Uimaan sateessa

Nyt kun pääsin innostumaan vesileikeistä nukkejen kanssa, oli tarkoitus uittaa myös joku hartsinen. Valitettavasti intiaanikesän kauniit päivät loppuivat kesken. Mutta hyvältä näyttää myös harmaa Hiiri harmaana päivänä harmaassa järvessä.

Jälleen varoitus niille joita alaston muovi ahdistaa. Koko postaus on puhdasta nakuilua.

Minulla on pakkomielle pisaroihin kuten kaikki lukijat tietävät. Mutta harvoin niitä tarjoutuu kuvattavaksi näin suurina ja yllin kyllin. Eikä tarvinnut edes odottaa että veden pintaan muodostuisi renkaita, senkun kuvasi vain ja luotti että niitä on silti joka kuvassa. Katsokaa nyt tuotakin joka on Hiiren säären oikealla puolella! Harvoin tärppää käsivaralta noin onnistuneesti taltioitumaan putoamishetki.

Hiiri on kuin veistos harmaassa vedessä. Sääli että kuvaajan akuutti vesikauhu esti menemästä syvemmälle kuin mihin saappaanvarren mitalla pääsee.

Hiiri oli luonteva valinta vesileikkeihin, sillä se on saanut huonosti huomiota koko kesän aikana ja sitä jokatapauksessa odottaa huolto. Hiiren hipiälle sopii myös oikein hyvin tällainen niukkavaloinen kuvausympäristö joka tasoittaa vihertyvää nukkea.
Viisaampi tietysti kysyisi tarvitseeko uintikuviin jossa nukkea on muutenkin vaikea saada seisomaan valita nukke joka seisoo erityisen huonosti, mutta me sanomme että pöh. Haasteet pitävät skarppina.

Tykkään värittömistä kuvista, mutta en koskaan käytä mitään kuvankäsittelyjä. Niinpä sitä ilahtuu kovin kun onnistuu saamaan värittömän kuvan puhtaasti kuvauksellisin keinoin. Tämä voi olla yksi suosikkikuviani mitä ikinä olen Hiirestä ottanut. Eikä helpota yhtään hinkua saada lisää harmaata hartsia. Vaikka se vihertyisi kuinka.

Olin niin innoissani tapettiin katoavasta Hiirestä että unohdin tykkänään ottaa maisemakuvia. Tässä vaiheessa alkoi märkänä olla uimarin lisäksi kuvaaja ja kamera. Kädet olivat jo niin kohmeessa että pelkäsin kameran päätyvän veteen senkin. Jos poden ensi viikolla flunssaa, tiedätte mistä se on peräisin.

Osa kuvista jäi ehkä vähän turhankin tummiksi. Alkoi tulla tarve päästä pois vedestä, sekä järven että sateen suhteen sillä eihän kukaan nyt hellepäivän jälkeen mitään takkia kujeta mukanaan. Enää ei riittänyt inspiraatio säätönamikan rassaamiseen.

Serkkuni huvilan rannassa on jumalainen hiekkapohja. Nyt kun tuli todistettua että siellä pysyy nukke kohtalaisen hyvin pystyssä, pitää muistaa ottaa vesikuvia jatkossakin. Voi olla että tältä kesältä vesileikit olivat tässä.
Serkku-parka ei edes tiedä että luuhaan hänen rannassaan vähän joka päivä kuvailemassa. No, eipähän tarvitse pelätä autioille mökeille iskeviä murtomiehiä.