Täysikasvuinen harrastajaväki juhli, kun Desucon Frostbite teki rohkean ratkaisun järjestää con K-18 tapahtumana. Vaikken niin innostunut coneista ole, piti moista rohkeutta kannustaa. Kun vielä Pullip Suomen kautta saatiin paikalle järjestettyä nukkemiitti, oli hyvä syy lähteä köröttelemään Lahteen.
Valmiina lähtöön! Kaksi nukkeharrastajaa ja autolastillinen nukkeja, Desucon, täältä tullaan!
Hyvin saatiin Sibeliustalo täyteen ilman kaoottisia sokerihumalaisia lapsiakin. Uudistus oli todella hyvä ja tämän jälkeen kynnys lähteä ikärajattomiin coneihin on entistäkin korkeampi.
Moni tuntuu kokeneen samoin, sillä en muista aiemmista coneista näin suurta määrää selvästi keski-ikäisiä harrastajia. Rauhallisia, vakavasti harrastuksensa ottavia ihmisiä jotka eivät tule coniin leikkimään eivätkä riehumaan. Tunsin ensi kertaa conissa olevani muutakin kuin ulkopuolinen.
Miku laulaa ja tanssii. Näin ensimmäistä kertaa tällaista rytmipeliä pelattavan. Nyt sekin on nähty.
Mikun kyllä tahtoisin itselleni nukkemuodossa.
Pukuporukka oli satsannut tosissaan. Noloja ostopuvun näköisiä juttuja näki aika vähän ja muutama suorastaan häikäisevä asu tuli vastaan. Sailor Moon hahmoineen näytti olevan ykkönen, samoin Frozen-sarjan hahmoja tuli useampi vastaan. Itse pidin näistä haarniskahahmoista. Kysyy luonnetta lähteä niin rajattoman epäkäytännöllisessä asussa coneilemaan. Kuinka he käyvät vessassa?
Huoneellinen varttuneita otakuja eli kuuntelemassa luentoa Anime wreck´d- tuhoontuomitut adaptaatiot.
Ihan suoraan sanottuna Sibeliustalo ei ole kovin häävi conin järjestämispaikka. Aula on valoisa joo ja suuri sali upea, mutta muut tilat eivät käyttökelpoisuudellaan juhli. Konferenssisiipi on epäkäytännöllisyyden timantti ja tilat aivan liian pieniä tällaisiin luentoihin.
Luentoja oli muutenkin vähemmän kuin mitä odotin ja osa pidettiin niin pienissä tiloissa ettei ollut toivoakaan mahtua katsomaan. Free!-luennon aikana tunnelma kävi niin kuumaksi että tila oli hetkeksi tyhjennettävä jotta saatiin happea huoneeseen.
Myyntipaikka kaukana kaiksta muusta sai pyyhkeitä sekin. Tosin jälkikäteen paikka johon ei voi sattumalta vaeltaa oli ehkä hyvä. Ostin koko reissulta muutaman mangapokkarin ja yhden juomakelvottoman melonimaitojuomatölkin.
Edie ja Kappei Yamaguchi, mies Ranman äänenä. Ja toki tsiljoonan muunkin hahmon äänenä.
Kunnivierasasia oli valitettavasti meidän seurueemme kannalta farssi. Kunniavieraat Megmi Ogata ja Kappei Yamaguchi oli merkattu yhteiseen haastatteluun lauantaiaamulle. Ajoimme kaasupoljin lattiassa koko matkan ehtiäksemme näkemään koko haastattelun, mutta saimme nähdä pelkän Ogatan. Hän oli toki hauska nainen ja NGE.n Shinjin ääni, mutta ei se jota halusimme nähdä. Asiaa tiedusteltuamme saimme kuulla, että kunniavieraat eivät olleet suostuneet samalle lavalle joten Kappein haastattelu oli siirretty iltaan. Ja tietysti suoraan nukkemiitin päälle! Siinä vaiheessa meinasi itku päästä. Koko päivä tylsää ajan tappamista pitkin con-aluetta ja sitten kaksi päivän tärkeintä juttua yhtä aikaa.
No näimme sitten kaiken muun ohjelman. Cosplay-kilpailuihin jouduimme istumaan ylälehterille. Sibeliussali on todella suuri ja korkea. Akustiikka on huikean hyvä ja ylälehterille kuului mainiosti. Tosin korkeita paikkoja kovasti pelkäävä allekirjoittanut pelkäsi istumapaikallaan niin kovin että osa nautinnosta karisi siihen.
Mutta kaiken kaikkiaan NCC-cosplayn karsinta ja Hall Cosplay-kilpailu olivat molemmat erittäin tasokkaita. Yhtäkään myötähäpeän hetkeä ei tullut ja ilahduttavasti esille oli tuotu myös vanhoja, vähemmän suosittuja hahmoja. Kyllä tämän tasoisia esityksiä olisi katsellut enemmänkin.
Suuri sali oli kilpailuiden aikaan melko täysi ja kisat näki screeniltä myös aulasta käsin.
Nukkemiitti oli luonnollisesti päivän kohokohta. Mahtavaa oli nähdä livenä kuvista tuttuja nukkeja ja erityisen hauskaa oli nähdä yhtä aikaa eri firmojen nukkeja. Miiteissä kun yleensä on sen yhden ja saman laadun valikoimaa.
Aika näyttävän ryhmän saimmekin kasaan! Minulta miitissä olivat mukana hartsiset Bea ja Vilperi, Azone Alisa, Edie ja Pullip Street.
Herkullinen pastellikaksikko. Pullipit Mikune ja Eila. Tarkemmin Miku Hatsunen LOL ja Rgn. Paja stock-meikeillä ja vaihtoperuukeilla.
Ponzu. Eli tarkemmin Volks FCS F-12. Tämän nukkemallin tahdon itselleni vielä jonakin kauniina päivänä. Nuo jättikokoiset pyöreät silmäaukot ovat ehkä vetoavinta maailmassa. Olen ihan fiiliksissä kun pääsin näkemään Ponzun livenä ja uskon, että pääsen yli myös irtokorvakysymyksestä.
On nettimeemejä joita en tajua. Alpakat ovat yksi niistä. Kertokaa mikä näissä ärtyisissä eläimissä oikein viehättää niin, että niit pehmoja on pakko saada?
Spica, tämän alpakan emäntä selvitti asian kyllä parhaansa mukaan mutta vieläkin on epäselvää miksi juuri alpakat? Miksei vaikka vuohia joilla olisi vielä älyäkin?
Eläimistä puheenollen.... Ihanainen Ritsuko käpälineen ja anturoineen. Voi söpöyttä<3
Kaksi komeata arpinaamaista Fairylandin Minifee Shiwoota. Komeita poikia. Tuo alahuuli ihan kutsuu hypistelemään. Huulet ja nenät ovat Fairylandilla aina ihan suuremmoisia.
Vilperi on änkeytynyt porukan suloisimman tytön kylkeen.
Customoitu Blythe obitsu-vartalolla. Haikeansuloinen olemus kruunaa paketin. Tuo avain vetonarussa on ihana yksityiskohta.
Saimme paikalle peräti kolme Azonea, kaikki eri kokoisia! vasemmalta XS, S ja Alisa on M. Yllättävän pienet kokoerot mutta Alisa on kauhea mörssäri tuohon ihanan sirpakkaan XS-tyttöseen verrattuna.
Hirveä Azone-kuume päällä. Tahtoisin sekä jonkun näistä metsän eläimistä joiden varusteet ovat ihan ylivoimaisia että jokun pienemmän. Lisäksi joku animehahmoinen, erilaisin ilmein oleva Azone olisi hauska. Oi voi.
Kiitokset kaikille miitissä olijoille! Oli mahtavaa nähdä ihan kasvokkain sekä ihmisiä että heidän nukkejaan. Kesällä otetaan uudestaan ja ilman aikarajoituksia!
