Asemalla

Viimeiset kiireen alle rästiin ja julkaisematta jääneet kuvat tulevat nyt tässä ja sen jälkeen pääsee blogi taas jonkinlaiseen aikatauluun.
Jaya (Pala Hartsia-blogi) poikkesi Jyväskylässä ja haki samalla mukaansa Deden pään sekä Myrtin kädet ja jalat. Myrtti saa siistimmän manikyyrin vesileikeissä tärvääntyneen tilalle ja Dede-parka viimeinkin uuden naaman. Olen tosi iloinen että löytyi innokas meikkaaja. Oma aktiivisuuteni on sen asian suhteen ollut viime ajat niin koomaista että jos tahdon naamat ikinä kuntoon, pitää työ ulkoistaa.
Olen ihan innoissani ajatuksesta saada Dede vuosien jälkeen viimeinkin käyttökuntoon. Jos vaikka inspiroituisi hankkimaan sille mittasuhteisiin paremmin pelittävän vartalonkin?

Meidän piti käydä jossakin kuvailemassa, mutta satoi, satoi ja satoi. Lopulta pelastauduimme rautatieaseman katokseen, joka olikin aivan mahtava kuvauspaikka!
Sanat Kirkan biisistä Hengaillaan jonka sanoista on kiitos Jussi Tuomisen.

Kakskytkaks ja nelkytviis on juna mennyt viimeinen, mut siitä viis.
Raide kaks, jo puolikuus, on aamulla taas lähdössä uus.

 Se viimenen juna mun laukun vei.
Junilla on kiire mulla ei.
Elämän junaan aina mennä mukaan saa.
Nolla kaks jo kello käy. Me asemalla kahden vain, ei muita näy.

 Tää yö nyt ollaan vaan ja hengaillaan.
Ei mennä nukkumaan.
Asemalla soitellaan ja svengaillaan, kun junaa odotetaan.

 Raide kaks ja aamu uus, nyt myöhästyttiin uudestaan on kello kuus.
Tuonnemmaks kun matka jää, niin jatkuu meidän tunnelma tää.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

Asemalta Tourulaan vievässä alikulussa kasvaa hämmentäviä taikasieniä.

 Tämä lienee sitä cityluontoa?

Pitäisi käydä kaupungilla useamminkin kuvaamassa. Ylipäätään kotinurkista pois lähteminen on aina inspiroivaa. Sitä vain tulee niin harvoin tehtyä. Kiitos Jayalle seurasta! Yhdessä on paljon hauskempaa kuvailla. Sääli ettei nyt päästy luontopolulle tai muualle kasvillisuuden sekaan.