Rispektiä maalaistytöille

Olen selvästi pitänyt liikaa meteliä halustani saada nukketalouteen Dollfie Dream taikka joku muu kurvikkaampi SD-kokoinen tyttönen. Minuun ollaan selvästi nyt pahastuttu. Ei Lydia parhaimmillaankaan mikään hymytyttö ole, mutta että näin myrtsi...

Ei vahingossakaan katsetta kohti kameraa....
Mutta niin se vain maailmassa menee että arkiset maalaistytöt jäävät näyttävämpien jalkoihin.

Tässä kantritähti Gretchen Wilsonin versio asiantilan toteamisesta.

Kaikki eivät voi keikistellä hepeneissä läpi elämänsä. Välillä on vedettävä arkiruojut niskaan ja tehtävä töitä.

Eteenkin näin satokaudella kun maalla on kiireisin kuviteltavissa oleva aika.

Talvella olisi aikaa hienostella mutta sitten on taas kylmää ja pimeätä. Ei se ihme ole että Kalifornian tyttöjä hymyilyttää enemmän.

Mutta vaihtaisimmeko osia jos saisimme? Ehkä kuitenkaan emme?

Tai se on helppoa sanoa nyt, kun keli on vielä siedettävä. Kysytään uudestaan vaikka kahden kuukauden kuluttua.

Tässä toinen osoitus siitä, että kantrimusiikin machojuntti punaniskakulttuuri saattaa pikkuhiljaa tasa-arvoistua. Nykyaikaiset nuoret kantritähdet eivät enää suostu pelkiksi viehättäviksi koristeiksi.

Mutta sen päivän kun ehtisi näkemään että maalaistytöt oikeasti saisivat jotakin arvostusta...