soveltuva vaatetus. 

 Miten kuvailisit itseäsi neljällä sanalla?

Avoin, skeptinen, innostuva ja haaveiluun uppoava. Olen itse itseni ankarin kriitikko. Saisin paljon enemmän aikaan jos olisin luottavaisempi ja tehokkaampi.

 Mikä sai sinut aloittamaan nukke/figuuri/lelu/*liitä harrastuksesi tähän* harrastuksen?

(Olen tainnut vastata tähän ennenkin, mutta väliäkö sillä...)
Olin opiskellut 3 vuotta nukkemuotoilua, lopettanut suuren ahdistuksen vallassa ja olin rahattomana ja työttömänä kotona pitkästymässä. Etsin harrastusta jota voisi tehdä hevosten- ja talonpidon lomassa, joka olisi sosiaalinen ja luova. Nuket olivat juuri sitä mitä kaipasin.

Figuurikeräily alkoi salavihkaa samalla kun aloin lukea mangaa ja katsoa animea. Kyllästyin kun en tajunnut mitään hahmoista ja viittauksista joita nukkepiireissä kohtasi ja aloin lukea Anime-lehteä yleissivistyksen vuoksi. No, siitähän se lähti. Kivoja ja kauniita hahmoja riittää. Yritän tosin pitää tämän jotenkin kohtuukäytössä.
Minulla oli tosin aika hieno figuurikokoelma lähinnä Disney-figuureista 80-luvulla. Sääli ettei siitä ole kovin paljon jäljellä. Mutta aina silloin tällöin jostakin mökiltä putkahtaa esiin joku tuttava menneisyydestä minua ilahduttamaan.

 Kaduttaako sinua koskaan että aloit harrastamaan sitä ja oletko ikinä miettinyt lopettamista? Miksi/miksi et?

En ole katunut hetkeäkään. Pikeminkin harmittaa etten löytänyt nukkeja jo paljon aiemmin.

Se mikä jonkin verran huolettaa on muun keräilyinnostuksen paisuminen ja uusien kohteiden löytyminen. Asun ahtaasti ja kaikelle kivalle on mahdottoman vaikeata löytää paikkaa.

Jos sinun pitäisi valita vain yksi "laji" nukkeja/figuja/leluja/*lisää keräämäsi asia tähän* joita kerätä, minkä valitsisit ja miksi?

Tiukka paikka. My Little Ponyjä olen harrastanut jo vuodesta 1983 enkä voisi luopua niistä. Mutta nukeissa viehättää juuri monipuolisuus ja muunneltavuus. Tulisi raskas valinta ponien ja esim. Blythejen välillä.

Jos voisit luoda minkälaisen pelin tahansa, millaisen pelin tekisit?

Aikaa kestävän lautapelin joka sopisi monen ikäiselle ja kestäisi pitkääkin käyttöä. Idolejani ovat Scrabble ja Trivial Pursuit. 

Kerro hiukan yhdestä fiktiivisestä lempihahmostasi ja miksi pidät siitä niin paljon?

My Little Pony. Nimestä, sukupuolesta ja ikäkaudesta ei niin väliksi.
Ponit elävät sateenkaarimaailmassaan juuri sitä elämää jota minä tahtoisin elää. Ei stressiä, ei virkamieskoneistoa eikä mitään sen ihmeempiä kriisejä.
Pidän ponien hahmosuunnittelusta, ylipäätään koko ideasta ja siitä, miten onnistuneesti brändiä on siirretty vuosikymmeneltä toiselle.

Piirrätkö? Jos kyllä, niin mitä tykkäät piirtää kaikkein eniten? Jos et niin milloin lopetit ja miksi?

Piirsin joskus paljonkin. Sitten tuli netti eikä enää ollut vapaata aikaa istua tekemässä vain jotakin. Sn jälkeen tuli nivelrikko ja tuntuu, että käytän nykyään jokun toisen käsiä. En osaa enää.
MUTTA Ostin juuri rautakaupasta laadukkaan mustan tussin ja vakaa aikomus on yrittää tehdäkin sillä jotakin.

Sitten, omat lisäkysymykseni joihin toivoisin haasteeseen osallistujien vastaavan:

-Mikä olisi unelmatilanne ja tausta ottaa nukke/figuurikuvia? Missä tahtoisit kuvata?
 - Rajoitatko kokoemiesi paisumista millään tavoin?
-Miten säilytät nukkesi/figuurisi/aarteesi? Onko systeemi hyvä?

Uudet Monsterit esittelyssä

Viikko sitten kirpparilta löytämäni Jane ja Clawden viimeinkin tarkemmissa kuvissa.

Jane Boolittle on hullun(?) eläinten kanssa höpisevän tohtori Doolitlen tytär ja varttunut jossakin Amazonin viidakoissa. Hänen lemmikkinsä on laiskiainen ja asusteissa toistuvat seudun käsityöperinteet kuten Jivaro-heimon kutistetut päät ja sulkakuoviot.

Harvalle Monsterille Monster Highin kallologo sopii niin hyvin kuin tälle Janelle. Kalloja on niin seremoniasauvassa kuin vyölläkin.

Synkkä kuvauspäivä teki sen, ettei kasvojen väreistä saa tolkkua. Meikki on hillitty ja silmien alla on valkoiset pisterivit.
Tykkään kovasti musteensinisen ja likan yhdistelmästä punaisin korostuksin, mutta jostakin syystä olin kuvitellut että viidakkomonsteri voisi olla vihertävä? Hiukset ovat hämmästyttävän laadukkaat, täysin liimattomat ja pehmeät.

Rakastan Monsterien mietittyä ja jokaiselle hahmolle uniikiksi tehtyä hahmosuunnittelua. Janen toinen kenkä on sulkakuvioinen, toista pitää ylhäällä käärme.

Myös korvakorut ovat eri paria. Toisessa on torahammas joka näkyy ylemmässä kuvassa ja toisessa on sulkakimppu.
Laiskiainen on kumia ja sillä on viillos selässä jotta sen saa hyvin joustamaan selkään. Toimiva yksityiskohta mutta tässä teemassa tavattoman creepy. Eteenkin kun laiskiaisessa näkyy noita ompeleitakin... Zombielaiskiainen?

POKS!

Lue etusormen ja nimettömän välistä, dude!

Nyt sitten tuli kaksoiskappale jota yritin vältellä. Mutta Clawden on suosikkihahmoni ja se toinen versio mikä minulla on on ihan eri näköinen. Sitä paitsi rakastan tuota purkkapalloa<3 Olen viime aikoina tykännyt nukeista joilla on joku ilme tai muu kuvaamista hankaloittava tekijä. Se tuo mukavasti haastetta lisää.

Pelijalkineet eli säärenlämmittäjän ja piikkarin yhdistelmä. Niin käytännöllistä! Mutta hei, on tuokin piikkari. Ja baseballin pelaajat tarvitsevat piikkarit jotta ote kentästä pitää.

Ottelu alkaa kunhan kenttä on huollettu.

Reisiluumaila ja silmämunapallo. Mikähän ääni tuosta lähtee kun sitä lyö? Slits?

Pelivälineet omassa laukussaan.
Laukussa ja Clawdenin pelipuvussa toistuu Clawdenin suosikkiteema vetoketjut. Mielestäni rautahampainen keksintö jota on miltei mahdotonta väkivalloin repiä auki on loistava teemakuvio ihmissudelle.

Tällä Clawdenilla on miellyttävän kohtuullisen hiukset ja ehkä kauneimmat ja hillityimmät silmät mitä yhdelläkään Clawdenin versiolla on nähty. Silmät oikein vielä korostuvat, kun alapuoli kasvoista jää purkkapallon taakse piiloon.

Nyt kun vielä keksisi, miten majoittaa kaikki kasvavan nukkeperheen jäsenet vitriiniin turvaan niin olisin hyvin tyytyväinen. Nyt porukkaa hoippuroi työpöydälläni joka on täysi muutenkin ja pelkään että sattuu vielä joku tapaturma.
Sillä pitkän hiljaiselon jälkeen asioita tapahtuu. Alennusmyynneistä tarttui jotakin mukaan ja yksi maksettu nukke on matkalla. Mutta niistä lisää myöhemmin.

Runon ja Suven Päivä

6.7. on Eino Leinon, Runon ja Suven päivä. Sen kunniaksi hieman eräänä kesäyönä kuvattua Myrttiä ja klassista Eino Leinoa.

Oi, sinä impeni samettisilmä,
neitoni kaurihinkatseinen,
miks on ilmehes arka aina,
aina käyt kuni säikkyen?

 Puhdas tunto on pulmun turva -
niinhän vanhojen virsi soi -
kun ei rintoa rikokset paina,
kulkea kuoleman matkat voi.

 Vanhat on viisaat, vanhat on tyhmät,
maailma kuorehen katsovi vain:
Miks on perhosen pelko, jonka
kukkanurmelta kiini sain?

Miksi herkkä on jänösen korva,
miksi pysty on oravan pää,
miksi kaino on karitsan mieli? -
siks on impeni arka tää.

 Pelkäät perhoni siipesi kultaa,
väistelet silmiä vainoojain,
katselet kyttää, kuuntelet nuolta,
lehden lentoa säikyt vain.

 Oi, sinä impeni samettisielu,
kaunoni kaurihintunteinen,
kauvanko säilyt, kauvanko päilyt,
syöttinä silmien ahnaiden!

 Me Myrtin kanssa haastamme blogin lukijat käyttämään tästä päivästä edes hiukkasen kotimaisen lyriikan parissa. Kaihoisaa kesäpäivää!