Monsterimainen kirpparipäivä

Kirpputorireissut ovat viime aikoina olleet niin hyviä, että ihan ihmetyttää. Ok, toki jokaista onnistunutta ja blogiin päätynyttä hehkutusta tasoittaa ainakin kolme hukkareissua, mutta siitä huolimatta mielestäni viime aikoina on löytynyt paljon mielettömiä asioita.
Eikä vain mielettömiä, vaan myös ennen näkemättömiä.

POKS!

 Mutta äh häh hää, ei ainuttakaan kirjaa tällä kertaa! Ei tainnut edes sattua silmiin ainuttakaan mangapokkaria eikä muutakaan pakkosaatavaa.
Mutta Monster Highejä! Kaksi! Siitä ei ole pitkään kun löysin ensimmäisen Monsterin kirpparilta ja nyt tuli kerralla vastaan kaksi virheetöntä, leikkimätöntä ja silikonikumpparitkin vielä paikoillaan olevaa nukkea varusteineen. Eliza Boolittle ja koululiikunta-sarjan Clawden Wolf.
Molemmat nukkeja joita olen hypistellyt ja jättänyt kuitenkin hankkimatta. Clawdenin purkkapalloon hurmaannuin heti sen nähtyäni, mutta ajattelin etten voi hankkia sitä kun minulla on jo yksi versio Clawdenista. Ja pöh, nyt on kaksi!

Mekko, kengät ja vakosamettinen lippalakki löytyivät paikallisesta Ekocenteristä "josta ei ikinä löydy mitään" mutta josta saa ihania leivonnaisia.
Olen hyvilläni kengistä. Näin pieneen jalkaan ei uusiakaan kenkiä ole helppo löytää, saati käytettyjä. Lastenosastolta kenkien hankkiminen ottaa välillä itsetunnon päälle.
Nämä ovat ihan täydelliset: nahkaa, istuvat moitteettomasti ja niissä on pikkuisen korkoakin. 1,50€ maksaneilta kengiltä oikein hyvin.

Lippis on kokoa S mutta väljä. Pitää tutkia saisiko sitä tyylikkäästi ja huomaamattomasti pienennettyä vähän? Olen hakenut ruskeata vakosamettilakkia pitkään. Minulla on pakkomielle siihen materiaaliin. Älkää kysykö montako samettijakkua minulla on...

Jane laiskiaisensa kanssa. Vaikka satoi, oli pakko päästä kuvaamaan ulos näitä kahta. Saatte ne kuvat huomenna, samoin kuin tarkemmat mielipiteet näistä kahdesta uutukaisesta.
Heh heh, juuri eilen kiukuttelin kirjekaverilleni miten tahtoisin uusia nukkeja mutta kaupankäynti takkuaa joka suunnassa. Taas nähtiin että toiveet toteutuvat kunhan ne sanoo kyllin painokkaasti ääneen.

Sitten ne käsittämättömän hämmästyttävät löydöt: Tämä aarre ei päässyt samaan kuvaan muiden kanssa, koska haisee niin ankarasti homeelle että vaatii puhdistuksen ja karanteenin.
En tiedä moniko kuvan kapineen tunnistaa, mutta siinä on virheetön ponisetolkka! Eli siis se vehje joka tulee ponin selkään ja jonka varassa kärryjä vedetään. Maksoin tästäkin 1,50€.

Katsokaa miten kaunis! Puhdistin sen satulasaippualla ja nyt se tuulettuu. Toivotaan että homeinen haju haihtuu. Nahka on korppuista remmeissä mutta ei korjaamatonta. On sitä pahempiakin saatu elvytettyä.

Tämä on sellainen löytö jonka äärellä tekisi vain mieli kiljua ääneen. Selustin löytyi vieläpä kirpparilta, jossa on paljon antiikkia, lasitavaraa ja muuta lähinnä antiikkiliikkeen hintaista tai muuten ylihinnoiteltua tavaraa. Kun näin setolkan, ajattelin että jos se on alle viidenkympin niin se on löytö....
En ole vielä kokeillut sitä Candyn selkään, mutta huomenna pitää koettaa. Jos vaikka sekin joutilas syöttiläs alkaisi urheilla!

Jos setolkka ja Monsterit saivatkin minut huutamaan ääneen, niin tämä veti mykäksi ja salpasi hengen.
Kyllä, se on My Little Pony Lullaby Nursery vuodelta 1987. Asioita joita ei ikinä lapsena saanut ja niin edelleen...
Olimme yhdessä pölyisessä kierrätyskeskuksessa ja kaverini sovitteli kenkiä. Minua allergisoi siellä, aivastelin ja kärtin että lähdetään pois. Kaveri mallaili kaikessa rauhassa niitä kenkiä ja minulla kesti hetki tajuta mikä muovihärpäke siinä pöydän reunalla oikein seisoo mihin nojailin...
Sellaiset paikat ovat kiitollisia lelulöydöille. Ei mitään retrolisiä vaan sama hinta oli lelu sitten mikä hyvään. Teen tästäkin varmaan tarkemman postauksen. En ole vielä itsekään oikein selvillä mitä tavaroita sisällä mukana tuli ja mitä puuttuu. Pitää vähän pohtia mihin tuon saisi purettua turvallisesti. Päiväkoti ei ole mikään ihan pikkuinen ja sisällä on ties mitä pientä ja vierivää. Juuri siitä syystä en periaatteessa kerää ponien tai nukkejen rakennuksia. Mutta välillä ei vain asialle mahda minkään.