Kameramurheita

Minulla on ollut joulukalenterin inspiroimana valtava tarve kuvailla. Luulen että kyseessä on joku psykologinen juttu nyt, kun en oikein voi kuvata muuta kuin Mioa, Dedeä ja Monstereita. Tarve on voimakkain silloin, kun sen toteuttaminen on vaikeinta tai jotakin yhtä korkealentoista.

Valitettavasti kamerani alkaa osoittaa nyt merkkejä tarpeesta päästä ikilepoon. Se ei ole ollut ihan moitteeton tähänkään asti ja kova käyttö on välillä näkynyt, mutta nyt tilanne on mennyt ratkaisevasti huonompaan suuntaan.

Tarvitsen kymmenkunta kuvaa jotta edes yhdessä tarkennus osuu kohdalleen ja valaistusolosuhteet kuvissa ovat usein ihan muuta kuin mitä kuvaushetkellä todellisuudessa. Kuvissa on reunoissa raitoja ja salaman käyttö saa koko kameran tärskähtämään. Muistikorttia ja akkua paikoillaan pitelevä kansikaan ei pysy kiinni enää omillaan.

Olen kovasti kiintynyt kameraani ja suhtaudun hyvin nihkeästi ajatukseen, että pitäisi ruveta opettelemaan uuden kameran systeemejä. En ole seurannut kameramarkkinoita ikuisuuksiin ja useimmissa uusissa kameroissa on epämiellyttäviä ominaisuuksia joita en missään tapauksessa tahdo.

Esimerkiksi monissa kameroissa sisäänrakennettuna tuleva GPS-paikannin joka laittaa kuviin kordinaatit. Mikä idioottimainen idea! Tervetuloa vain meille murtomiehet! Kuvaanko samalla sen piilopaikan mistä vara-avain löytyy jotta ette joudu näkemään vaivaa murtautumalla sisään?

Tarvitsen erittäin kovaan käyttöön tehdyn paidantaskukokoisen pokkarin jossa on järkkärin asetukset, pitkä zoomi ja hyvät makro-ominaisuudet. Enkä tahdo edes ajatella, miten kalliita tällaiset kamerat ovat.

"Lopetatko sen ruikuttamisen ja autat minut pois täältä?"

Näillä kulmin ei ole mitään kunnollista kameraliikettä. Yritän järjestää retken Tampereelle hypistelemään liikkeiden tarjontaa. Varautukaa siihen että kuvanlaadun heiketessä aiheeseen tullaan palaamaan vielä useampia kertoja.