Romuninja

Meillä oli jokin aikaa kiva kierrätysmetallikuorma pihassa. Oikea romukuvadiggarin puuhamaa.

Kävimme siellä Arashin kanssa kuvailemassa. Arashille kun on niin vaikea löytää mielekkäitä taustoja.

Arashi-partka kärsii vaatepulasta. Stock kamppeet ovat paitsi epäkäytännölliset, myös suurinpiirtein mahdottomat pukea. Olen iloinen että nyt tuli otettua muutama kuva niiden kanssa. Seuraavaan pukemiskertaan voi mennä taas jokunen vuosi...

Pidän kovasti tuosta kontrastista mikä syntyy uberperinteisestä ninja-asusta ja metallijätteestä joka muuttuu moderniksi taiteeksi sopivasti rajaamalla.

Jarrulevyissä riittää. Tämä olisi hauska kuva mutta en pääse eroon ajatuksesta että nuo reijälliset pyörylät tuovat mieleen useampipaikkaisen ulkohuoneen.... Rautaiset istuimet tosi koville jätkille ja niin edespäin...

Arashin kanssa tulee kuvailtuja sen kasvoja niin antaumuksella, että välillä pitää ihan varta vasten ottaa pari kokovartalokuvaakin. Kun kerrankin joku Pullip perheen nukke seisoo kyselemättä omin avuin.

Näitä kasvokuvia eri kulmista tulee sitten otettua liiankin kanssa. Arashi on yhä kaikkien näiden vuosien jälkeen suosikkitni Taeyangien joukossa. Pidän nykyään jopa kulmakarvattomuudesta, tai oikeammin en kiinnitä siihen mitään huomiota. Ei Blytheilläkään ole kulmakarvoja.

Scavenger Hunt: kierros3

Paratiisikartanon Scavenger Hunt on edennyt kolmanteen kierrokseen ja tämä oli haastavin tähänastisista.
Tehtävänanto oli seuraavanlainen:

3. Kierros on kirjainkierros, eli kaikkien kuvattujen elementtien tulee alkaa samalla kirjaimella.

Pisteitä antavat elementit:
-eläin 6 p.
-puu/kasvi 6 p.
-kirja 3 p.
-hedelmä/kasvis 3 p.
-tuotemerkki 3 p.
-vaate ponin yllä 3 p.
+ 1 piste/kirjain kyseisen kirjaimen esiintyessä maisemassa max. 6 p.

Tämä on nyt sellainen enemmän selvennystä kaipaava kierros Käytetään elementeistä selkeitä suomenkielisiä, yleiskielisiä nimiä, ei murresanoja tai lempinimiä. Esim. koira on aina koira, ei sesse, hauva, Leonberginkoira tms. Koira- kissa- tai muut rodunnimet eivät siis käy. Lajinimet käyvät kasveista ja myös linnuista, sillä ne eivät ole rotuja vaan omia lajejaan, mutta käytettäessä lajinimiä laji tulee erottua kuvasta selkeästi. Mikä tahansa lintu siis käy kirjaimeksi L, mutta J ta H kirjainta varten pitää olla selkeä joutsen tai harakka. Puun tai kasvin tulee olla ulkona kasvava, maassa kiinni oleva kasvi ja selkeästi tunnistettava (esim. kuusi, vaahtera, ruusu, horsma).

 Koska useimmat käyttivät K-kirjainta, me valitsimme H.n.
Kuvassa on siis haapa, hevonen, hunajameloni, Hearth Throb hattu päässä, Harry Potter-kirja ja tuotemerkeistä Helkama, Hevosurheilu ja Husqvarna.

Kukkasviikko

Pullip Suomen Kesäkuva-haastetta varten on tarkoitus kuvata 92 kuvaa. Eli yksi kesäkuukausien joka päivältä.
Ensimmäisen viikon teemaksi otin kukkimaan puhkeavan puutarhani, sillä olisin varmaan kuvaillut sitä muutenkin. Nyt vain useampi nukke pääsi malliksi.

Viime syksynä ihan viime tipassa istuttamistani tulppaaneista iti yllättävän moni. Aivan häikäisevän värisiä ja näitä tulppaanikuvia riittäisi, mutta tässä yksi Linnetin kanssa.

Kirsikkapuiden kukkiminen on näillä korkeuksilla vähän vaatimattomampi juttu kuin lämpimämmillä seuduilla, mutta yhtä kaunis on pienikin kukinta.
Meiltä kuoli viime talvena toinen kirsikka ja ajattelin sen tilalle uutta. Sellaista jossa olisi perinteiset vaaleanpunaiset kukat kuten japanilaisten kirsikkapuissa.

Ensimmäisessä kuvassa Nono ja toisessa Linnet.

Jade ja toistaiseksi ehjät sydämet.
Särkynyt sydän on viikossa kehittänyt huiman kukinnan ja sitä pitäisi oikeastaan kuvata lisää. Se on lyhyen hetken niin vaikuttava oksat särkyneistä sydämistä notkuen.

Sain ystäväni puutarhasta muutaman lemmikin taimen ja ne vaikuttavat viihtyvän. Olen todella tyytyväinen mikäili tämä kaunis kevätkukkija oikeasti jää pysyväksi asukkaaksi.
Rochellekin ihailee kuinka hyvin vasta istutetut taimet ovat innostuneet kukkimaan.

Luumuni on oikea sitkeyden perikuva. Se on lyijykynän paksuinen risu ja myyrät käyvät sen kimppuun joka talvi. Mutta sitkeästi se kukkii silti! En malta odottaa milloin se vahvistuu kylliksi tuottamaan hedelmiä?

Mutta ei kaikkia kukkia kutsuta eikä istuteta. Villi ystäväni voikukka on meillä, toisin kuin monessa muussa puutarhassa suuressa suosiossa. Se on kaunis, terveellinen ja viihtyy sielläkin missä mikään muu ei kuki.

Kukkakuvia on luvassa lisääkin. Omenapuun nuput alkavat aueta ja saattavat ansaita ihan oman blogipostauksena. Särkynyttä sydäntä ja kirsikoitakin tekisi mieli kuvata lisää. Enkä sano mitään niistä tulppaaneista. Teitä on nyt varoitettu.

Scavenger Hunt 2015: Kierros 2

Paratiisikartano-foorumin kuvametsästyksen toinen kierros ei vaatinut saman mittakaavan tavarajahtia kuin ensimmäinen, mutta ei ollut tämäkään ihan helppo.

Tehtävänanto oli:
Patsaan hatutus/kukitus

-julkisella paikalla oleva patsas ja poni sen päällä 5 p.
-patsaalle on puettu seppele/huivi ja Hattu a/5 p.
-ihmisiä kuvassa 1 p./hlö max. 10 p.

Kuvassa on siis Jyväskylän keskeisimmässä ytimessa Kirkkopuistossa oleva Aino-patsas.
Sillä on yllään Suomen Ketturerrierit ry.n hattu ja Yk-joukkojen huivi. Minun yltäni molemmat. Mukana on myös Seashell ja ainakin viisi ihmistä.

Ihmisiä muuten riitti. Oli lauantai, keli oli kaunis ja tuossa vasemmalle jäävässä kirkossa oli isot häät. Takanani oli kioskin terassi ihan täynnä väkeä. Mutta eihän kukaan piitannut asiallisesta ponistista joka tahtoo pukea patsaalle vaatteitaan.

Haasteen tästä haasteesta teki nimenomaan itse patsaan löytäminen. Jyvässeudulla suositaan abstraktia taidetta ja mielellään huomattavan kookkaina teoksina. Suurin osa teoksista on kolme kertaa kolmemetrisiä mötiköitä tai korkeita hujoppeja.
Olin jo valinnut kaupungin arvokkaimman patsaan, Wäinö Aaltosen kuuluisan Paavo Nurmi-teoksen tähän haasteeseen, kun sitten tarkemmin mietittyäni hylkäsin idean. Se on jalustoineen varmaan kolmatta metriä korkea enkä tiedä miten virkavalta suhtautuisi tikkaiden kanssa patsaissa kiipeilevään kuvaajaan.
Sama kokoongelma kohtasi Minna Canthin patsaan kanssa, samoin Kalevalaisten Naisten muistomerkin kanssa. Kävin toiveikkaana katsomassa Puistotorilla juoksevia Leikkiviä Poikia joka on Pauli Koskisen teos ja jota pidetään eräänlaisena tribuuttina Wäinö Aaltosen Paavo Nurmelle. Olisin mielelläni kuvannut sen eikä hiukan intiimimpi sijaintikaan olisi haitannut.
Mutta sen patsaan juurelle oli leiriytynyt naislauma piknikille ja syömään kakkua. En halunnut häiritä heitä ja Aino valikoitui malliksi.

Mutta aina sitä oppii uutta. Tätä haastetta tutkiessani kävi ilmi, että Jyväskylässä on toinenkin Wäinö Aaltosen teos. Realistinen kipsiteos Mietiskelevä Adonis on jossakin Yliopiston Ylistönmäen kampuksella fysiikan laitoksen tiloissa. Sinne täytyy joskus lähteä sitä ihailemaan. Sääli että sen tarkkaa sijaintipaikkaa ei kerrota. Saatan herättää hämmennystä jos alan tiedustella fyysikoilta missä heidän joukossaan on se Adonis?

Sininen kuin peipposen muna

Sininen kuin peipposen muna. Niinhän sitä sanotaan. Mutta oikeasti se on turkoosi. Tai ehkä vielä tarkemmin akvamariini. Joka tapauksessa täydellinen värissään.

Täydellinen kaikin tavoin. Paitsi että se on rikki.
Niin pikkuruinen, niin kauniin värinen. Ja niin lopullisesti turmeltunut.

Keltuainenkin on vielä sisällä. Joku munarosvo lienee ollut asialla. Tosin löytöpaikka oli hyvin kummallinen eikä siinä kohdin ole pesää lähimaillakaan? Olisiko rotta rosvonnut pesän?

Yhtä kaikki surullista ja turhauttavaa. Tuntuu elämän tuhlaamiselta, vaikka toki sitä luonnon omat lait edellyttävät.

Suottapa sitä on enempää murehtia. Mennyttä mikä mennyttä. Kaikki muu kuitenkin kasvaa ja kehittyy.

Kotkansiiven spiraaleja. Komea kasvihan se on täydessä kasvussakin, mutta tämä kippurainen aloitus on kauhean söpöä.

Tästä se lähtee! Seuraaviin kuviin saadaan varmasti jo jotakin kukkivaa.

Susihavaintoja

Howleen kävi kanssani pari viikkoa sitten maalla.

Oli kaunis ilta-aurinko joka korosti hentoa ja tuoretta vihreyttä.

Howlleenin räikeät kaupunkilaisvärit tuovat hauskan kontrastin metsän väreihin. Eteenkin kun laskeva aurinko syö niistä vähän terävyyttä.

Kukkasia<3

Tulepa näyttäytymään pikkuinen murea peipponen!

Omenapuussa aurinko hiuksiin kätkettynä.

Yksi kasvokuva lopuksi. Howleenin creepykourat kynsineen ovat kuin luodut puissa kiipeilyä ajatellen.

Scavenger Hunt 2015: 1 Kierros

My Little Ponyharrastajien Paratiisikartano-foorumilla aloitettiin hauska kuvahaaste nimeltä Scavenger Hunt.
Tarkoitus on kuvata joku haastava tai työläs aihe ponin kanssa ja kerätä lisäpisteitä lisäämällä kuvaan vaadittuja elementtejä.
Ensimmäinen kierros oli Suomalainen Kulttuurikierros

Vaatimuslista oli seuraava:
-Poni saunassa 5 p.
-Lunta tai jäätä 4 p.
-Suomen lippu 4 p. Ei tarvitse olla täysikokoinen, eikä välttämättä kangastakaan, mutta paperille piirrettyä lippua ei hyväksytä.
-Tennissukat + sandaalit 2 p.
-Käristemakkara 2 p.
-Karjala/KOFF/Valtra-valmet-lippis 2 p.
-Koivuhalko 2 p.
-Jussipaita/jääkiekko/Leijonat-paita 2 p.
-Vapaavalintainen suomalaiseen kulttuuriin liittyvä elementti 2 p./kpl, max. 3 elementtiä

Tässä minun ja Texin tyylinäyte.
Kuvassa poni saunoo kera kaksien sandaalien, tennissukkien ja muiden tykötarpeiden.
Koivuhalko on pienenlainen, mutta tässä vaiheessa kevättä oli liiterissä vain laarinpohjat käytettävissä.
Jää on Mariskoolissa mutta pelkään ettei sitä ole ihan helppo huomata.
Suomalaisia kansallisesineitä on kuvassa useampikin, kun olin hiukan epävarma siitä, mitä tavoiteltiin. Siinä on ponikokoinen saunavihta, pefletti Jokipiin pellavaa, Kalevala Korun korvikset, se Mariskooli ja Lemon Juice& Glyserinen jo vuodesta 1952 valmistamaa kosteusvoidetta (yhä ykkönen ja haastajia vailla) jonka kyljestä löytyy myös se suomen lippu.