Kävelin eilen koiran kanssa kuusi kilometriä kotiin ennakkoäänestämästä ja saimme niskaamme kaiken, mitä taivaalla oli tarjota. Vettä, räntää, rakeita ja lunta. Välillä ihan ronskeinakin annoksina. Kun pääsime kotiin, tuli aurinko kurkistelemaan pilvien raoista. Joten kiireellä ulos kuvaamaan. Tarjolla oli pisaroita ja vastavaloa!
Pakkomielteeni pisaroihin syntyi kaksi kesää sitten kun kuvailin Linnetin 365 päivää-haastetta. Silloin en saanut uneksimaani kuvaa tynen veden pintaan putoavista pisararenkaista, mutta se onnistui seuraavana kesänä. Mutta mieltymys kuvata sateessa jäi.
Tai oikeastaan heti sateen jälkeen. Kun vielä hiukan paistaa aurinko joka kiiltää isoissa pisaroissa jotka eivät vielä ole pudonneet oksilta maahan.
Kamerani ei nykyisessä invaliditeetissään ole enää ihan täysillä jakamassa pakkomiellettäni, mutta parhaansa sekin yrittää.
No tuli otettua pari pisaratontakin kuvaa. Kun sammal on märkänä niin mehevän vihreätä ja mitään vihreää ei ole luonnossa ollut ikiaikoihin.
Sitäpaitsi Zoran stockia käytetään niin harvoin että hauskaa saada siitä joku kuva muistoksi.Puku on epäkäytännöllisin stockasu ever.
Pakollinen vastavalokuva. Minusta keli ei kyllä vielä oikeuta kulkemaan hartiat paljaana, mutta kukin tavallaan.
Vaakakuva leijuvin hiuksin.
Jos seuraavissa kuvissa sitten paistaisi taas aurinko? Toivoa ainakin sopii...
keskiviikko 15. huhtikuuta 2015
lauantai 11. huhtikuuta 2015
Kirppariostoksia
En ole päässyt aikoihin käymään kirpparilla. Ja niillä harvoilla kerroilla ei ole löytynyt oikein mitään kiinnostavaa. Mutta välillä tärppää.
Rehunhakureissulla (huomatkaa kuvausalustaksi päätynyt Pellavaissäkki...) löytyi sarjakuvaa pitkin maailmaa. On mangaa, manhwaa ja sekakulttuurista. Kaikki vieläpä virheettömässä ja liki lukemattomassa kunnossa.
Olen nihkeillyt Princess Aille mutta päätin antaa sille tilaisuuden. Joo, ei se mitään ihmeellistä ollut mutta pidän venytetystä piirrosjäljestä. Aliravitut naiset sarjassa älyttömine vaatteineen ovat kuin Dollchateaun nukkeja.
Mutta Nobu<3
Kirpparin pohjattomasta pehmolelulaarista kurkisti tutun näköinen naama. Maksoin virheettömästä Nobusta 50 senttiä.
Laput tallella ja kaikki! Eli aito on, toisin kuin alkuun luulin.
Nana ei ole mikään suurin suosikkisarjani. Sekä sarjan miehet että naiset saavat minut ratkaisuillaan lähinnä murhanhimon valtaan, mutta Nobu on aika inhimillinen ja herttainen.
Sitäpaitsi, vaikken ole ajatellut tarvitsevani chibipehmoa tästä tai mistään muustakaan hahmosta, on tämä Nobu tosi hauska. Pitäisi vain hennoa leikata tuo lappunen irti jotta sitä olisi helpompaa kuvailla ja pitää mukanaan.
Rehunhakureissulla (huomatkaa kuvausalustaksi päätynyt Pellavaissäkki...) löytyi sarjakuvaa pitkin maailmaa. On mangaa, manhwaa ja sekakulttuurista. Kaikki vieläpä virheettömässä ja liki lukemattomassa kunnossa.
Olen nihkeillyt Princess Aille mutta päätin antaa sille tilaisuuden. Joo, ei se mitään ihmeellistä ollut mutta pidän venytetystä piirrosjäljestä. Aliravitut naiset sarjassa älyttömine vaatteineen ovat kuin Dollchateaun nukkeja.
Mutta Nobu<3
Kirpparin pohjattomasta pehmolelulaarista kurkisti tutun näköinen naama. Maksoin virheettömästä Nobusta 50 senttiä.
Laput tallella ja kaikki! Eli aito on, toisin kuin alkuun luulin.
Nana ei ole mikään suurin suosikkisarjani. Sekä sarjan miehet että naiset saavat minut ratkaisuillaan lähinnä murhanhimon valtaan, mutta Nobu on aika inhimillinen ja herttainen.
Sitäpaitsi, vaikken ole ajatellut tarvitsevani chibipehmoa tästä tai mistään muustakaan hahmosta, on tämä Nobu tosi hauska. Pitäisi vain hennoa leikata tuo lappunen irti jotta sitä olisi helpompaa kuvailla ja pitää mukanaan.
perjantai 3. huhtikuuta 2015
Iloista Pääsiäistä!
Me Nonon kanssa toivotamme kaikille blogia lukeville rauhaisaa pääsiäistä!
Pitäkää pisankat ehjinä ja mielet korkealla!
Pitäkää pisankat ehjinä ja mielet korkealla!
lauantai 28. maaliskuuta 2015
Earth Hour
Sammuta some ja sytytä kynttilät!
Meille on annettu vain yksi elinkelpoinen planeetta. Annetaan sen levätä edes yhden tunnin ajan vuodessa.
Tänään klo 20.30-21.30 sammutetaan kaikki sähkövalot ja turhat sähkölaitteet. Haastamme Myrtin kanssa ihan jokaisen osallistumaan.
Meille on annettu vain yksi elinkelpoinen planeetta. Annetaan sen levätä edes yhden tunnin ajan vuodessa.
Tänään klo 20.30-21.30 sammutetaan kaikki sähkövalot ja turhat sähkölaitteet. Haastamme Myrtin kanssa ihan jokaisen osallistumaan.
maanantai 23. maaliskuuta 2015
Kärttyisiä haikuja
Vanha lumi oli jo kellastunutta ja rumaa. Onneksi tänään satoi uutta ja pääsimme Izan kanssa ottamaan muutaman lumikuvan. Kuvaussessio ja yleisesti ärtynyt mielialani synnytti myös muutamia pahantuulisia pikahaikuja. Välillä tekee hyvää ajatella asiansa runomitassa.
(Haiku on siis kohtuullisen tuore japanilainen runousmuoto jossa kolmisäkeisessä yleensä tunnetilaa luontokuvausten kautta kuvaavassa lyhyessä ajatelmassa on tavut 5+7+5)
Asu keväinen
vaikka pyryttää lunta
joku vilustuu
Kaipaan ikävöin
jotakin mikä puuttuu
pelkään keväitä
Aion sotia
muut ovat eri mieltä
arat ja raukat
Voi sukusota!
et tuota voittajia
pelkkää murhetta
Harmaana taivas
satakoon uutta lunta
vanhan surmaksi
Hautakiveeni
taisteli loppuun asti
unohda urheus
(Haiku on siis kohtuullisen tuore japanilainen runousmuoto jossa kolmisäkeisessä yleensä tunnetilaa luontokuvausten kautta kuvaavassa lyhyessä ajatelmassa on tavut 5+7+5)
Asu keväinen
vaikka pyryttää lunta
joku vilustuu
Kaipaan ikävöin
jotakin mikä puuttuu
pelkään keväitä
Aion sotia
muut ovat eri mieltä
arat ja raukat
Voi sukusota!
et tuota voittajia
pelkkää murhetta
Harmaana taivas
satakoon uutta lunta
vanhan surmaksi
Hautakiveeni
taisteli loppuun asti
unohda urheus
sunnuntai 8. maaliskuuta 2015
Tulppaanit Kuplissa
Torstaina piti kiireellä löytää esittelypöytään jotakin kivaa ja tuoretta somistetta ja päädyin hankkimaan muutaman nipun vaatteideni värisiä tulppaaneja. Minulla oli visio paitsi siitä, miten hyvin ne sointuisivat pöydän takana seisovaan allekirjoittaneeseen, myös siitä että niistä voisi saada aikaan jotakin ihan uutta.
Pätkin tulppaaneista varret ihan lyhyiksi ja tein niistä erilaisia ryhmiä tuonne Kuplien sisään. Lopputulos oli aika hauska.
Varsinkin kun nuo Ruusupuu-tuoksuiset Votiivikynttilät ovat ihan samaa sävyä.
Koska näin rakennettu asetelma kesti myös kuljettamisen kotiin kohtalaisen hyvin, pääsen nyt tarjoilemaan hyvät Naistenpäivän toivotukset blogin lukijoille ihan kukkasen kera!
Minua niin surettaa ettei kodissani ole avaria laskutasoja ja tyhjiä pöytäpintoja joihin voisi rakentaa ihania asetelmia ja kuvailla niitä. Mutta Viuhkaa oli kiva kuvata pitkästä aikaa. Sitä aina unohtaa miten vaikea se on kuvata jalkamääränsä kanssa.
Kokeilin useampia eri asetuksia enä ollut ihan tyytyväinen mihinkään. Milloin haalistui liekit, milloin vaaleanpunainen väri.
Koska helpot ratkaisut ovat ihan muita varten, vaihdetaan valkoinen nukke tanniin ja aletaan sitten repiä tukkaa valaistuksen kanssa.
Hei pitkästä aikaa Bättis!
Tein hurjana töitä että sain kynttilän liekin heijastumaan Bättiksen silmien mustuaisista, ja sitten se ei edes näy pienennetyssä kuvassa. Mutta siellä se on.
Mutta yhtä kaikki: Vaaleanpunaista Naistenpäivää kaikille ihanille naisille!
Pätkin tulppaaneista varret ihan lyhyiksi ja tein niistä erilaisia ryhmiä tuonne Kuplien sisään. Lopputulos oli aika hauska.
Varsinkin kun nuo Ruusupuu-tuoksuiset Votiivikynttilät ovat ihan samaa sävyä.
Koska näin rakennettu asetelma kesti myös kuljettamisen kotiin kohtalaisen hyvin, pääsen nyt tarjoilemaan hyvät Naistenpäivän toivotukset blogin lukijoille ihan kukkasen kera!
Minua niin surettaa ettei kodissani ole avaria laskutasoja ja tyhjiä pöytäpintoja joihin voisi rakentaa ihania asetelmia ja kuvailla niitä. Mutta Viuhkaa oli kiva kuvata pitkästä aikaa. Sitä aina unohtaa miten vaikea se on kuvata jalkamääränsä kanssa.
Kokeilin useampia eri asetuksia enä ollut ihan tyytyväinen mihinkään. Milloin haalistui liekit, milloin vaaleanpunainen väri.
Koska helpot ratkaisut ovat ihan muita varten, vaihdetaan valkoinen nukke tanniin ja aletaan sitten repiä tukkaa valaistuksen kanssa.
Hei pitkästä aikaa Bättis!
Tein hurjana töitä että sain kynttilän liekin heijastumaan Bättiksen silmien mustuaisista, ja sitten se ei edes näy pienennetyssä kuvassa. Mutta siellä se on.
Mutta yhtä kaikki: Vaaleanpunaista Naistenpäivää kaikille ihanille naisille!
perjantai 6. maaliskuuta 2015
Pahassa kelissä
Monen harmaan ja yhdentekevän päivän jälkeen koitti kunnollinen lumimyräkkä. Eli ei kun kuvaamaan!
Mahtava pyörteinen tuuli ja huima lumisade ovat paljon hauskempi ympäristö kuvata kuin pliisummat kelit. Tylsät kotinurkatkin saavat uutta puhtia.
Hiutaleet olivat vähän turhan pieniä ja vikkelästi liikkuvia kameraan tarttuakseen, mutta kyllä aina muutama onnistui jättämään itsestään liikkuvan vanan.
Rengaspinon pitäisi oikeastaan lähteä kierrätykseen, mutta missä minä sitten kuvaisin? Pyöreä, rytmikkäästi toistuva tausta on niin hauska.
Mielestäni Hiiri on museossa olonsa aikana vihertynyt silmin nähden lisää. Eteenkin kasvoista. Mutta vihertyminen on asia johon värillisen hartsin, eteenkin tannin ja harmaan kanssa täytyy vain tottua. Hiiren tapauksessa värittyminen ei ehkä ole muutenkaan niin vakava asia kuin olisi jonkun toisentyyppisen hahmon kanssa.
Olin suunnitellut hienon kuvan jossa Hiiren harmaa hipiä ikäänkuin sulautuisi vetisen jään harmauteen harmaana päivänä. Mutta kaksi asiaa mei vikaan. Ensinäkin jäällä on vielä paksu lumipeite eikä se ole vielä lainkaan harmaassa vaiheessa.
Ja toisekseen rannalla on lunta PALJON. Emme päässeet lähellekään jäätä lyhyehkövartisilla jalkineilla. Varustelumoka.
Yritetään keväämmällä saada harmaa kuva paremmalla onnella.
Mahtava pyörteinen tuuli ja huima lumisade ovat paljon hauskempi ympäristö kuvata kuin pliisummat kelit. Tylsät kotinurkatkin saavat uutta puhtia.
Hiutaleet olivat vähän turhan pieniä ja vikkelästi liikkuvia kameraan tarttuakseen, mutta kyllä aina muutama onnistui jättämään itsestään liikkuvan vanan.
Rengaspinon pitäisi oikeastaan lähteä kierrätykseen, mutta missä minä sitten kuvaisin? Pyöreä, rytmikkäästi toistuva tausta on niin hauska.
Mielestäni Hiiri on museossa olonsa aikana vihertynyt silmin nähden lisää. Eteenkin kasvoista. Mutta vihertyminen on asia johon värillisen hartsin, eteenkin tannin ja harmaan kanssa täytyy vain tottua. Hiiren tapauksessa värittyminen ei ehkä ole muutenkaan niin vakava asia kuin olisi jonkun toisentyyppisen hahmon kanssa.
Olin suunnitellut hienon kuvan jossa Hiiren harmaa hipiä ikäänkuin sulautuisi vetisen jään harmauteen harmaana päivänä. Mutta kaksi asiaa mei vikaan. Ensinäkin jäällä on vielä paksu lumipeite eikä se ole vielä lainkaan harmaassa vaiheessa.
Ja toisekseen rannalla on lunta PALJON. Emme päässeet lähellekään jäätä lyhyehkövartisilla jalkineilla. Varustelumoka.
Yritetään keväämmällä saada harmaa kuva paremmalla onnella.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



























