Törkyinen juttu

Kun minä vien lelujani metsään leikkimään, tulevat ne kotiin ihan samassa kunnossa kuin olivat lähtiessäänkin. Kun puolisoni vie lelujaan metsään leikkimään, on lopputulos tällainen:

Ei hitto soikoon! Isutzu-poloinen....

Voi hyvä tavaton... Suossako tällä on ryvetty? (Kyllä, juuri siellä.Muun muassa.)

No joo, näkeehän sieltä vielä ulos, mutta silti....

Tarrakin itkee kuraisia kyyneliä.

Peiliä ei kannata sitäkään kuvitella käyttävänsä.

Mutta mikäs siinä jos vehkeet pestään jälkeenpäin ja oli hauskaakin.

Klassisen kirjallisuuden kirpparilöydöt

Hah, tästä alkaa pikkuhiljaa muodostus kirpparishoppailublogi : D
Lähdin etsiskelemään ehkä joskus koittavaa kesää ajatellen sopivampia vaatteita ja tulin kotiin mukanani kassillinen kirjoja. Mutta kun löytöjä tulee niitä tulee!
Varsinkin löytöjä isolla L-kirjaimella.

Myönnän, minulla on kirjaholismi. Olen luopunut kirjaston käytöstä melkein kokonaan sillä en saa pidettyä lukemistani hallittuna millään. Mutta rajansa on varmaan silläkin, paljonko kirjoja voi pieneen taloon tunkea?

Mutta katsokaa nyt mitä aarteita! Reilu annos englantilaisen kirjallisuuden suuria klassikoita, ja vieläpä sellaisia jotka ovat olleet kierroksessani jo kauan.

Olen kohtalainen austeniitti ja minulta on puuttunut Emma. Ainakin olen melko varma että minulla on siitä vain lyhennelty laitos, jota tietenkään ei voi varsinaiseksi keräilykappaleeksi laskea. Nyt kun Emma löytyi, vieläpä minua miellyttävänä käännöksenä (joskin rumalla kannella), minulta puuttuu kokonaisena teoksena enää Northanger Abbey.
Tuon kansikuvan piirros on yksi niistä joista väitetään niiden esittävän Jane Austenia itseään. Kuvia on muitakin, osa parempiakin eikä yhdenkään suhteen voida tehdä muuta kuin arvailla.

Ja Ranskalaisen Luutnantin Nainen<3 Austenin ajoista sata vuotta eteenpäin, keskelle viktoriaanisen ajan ahdasmielisyyttä. Tosin kylläkin 1900-luvulla kirjoitettuna. Mutta yksi sodanjälkeisen Englannin tärkeimpiä kaunokirjallisia teoksia yhtäkaikki.
En ole lukenut tätä arviolta 20 vuoteen, joten odotan suuresti nauttien.

Englantilaiseksi klassikoksi minä luen tämänkin. Onhan suomalaisen kouluratsastuksen grand old lady Kyra Kyrklund asunut Englannissa jo 90-luvulta asti.
Kyran Aakkoset on yksi tärkeimmistä suomalaisista hevoskirjoista ikinä ja ensimmäinen, jossa korostettiin keveyden vaatimusta. Tämä kirja myy loppuun aina kun siitä uusi painos otetaan eikä siinä ole vieläkään mitään ajastaan jäänyttä, vaikka julkaisusta on pitkä aika. Tällaista "ammattikirjallisuutta" ei usein kirppareilta löydä, mutta aina pitää olla toiveikas. Eihän koskaan voi tietää ennalta mitä sieltä löytyy.

No muutama mangakin. Mutta vain muutama. Kiroan päivää jolloin päätin että on minulla tilaa kerätä tahtomani piiiiiitkät sarjat. Ei minulla oikeasti ole tilaa niille. Pitää tinkiä jostakin muusta. Kuten vaatteista. Ei niille niin paljon tilaa tarvita. Jos söisi vähemmän, saisi keittiön kaappeihinkin kirjoja...

Bonuslöytö. Olen heikkona suuriin ja värikkäisiin sormuksiin. Eteenkin sellaisiin jotka maksavat euron.

Sentään pari kesäpaitaa löytyi. Tämä on tosi hauska. Kirjailuiden seassa on timangejakin. Uskon ettei minulla ole aiemmin ollut mitään Brunein sulttaanikunnassa valmistettua vaatetta? Puuvilla on tosi vankkaa ja työ huoliteltua.
Olen huono hankkimaan itselleni vaatteita ja niitä kuitenkin työssäni kuluu. Havahduin taannoin siihen, että suuri osa vaatteistani on joko rikki tai muuten lumpuiksi kulunutta ja että asialle on pakko tehdä jotakin. Pelkään kuitenkin ettei kahden paidan ostaminen vielä riitä asialle jotakin tekemiseksi. Joten kirppareilla luuhaaminen jatkuu.

Hiiren korvalla

Kun tässä on ollut puhetta näistä vuodesta toiseen jatkuvista teemoista, niin tässä tulee taas yksi jokavuotinen puujalkavitsi.

Eli siis hiirenkorva Hiiren korvalla. Heko heko.

Meidät yllätti kevään ensimmäinen ukonilma! Hurja pilvimassa kovan jyrinän saattelemana purjehti lahden vastarantaa ohitsemme. Mutta pisaraakaan ei satanut meidän puolellamme Päijännettä.

Tuuli kyllä ankarasti ja laineet löivät yli laiturin. Suunnittelemani tunnelmakuvat veden äärellä jäivät nyt ottamatta.

Mutta ehtiihän nuo myöhemminkin. Tärkeintä oli ettemme saaneet sadetta niskaan eikä ukkosrintama yltänyt kotiin asti.

Yksinäinen Trooper

Toukokuun päivitykset tulevat näköjään järjestään 2 päivää myöhässä...
4.5. oli siis kansainvälisesti vietetty Star Wars-päivä. Päivä on harrastajien kesken valittu siksi, että kun jediritarit toivottavat toisilleen may force be with you, se tietty äännettynä kuulostaa kuin puhuisivat toukokuun neljännestä. Ehe ehe...
En ole mikään suurfani, mutta onhan kyseessä ilmiö joka kuuluu yleissivistykseen. En ylipäätään pidä sankareista. Nykymaailmassa yksilöä joka nousee kohtuutonta vihollista vastaan ei pidetä sankarina vaan terroristina. En myöskään hyväksy mitään eeppisiä taisteluita joissa sankari mättää vihollista pataan, räjähdykset rikkovat koteja ja kuolontähti kaikkine satoinetuhansine siviilityöntekijöineen räjähtää. En voi katsella mitään toimintaa ajattelematta niitä sivullisia uhreja joista actionpläjäys ei kerro mitään. Mutta olenkin tosi huono kuluttamaan viihdekulttuuria. Sitä ei ole useinkaan tehty ajattelevia ihmisiä varten.

Mutta tässä yksi suuren ratkaisutaistelun sivullinen kärsijä: Yksinäinen trooper haaksirikkoutuneena kauas johonkin.

"Ole kirottu Luke Skywalker! Olkaa kaikki kirottuja!"

"Siis.... Mihin oikein putosin? Kurjan näköinen planeetta."

"Olenko todella ainoa eloonjäänyt?"

"Se nyt ainakin näyttää varmalta että tällä romulla ei enää lennetä."

"Olisiko alus mahtanut kestää maahansyöksyn jos jokaista komponenttia ei olisi tilattu halvimman tarjouksen tehneeltä alihankkijalta?"

"No onneksi paikallinen asujaimisto vaikuttaa hyvänsuovalta."

"Tätä voisi pitää jo melkeinpä mukavana."

Bonustarina: Tuo lause halvimmasta alihankkijasta on totta. 

Joskus jossain amerikkalaissa lehdessä haastateltiin astronauttia jolla oli takanaan useampi avaruuslento. Häneltä kysyttiin, mitä hän ajattelee laukaisuhetkellä? Hän kertoi miettivänsä että alus jossa hän istuu on koottu yli 8 miljoonasta pikkuosasta ja jokaisen osan on tuottanut se alihankkija, joka on tehnyt halvimman tarjouksen. Karua hommaa mutta sellainen maailmamme on.

Trooper joka esiintyy kuvissa on kirpparilöytö jo parin vuoden takaa ja vain odottanut pääsyä kuvattavaksi.

Vapun päivän Alisa

Luulen, että minulla on tämä sama aihe vuodesta toiseen. Vitsin selityksenä että Alisa on tuotenimeltään Alisa Day of May.

Silloin kuuluu kuvata Alisaa stock-kamppeissaan. Vaikka keli on usein vapunpäivänä mitä onkaan.

Oli kelillä hetkensä. Kuvasta voisi kuvitella että olisi ollut myös lämmintä, mutta sitä ei kyllä ollut. Mutta väliäkö tuolla. Viime päivien sateen jälkeen vihertää!

Akileijan alkuja<3
(Ja muutama pisara. Mutta vain muutama, ja voin lopettaa koska haluan...)

Ehkä se kevät kuitenkin on tulossa vaikka on kylmää ja harmaata.

Kirppariaarteiden päivä

Eilen oli jälleen poikkeuksellisen hieno kirpputoripäivä. Hulluinta oli, että kaikki löydöt tehtiin yhdeltä ja samalta kirpputorilta. Jyväskylän Kirpparilla vain suurenee ja suurenee. Käyn siellä usein, tavaraa on paljon ja useimmiten poistun tyhin käsin. Mutta eilen oli sitten sellainen toisenlaisen kirpputorionnen päivä.

Tässä on liki koko saalis. Veljen lapsille hankittu rullailtava kirahvi puuttuu kuvasta. Mutta se ei oikeastaan kuulu omiin löytöihini.
Ihka ensimmäinen kerta kun löysin Monster High-hahmon kirpparilta! Ja vieläpä Cleo joka minulta puuttuu. Nuken kunto on lähinnä virheetön ja vaatteetkin ovat todella siistit.

Takarivissä ovat muut kiljahtelua aiheuttaneet löydöt eli posliininukkekirja ja karkeakarvaisia kettuterriereitä kuvaava ristipistotyö.
Loppulöydöt, Zorron kokoinen panta ja mangat eivät enää herättäneet sen ihmeempää kiihtymystä.

Pyjama-Cleo on yksi suosikeistani ja minua vähän harmitti etten hankkinut sitä silloin kun se oli myynnissä. Cleolla on usein överit vaatteet, räikeä meikki ja liikaa tinseleitä hiustensa seassa. Tämä versio on Cleoksi hillitty.

Tämä<3
Minun on pitkään pitänyt tehdä blogipostaus kettuterrierikokoelmastani, mutta se on niin iso savotta että en koskaan tunnu saavan kylliksi aikaa siihen ryhtymiseen. Näette nyt ainakin kokoelman uusimmat löydöt näin.

Olen nähnyt tämän työn ennenkin ja haaveillut saavani sen seinälleni joko itse tehtynä tahi ostettuna. Tämä työ on varmaan sangen uusi sillä värit ovat virheettömät. Työn jälkikin on moitteetonta, joten olen todella hyvilläni. Nyt karkeakarvaisia kettareita esittäviä ristipistotöitä on minulla kaksi.

A Century Of Dolls on valokuvaaja Tom Kelleyn projekti, jossa hän on käynyt kuvaamassa yksityiskokoelmien nukkeaarteita. Useimpien posliininukkekirjojen kuvissa esiintyvät museonuket, joten samat naamat voi nähdä eri kirjojen kuvissa. Tässä kirjassa esiin ovat päässeet paitsi Atlantin kahden puolen yksityiskeräilijöiden aarteet jota harvoin nähdään.
Kuvt ovat upeita muutenkin, ja niihin on otettu keräilijöiden jemmoista myös aikakaudelta peräisin olevia proppeja. Nykyajan tarjonta esim. hartsinukeille ei ole mitään verrattuna siihen, mitä posliininukeille oli aikoinaan tarjolla.

Tässä kuljetaan muutenkin hartsinukkejen esi-isien seurassa. Näillä suuremmilla nukeilla oli paitsi pallonivelet, myös joillakin nivelletyt sormet kuten poikanukella oikealla. Vatteissa ja tarvikkeissa pyrittiin mittasuhteisiin ja mahdollisimman suureen autentisuuteen.

Karaktääri- eli ilmenuket olivat sangen harvinaisia posliininukkejen aikakaudella eivätkä ne ole yleisiä vielä hartsinukkejen aikaankaan. Kaiketi totuus on, että ilmeetön kasvo on leikkijän helpompi mukauttaa siihen mitä tahtoo nukkensa tuntevan.
Mutta tämä nimenomainen nukke, Kewpie on Rose O´Neillin muotoilema ja vuonna 1912 patentoima. Se on lajissaan hyvin kuuluisa eikä syyttä. Siitä puuttuu kaikki creepy mikä perinteisiä posliininukkeja vaivaa.
Kewpie oli ikonisimpia nukkeja ja yksi kopioiduimpia, kunnes Barbie tuli ja anasti siltä nukkejen kuningattaren kruunun 50-luvulla. Nykyään harva enää muistaa Kewpie-parkaa joka on muuten ihan silmin nähden yksi Blythen esiäideistä.
En tiedä näkyykö blogin kuvassa kunnolla mutta mielestäni koru nuken ranteessa on kultainen. Se kertoo jotakin harvinaisten aarteiden omistajien arvostuksesta nukkejensa suhteen. Tyypillinen Kewpie on selluloidinen tai kuminen pikkunukke, joita varmaan jossakin tuotetaan yhä. En lähde edes arvailemaan mitä tällainen iso posliiniversio maksaisi? Voi olla että samaan hintaan saisi kerrostalohuoneiston Helsingistä. En hakemallakaan löytänyt yhtään tämän kokoluokan posliinista myytävänä tai myytynä. Mutta se on historiallisten posliininukkejen kohdalla ihan normaalia. Usein hinnoista liikkuu vain huhuja.

Paluu nykyakaan. Sorry Cleo, minä pelkään ettei kukaan muista enää 100 vuoden kuluttua. Toisin kuin Kewpietä.
Mutta keskitytään päivän agendaan ja unohdetaan takaraivossa kolkutteleva hinku hankkia oma Kewpie. Cleo on niin överi hahmo että useimmat sen versioista sisältävät liikaa kaikkea. Siksi varmasti tämä pyjamaversio miellyttää minua. Tässä on kuitenkin kaikki Cleolle ominainen eli isot huulet, vahvat kulmat ja cairorajaukset. Tykkään myös tuosta kääreliinapyjamasta ja unimaskista jossa on egyptiläiset silmät. Jaksan aina ihastua Monstereiden mietityistä yksityiskohdista.

Keli ei suosinut kuvaamista joten täytyy yrittää saada Cleosta parempia kuvia tuonnempana. Olen kuitenkin yhä sitä mieltä, että nämä vanhimmat versiot posettavat 100% paremmin kuin uudemmat nuket. Eikä näillä ole pienintäkään vaikeutta seistä ilman tukea, oli jalassa sitten kuinka järjettömät kengät hyvänsä.

Bonuskuva: Vedä nyt se nokkasi kauemmas!
Iippa kuvausassistenttina ja häiriöksi kuten tavallista. Iippa täytti kuun vaihteessa 12 ja kuten kuvata näkyy, alkaa alaleuka harmaantumaan.

P.S. Katselin ihan vain mielenkiinnosta Kewpien pikkunukkejen hintoja Ebaysta ja lause maailma kopioiduimmasta nukesta saattaa hyvinkin pitää paikkaansa. Luultavasti patenttikin on jo aikaa sitten rauennut ja sanasta Kewpie on tullut yleisnimike tuollaisilla sivulle katseleville nakuille nukeille.

Ensimmäinen sinivuokko!

Etelän ihmisiä varmasti naurattaa, mutta tällä tontilla yksikin puhkeava vuokko on nähtävyys!

Olen pelastanut sinivuokkojeni kantavanhemmat erään tietyömaan alta eikä reservaatti erityisemmin miellytä niitä. Mutta koska lehdet leviävät hitaasti mutta varmasti, elän toivossa että jonakin keväänä saan sen kaipaamani vuokkomaton kirsikkapuiden alle.

Nendä puussa. Tässä haaste muille bloggaajille. Haasteeseen kuuluu, että kaikki osat ovat tallella myös kotiin palatessa : D

Hippunen siniharmaata taivasta joka sopii niin hyvin Lumi-Mikun tukkaan.