Kukkasviikko

Pullip Suomen Kesäkuva-haastetta varten on tarkoitus kuvata 92 kuvaa. Eli yksi kesäkuukausien joka päivältä.
Ensimmäisen viikon teemaksi otin kukkimaan puhkeavan puutarhani, sillä olisin varmaan kuvaillut sitä muutenkin. Nyt vain useampi nukke pääsi malliksi.

Viime syksynä ihan viime tipassa istuttamistani tulppaaneista iti yllättävän moni. Aivan häikäisevän värisiä ja näitä tulppaanikuvia riittäisi, mutta tässä yksi Linnetin kanssa.

Kirsikkapuiden kukkiminen on näillä korkeuksilla vähän vaatimattomampi juttu kuin lämpimämmillä seuduilla, mutta yhtä kaunis on pienikin kukinta.
Meiltä kuoli viime talvena toinen kirsikka ja ajattelin sen tilalle uutta. Sellaista jossa olisi perinteiset vaaleanpunaiset kukat kuten japanilaisten kirsikkapuissa.

Ensimmäisessä kuvassa Nono ja toisessa Linnet.

Jade ja toistaiseksi ehjät sydämet.
Särkynyt sydän on viikossa kehittänyt huiman kukinnan ja sitä pitäisi oikeastaan kuvata lisää. Se on lyhyen hetken niin vaikuttava oksat särkyneistä sydämistä notkuen.

Sain ystäväni puutarhasta muutaman lemmikin taimen ja ne vaikuttavat viihtyvän. Olen todella tyytyväinen mikäili tämä kaunis kevätkukkija oikeasti jää pysyväksi asukkaaksi.
Rochellekin ihailee kuinka hyvin vasta istutetut taimet ovat innostuneet kukkimaan.

Luumuni on oikea sitkeyden perikuva. Se on lyijykynän paksuinen risu ja myyrät käyvät sen kimppuun joka talvi. Mutta sitkeästi se kukkii silti! En malta odottaa milloin se vahvistuu kylliksi tuottamaan hedelmiä?

Mutta ei kaikkia kukkia kutsuta eikä istuteta. Villi ystäväni voikukka on meillä, toisin kuin monessa muussa puutarhassa suuressa suosiossa. Se on kaunis, terveellinen ja viihtyy sielläkin missä mikään muu ei kuki.

Kukkakuvia on luvassa lisääkin. Omenapuun nuput alkavat aueta ja saattavat ansaita ihan oman blogipostauksena. Särkynyttä sydäntä ja kirsikoitakin tekisi mieli kuvata lisää. Enkä sano mitään niistä tulppaaneista. Teitä on nyt varoitettu.