torstai 24. marraskuuta 2016

Hednar

Huomasin jossakin vaiheessa Pullip Suomen kesäkuvaushaasteen loppupuolella, etten ollut juurikaan kuvannut Hednaria kuluneena kesänä. Vahingonkorvaukseksi kuljettelin sitä myöhemmin syksyllä jonkin aikaa mukanani mutta kuvat jäivät syystä tai toisesta julkaisematta.
No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.


Kelit olivat tuolloin ihanat. Mietin nyt marraskuun räntäsadetta katsellessani, miten kehtasin valittaa tuolloin vain siksi, että kuviin tuli hiukkasen jyrkkiä varjoja...


 Ketunleipäpelto hakkuuaukealla.

Peilityyntä.

En tiedä tekeekö hyvää vai pahaa katsella edellisen vuodenajan hienoimpien kelien kuvia nyt, kun jopa kaltaiseni syksyä rakastava henkilökin on kyllästynyt märkään ja pimeään.

Rentoutumishetki luonnon helmassa.

Luonto ui liiveihin. "Nadja siirrytkö kauemmas..."

Ai mää vai?

Bloggeri on taas muutellut juttuja lupaa kysymättä ja taannoinen fonttikoon pienenemisongelma on palannut. Toivotaan että julkaisuversiossa ei ole mitään ikäviä yllätyksiä.

3 kommenttia:

  1. Kylläpä tekee muuten hyvää saada vähän aurinkoterapiaa näin kuvien muodossa! Kaipaan kaunista alkusyksyn aikaa kovasti. En kunnolla edes muista, milloin viimeksi edes näkyi koko aurinko... Siitä on varmaan muutama viikko jo.

    Hednar on söpöliini. Ja niin on kyllä Nadjakin. Ihanat nuo ruskeat silmät!

    VastaaPoista
  2. Joo, auringon näkeminen olisi kyllä iloinen yllätys. Aina vaan harmaata ja hämärää.

    Heh, Nadjalla on pikkuriikkiset silmät (vaikka kyllä ihan kauniit) verrattuna Simmuun tai Naksuun jolla olikin kyllä valtavan suuret ja pyöreät silmät. Kuin teddykarhulla.

    VastaaPoista
  3. Ihana Hednar ja onpa mukava katsella taas kesäkuvia! Ajattelin itsekin tuikata muutamia esittelemättä jääneitä otoksia joulukalenteriin.
    Onpa kyllä todella kaunis muotokuva Nadjasta.

    VastaaPoista