Vuosiraportti

No niin. Vuosi on vaihtunut ja aika laittaa vanha vuosi jonkinlaiseen pakettiin. Viime vuonna tähän aikaan en tehnyt sitä ja jälkikäteen oli hankalaa etsiskellä tietoja. Ihmismuisti (ainakin minulla) on kovin lyhyt kun aletaan puhua vuosiluvuista.
Viime vuonna tähän aikaan nukkeni olivat Keski-Suomen Museossa ja kuvailin pelkästään Mioa ja Dedeä jotka olivat kotona. Valittelin viime vuonna näihin aikoihin blogissa kameraani ja sen vanhuusvaivoja. Yllätys yllätys käytän samaa kameraa yhä. Olen käynyt muutaman kerran katselemassa eri kameroita mutta en oikein osaa ryhdistäytyä ja tehdä päätöstä minkään suhteen. Eli tinginkö koossa ja otan ominaisuudet jotka tahdon vai otanko sen kokoisen kameran jonka tahdon ja tingin hiukan tulivoimassa ja ominaisuuksissa? Epäilen että vuoden kuluttua kitisen yhä samaa asiaa ja kamerani teippikerrokset vain lisääntyvät jotta se pysyisi koossa.

Käytän kameraa päivittäin mutta olen arka investoimaan siihen niin paljon kuin olisi tarvetta jotta saataisiin elämäntapaani kestävä aparaatti. Mikäs siinä jos olisi yllin kyllin rahaa mutta kun ei ole.

Olen aina vähissä varoissa mutta viimeiset kaksi vuotta ovat olleet taloudellisesti täysin katastrofaaliset. Olen tainnut kertoa että olen kadottanut kuluneen vuoden aikana painoakin noin 15 kiloa. Enkä ole laihduttanut enkä mitään. Vain stressannut.

Se, ettei ole voinut satsata taloudellisesti juuri mitään nukkeharrastukseen on syönyt motivaatiota aika tavalla. Viime vuoden vaihteeseen osunut nukkejen siirtyminen museoon pariksi kuukaudeksi sujui helpommin kuin olin kuvitellut ja motivaatiolle touhuta vanhojen nukkejen kanssa teki hyvää olla niistä hetki erossa.
Mutta kesällä iski kyllästyminen samoihin vanhoihin naamoihin. Uusien nukkejen hankkiminen ja ostosuunnitelmien tekeminen on kuitenkin iso osa nukkeiluharrastusta. Kun sitä ei voi tehdä, tulee tunne että vanhojen nukkejen kanssa urautuu toistamaan samaa vanhaa.
Onneksi muutama uusi Monster High-tyyppi löytyi kirpparilta pahimpaan nukketuskaan.

 

Hankinnan ei tarvitse olla kallis tai mitenkään ihmeellinen ilahduttaakseen ja kohottaakseen nukkefiiliksiä. Minulla oli aivan erityisen hieno kirpparivuosi ja nukkejen lisäksi roudasin kotiin mangaa ja muutaman My Little Ponynkin. Se kohotti fiiliksiä aivan ihmeesti.
Hankin lisäksi vuoden aikana Brazillazin ja Ever After Highin, joista jälkimmäinen pitäisikin esitellä tarkemmin blogissa. Kotimaisia lelumarkkinoita tuli muutenkin seurattua tarkemmin kuin aikoihin. Olen joutunut jyrkkään sävyyn muistuttamaan itseäni siitä, että oikeasti ihan kaikkea mistä tykkää EI voi kerätä. Ainakin jos aikoo mahtua taloonsa. Tarvitsisin paljon isomman talon näillä taipumuksilla.

Uutta hartsia ei ollut tullut taloon sitten vuoden 2013. Niinpä olin aivan tohkeissani hankittuani Withdoll Cecilyn pään. Tyttöparka lojuu täällä yhä kieriväisenä, mutta kroppa tälle on prioriteettilistalla hyvin korkealla. Kunhan sopivan värinen jostakin löytyy... En nimittäin tykkää yhtään siitä, että talossa hengailee nukkeja joilla en voi leikkiä keskeneräisyyden vuoksi.

Olen kertonut ennenkin, että minun nukkeostoksiani vainoaa paha karma. Samoin kuin yrityksiäni lähteä pois kotoa viikonloppua viettämään. Aina tapahtuu jotakin kamalaa.
Kun näin tämän Nolluskan Japanista tuoman ja Junipalle myymän Volks Mikan myyntikuvat tiesin, että se on minun nukkeni. Jouduin lykkäämään nuken maksamista kahdesti kun ensin yksi ja sitten toinen koiristani sairastui ensin vakavasti ja sitten menehtyi sairauteensa. Sen jälkeen ajattelin että kohtalo pottuilee nyt väärän harrastajan kanssa ja maksoin nuken. Eikä enempää kuolonuhreja ole näkynyt.

Mika tottelee nykyisin nimeä Nicola ja se on eräänlainen paluu juurille, sillä yksi ihan ensimmäisistä BJD-nukeista joita olen ikinä ihaillut oli Volksin SD-kokoinen Mika. Kuva siitä saattaa yhä olla jonkun vanhan tietokoneeni uumenissa. Se oli aikana jolloin en vielä vakavissani edes miettinyt hartsinuken hankkimista itselleni.

Koska Nicola on ihan erilainen kuin aiemmat hartsityttöni, sen kanssa on ollut tavattoman hauskaa touhuta. Olen entistä vahvemmin sitä mieltä, että omalta mukavuusalueelta ulos astuminen auttaa pitämään harrastuksen tuoreena.

Pullipperheen ainoa tulokas kuluvana vuonna oli Isul Hednar. Johon rakastuin ihan täysillä ja jota kuvasin kesällä suunnilleen yhtä paljon kuin muita nukkejani yhteensä. Hitto mikä lellikki!

Toinen Isulini Mio kohtasi kauhistuttavan lakkaonnettomuuden kun Army Painter tuli elinikänsä päätepisteeseen ja räkäisi Mion kasvoille lakkasumun sijaan jotakin, mikä syövytti poikaparan kasvot aikamoiseen kuntoon. Mio saatiin takaisin tolpilleen vasta syksyllä. Innostuin vain hiukan liikaa sen faceupin kanssa ja nyt seuraava projekti olisi palauttaa se takaisin Mion näköiseksi.

Kun katson mennyttä vuotta taaksepäin, sieltä ei juuri kohoa esiin nukkeostoksia joiden ostamatta jättäminen olisi harmittanut. Jos ei lasketa sitä yhtä customoitua Dollfie Dream-päätä jonka lipeäminen näpeistäni kyllä kismittää. Mutta tätä kirjoittaessani en vieläkään tiedä olisinko saanut itseäni maksamaan kokonaisen nuken hintaa yhdestä ainokaisesta päästä joka ei edes ollut mikään harvinaisuus? Voi olla että en.... Ehkä näin oli siis tarkoitettukin?

 Vuoden ehdoton kohokohta olivat kaksi viikonlopun mittaista nukkemiittiä. Oli mahtavaa päästä juttelemaan nukkeystävien kanssa ihan kasvokkain ja kaikessa rauhassa. Sekä tietysti ihailemaan monenlaisia nukkeihanuuksia ihan livenä. Se jos mikä on omistamisenhalun herättävää! Enkä puhu nyt mitään ostoksista joita tuollaisessa miitissä pääsee tekemään.

Summa summarum: nukkevuosi 2015 oli loppuviimein oikein hyvä. Yritän lujasti pitää seuraavan nukkevuoden yhtä harkittuna ja kohtuullisena. Tällainen pari-kolme kalliimpaa nukkea vuodessa on sellainen määrä minkä kestää budjetti ja säilytyskapasiteetti.
Tahdon myös ehdottomasti osallistua järjestettäviin miitteihin ja irrottautua tylsistä kotiympyröistä. Vain omin nokkineen harrastaessa muuttuu liian helposti mökkihöperöksi. Yksin ikävien ajatusten märehtiminen ei ole hedelmällistä millään tavoin tarkasteltuna.

Vuodelle 2016 on siirtymässä projekti löytää Cecilyn päälle keho. Mutta siitä en ota stressiä sillä luulen että se on asia joka löydetään, ei vaan hankita. Vähän niikuin opaalit.

Suunnitelmia tietysti on vaikka millä mitalla.
Kahden ikävystyttävän vuoden jälkeen Groove on nyt järkyttänyt mailmankuvaani pukkaamalla markkinoille useamman nuken jotka saavat haukkomaan henkeä omistamisenhalusta. Hyvähyvähyvä. Minun piti ennakkotilata Taeyang Undertaker itselleni joululahjaksi, mutta minulle tarjottiin mahdollisuutta saada poismenneiden tilalle uusi koira ja pentuprojekti syrjäytti vähemmän akuutit hankinnat.

Hauturin hankinta siirtyy johonkin tulevaisuuteen. Se ei välttämättä ole ihan massasuosikkihahmo, joten uskon että se on mahdollisuus saada (edullisemmin!) muutenkin kuin ennakkotilaten.
Lisäksi jään odottamaan tulisiko viimein tänä vuonna niitä kaihoamiani tanneja Pullippeja? Niistäkin on joka vuosi tähän aikaan puhetta mutta vielä ei ole näkynyt...

(Kuva kuuluu Souldollin mainoskuviin)

Souldollin joulueventin Junia sorkkineen ja luppakorvineen sekä puolen vuoden osamaksuineen miellytti kovasti sekä silmää että kukkaroa. MUTTA Souldollin tapa kätkeä nukkensa photoshopattuun tingeltangeliin ja olla kertomatta tarkemmin sen enempää erikoisihonväriä kuin pään muotojakaan ei miellyttänyt. Myyntiaika on nyt tasan puolivälissä eikä toivottuja lisäkuvia ole tullut.
Edellisen värillisen fantsunuken Kyronin kanssa tehdyt rumat temput ovat tuoreessa muistissa ja olen päättänyt että mikäili Juniasta ei piakkoin tarkempia speksejä Souldollin sivuille ilmesty, en nukkea tilaa. Liian kallis sika säkissä ostettavaksi.

Olin jo tehnyt päätöksen että Junia mitä luultavimmin jää ja sen sijaan hankin VIIMEINKIN sen työn alla olleen Dollfie Dreamin kun Soom veti maton nukkesuunnitelmien alta ja pisti miettimään juttuja uudemman kerran.

Erlandissa toteutuisi moni suunnitelma. Ensinäkin se on poika. Vieläpä mytrsi poika. Erikoisvärisenä ja päässä kiinni olevilla suippokorvilla varustettuna juuri kuten pitääkin. Olen nyt 4 vuotta odotellut Lutsin Borystä uudelleenjulkaisua jolla olisi suippokorvat ja sirrit silmät erikoisvärisenä. Turhaan.
Tämä kelpaisi tilalle oikein mainiosti.

Nyt pitäisi keksiä millä suunnitelma rahoitetaan näin varoittamatta? Jos joku tietää onko Soomilla osamaksujärjestelmää ja miten se toimii niin olen kiitollinen neuvoista.

Heh heh. Suunnitelmia kertyy. Eikä vielä ole edes puhuttu figuureista. Eikä puhutakaan. Kämmenelle mahtuvia ostoksia ei lasketa.